perjantai 24. huhtikuuta 2015

Elämä on...

Pakko kertoa, että olen nyt saanut päätökseen 30 päivän kyykkyhaasteen ja kyllä kuulkaas huomaa eron! Suosittelen ihan kaikille, ainoa hankaluus noissa kyykyissä on se, että ne alkaa käydä aikamoisen tylsäksi kun on päässyt 100 kyykkyyn asti :D On tässä se muutama kilokin tippunut, mutta pelkästään se ei selitä pepun ja reisien muodon muokkaantumista. Mitään ihmeistä ei siis ole tapahtunut, mutta huomattava muutos kylläkin. Kyykkyjä aion jatkaa edelleen, joskin painon kera. Kesälle 2017 sitten sellainen  piukea fitness peppu :D (dream on!)

Yleensä kevät saa aikaiseksi ihan älyttömän masennuksen aallon mutta tänä keväänä moista ei ole kuulunut (toistaiseksi). En ole ihan varma mistä moinen voi johtua, mutta olen ihan tyytyväinen nykyiseen olotilaani. Tuntuu kuin alkaisi pikkuhiljaa heräilemään yli viiden vuoden pitkästä unesta. Mitenköhän sellaiset ystävät suhtautuvat jotka eivät ole koskaan oikein törmänneet siihen oikeaan minuun. Joskaan en nyt vielä ala juhlia, sillä masennus on siitä paska tauti, että se saattaa hetken kiusata ja päästää otteestaan kunnes sitä suistuukin vielä pahemmin radaltaan. Mutta jostain sitä energiaa on tullut vähän lisää. Olen aloittanut mm. kirjoittamisen jota rakastan, mutten ole vuosiin jaksanut pitkäjänteisesti tehdä. Nyt on jo parit fan ficit lemppari elokuvasta melkein valmiita ja lisääkin on tiedossa ihan varmasti, kunhan ensin saan nämä edelliset pois päästäni ja paperille. Mahtavinta on ollut huomata, että osaan kuin osaankin kirjoittaa fiktiivisiä tekstejä myös englannin kielellä, joka itseasiassa tuntuu jopa luonnollisemmalta kirjoittaa. Suht simppeliä tekstiähän minä kirjoitan, että mitään kovin korkealentoisia juttuja en enkuksi ole kirjoitellut. Nyt pitäisi vain keksiä joku paikka minne voisi noita kirjoituksiaan laittaa jakoon... Jos nyt kukaan haluaa meikäläisen tarinoita edes lukea, aikamoista K18 kamaa kuitenkin... :D

Olen taas löytänyt pientä iloakin tuosta liikunnasta. Minähän vihaan liikuntaa, oli se sitten melkein mitä tahansa (paitsi kamppailulajit ja uiminen jotka molemmat ovat poissa laskuista meikäläiselle nykyään). Mutta olen taas alkanut jopa kaivat juoksulenkkejäni. Parasta aikaa tyhjentää pää ja pistää musiikki kuulokkeisiin pauhaamaan, välillä tekisi kesken juoksun pistää tanssiksi :D Mutta jotain elonmerkkejä alkaa täällä päässä näkyä, sellaisia joita ei ole vuosiin näkynyt tai kuulunut. Katsotaan nyt mihin tuo uusi leikkaus johtaa, josko se toisi helpotusta elämään tai sitten vie pahemmin pimeisiin syövereihin jos se epäonnistuu. Mutta se jäänee nähtäväksi.

Tämä päivä on ihan jees päivä, mitä en olisi koskaan uskonut sanovani :D Eikä mitään erikoista ole tapahtunut. Taidanpa siis palata hetkeksi mielikuvitusmaailmaani komeiden miesten saartamaksi, kyllä kirjoittaminen on hyvää terapiaa :D

