HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014

Uusi vuosi tekee tuloaan ja olenkin miettinyt mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä vuonna 2013... Noh suoraan sanottuna ei mitään :D Polut kulkee samoja ratoja kuin viime vuonna, ja sitä edellisenä, joskin nyt tämä vuosi on mennyt ahdistuksen ja stressin vallassa kun ei tiedä mistä sitä toimeentuloa tulee saamaan, ja paljonko sitä saa ja mitä kaikkea muutoksia joutuu toimeentulon vuoksi tekemään.

Katsaus vuodelle 2014 ei ole kovin tätä vuotta kummoisempi ainakaan positiivisessa mielessä. Jos saan kuntoutustuen (mitä suuresti epäilen) niin jatkan vuoden verran samoilla linjoilla kuin nyt. Jos taas kuntoutustuki evätään joudumme avomiehen kanssa muuuttamaan todennäköisesti erillemme, jotta rahavarat riittävät elämiseen. Toinen vaihtoehto on etsiä meille kahdelle huomattavasti pienempi asunto mutta en ole ihan varma, kumpi vaihtoehdoista olisi loppupeleissä paskempi. Yhteisessä asunnossa olisin koko ajan "vieraana" koska avomies maksaisi vuokramme. Hän joutuisi myös maksamaan usein minun menojani mikä on aina ahdistavaa. Jos taas muuttaisin omilleni, saisin asumistukea, jolloin voisin maksaa itse vuokrani, mutta rahat eivät mitenkään riittäisi elämiseen työttömyystuella (muuten ehkä, mutta sillä ei paljoa opintolainoja sun muita maksella). Eli valittavana on kahdesta hyvin paskasta vaihtoehdosta se vähiten paska... Yksin muuttamisessa olisi se, että minun pitäisi jättää opintolaina jne. maksamatta ja menettäisin luottotietoni hamaan tulevaisuuteen asti. En voisi siis koskaan enää esim. muuttaa koska luottotiedottomana on melkoinen homma yrittää saada itselleen asuntoa.

Joudun myös tinkimään vielä enemmän menemisistäni ja niistä pienistä harrastuksista mitä tässä on ollut. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sosiaaliset kontaktit jäävät minimiin koska minulla ei ole varaa matkustaa edes viereiselle paikkakunnalle muista paikkakunnista puhumattakaan. Ja ei se 8€ seudusta edestakaisin ei ole iso summa, mutta sillä saa kuitenkin jo parin päivän ruoat ja miehen lompakkolla ei voi koko aikaa olla. Alkaa siis vielä suurempi penninvenytyskuuri jos/kun jään työttömyystuelle.
En edes tajua miksi minulle on tullut niin suurena yllätyksenä se, että tosiaan sairastuminen voi suistaa elämän hyviltä ja menestyksekkäiltä poluilta aivan sinne pimeimpiin syövereihin. En koskaan kuvitellut olevani köyhä ja kumppanistani täysin riippuvainen ihminen. Luulin, että jättäisin ne ajat lapsuuteen.  Mutta toisin kävi, eikä auttanut edes opiskelut.

Suurimpana ongelmana tässä on varmaan mielessä se, että voiko parisuhde kestää moista? Mieheni toki ansaitsee enemmän kuin minä, muttei kuitenkaan keskivertoa enempää. Eri asia olisi, jos mies tienaisi vaikka 3000 -> kuukaudessa, mutta näillä tienesteillä ei hirveästi kahta elätetä. Tai elätetään, mutta en halua syöstä miestäni samaan köyhyyskuiluun missä itsekin olen, koska sitä parisuhde ei ainakaan kestä. Eikä minusta ole avokumppanin velvollisuus elättää toista. Sellainen suhde ei vain voisi toimia vähävaraisilla.

