Joulu on täällä!

HYVÄÄ JOULUA!

Valitettavasti itse en pääse tänä vuonna perheen pariin viettämään joulua, sen sijaan vietän sen kaksin koiruuden kanssa ja ehkä ystävä tulee myös käymään. Avokki viettää joulunsa oman perheensä kanssa joten pääsen kunnolla juhlistamaan joulua vasta 25pv. Olo on sen verran huono/masentunut/väsynyt jne. En kestäisi juuri nyt suurta perhettä ympärillä ja kaikkea sitä hälinää. Tuntuu todella surkealta, että nyt on ensimmäinen joulu koko sairaushistoriani aikana, etten ole päässyt perheen kanssa viettämään joulua. Juuri nyt kun pitäisi olla terve! Noh, tasan ei käy onnen lahjat. Onneksi joulu tulee joka vuosi, joten ensi vuonna kerkeää taas :)

Sentään tuli valkea joulu jota odotinkin kovasti!!!

Jos jotain mukavaa välillä?

Jotain mukavaakin täällä on tapahtunut, ei tosin avanteen tms. Tiimoilta. Pääsin taas laulamaan pari biisiä joulukonsertissa tuossa pari päivää sitten ja kyllä moinen aina hetkellisesti vähän piristää. Olen tosin aivan puhkipoikki ja kuollut koko rykäisyn jäljiltä, vähän liian aikaisin taisin lähteä juttuun mukaan. Mutta ei kaduta. Lääkkeiden avulla meni ihan hyvin ja avannelaattakin pysyi kiltisti paikallaan vaikka aloittikin hirveän kirvelyn jo aamusta vaihdon jälkeen. Kait sitäkin jänskätti :) Pääsin laulamaan muutamalle kappaleelle taustoja ja sitten vedettiin kaverin kanssa duona kaksi joululaulua: Winter Wonderland ja Walking in the Air (kyllä, se korkea versio). Hyvin meni esitys ja koko päivä oli aivan huikea. Tätä lisää :)

Nyt mietityttää tuo joulu. Minähän rakastan joulua yli kaiken. Joululahjat on jo hankittuna ja kuusi vain odotuttaa, että koska tulevat myyntiin niin haetaan saman tien :D MUTTA olen todella uupunut henkisesti ja fyysisesti. Pienikin stressi niin on kaikki voimat lopussa (kyllä, myös tuo konsertti vaikutti asiaan sillä tavoin, että käytin kaikki viimeiset energian rippeeni siihen ja nyt sitä energiaa ei tunnu enää saavan takaisin mistään) ja akka makaa jalat kattoa kohti sohvalla (tai oikeammin kyljellään kun ei voi  maata selällään). Olenkin miettinyt, että tänä jouluna jättäisin suuren perhejuhlan väliin ihan oman henkisen ja fyysisen terveyden vuoksi. Yksi myös mikä mietityttää on se, että perheessä on pieniä lapsia ja en vielä tällä hetkellä kestä yhtäkään "miksi sun mahasta kuuluu pieru ääniä?" "Miksi sun massu pömpöttää tolleen?" "Äiti, miksi täällä veskissä haisee näin kauheelle tädin jäljiltä?" Jne. Olen todella herkässä olotilassa ja meinaan alkaa itkeä jo siitä, että joku vilkaisee maha-aluettani kun kävelen kadulla. Lisäksi haistan koko ajan ulosteen hajun ympärilläni, mikä häiritsee todella paljon. Tiedän, että tämä kaikki varmasti tulee helpottamaan ajan kanssa, kun avanteeseen tottuu ja siitä tulee ihan normia arkea niin ei lastenkaan kysymykset tai kommentit paljoa haittaa. Mutta juuri nyt tässä hetkessä, ne ovat minulle liikaa. Harmittaa vain sinänsä, että rakasta kyllä perhejoulujamme sillä juhlimme ihan koko perheen voimin ja tunnelma on sen mukainen. Mutta aina (eli nyt) ei vain jaksa. En haluaisi loukata perhettäni, joten en tiedä miten oikein selittäisin heille, etten välttämättä ole tulossa heidän joulupöytäänsä tänä vuonna.

Joka tapauksessa odotan kyllä joulua innolla, se on lempi aikani vuodesta. Lahjat olen jo
paketoinutkin, vielä muutama on postissa odottelemassa noutoa ja pari tulossa kun kerkiää. Muutoin on ne hommat hanskassa :) Jouluruokia en ole koskaan itse tehnyt vaan käynyt tosiaan äidin laatikoilla ja sitten avokin kanssa syöty valmistuotteita. Samoilla tänäkin jouluna olisi tarkoitus mennä. Tosin yritän olla stressaamatta yhtään mitään ruokiin ja syömiseen liittyvää. Kunhan on kinkku, laatikot ja mustaherukanlehti-juomaa (kuplivaa) niin olen tyytyväinen... Niin ja paljon lahjoja :P Mites teidän muiden joulut?

