sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kuka lasta suojelee jos ei lapsi itse?


Olen tässä monesti miettinyt millaista on olla lapsi meidän kulttuurissamme. Nykyäänhän (näin ainakin asiantuntijat toitottavat) on turvallisempaa olla lapsi kuin koskaan aikaisemmin. Mutta miten sitä turvallisuutta mitataan? Muistan omasta lapsuudestani ainakin kaksi esimerkkiä siitä, miten tunsin oloni todella turvattomaksi ja vaikeaksi, eikä yksikään aikuinen puuttunut tilanteeseen millään tavalla. Ja vaikka tapauksiin ei varsinaista väkivaltaa liittynytkään, en silti ole näiden jälkeen tuntenut oloani koskaan turvalliseksi aikuisten seurassa (lapsena siis).

Vilunsoiton opettajallani oli tapana kosketella minua todella epämukavasti. Mm. laittoi käden haarojeni väliin ja yritti saada minua seisomaan haara-asennossa (ei kuulosta sinänsä pahalta, mutta kyseessä oli miesopettaja ja minä olin 12-vuotias). Hän oli saksalainen ja puhui mukamas hieman hoono soomi, esim sanan esimerkiksi hän sanoi aina esimerkkiseksi ja nauroi likaisesti päälle. Hän teki muitakin juttuja kuten esim. otti usein viuluni jousen ja tunki sitä sormiensa välistä samalla selittäen kuinka "homma liukuu hyvin". Mies myös kyseli useaan otteeseen missä asun, mitä kautta kävelen kotiin, onko kotikatuni pimeä ja onko siellä paljon taloja lähellä. Hän myös tarjosi minulle usein kyytiä kotiin viulutuntien jälkeen, koskaan en suostunut koska mies vaikutti jo muutenkin kuvottavalta. Jo tuon ikäisenä tajusin, ettei miehessä ollut kaikki kohdillaan.

Useimmiten otin kaverin tunnille mukaan. Kerran yksi ystävistäni oli laittanut rintoihinta vähän täytettä ennen viulutuntiani (kaikki kaverini tiesivät ällöttävästä viulunopettajastani). No ajatuksena oli vähän kiusata opettajaa, mutta leikki osuikin omaan nilkkaan kun opettaja alkoi juosta kaverini perässä pitkin koulun käytävää koska hän halusi "tunnustella millaista materiaalia" kaverin paita oli etumuksen kohdalta. Luonnollisesti kaverini ei suostunut tähän "kokeiluun". Kerroin opettajasta äidilleni, ystävilleni (joista ainakin osa kertoi myös omille vanhemmilleen) sekä mainitsin opettajalleni hieman kautta rantain, etten pidä opettajastani koska hän koskettelee minua epämiellyttävällä tavalla. KUKAAN ei tehnyt asialle mitään. Eivät vanhempani, kaverieni vanhemmat tai opettaja. Vasta 14-vuotiaana pistin jalan maahan ja sanoin, etten vain kertakaikkiaan enää mene viulutunneille. Senkin jälkeen tapasin viulunopettajani useaan otteeseen kävellessäni koulusta kotiin. Hän tuli luokkahuoneesta ulos ja alkoi huudella minulle, että olen oiken nätti kun olen hieman hoikistunut ja minulla alkaa selkeästi olla aikuisen muodot. Ja josko haluaisin tulla ihan ilmaiseksi vähän "soittelemaan" viulua.

Toinen tapaus tapahtui ollessani metrossa. Olin 14-vuotias ja olimme kavereiden kanssa ensimmäistä kertaa menossa itäkeskukseen ostoksille. Istuimme kaveriporukan kanssa metrossa kun sisälle astui iso lihava vanhahko mies (n.-50-vuotias). Hän tuli istumaan viereemme ja alkoi jutella jotenkin agressiivisesti pukeutumisestamme ja kengistämme. Yhtäkkiä mies tarttui reiteeni ja yritti kammeta jalkojani erilleen nähdäkseen "lenkkarini". Sanoin selkeästi miehelle, että tämän pitää lopettaa ja ettei saa koskea. Ympärillä olevat aikuiset vain naureskelivat ja hymyilivät meille, vaikka olimme selkeästi pinteessä. KUKAAN ei auttanut tai sanonut yhtään mitään (naureskelua lukuunottamatta).