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Elämää, ei sen enempää

En olekaan kirjoitellut tänne pitkiin aikoihin. Osittain siitä syystä, ettei ole oikein ollut mitään sanottavaa... Osittain siksi, ettei ole myöskään tapahtunut mitään sen kummoisempaa mistä olisi jaksanut kirjoitella. Kuulumisia sen verran, että nyt minulla on toukokuussa tulossa toinen leikkaus avanteen takia, sen paikkaa korjataan ja yritetään nostaa sitä hieman ylemmäs. Tässä parin-kolmen kuukauden aikana on sen verran tapahtunut muutosta, että painoa on pikkaisen lähtenyt pois, joten avanne on pikkiriikkisen tullut näkyviin paremmin. Se ei ole enää varsinaisesti ihon alla, vaan aivan ihon tasalla (tai siis osa siitä). Nykyään joudun kuitenkin vaihtamaan laatan joka päivä, kerran tai kaksi koska kaikki tulee iholle jo muutama tunti vaihdon jälkeen. Sekin johtuu varmaan osittain siitä, että on lähtenyt vähän fylliä, niin laatat istuvat vielä huonommin. Toinen syy on se, että olen alkanut taas harrastaa jonkinlaista liikuntaa, jotta saisi tuota painoa pois. Ja kun vähänkin liikkuu, niin laatta alkaa heti vuotaa ja se pitää vaihtaa. Siksipä teen kaiken päivän liikunnan aamulla, ennen laatan vaihtoa (on muuten tuskaisaa yrittää kaikki pakollinen liikunta tunkea tuohon tiettyyn aikajanaan, etenkin kun pakolliset rutiinit ovat aina olleet ahdistavia).

Painoa olen saanut jopa hikiset 6 kg tiputettua 4kk aikana. Eli ei kovin kummoisesti, mutta paino ei vain tunnu tippuvan vaikka mitä tekisi. Tällä hetkellä olenkin erittäin vähäkalorisella ruokavaliolla (n. 900kcl per päivä) ja harrastan liikuntaa joka päivä (kevyttä käveliä, juoksua, reipasta kävelyä, kyykkyhaaste, punnerrushaaste ja tanssi). Liikkuminen on aikamoisen tuskaisaa, avanteen takia siis, mutta pakko liikkua jos haluaa, että se paino tippuu edes sen vähän mitä sen nyt on saanut tippumaan. Tarkoituksena oli, että ennen leikkausta saisi painon kunnolla tippumaan, jotta leikkauksen tulos olisi parempi kuin aikaisemmin. Meikäläisen kroppa ei vain ole asiasta samaa mieltä ja pitää kiinni joka himputin kilosta ja kalorista niin tiukasti, että ihmettelen miten avanteelliselle ihmiselle laihduttaminen voi olla näin ison työn takana. Tosin, mitä nyt olen ihmisten kanssa jutellut, niin on aika yleistä, että avanteen kanssa painonhallinta on hankalampaa kuin ennen avannetta. Sain siis alunperin edellisen laihdutuskuurin aikana painoni laskemaan 120kg- 85kg. Siitä paino sitten kuitenkin hiipi ennen avanneleikkausta tuonne 93kg paikkeille. Nyt taas päässyt 87kg ja tavoitteena olisi ollut 80kg ennen leikkausta. No se ei ole nyt mitenkään mahdollista, mutta jos nyt 5 viikossa saisi edes sen 2kg pois niin kait se on pakko olla tyytyväinen siihenkin. Tässäpä olisi Jutta Gustafsbergille kunnon pala purtavaksi!!!

Jotain kivaakin sentään. Olen päässyt taas kirjoittamisen maailmaan mukaan ja nyt tietokone sauhuaa jos jonkinlaista kirjoitusta, suomeksi ja englanniksi. :D Ihan vain sellaista omaksi iloksi kirjoittamista, fan ficciä sun muuta. Mutta pitää sentään mielen vähän edes touhussa, niin ei kerkeä ihan täysin aivot sammaloitumaan.

Kävimme eilen ystävän kanssa Insurgent-elokuvan ensi-illassa, päätettiin jopa vähän pukeutua tuota leffaa varten, koska elämä on elämistä varten :D Pistettiin siis Faction asut päälle ja eikun leffaan. Sen jälkeen käytiin vähän herkuttelemassa kun lempihahmoni elokuvassa kuolee ja pitihän sitä surra viskaamalla etanoita ja pizzaa naamaan. Tänään taas takaisin dieetin pariin uusin voimin.