Naimisiinkin olisi ihana päästä joskus elämässä. Mutta kosintaa ei ole kuulunut, eikä tule kuulumaankaan. Joskin se on ihan hyvä asia, koska naimisiin emme ainakaan voi mennä. Silloin minä en saisi nimittäin mitään tukia (tiesittekö, että työttömyystukea ei saa tai saa normaalia vähemmän jos on naimisissa ja mies tienaa sen verran, ettei sosiaalituelle ole tarvetta!? Minä en tiennyt, onneksi otin selvää).

No mutta, tässä nyt ajatuksia tämän vuoden puolella, toivotaan kuitenkin, että ensi vuosi sujuisi paremmin ja olisi vähän iloisempi mieli. Tuntuu, että tämä vuosi on mennyt niin masennuksen kourissa, että itseäkin yököttää.

Insensibles- Tunnottomat

Tänään käytiin katsomassa elokuva nimeltä tunnottomat. Espanjalainen kauhu/fantasia/jännitys raina. Elokuva kertoo miehestä joka saa tietää aikuisena vasta olleensa adoptoitu heti syntymästään. Biologisten vanhempien löytäminen olisi ensiarvoisen tärkeää, mutta hommassa onkin pieniä mutkia matkassa. Tämän enempää en viitsi elokuvasta paljastaa muuta kuin sen, että leffassa hypitään vuosista 1930-1960 nykyaikaan. Kerronta on tosin sujuvaa ja aina tietää mitä aikaa nyt eletään.

Kaiken kaikkiaan ei yhtään sellainen elokuva kuin olin odottanut, mutta tykkäsin kyllä kovasti. Kauhu ei ehkä ole paras mahdollinen kategoria tälle, mutta ei se oikein fantasiasta tai jännityksestäkään pelkästään mene. Mitään super pelottavaa ei ole tiedossa vaan enemmänkin ahdistavia kohtauksia ja hieman ällötystäkin, vaikka mistään goresta ei ole kyse. Jotenkin elokuvasta tuli kokonaisuudessaan todella paljon mieleen Guillermo Del Toron elokuvat, mikä ei siis ole yhtään paha asia. Suosittelen kyllä kaikille mysteeri, kauhu ja jännitys elokuvien ystäville.

Pisteet: 3.5/5
Kuva täältä

Joululahjoja!

Tykkään aina ottaa joululahjoista kuvia ja laittaa nekin tänne blogille. On hauskaa katsella seuraavana vuonna mitä on edellisenä vuonna saanut ja itseä ainakin aina kiinnostaa kauheasti toisten saamat lahjat (utelias kun olen). Ainoa mitä mietin tällä kertaa oli se, että kehtaanko laittaa kuvia myös leluista joita olen saanut. Minähän siis keräilen erinäisiä nukkeja ja rakastan myös legoja sun muita härpäkkeitä. Jotkut jäävät talouteen pysyvästi, mutta tilan puutteen vuoksi joudun myös usein myymään lelujani parempii koteihin. Mutta sitten ajattelin, että jos jotakin ahdistaa aikuisen ihmisen saamat lelut, niin ei se ole minulta pois :D Joten tässä olkaa hyvät!

Koruja (RRRRakastan Pöllökoruja). Pöllökorut saatu ystävältä ja tuo kelttikoru avokilta :) Ja tietysti näitä ihania Flown tuotteita! On oikeasti ihan maailmanparasta omistaa ystäviä jotka pitää huolen sekä korujen saannista, että kauneudenhoitotuotteista :D Itse ei jostain syystä tule kauheasti kumpiakaan ostettua. Ja nuo piparminttu tuotteet muuten tuoksuvat ihan taivaalliselle! Ja Flown palasaippuoita voin suositella kaikille joilla on herkkä tai todella kuiva iho. Oma ihoni ainakin kiittää :)

Ah sitten niihin leluihin :D Avokilta saatu Lalaloopsy talo (tämä oli ihan ylläri, eli ei ollut joulupukin listalla) sekä toivomani Monster High 13 Wishes Howleen.

Näitä joulupukin listalta sitten löytyikin, eli legoja. Pitkään näistä olen puhunut ja niitä ihastellut ja vihdoin kehtasin laittaa lahjatoivomusta eteenpäin :D Myöskin saatu avokilta.