Nämä tapaukset tulevat mieleeni etenkin kun luin lehdestä tästä kuusivuotiaasta pikkutytöstä jonka kimppuun kävi aikuinen mies McDonaldsissa. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012092416110015_uu.shtml Mies kävi tyttöön käsiksi ja suuteli tätä suulle, eikä KUKAAN tehnyt asialle mitään! Ravintola oli täynnä ihmisiä, eikä kukaan käskenyt miehen lopettaa lapsen suutelua...
Mikä helvetti teitä/meitä aikuisia oikein vaivaa???!?!

Nyt uusimpana tämä kahden 19-vuotiaan nuoren miehen tekemä facebook sivusto jonka ajatuksena on laittaa kuvia n. 12-vuotiaista lutkista rivoissa asennoissa, sekä heidän nettikeskusteluitaan (lähinnä facebookista) jotka jollain tavalla sivuavat seksiä tms.
http://www.buzzfeed.com/annanorth/facebook-wont-remove-12-year-old-slut-page Millainen yhteisö oikeasti leimaa 12-vuotiaat lutkiksi? Vaikka ottaisivat millaisia kuvia niin 12-vuotias ei ole eikä tule olemaan lutka. Miltä tuntuisi jos juuri sinun tyttäresi kuva päätyisi kyseiselle sivulle, vaikka kuva jossa tyttäresi tanssii MTV tyylisesti napapaidassa. Kuvaa kommentoisivat sairaat ihmiset haukkuisivat lastasi huoraksi ja lutkaksi ja nauraisivat asian päälle. Ei hyvää päivää...Ja voisin myös sanoa, että mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä... Eli ennenkuin alkaa lutkitella ja huoritella lapsia kannattaa miettiä omaa käyttäytymistään.

Ilmeisesti minäkin olen ollut lutka siitä asti kun täysin tuon 12. Sen takia viulunsoitonopettajallani oli kaikkien mielestä käyttäytyä minua kohtaan niinkuin käyttäytyi. Ja ilmeisesti sen takia 50-vuotiaalla humalaisella miehellä on oikeus kosketella ja haukkua 14-vuotiasta tyttöä ilman, että kukaan reagoi... Ja koska kuusivuotias ei ole kaukana tuosta lutka iästä, on vain oikein, että hänelle opetetaan jo nuorena millaista on olla tyttölapsi tässä maailmassa...


Kuka siis oikeasti suojelee lapsia?

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kohtahan se on jo joulu!!!

Pienen hiljaiselon jälkeen päätin taas vähän aktivoitua, hetkeksi. Ei oikein tämä blogi inspaa juuri nyt kun ei ole oikeaataan mitään mistä kirjoittaa. Paskasti menee, niinkuin aikaisemminkin, eikä sitä aina jaksa olla jauhamassa samasta paskasta katkerasti montaa kirjoitusta.

Jotain mukavaa sentään. Äitini on saanut hieman perintlä ja hän tarjoutui maksamaan osan opintolainastani (yhden puolivuosittaisen elikkä 600€) joten jouluksi ainakin pitäisi olla hieman rahaa :) Nyt tekisi kovasti mieli ostaa uusi nukke, vähän niinkuin itselle synttäri/joululahjaksi mutta olisi tietysti paljon fiksumpiakin asioita joihin tuota rahaa voisi pistää, kuten kenkiin ja vaatteisiin sekä joululahjoihin... No joo, oikeasti joululahjoihin suuren summan laittaminen ei ole kovin fiksua, mutta minkäs teet kun on iso suku.

Tuli muuten mieleen, että onkohan muilla sinkkunaisilla (sinkut ja seurustelevat siis) sama ongelma kuin meikäläisellä jouluisin. Joudun siis ostamaan lahjoja veljelleni ja hänen perheelleen (lapsi ja vaimo) sekä siskolleni ja hänen perheelleen (mies ja 3 lasta) ja tähän kuulkaas menee aina aikamoinen summa, etenkin kun nykylapsille kun ei mikä tahansa halpis krääsä kelpaa vaan pitää olla merkkituotteita jne. Mutta koska minulla ei ole lasta, eikä aviomiestä (vain tuo  avomies) niin saan aina yhden lahjan siskoltani ja toisen veljeltäni. Mitään kovin kallista minulle ei kukaan osta, koska en ole mikään merkkien perään huutaja ja tyydyn aika vähään. Ongelma nyt on se, että eikö ole vähän epäoikeudenmukaista, että minä pienistä tuloistani maksan isot summat lahjoista mutten oikeastaan saa mitään takaisin... Tiedän, ettei minulla ole lapsia, mutta olisi aika kiva ele, jos sisarukseni ostaisivat sitten vaikka koiralleni jonkin pienen lahjan jos eivät minua halua sen kummemmin muistaa. (ostan muuten aina myös veljeni koiralle joululahjan, mutten ole koskaan omalle hauvalleni saanut lahjoja). Vai olenko vain turhasta marisija? Onko se sinkkutädin kohtalo, että pistetään suuret summat lahjoihin toisille, muttei saada itse mitään takaisin? Mitäs en ole lapsia hankkinut...