Plääh

Taas olen ravannut avannehoitajalla pariin otteeseen ja eipä siellä nyt kukaan mitään uutta apua tähän tilanteeseen keksi.  Olen tullut allergiseksi nyt sille ainoalle laatalle jota voin käyttää, joten siihen avuksi kokeillaan nyt jotain ylimääräistä laattaa joka laitetaan ihon ja sen Pelicanin väliin... Ihan jees, etenkin kun nyt tuo systeemi pysyy paremmin kiinni tuossa navan kohdalla. Lisää sähläämistä tietysti niihin sidoksen vaihtoihin, mutta mitäs se muutama minuutti lisää kahteen tuntiin, ei tunnu missään ;)

Ja nyt niille, jota kiven kovaan väittää, että kyllä kyllä niitä laattoja on vaikka minkälaisia ja jokaiselle jotain löytyy niin sanon vain, että ei löydy. Voin käyttää vain ja ainoastaan Convexia koska avanteeni on sen verran matala, ettei normilaatta pysy siinä, vaikka sen nauloilla siihen vasaroisi. Ja koska laatta valikoima Convexeilla on jo alkujaankin aika rajoitettua, niin se, että voin haavojen takia käyttä vain pehmeää convexia. Suomeen tuodaan tasan yhtä oikeasti pehmeää convexia (ei, Dansacin "Pehmeä" convex ei ole oikeasti mikään pehmeä) eakinin Pelican. Saltsilla olisi pehmeitä convexeja peräti kolmea eri laatua, mutta niitä ei tuoda suomeen. Joka tapauksessa, tällä hetkellä on siis mahdollista käyttää vain ja ainoastaan tuota yhtä laattaa jolle olen tullut allergiseksi. Nyt pitää siis valita joko kutina ja ihottuma avanteen ympärillä, tai sitten hirveät invalidisoivat kivut ja vuotavat haavat. No valinta on aika helppo. Kärsin kutinat ja ihottumat, siihen kuitenkin toistaiseksi auttaa kortisoni voide, mutta saa nähdä kuinka pitkään.

Jos nämä haavat tästä koskaan pois lähtevät, niin voin kokeilla muitakin convexeja. Ongelmana on vain se, että avanteen yläreunassa oleva haava ei tule lähtemään pois ilman korjausleikkausta, jota kirurgin mielestä ei voida tehdä, koska siinä kohtaa avanne on ihon alla, eli iho kaistale on koko ajan kosketuksissa ulosteeseen (kirvelee ja sattuu muuten ihan kivasti). Joku jossain sivulla kommentoi, että kun leikkausturvotus lähtee niin voi olla, että avanne tulee esille paremmin. Ei tule. Se on niin syvällä ihon sisällä, että se pieni turvotus mitä siinä kohtaa vielä voi olla, ei vaikuta siihen niin paljoa, että sillä olisi loppupeleissä vaikutusta. Avannehoitaja sanoi, että laihduttaminen voisi auttaa, mutta siitäkään ei ole takuita, avanne kun on pesiytynyt sinne ihon alle, niin voi olla, että se pysyy siellä piilossa vaikka läskit lähtisi. Ja se laihduttaminenkaan ei ole mikään helppo juttu. Sitä on tässä nyt aktiivisesti jo kolmisen vuotta yritetty.

Tämä laatta itsessään häiritsee minua myös koko ajan ihan hirveästi. No siihen varmaan tottuu (ihminen kun tottuu mitä erikoisempiin asioihin) mutta se ajatus ei nyt tässä hetkessä auta. Tämä tuntuu siis siltä, kuin joku olisi laittanut paksun muovipalan pikaliimalla kiinni ihoon, jossa on haavoja. Joka kerta kun liikahtaa niin haavat repeilevät ja laatta tuntuu hyvin selvästi tässä vatsalla. Muutoin tämä pussittelu ei erityisemmin haittaa... Jos vain saisi toimivamman laatan, joka ei olisi mielessä joka hiton sekunti ja pääsisi näistä haavoista eroon ja vähän avannetta ylemmäs... Ei olisi niin paha. Aina kun lähtee kävelemään niin tämä avanteen yläosassa oleva haava tuntuu repeävän kun avanne laatan paino alkaa liikuttaa haavaa hieman alaspäin. Se ei ole kovin kiva tunne.

Ei tässä muuta, tilanne ei ole muuttunut muutoin, kuin että avanteen vieressä oleva haava on suurentunut ja alkanut kipuilla vielä enemmän kuin aikaisemmin. Että näin.