Ja mitä joulu olisi ilman pyjamia? Ei mitään, rakastan erilaisia yöasuja ja pyjamia. Olen yleensä nukkunut aina alasti, mutta nyt nukun aina yöpuku päällä koska minun on vain niin kylmä koko ajan, etenkin yöllä (kesälläkin oli sukat usein jalassa!). Joulunpunainen pyjama avokilta ja tuo musta-valkoinen pussissa oleva onkin vähän kesäisempi ja saatu äidiltä. Ja kukaan ei voi pärjätä pitkää talvea ilman pinkkiä kaulahuivia ja Hello Kitty pörrösukkia! Molemmat saatu ystävältä :)

Ja lopuksi vielä mahtava Monster High paketti, voodoo nukke ja lisää Hello Kitty tavaraa ystäviltä :D Ah kyllä kaverit tietää mitä minulle voi lahjaksi hankkia :P

Näiden lisäksi sain vielä:
Leffalippuja (veljeltä)
PAAAALJON suklaata
Rahaa (iskältä)
Lahjakortin H&M (siskolta)
Ripsivärin (äidiltä)
Mustan, hienon ja kuninkaallisen lyhdyn (siskolta)
Tumput (äidiltä tietysti <3)
Ja erinäisiä ihania juttuja joita olen saanut pitkin joulukuuta kirjekavereilta <3

Ensi jouluna aion toivoa kaikkea muuta, mutta en leluja!!! Juu en aio toivoa yhtäkään lelua... Ellei Monster High:lle ole tullut jotain tosi hienoja nukkeja... Tai Lalaloopsyja... Tai Jotain ehdottoman upeita legoja!

JOULUN ILOA!

Jouluiset kuvatukset :D

Joulukuusemme, tänä vuonna jälleen aito sellainen :) Lahjatkin pääsi mukaan kuviin. Ja niitä olikin aikamoinen rypäs :D Olen selkeästi ollut tosi kilttinä.

Joulupäivän aamupala koko perheelle :D

Aamupuuron jälkeinen joulukuva Hauvelssonista :) Joululahjojen keskellä on hyvä köllötellä.

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Joulu tulee

Eipä ole enää pitkä aika jouluun, joten kuusen esille laittaminen on ihan ajankohtaista. Haettiin joulukuusi jo eilen ja oli tarkoituksena myös koristella se. No huomattiin sitten, että kuusenvalot on viime vuodelta heitetty pois ja pitäisi ostaa uudet. Saadaan uudet ostettua vasta 23 pv. Ongelmana on se, että avokki menee tuollon vielä töihin ja töistä suoraan vanhemmilleen. Hän tulee kotiin vasta 24 pv. illalla, joten saamme kuusen koristeltua vasta silloin :D Olisi ollut toki kiva nauttia kauniista kuusesta jo vähän aikaisemmin. Mutta lahjat halusin pistää kuusen alle silti.


Käytiin lauantaina myös Tuomaan markkinoilla missä olikin porukkaa ihan kiitettävästi. Ostin jo viime jouluna ihanan joulupukki koristeen kuuseen ja nyt oli aikomuksena ostaa samalta tyypiltä joku toinenkin koriste ja mukaan lähtikin enkeli. Ensi vuonna sitten lumiukko :P

FROZEN

Kuva täältä

Eli tänään kävin katsomassa ensi-illassa Disneyn uusimman animaation nimeltä Frozen. Käytiin ystävän kanssa katsomassa originaaliversio, mutta heti kun leffa tulee DVD:lle niin pitää katsoa suomalainen versio myös.

Elokuva kertoo siis sisaruksista nimeltä Elsa ja Anna. Elsa on isosisko jolla on salaisuus joka on salattu Annalta kunnes tämä kasvaa aikuiseksi ja on aika kohdata aikuisuus. Elsan salaisuus vie hänet uteen maailmaan josta Anna lähtee siskoaan pelastamaan. Mukana tietysti erinäisiä Hauskoja hahmoja, sekä rakkautta ja romantiikkaa.