No mutta kuten ylempää huomasitte, olen siis alkanut jo miettiä joulua :D Pakko miettiä, kun ei tiedä miten ne rahat saa aina riittämään kaikkeen siihen krääsään. Jostain kumman syystä koen tämän sisaruksille lahjojen ostamisen aina stressaavaksi ja hemmetin hankalaksi kun taas ystäville lahjojen hankkiminen on suuri nautinto. Aina haluan parhaimpia ystäviä jollaina, edes pienellä, muistaa eikä kukaan ole tähän mennessä nenäänsä nyrpistänyt vaikka tuskin aina ne lahjat täysin nappiin meneekään. Itse olen mielestäni helppo lahjonen suhteen, tykkään melkein mistä vain, eikä minulla ole mitään erityistä tyyliä esim. Korujen tms. suhteen. Silti sisaruksilleni tuottaa yhtä suuria ongelmia hankkia minulle lahja kuin minulle tuottaa hankkia heille. Tästä syystä muuten teenkin usein lahjalistan jonka annan äidilleni joka sitten informoi sisaruksiani... Valitettavasti he hyvin harvoin ostavat mitään listaltani. Onnistuvat kylläs ilti aina ilahduttamaan lahjoillaan.  En muista koskaan saaneeni täysin tarpeetonta tai surkeaa lahjaa keneltäkään... Tai ehkä se joulunilo on lahjoissa niin suuri, että vaikka tulisikin jotain ihan turhaa hömppää se on silti ihanaa kun sen on joku ihan minua varten valinnut ja ostanut.

Mutta näin jouluisissa merkeissä täällä :D Kovasti jo mietin, mitä avokille lahjaksi hankkisin... Miehille on aina niin vaikeaa ostaa lahjoja kun ne eivät tunnu tykkäävän oikein mistään. Kaikki kasvohoitotuiotteet, hygieniatarvikkeet, vaatteet jne. lentää useimmiten sinne nurkkaan tyyliin " ai kulta kun ihana lahja (en kyllä koskaan tätä aio käyttää)!".  Miehet ovat hankalia :D (hyviä lahjavinkkejä miehille saa antaa! täällä kun pitäisi veljelle, isälle ja avokille jotain hankkia).

Pitäisiköhän sitä tänä vuonna hankkia ihan oikea joulukuusi?

tiistai 11. syyskuuta 2012

Rasvamaksa (ei, kyseessä ei ole ruokalaji :D).

Tänään oli taasen Gastron poliklinikalla seuranta tapaaminen. Paikalla olikin minulle tuntematon mieslääkäri. Oikein mukavan ja ammattimaisen oloinen. Hän laittoi minulle ensimmäisen sähköreseptinkin eteenpäin :D Tuot sähköresepti vaikuttaakin todella kätevältä. Voin mennä mihin takansa apteekkiin ja vilauttaa vain kela-korttia jolloin resepti tulee näkyviin (samoin kuin kaikki muutkin reseptit). Ainakin on helpompi välttyä eri lääkkeiden yhteensopimattomuudelta kun kaikki reseptit ovat samassa paikassa näkyvissä, eikä itse tarvitse muistaa aina ottaa paperilappusia mukaan. Etenkin meikäläiselle suuri helpotus, minulla kun on tapana hävittää juuri ne tärkeimmät reseptit.

Mutta itse asiaan. Sain kuulla, että maksa-arvoni ovat nousseet sitten viime näkemän. Syynä kuulemma on varmaankin ylipainoni (kuinka yllättävää). Mietin vain, että miten ne nyt noin voivat yhtäkkiä alkaa nousemaan vaikka paino on ollut sama jo pidempään. Viime kerralla olin ihan yhtä ylipainoinen ja arvot olivat ihan hieman koholla mitä ne ovat olleet viimeiset 15-vuotta. En siis sano, etteikö näin voi olla, en tiedä noista maksa-arvoista nimittäin paljoa mitään, voihan olla, että ne saattavat muuttua ilman mitään erikoissyytä ihan tuosta vain. Kuitenkin lääkäri epäilee nyt rasvamaksaa. Maksastani otetaan nyt sitten ultraäänikuva. Joudun myös muutamiin verikokeisiin joissa poissuljetaan sitten hepatiitit sun muut.

