maanantai 2. kesäkuuta 2014

Ne positiiviset puolet laihtumisessa

Noniin nyt niitä laihtumisen hyviä puolia :) Vaikka edellisessä postauksessa ruodin, kuinka ah niin kamalaa se laihtuminen on, niin on sillä toki myös hyviä puolia! Tässä siis positiiviset jutut.

Pienemmät vaatteet: Onhan se nyt ihan mahti fiilis kun voi ostaa sen M koon paidan XXL paidan sijaan! Sillä hetkellä joskus meinaa tulla kyyneleet silmiin. Tai saa ostaa koon 40/42 paidan sen sijaan, että ostaisi kokoa 46/48 tai vielä suuremman. Ja se hetki kun oikeasti se paita mahtuu päälle vaikka onkin noin pientä kokoa! Isompana en suostunut ostamaan kokoa 46/48 suurempia yläosia, koska en vain halunnut olla niin iso. Osa vaatteista mahtui päälleni tuon kokoisina, mutta monesti jouduin jättämään ostamatta kun napit ei menneet kiinni tai käsivarret ei menneet läpi. Oi sitä onnen tunnetta kun kokeilin H&M kaupassa ensin koon 44 takkia, sitten menin kokoon 42 ja kaveri sanoi, että "ei kyllä sun täytyy ottaa vielä kokoa pienempi" Ja nyt minulla on siis koon 40 takki :D Pienempi kokoisena vaatteet myös sopii hieman paremmin, joskin sopivien vaatteiden löytäminen on edelleen hyvin vaikeaa.

Ihmisten kohteliaisuus/ huomio: Olen huomannut, että autoilijat pysähtyvät helpommin. Ennen sain jäädä odottelemaan, nyt autoilijat pysähtyvät ja päästävät minut menemään ystävällisellä käden heilautuksella! Minusta tämä on jotenkin naurettavaa, että jos on lihava niin autotkaan ei pysähdy... Mutta pakko sanoa, että kun ne pysähtyvät, niin se tuntuu hyvältä. Lisäksi miehet hymyilevät minulle... Katsovat silmiin ja hymyilevät! Ei siis toki kaikki, mutta aina välillä joku. 37kg aikaisemmin kukaan ei katsonutkaan minuun, tunsin olevani aikalailla näkymötän. Joskin jollain tasolla kait tykkäsin siitä.

Itsetunto: Välillä se itsetunto pukkaa esiin pikkuisen. Siinä vaiheessa kun huomaa, että se koon M mekko menee päälle ja näyttää oikeasti kivalta (ainakin siellä pukukopissa). Tai kun on laittanut hiukset ja vähän meikannut, niin voi katsoa peiliin ja ihastella kun kasvot näkyvät, eikä huomio kiinnity ensimmäisenä siihen kaksoisleukaan. En voi edelleenkään sanoa, että minulla olisi hyvä itsetunto, tai että tykkään siitä mitä näen peilissä. Mutta voisin kuvitella, että ehkä jossain vaiheessa voisin tykätä, vaikka nyt sieltä tuijottaakin vähän vieras nainen.

Kohteliaisuudet: Tökeröitä "kohteliaisuuksia" kuulee kyllä usein, mutta nyt tulee vastaan ihaniakin kommentteja! Olen jo kolmesti saanut kuulla näyttäväni keijukaiselta kasvoista :D Joskin kuulemma oudon kauniilta, mutta kaunista se on outouskin!!!! :D Sitäpaitsi olen tottunut näyttämään oudolta, ei siinä mitään. Kiva, että joku näkee siinä kauneuttakin :) Ja aina hivelee kun kaveri sanoo, että "hitto tuo näyttää hyvältä/seksikkäältä päälläsi". Harmittavan usein vain tulee vastattua jotain "höpö höpö" tai " no eikä näytä, hyi!". Pitäisi oppia ottamaan kohteliaisuudet vastaan ilman, että alkaa dissaamaan itseään. Joskin miksikään itsetunto hirviöksi en myöskään halua tulla (joskin siitä tuskin on vaaraa).

Tuolit, penkit, junat, tramit jne.: Kyllä, mahdun istumaan paremmin. Etenkin kun minulla iso osa läskistä on juurikin perse/lantio/reisi osastolla. Mahdun istumaan niihin pieniinkin paikkoihin, enkä enää muserra vieressä istuvaa lyttyyn :D En myöskään pelkää, että istuessani rikon jotain tai romahdan jonkun päälle tms. Linnanmäelläkään ei tarvitse pelätä olevansa liian isokokoinen tai painava laitteisiin! Voi mennä ja touhuta rauhassa.

Naisellisuus: Minulla on naisellisempi olo. Piste. Se voi olla huono tai hyvä asia, mutta laitan se myös tänne positiivisiin juttuihin, koska nainenhan minä olen :D

Sirous: Olen aina ollut siro, mutta sirous on jäänyt sinne jonnekin lihavuuden alle. Nyt se alkaa taas näkyä. Minulla on pienet kädet, kapeat ranteet, pieni naama ja suht pienet piirteet muutenkin. Mitä pienemmäksi tulen, sitä sirommaksi muutun ja se ei minusta ole paha asia ollenkaan :) Toki kroppani on vähän sellainen vaihtelevainen, tömäkkä alapää ja siro yläpää :D Mutta minkäs sitä mallilleen voi ;)  Ja tämä sirous on varmaan edesauttanut myös tuota naisellisuuden tunnetta esiin tulevaksi. Tunnen olevani sitä naisellisempi mitä sirompi ja pienempi olen (joskaan en halua liian pieneksi, muotoja pitää löytyä). Joillakin voi mennä tasan toisin päin tämäkin homma.