Aivan ihana elokuva! Olen vieläkin niin fiiliksissä, etten osaa sanoa mitään älykästä. Tämä leffa menee ehdottomasti Disney animaatioiden lemppari kärkeen, top 5 ja ehkä jopa tasoihin ehdottoman suosikkini pienen merenneidon kanssa. Mukavaa oli  myös nähdä jälleen tytöille suunnattu Disney leffa jossa oli mukana Girl Poweria eikä tytöistä oltu tehty mitään pelastettavia rättejä joita viskotaan miesten mielen mukaan sinne tänne. Lämminhenkinen ja suloinen koko perheen leffa ja veikkaan, että pojat viihtyvät tämän parissa myös, sen verran oli actionia ja taisteluita. Tässä traileri

Leffassa oli myös aivan ihan musiikki. Pitkästä aikaa oikein paloin halusta päästä kotiin hoilaamaan elokuvan biisejä. Etenkin Elsan oma "Let it Go" kappale oli aivan mielettömän upea ja sai ihan kylmät väreet aikaiseksi.

Pisteet 5/5

Anteeksi, kuka on läski?

Ah ihanan erikoinen kokemus jälleen raitiovaunussa (raitiovaunuissa on tunnelmaa). Astuin sisälle tramiin ja kun istuuduih paikoilleni alkoi joku ihastuttava neitokainen (taisi olla minua vanhempi alkoholisti/koditon henkilö) alkoi huutaa "Kauhea läskiä, miten sä kehtaat kulkea tollaisena, herrajumala!" Kyseinen nainen alkoi mesota jotain lisää ja aina välillä karjahteli omituisesti ilmeisesti kiinittääkseen jonkun huomion. Katselin ympärilleni hieman, että kuka se hirveä läski nyt sitten on? Kuuntelin musiikkia samalla kuulokkeilla, joten en kuullut/kuunnellut sen tarkemmin. Tapaus jatkui vielä niin, että kyseinen nainen nousi seisomaan ja meinasi kaatua nuoren miehen päälle samalla huudellen jotakin (älinää mölinää). No takapenkeiltä nousi naishenkilö joka ilmeisen kovasanaisesti kehoitti naista poistumaan tai rauhoittumaan tms. Samalla myös tämä nuori herra nousi seisomaan valmiina avittamaan naisen poistamisessa. Tämän jälkeen kyseinen nainen rauhoittu ja jäi istumaan paikalleen kunnes poistui parin pysäkin jälkeen samaan aikaan kuin tuo toinen nainen ja nuoriherra.

Vasta hetken kuluttua tajusin, että mitä ilmeisemmin kyseinen nainen oli huutanut minulle?!?!!? Olin ainoa sillä hetkellä normaalipainoista pulleampi ihminen tramin siinä osassa johon nainen oli katsonut. Hänen takanaan istui pyöreämpiä ihmisiä, mutta hän oli katsonut koko ajan eteenpäin. Rupesin sitten miettimään, että mitenköhän tuollaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua ilman, että menettää täysin naamaansa? Itselleni tuli ensimmäisenä ajatus vain siitä, miten olisin mielelläni potkaissut naisen naaman tohjoksi ja vetänyt muutaman oikean koukun mutta se nyt ei ole mikään oikea vaihtoehto, vain sen väkivaltaisen minäni esille tuoma ajatus. Miten tuollaiseen voi reagoida? Jos sanoo jotain, homma vain pahenee, jos taas ei sano mitään (niinkuin en sanonut) niin mitä ilmeisemmin se oli se, mikä sai kyseisen naisen suuttumaan vielä enemmän... Ja miten voi olla, että minun lihavuuteni (joka ei tätä nykyä ole kovin suurta) voi saada ihmisen noin raivon valtaan?