Hirmuisen asiallinen lääkäri oli tuon ylipainon kanssa. Totesi, että ylipainoa on, kyseli paljonko painan ja olenko aina ollut ylipainoinen. Sitten vain kertoi, että tuo rasvamaksa on aika yleistä ylipainoisilla, etenkin silloin kun on merkittävää tai suurempaa ylipainoa. Ei alkanut saarnata laihduttamisesta tai terveellisen ruoan merkityksestä taikka liikunnasta tai siitä, että pitää nyt löytää motivaatio ja alkaa hillitä sitä syömistään... Kohteli ihan normaalina ihmisenä joka nyt sattuu olemaan ylipainoinen. Katsotaan nyt mitä noiden kokeiden jälkeen sitten saadaan tietää. Rasvamaksaanhan ei ole muuta hoitoa kuin laihduttaminen. Mutta tässä on jo laihdutettu sen melkein 20-vuotta enkä vieläkään ole siinä onnistunut, joten on turha edes odottaa, että minusta koskaan normaalipainoista tulisi. Mutta jos sellaiset 20-30 kiloa saisi pois olisin ihan tyytyväinen (kukkakeppi en edes halua olla, unelmapainoni olisi sellaiset 75-85kg).

Avannetta lääkäri tarjosi jälleen, muttei mitenkään agressiivisesti, lähinnä vain mainitsi, että se taitaa nyt olla ainoa vaihtoehto tällä hetkellä ja riippuu ihan minusta otanko sen vastaan vai en. Jotenkin jäi oikein mukava fiilis. Yleensäkin tuolla Meikun gastrolla ollaan jotenkin tosi mukavia ja minua ainakin kohdellaan aina fiksuna aikuisena ihmisenä. Voi tietysti johtua siitä, että olen sairastanut jo niin kauan, että tiedän sairaudestani, hoidoista sun muista varmaan saman verran kuin lääkäritkin (ellen jopa enemmän). Ja on ihan mukavaa, että lääkäritkin huomioivat sen eikä tarvitse olla tappelemassa joidenkin ylimielisten porhojen kanssa omasta sairaudestaan ja kropastaan.


Mutta katsotaan nyt miten akan käy tuon maksan kanssa, ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun sen kanssa on ongelmia. Joskus nuorempana oli epäsopivalääke nostanut nuo maksa-arvot niin korkeiksi, että mietittiin jos maksasiirrettä. Onneksi, heti kun lääke lopetettiin, alkoivat maksa-arvotkin normalisoitua.

perjantai 7. syyskuuta 2012

...lääkkehillä hoidelkaa hauvaystäväämme...

Tänään käytiin heti aamusta Minkan kanssa eläinlääkärissä. Mitään varsinaista ei löytynyt paitsi, että anaalirauhaset olivat taas hieman tukossa ja peppu vähän arkana. Mutta nyt sentään lääkäri teki kunnon tutkimuksen, eli kokeili vierasesineet, nesteytyksen, katsoi hampaat, selkärangan jne. Aikaisemmin ei olla tehty mitään vastaavaa, tyhjennetty vain anaalirauhaset ja otettu rahat. Nyt saatiin myös kahdenviikon antibioottikuuri. Meillä oli siis eri lääkäri kuin yleensä. Hänen mielestään Minkalla on nyt ollut tarpeeksi pitkään tuota mahaoireilua, joten pisti kunnon antibiootit ja antoi särkylääkettä vielä mukaan jota voi antaa sitten tarvittaessa. Hassua muuten, että Minka sai samaa särkylääkettä jota itsekin käytän vatsakipuihin, eli Litalginia ja ihan ihmisversiota :D Nyt voidaan käydä samalla lääkepurkilla!

Saatiin myös yksityiskohtaiset ruokintaohjeet. Nyt pitää antaa vain Royal Caninin sensible napsuja (miel. veden kera, eli siis napsut vedessä) riisiä (siitä en ole ihan varma kun minka yleensä sen oksentaa), kanaa, seitiä ja raejuustoa. Nyt pitää sitte alkaa väsätä tytölle kunnon kotiruoat :) Mitäpä sitä ei tekisi toisen masun vuoksi. Toivotaan nyt, että tuo maha homma alkaa pikkuhiljaa selviämään. Ripulit sun muut nyt ei muutoin haittaa, mutta kun tietää, että toisella on kipuja niin se rassaa itseäänkin. Mutta nyt on ainakin troppia sitä varten :)

torstai 6. syyskuuta 2012

Hauvavauva sairastaa, häntä hellikäämme...

