DERP

Siitä onkin taas vähän aikaa kun olen tänne kirjoittanut. Tällä hetkellä mielessä pyörii lähinnä maha, ruoka, laihdutus ja avanne. Tässä oli parina yönä myös suolitukoksia ahtaumani takia ja yhden yön aikana olin jo melkein valmis soittamaan ambulanssin. Onneksi tukos kuitenkin lähti, tälläkin kertaa, itsenäisesti auki, joten ei tarvinnut mennä sairaalaan. Pari päivää oli tosi kipeä vatsa ja tänään söin ensimmäistä kertaa vähän muutakin kuin pelkkää suklaata, puuroa ja sosekeittoa. Ahtaumapäivinä ruokavalioni on aika suppea ja suklaa on suuri osa sitä :) Kuulostaa hyvältä, mutta kun on koko päivänä syönyt vain suklaata ja puuroa, niin alkaa tehdä mieli mitä tahansa muuta, etenkin kun tietää, ettei saisi syödä mitään kiinteää. Sosekeitot ovat tietysti terveellisiä, mutta vihaan niitä. Johtuu varmaan kaikista niistä viikoista joita ole sairaalassa viettänyt liemi/keittolinjalla. Sairaalan sosekeitot... Yyyh. pahinta kidutusta ikinä.

Flunssakin tuntuu yrittävän iskeä kimppuuni. Toivottavasti ei tästä kuitenkaan pahene. Pelkäsin ensin, että olen saanut sikainfluenssan, mutta sen verran lievää flunssailua, että ei varmasti ole siitä kyse.

Minka Hauvelsson kävi tänään vihdoin rokotuksissaan. Kaikki meni hienosti, eikä rokotteista tullut mitään sen kummoisempia ongelmia. Neiti oli niin kiltisti vaikka yrittikin kiivetä mamman kaulaa pitkin piiloon takin sisälle. On se niin surkiaa kun hauvavauva on ihan paniikissa tärisee vain sylissä ja takertuu pakonomaisesti kaulaan kiinni. No, terve hauveli (joskin kovasti neiti lihonnut!) kaikin tavoin masussa olevaa tulehdusta lukuunottamatta. Minka painaa nyt 5.8kg eli kilon enemmän kuin hoikimmillaan aikuisena. Mitään huolta ei vielä painon suhteen ole (Minka on aina ollut tosi hoikka) mutta enempää ei saisi lihota kuitenkaan. Tosin muutama sata grammaa voi olla sitä, ettei tyttö ole käynyt kakilla taas kolmeen päivään... Ei muuta kuin Levolacia taas peliin.

Edelleen odottelen sitä päivää kun alkaisi aurinko paistamaan myös sinne risukasaan... Maybe one day :)

Mennä vaiko eikö mennä?

Helvetti että sitä osaa olla vittuuntunut itseensä. Miten voi olla niin saatanan vaikeaa nostaa sitä läskipersettään ylös sieltä sohvalta ja lähteä jonnekin. Nytkin olisi taas ihan mukava juttu tiedossa ja yritän keksiä kaikkea mahdollista tekosyytä itselleni miksi en voi lähteä. Mutta sitä se tekee, kun jo suihkussa käyminen tuntuu työltä ja kauppaan meno on tuskan ja taivalluksen takana. Aamulla ei kiinnostaisi herääminen ollenkaan kun olisi vain helpompaa jatkaa nukkumista, että saisi taas tämänkin päivän äkkiä pois kalenterista.

Ei ole oikeasti minkäänlaista elämää vain yrittää saada aikaa kulumaan mahdollisimman nopeasti. Miten monta päivää siinä menettääkään loppuelämästään. Tosin tällä hetkellä toiveena on, ettei se loppuelämä olisi enää kovin pitkä. Mutta ehkä jossain vaiheessa sitä kuitenkin alkaa harmitella, että tuli heitettyä iso osa elämää hukkaan. Mutta en pysty muuhunkaan. Kunhan olen...

Ei mulla muuta.

Avanne again

Kyllä joudutte nyt lukemaan näitä avanne ajatuksia useampaan otteeseen. Koko tämä asia on nyt mielessäni 24/7 ja tuntuu, etten pysty muuta ajattelemaankaan enkä hoitamaan asiota tms. Yksi asia mikä surettaa on se, että suomessa on todella surkeat verstaistukisysteemit näiden suolistosairauksien kanssa. Joo on keskustelupalsta ja jotain tapaamisiakin, mutta esim suomalaisilla ei ole yhtäkään Facebook sivua koskien asiaa. Ja olen huomannut, että tuo Crohn ja colitis keskusteluryhmäkin on nykyään tosi hiljainen ja siellä vain muutamat samat tyypit tuntuu juttelevan. Eikä siinä sinänsä mitään, mutta tällaisenkin asian tiimoilta voisi olla niin paljon ja vaikka mitä erilaisia vertaistukijuttuja. Onneksi USA:ssa on aika paljon kaikenmoista mitä löytyy netistä ja facebookista joten olenkin ollut sinne päin maailmaan yhteydessä monilla tavoin. Mutta olisihan se kiva saada omaankin maahan jotain vastaavia juttuja. Avanneleikauttujen ihan omakin keskustelupalsta on täysi floppi, siellä käy pari ihmistä kuukaudessa, jos sitäkään... Surullista. Ilmeisesti suomessa tuo avanteen ja j-pussin salaaminen on se tärkein juttu kun taas esim. USA:ssa on yritystä tehdä moisista ihan normaaleja juttuja joita ei tarvitse hävetä tai piilotella. Kulttuuri eroja toki nämäkin.

Ja ei, en edelleenkään halua avannetta, mutta näyttää siltä, että pakko siihen on vain taipua. Kysyin jo mieheltä, että mitä mieltä hän olisi jos minulle avanne tulisi. Hän vastasi, että kyllähän siihen olisi aikamoinen tottuminen... Ei muuta. Niin no... Aika varmasti joo vaatisi tottumista, mutta olisin ehkä halunnut kuulla, että se ei tule muuttamaan suhdettamme tms. Mutta toki sellaista ei kukaan voikaan luvata. Avanne on kuitenkin sen verran iso juttu, että se voi parisuhteenkin tuhota.

Kockin rakkoa edelleen edelleen ajattelen myös, mutta aika huonolta näyttää sen tilanne. Sitä varten kun pitäisi olla 50cm vähintään tervettä ohtusuolta, ja koska minulle on jo tehty J-pussi, niin sitä ohutsuolta ei ole enää paljoa ylimääräistä ole ja lyhytsuolisyndrooma avanteen kanssa on taas astetta vaikeampi juttu. Mutta yritän olla maalaamatta piruja seinille ja odotan kirurgin mielipidettä kyseisestä asiasta.

Sillä välin voisinkin taas mennä 6:nnen kerran veskiin viimeisen 30 minuutin aikana paskomaan suoraan sanottuna tulilientä. En suosittele kokeiltavaksi, ehkä yksi maailman pahimmista kivuista ikinä (ja täällä päässä niitä kipuja on tullut ihan kiitettävästi koettua).