Toinen tapaus taas oli muutama viikko sitten kaupassa kun ojensin nuorta miestä (joku 12-16v.) joka kahmi käsillään tuorekaapin munkkeja pudottaen niitä lattialle jne. Sanoin vain rauhallisesti, että munkeille on ihan ottimetkin, ettei tarvitse käsin niitä kaikkia kopeloida. No tämä oli mitä ilmeisemmin suuri henk. koht. loukkaus kyseistä nuorta miestä kohtaan, joten kun pääsimme ulos kaupasta hän alkoi haukkua minua rumaksi (vedettiin tämä "äitis on nin ruma"- kortti mikä sai lähinnä nauramaan :D). Tilanteen jälkeen sanoin kaverillekin suu virneessä, että rumaksi haukkui muttei läskiksi :D (jep ilot ne on surkeatkin ilot).

Mutta tosiaan tuo ensin mainittu tilanne jäi ihan mietityttämään, että miten siihen olisi pitänyt suhtautua/tehdä? Olisko kannattanut poistua tramista, joskaan sekään ei minusta olisi ollut fiksu veto. Yritän vältellä loppuun asti minkäänlaista fyysistä kontaktia kenenkään kanssa, koska tiedän itsestäni, että jos lähden sille tielle, niin jälki saattaa olla aika pahaa (joko minun tai sen toisen kannalta) koska minussa asuu pieni berserkkiraivoinen pupu, joka ei anna helpolla periksi. Joten se pelottaa eniten tilanteissa, joissa ehkä pitäisi jotenkin puolustaa itseään tai ottaa kantaa. Toisaalta... Miksi edes alennun miettimään koko asiaa, känniset surulliset ja elämäänsä pettyneet ihmiset kun sanovat mitä sanovat, ei niitä paljoa kannata kuunnella. Ja miksi se läskiksi haukkuminen onkin niin paljon pahempi kuin rumaksi, huoraksi tms. haukkuminen? Tosin silloin kun olin lapsi, niin pahin haukkumasana taisi olla juurikin "huora" ja "homo". Nyt kyseiset sanat ovat muuttuneet kaikille sukupuolille sopivaksi läskiksi...

Mutta erikoista, että kuulen eniten läski kommentteja silloin kun en ole varsinaisesti läski, mutten ihan normaalipainoinenkaan, vaan siinä lievän ylipainon rajoilla. 120 kiloisena, ei kukaan sanonut sanaakaan läskeistäni (kukaan ulkopuolinen siis) mutta olen pari kertaa jäänyt tuijottamaan kyllä ihmeissäni kun minulle on tultu jotain läskikommenttia heittämään (esim. baarissa) vaikka en edes ole ollut mikään läski varsinaisesti (toki monien ihmisten mielestä jo 10kg ylipaino tekee ihmisestä karmivan läskin, 15 kilosta nyt puhumattakaan!) ollutkaan. Mutta ehkä sellainen ylipaino, joka olisi ns. helppo saada pois, ärsyttää ihmisiä enemmän kuin suuri ylipaino, jossa on jo työsarkaa runsaammin. No joka tapauksessa, nämä läskittely kerrat ovat omalla kohdallani hyvin harvinaisia, olin sitten läski tai en, mutta aina niitä jää miettimään...

Stressaavaa joulunodotusta (joskaan ei joulun vuoksi stressaavaa)

Hei vain täältä hirveän ahdistuksen ja stressin keskeltä. Kohta lähtee taas Varmalle valituspaperia menemään ja mietin jo kuumeisesti mistä tällä kertaa saisin lääkärintodistuksen, kun olen juuri pari kuukautta sitten joka paikasta sellaiset saanut ja lekurit ei uusia kirjoittele joka kuukausi... Joten ainoa keino kait mennä ihan uuteen mestaan, eli terveyskeskuskeen josko sieltä saisi jonkinlaisen kokonaisvaltaisen B-todistuksen. Ihme touhua, kun pitää joka paikkaan olla omat todistuksensa, koska jos ei ole niin katsotaan, että tyyppi ei ole saanut lääkäreiltä todistuksia, vaikka viimeisimmät olisikin vasta 2kk sitten hankittuja... Voi hemmetti. No toivotaan, että terveyskeskusesta onnistun saamaan lääkärin ajan ensivuoden alussa.