Pakko nyt tännekin kirjoittaa kun on huoli omasta pikkuisesta. Minka hauvasta siis. Neidillä on ihan pennusta asti ollut maha jotenkin huonona, se lotisee ja kurisee aina aika-ajoin ja tuolloin ei sitten maistu ruoka, juoma taikka leikki. Anaalirauhasten kanssa on myös ollut ongelmia pariin kertaan, mutta niihin on aina auttanyt anaalirauhasen tyhjennys.  Silloin kun on pipi on parasta vain nukkua mamman vieressä.

Minka on myös hirmuisen herkkä koira, heti jos jossain on pieniäkin ääniä, neiti on ihan ihmeissään ja saattaa jopa alkaa pelkäämään. Tänä kesänä pahin episodi oli sellainen, kun Minka näki sattumoisin kuumailmapallon. Kesti viikon, ennenkuin pikkuinen uskalsi mennä ulos kunnolla. Pari ensimmäistä kertaa istui vain sylissä ja tärisi (en heti sisälle viitsinyt viedä, ettei olisi mennyt pahemmaksi). Siinä me sitten istuttiin parikin tuntia Minka tärisevänä sylissä ja julteltiin mukavia.

Kun nyt olimme olleet matkalla oli pienellä ollut mahaongelmia (niinkuin ainakin kerran viikossa yleensä on), ripulia ja pientä hellyyden kaipuuta. Ei onneksi sen kummoisempaa. Hirmuisen iloisia oltiin kun mamma ja pappa (kyllä, me olemme koiralle mamma ja pappa) tulivat kotiin ja sen jälkeen ei olla silmiä irrotettu ollenkaan! Nyt huomaa heti, että kun lähtee ulos niin koiran huoli alkaa nousta. Tänään sitten kun olin taas lähdössä ei Minka olisi millään päästänyt menemään. Lähdin kuitenkin ja mies seurasi tunnin kuluttua perässä. Kävimme ostamassa Minkalle synttärilahjan. Noh takaisin kun tultiin niin kauppakassin kimppuun hyökättiin heti ja lahja opossumi kaivettiin esiin. Se vietiin keittiöön ja sitten hauveli vain istui opossumin kanssa (yleensä alkaa heti innoissaan leikkimään ja riepottelemaan). Hetken kuluttua Minka ja opossumi olivat sängyssä ja huomasimme, että Minka tärisee kauttaaltaan. Mies vei tytön heti ulos jos kyseessä oli vaikka pahemmanlaatuinen pissihätä. Minka tuli kuitenkin saman tien sisälle ja takaisin koriinsa tärisemään. Sitten raahautui mamman perässä joka paikkaan.

Soitimme eläinlääkärillemme jolle saimme vasta huomiseksi ajan. Soitimme myös Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan josta sanottiin, että voi tuoda päivystykseen, mutta ei kuitenkaan kuulosta miltään hirveän akuutilta, etenkin kun eilen on vielä syönyt ihan ok.

Huoli on kova, kun nuo karvaturrit eivät osaa kertoa mikä niitä vaivaa, onko jossain pipi vaiko kuumetta tms. Muutenkin ärsyttää kun tuota Minkan mahaoireilua ei ole koskaan tutkittu mitenkään kummoisemmin, aina vain kuitattu sillä, että se on todennäköisesti jokin lievä suolistotulehdus mikä on suht tavallista pikkukoirilla. Sen pitäisi kuulemma kasvun mukana mennä pois. No neiti on nyt 3 vuotias eikä vieläkään ole nuo vatsaongelmat poistuneet. Myös ruoan kanssa on leikitty ja jos jonkinlaista ruokaa sekä maitohappobakteerja on annettu. Mutta ollaan todettu, ettei ruoalla ole oikeastaan merkitystä noiden maha-ongelmien kanssa.

Jotenkin nuo mahajutut saa minut aina ihan herkistymään ja huolehtimaan, minä kun tiedän oikein hyvin miltä tuntuu kun on massu kipeänä. Eikä sellaista omalle pikkuiselle koskaan haluaisi. Tuli sekin mieleen, että voisiko kyseessä olla jonkinlaista ahdistusta siitä, että olimme viikon poissa, kun nyt on niin meidän molempien perään. Vessaankaan ei saisi mennä ilman koiraa :D

Noh huomenna on nyt aika eläinlääkärille heti aamusta ja katsellaan iltaa pitkin josko sinne päivystykseen tarvitsee lähteä (toivottavasti ei, se kun maksaakin enemmän kuin ajanvaraus aika. Toki raha ei ole meille este sille, ettäkö eläintä ei lääkäriin vietäisi. Onneksi olemme ottaneet Minkalle vakuutuksen jo pentuna).

Tuossa se nyt pieni nukkuu sohvalla opossumin kanssa. Vaikkei leikkiä jaksa, niin taisi olla kovasti mieluista synttärilahja :)





tiistai 4. syyskuuta 2012

Hau hau, ja wuff wuff!

Teimme nyt päätöksen tuon Rodoksen loman aikana, jota olemme pitkään miettineet (lue: minä vinkunut ja mies miettinyt) eli hankimme toisen koiran!! :D Rodusta ei ole vielä hajuakaan muuta kuin, että pienikokoinen koira olisi hakusessa. Sukupuolestakaan ei olla vielä ihan varmoja, mutta narttu olisi ehkä ykkösvaihtoehto. Tahtoisimme sekarotuisen kääpiökoiran, mutta valitettavaa on, että suomessa niitä ei myydä (ja jos myydään niin samaan hintaan kuin rotukoiria) ja Eestiläisiä haukkuja taas ei uskalla ostaa kun ei voi koskaan tietää niiden alkuperää. Nykyisen koiran kanssa yritimme olla fiksuja ja hankkia hauveli yksityiseltä ihmiseltä (tosin välittäjän kautta) mutta nykyään olemme jo todenneet, että ihan yhtälailla saattaa koiramme olla koiratarhan kasvatti :( Ja sellaista toimintaa emme kuitenkaan halua ihan ehdointahdoin tukea.

Yksi vaihtoehto olisi rescue-koira mutta olemme aikalailla molemmat sitä mieltä, että Minka hauvan vuoksi kannattaisi hankkia pentukoira, jotta voisimme minimoida mahdollista mustasukkaisuutta taikka agressiivisuutta tms. Minka nimittäin usein on hieman arka muita koiria kohtaan, ellei kyseessä ole pentu tai häntä selkeästi pienempi koira. Uskomme, että jos Minka saa pennun kaverikseen niin suhde pysyy hyvänä vaikka koirasta tulisikin myöhemmässä vaiheessa pikkuista isompikin. Tosin aikeissa olisi hankkia suunilleen samaa kokoluokkaa oleva haukku eli 4-8kg.
Omat suosikkini olisivat:

Chihuahua                                                                                    Ranskanbulldoggi

















Kääpiö Pinseri















Kääpiömäyräkoira



Sekä kaikenkarvaiset mahdollisimman höntinnäköiset pienet sekarotuiset hauvat :D

Chihuahuan ongelma on siinä, että se on hieman liian pieni, Ranskanbulldoggi taasen hieman liian iso (painava). Kääpiöpinseristä ei ole mitään tietoa ja kääpiömäyräkoirassa arvelluttaa selkävaivat. Vielä meillä on hyvin aikaa tutustua rotuihin ja koiriin sillä aikomuksena olisi hankkia pentu tuossa ensivuoden puolella. Eli kerkeämme hieman miettiä mikä olisi sopiva hauveli tähän talouteen nykyisen koiruutemme seuraksi.

Tyttökoiralle on tosin jo mietitty nimiä!!!
Iida, Ilsa, Pinja, Tipu, Tuisku, Tiuku ja Iiris :D Poikakoiralle olisi aikeissa antaa nimeksi Turo... Jo aikoja sitten mietitty nimi :D

Mutta ah, nyt pitää vain keräillä rahaa ja miettiä mistä hauvelin hankkii. Parasta tässä on se, että saa ostaa pentutavaroita, uuden pedin jne pikkuiselle. Olisihan se aika suloista jos saisi kaiken hankkia vaaleansinisenä :P Tuo meidän nykyinen prinsessa kun saa kaiken vaaleanpunaisena XD

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Faliraki, Rhodes vol2.

Onnistuimme käymään myös Rodoksen kaupungissa, lähinnä kiertelimme vanhaa kaupunkia. Paikka oli todella kaunis ja täynnä ihania käsitöitä ja vaikka mitä mahtavaa. Falirakista kesti n. 20 min taksilla Rodoksen kaupunkiin ja hintaa tuli sellaiset 18e (eli menopaluu oli suunilleen 36e). Bussejakin kulki tiuhaan tahtiin, mutta katsoimme tuon taksin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi.