Eilen oltiin ystävän kanssa pakanallisissa myyjäisissä Helsingissä Pauligin huvilalla. Olihan siellä monenmoista ihanaa kojua joskin aika pienet myyjäiset oli. Montaa kojua ei löytynyt. Paljon kuitenkin pakanoille soveltuvaa tavaraa. Omiin kätösiin sattui Blessed be puutaulu ja yksi kirja joka kertoi naisten sisäisesta magiasta. Kirjaa olen jo vähän lueskellut ja ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. Sellaista naisten omaa voimaantumista oman itsensä kautta magian avulla. Paljon oli kauniita käsintehtyjä juttuja, mutta valitettavan usein moiset ovat ihan liian hintavia meikäläisen lompakolle, mutta onhan niitä silti ihanaa hypistellä ja miettiä, mitä kaikkea ostaisi jos voisi :D

Päätettiin vielä lähteä kaupoille katselemaan viimeisiä joululahjoja (löysin vain itselleni kaikkea kivaa :D) ja törmättiin joulupukkiin! Ensimmäistä kertaa sain kuvan joulupukin kanssa kun en koskaan ole kehdannut mennä. Mutta nyt ystävä meni ensin ja sitten tungin minäkin itseni pukin kainaloon ja kameran eteen :D Vaikutan tosi pitkältä kuvassa, mutta oikeasti oltiin molemmat aika lyhkäisiä pukin kanssa :P Harmi etten ottanut enempää kuvia seikkailuistamme, en ikinä muista ottaa kameraa minnekään mukaan, tämäkin kuva on ystävän kameralla otettu :D

Pimpeli pom!

huhhahheija. Nyt onkin päivä mennyt mukavasti Facebookissa tapellessa melkeinpä itsestään selvästä asiasta, mutta niinhän se menee, että minulle itsestään selvä asia ei olekaan toiselle sitä jne.

Joulua odottelen edelleen kovasti, samoin sitä lunta! Täällä on jo muutamana iltana tullut ehkä puolisenttiä lunta mutta se on aamuun mennessä aina sulanut. Mitä ihmettä jos jouluksi ei tulekaan lunta? Onko se edes joulu silloin?

Odotan myös innolla, että saisin vähän rahaa jotta pääsisin ostamaan avokille joululahjan sekä joulupaperia paketteja varten. Joululahjojen paketointi on suurinta huviani näin joulun alla. Harmillista vain, että paketoin ne lahjat usein jo marraskuun puolella ja joulukuussa sitten koritselen pari päivää ennen joulua :D Mutta onpahan ainakin hommat valmiina jos sitä sattuisi vaikka sairastumaan tms...

Vuoden ainoat pikkujoulutkin tuli tässä koettua, nimittäin Hartsilapsien kera miitissä. Ihan suht mukavaa oli, on vain aina orpo olo kun ei tunne ketään eikä oikein pääse piireihin mukaan vaikka tunkeutumisyrityksiäkin on ollut :D Mutta ainakin näki monia ihania nukkeja ja pääsi vähän juttelemaan muiden nukkeihin hurahtaneiden kanssa. Ja saipa ystävä yhden nuken myytyäkin miitissä, joten ei ollut hukkaan vietettyä aikaa.

Yllä kuva pienestä pöytäystävästäni :P
Sekä kuvaa jumpsuitista jonka sain avokilta syntymäpäivälahjaksi. Heitetään sekään vielä kelttikoru Haltia prinsessa Etain - Mielihalujen ja Rakkauden sydän sekä vielä yksi joulukalentereistani! Kyllä minulla on niitä kolme joista yhden olen jo syönyt... Onneksi tätä Lego kalenteria ei voi syödä :P