Kävimme myös Aquariumissa joka on paikallinen merieläin museo. Ei mikään kovin kummoinen mesta, kesti ehkä 10min. käydä läpi koko paikka. Mutta eipä hintakaan päätä huimannut, sisäänpääsy oli 5.50e





Törmäsimme myös Afroditen temppelin jäännöksiin. Tuntui oudolta kävellä vain kadulla ja huomata kyltti jossa luki, että tässä olisi sitten Afroditen temppelin jäännökset. Ei edes mitään fanfaareja kuulunut mistään kohtaa XD





Kävimme myös Falirakin keskustassa joka ei ollut kovin kummoinen. Lähinnä täynnä turisteja, tursitikrääsää ja huonoja ravintoloita. Kävimme yhdessä ravintolassa ja ruoka jonka saimme oli erinomaisen surkeaa :D Jäi syömättä. Muutoinkin kaikki ruoka oli ihan älyttömän rasvaista, täynnä oliiviöljyä. Jopa pasta ja riisi lillui vain öljyn seassa. Ei kovin ruokahalua herättävää...
Hintataso oli yllättävän halpa. Joka paikassa oli sitä samaa turistikamaa mutta myös paljon kreikalle ominaisia tuliaisia kuten oliiviöljysaippuoita, käsitöitä, puutöitä jne. Kaikki paikallinen oli edullisempaa kuin muualta tuotu tavara. Esim lelut sun muut olivat aika kalliita, kun taas erinäisiä kreikkalaisia koruja yms. Sai todella edullisesti.



Kaiken kaikkiaan loma oli oikein onnistunut ja mukava vaikka alkuvaiheessa kuumuus saikin olon hieman ärtyneeksi ( ja tuo ihmeen allasalueiden valtaus). Pakko sanoa, että hyöty tuosta all inclusivesta olisi ollut paljon suurempi, jos olisimme avokin kanssa alkoholin käyttäjiä. Viini, olut, drinkit jne. virtasi solkenaan. Valitettavasti vain kuin ei itselle maistu ollenkaan ja avokkikin tyytyi lähinnä tuohon olueen. Taisi pari lasia viiniä juoda. Huomasi kyllä, että kyseessä oli  neljän tähden hotelli (etenkin verrattuna edellisiin hotelleihin jotka ovat olleen 2-3 tähden). En tiedä mitä olisi voinut vielä parantaa... Palvelu oli nimittäin niin erinomaista, että kun olin ostanut itselleni uimpapatjan ja vein sen rannalle puhaltaakseni sen, juoksi perässäni pieni kreikkalainen mies joka vei minun uimapatjani ja toi sen parin minuutin perästä takaisin täytettynä :D

Ainoa mikä harmitti oli se, että hotellimme oli aika kaukana Rodoksen kaupungista ja jonne  matkaaminen taksilla olisi tullut aika tyyriiksi jos olisi muutamaankin otteeseen siellä halunnut käydä. Jouduimme siis tyytymään lähinnä hotellilla köllöttelyyn, mikä sekin tietysti oli oikein mukavaa. Mutta ehkä ensikerralla hankimme hotellin, joka on lähempänä kaupunkia jotta sinne pääsee hieman helpommin (lue halvemmin) käymään vaikka useammankin kerran. Kuitenkaan yksi käynti ei riittänyt ja olisi ollut kiva käydä useammankin kerran katselemassa paikkoja.

Ai niin, ja Kreikkalaiset miehet ovat kyllä aika komeita :D

Faliraki, Rhodes vol 1.

Nyt on vihdoin kotiuduttu Rodokselta. Reissu oli oikein mukava vaikka pieniä pettymyksiäkin oli. Ruoka ei ollut kovin hyvää. Mutta tämä johtui lähinnä siitä, että hotelli jossa olimme, oli selkeästi brittien ja saksalaisten käyttämä. Ja me kaikki tiedämme, että brittine ja saksalaisten ruoka ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Joten ruoka oli suurimmalta osin tarkoitettu näille kyseisille kansalaisuuksille. Kahtena eri päivänä saimme nautiskella aitoja kreikkalaisia makuja ja kyllä taso nousi huomattavasti. Keittiö siis osasi tehdä suussasulavia ruokia, mutta jostain kumman syystä ne eivät ilmeisesti olleet sitteen kelvanneet briteille ja saksalaisille... Tai jotain.




Olimme ottaneet siis all inclusiven matkaamme, mikä tarkotitti sitä että kaikki ruoat ja juomat olivat ilmaisia. Suuri yllätys olikin se, että kyseisessä hotellissa jokainen baari, myös allasalueen baarit tarjoilivat ilmaisia drinkkejä ja juomia joita sai myös viedä allasalueelle sekä rannalle (kunhan vei muovimukeissa). Ruokaa sai snackbaarista 10-02. Jos sitä ei ollut näkyvissä ei tarvinnut kuin pyytää ja baarimikko loihti herkullisia juusto-kinkku grillileipiä. Voisi siis sanoa, että all inclusive palvelu oli vailla vertaansa. Juomat sai hakea itse hanasta (ja hanoja oli joka baarissa ja ruoka-alueella). Baareja hotellissa oli neljä joista yksi oli uima-altailla. Kaksi ravintolaa (joista toinen a'la Carte) ja yksi snackbar josta sai lounaan ja syötävää aina kun sitä halusi. Myös tuoreita hedelmiä oli tarjolla kellon ympäri.


Uima-allas alue oli hienoista huijausta. Kuvissa näkyy nelisen allasta alueella ja näistä neljästä altaasta käytössä oli oikeasti YKSI! (+ lasten oma alla liukuineen jne). Alla sinänsä oli ihan mukava ja tilava mutta hieman oli huijattu olo.





Toinen asia joka ärsytti suunnattomasti oli tämä ihmeen tapa, että ihmiset varaavat koko päivän uimarannalla sekä altailla pyyhkeillään paikkoja. Eli koko allas-alue on tyhjillään, mutta kaikki paikat ovat varattuja. Kävin vastaanotossa kysymässä kyseisestä käytännöstä ja sain vastaukseksi, että paikan saa varata puoleksi tunniksi, sen jälkeen työntekijät keräävät pyyhkeet ja tuovat vastaanottoon. Noh, enpä kertaakaan nähnyt, että kukaan olisi pyyhkeitä kerännyt missään vaiheessa. Aivan naurettavan itsekeskeistä touhua tuo varaaminen. Tosin eipä hotellikaan ollut laittanut edes mitään lappuja sun muita asiasta minnekään, joten mistäs ne ihmiset olisivat tienneet, ettei paikkoja saa varata koko päivää vaikka olisi hyvinkin ollut aikaa toisten käyttää kyseisiä paikkoja. Eihän sellaista voi tajuta ilman selkeää kieltoa, eihän??!! Ja kukaan tuskin yllättyy kun kerron, että nämä varaajat olivat lähes aina saksalaisia tai brittejä.

Hotelli itsessään oli mahtava ja siisti. Huoneet olivat rupuisempia kuin mitä kuvissa, mutta se kait on odotettavissakin... Harvoin hotelli on niin mainioa kuin mainoskuvissa. henkilökunta oli ystävällistä ja puhui suht hyvin englantia. Saksaa sitten siellä puhuttiinkin vallan mainiosti. Tuokin on aikamoinen uusi juttu, että kreikassa puhutaan paremmin saksaa kuin englannissa (ainakin tuolla rodoksella). Huoneet siivottiin joka päivä ja hotellilta sai erikseen normi pyyhkeet sekä allas/rantapyyhkeet mikä oli kiva yllätys. Ilmastointi toimi moittettomasti mikä olikin tärkeää koska ulkona oli paikoin auringossa jopa yli +40c.




Yksi jännä huomio oli se, että ensimmäisenä ja toisena päivänä kun kävin uimassa oli merivesi sekä allasvesi naurettavan lämmintä. Olin jo melkein ahdistunut siitä, että ilma oli kuuma ja vesikin oli kuin olisi kylpyammeeseen mennyt. Sitten yhtenä aamuna pulahdin altaaseen ja huomasin, että pirulainen kun on kylmää vettä XD Ilmeisesti kun tottui tuohon kuumuuteen, alkoi se vesikin tuntua viileämmältä :D Joten loppupeleissä vesi oli juuri sopivan virkistävää.

Kulkukoiria ei näkynyt kuin kaksi koko aikana, vaikka lentokoneen laskeutuminen myöhästyikin melkein puolella tunnilla koirien takia. Ne kun olivat päässeen kiitoradalle. Kissoja bongattiin sitäkin enemmän ja oli aika suloista nähdä, että kyseisessä hotellissa oltiin kissoille ihan ystävällisiä. Ei niitä paikalle houkuteltu, mutta jos ne tulivat ei kukaan niitä ollut poiskaan ajamassa, ainakaan asiakkaiden nähden :D

vielä pieni video altailta (ja joo se kimeä ääni siinä musiikin seassa on minun lauluani).