Läskit karisee mutta paino ei, syytän LIHAKSIA!

Nytpäs tuleekin postausta postauksen perään :D
Kävin tänään siis fysioterapeutin puheilla jälleen. Koko 45 min menikin sitten keskustellessa laihdutuksesta ja liikunnasta ja hyvä niin. Olenkin jo hehkuttanut miten mahtava fyssari minulla onkaan.

En edelleenkään ymmärrä miksi minulle kasvaa pieni raivotar sisääni siinä vaiheessa kun ihmiset sanovat, että hyvinhän sinä olet laihtunut sopivan maltillisesti. Ainakin se paino pysyy poissa. Itse kun en näe tässä mitään maltillista! Siis paino tippuu  maltillisesti, mutta yritys ei ole maltillinen. Jotenkin ajattelen, että minun pitäisi saada paino tippumaan todella nopeasti jotta ihmiset voisivat kauhistella kuinka nopeasti painoni onkaan tippunut... En tiedä mistä moinen kumpuaa.

Mutta anyway. Fysioterapeutti totesi, että ihme kun olen laihtunut (tai siis pudottanut niitä kiloja) senkin verran kun olen laihtunut tällä liikuntamäärällä. Nimittäin kun lihakset on kipeinä, se tarkoittaa, että ne myös kasvavat koko ajan. Ja kun lihas kasvaa se kerää nestettä ja on myös turpeana maitohapoista. Näinollen laihtuminen ei tapahdu nopeassa  tahdissa eikä tasaisesti. Ja tietysti mitä enemmän lihasta kasvaa sitä enemmän tulee myös painoa. Eli se mitä puntari sanoo ei ole todellinen laihtumisen määrä. Muutenkin kun kroppa on kovassa liikuntastressissä eikä ole moiseen tottunut, se ei päästä rasvoistaan irti. Toinen mistä fyssari muistutti oli se, että kilojen ja BMI:n tuijottaminen on ihan turhaa. Ne eivät kerro sitä mitä niiden pitäisi. Voi olla "ylipainoinen" vaikkei olisikaan tippaakaan lihava ja samoin ihminen voi olla normaalipainoinen, mutta silti omata liikaa rasvaa. Hän ehdottikin, että en punnitsisi painoani enää ollenkaan, koska se tuntuu olevan se suurin ahdistuksen aihe. Tai toinen vaihtoehto, että punnitsen vain kolmenviikon tai kuukauden välein.

Vaikka tuntuukin hullulta, niin uskon, että minulle on helpompaa nähdä vaikka 1.5kg pudotus aina kolmen viikon välein kuin viikossa hikiset 200g (periaatteessa laihtumisnopeuteni on suunilleen 2.5kg kolmessa viikossa). Eli paino putoaa ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta numerot ovat suurempia (parempia) kun en ole niitä koko aikaa vahtaamassa.

Toinen asia mikä vaikuttaa laihtumiseen, että jos stressaa koko ajan niin kroppa pistää itsensä ns. Kiinni. Hän myös ehdotti, että joko lopetan myös senttien mittaamisen TAI alan ottamaan mittoja myös muualta kuin vain lantiolta, rinnoista ja vyötäröstä sillä hän uskoo, että niitä senttejä kyllä lähtee varmasti, muttei sieltä mistä minun mielestäni pitäisi. Etenkin vyötärön alue reagoi herkästi stressiin niin, ettei se päästä läskistä irti.

Kolmas asia mikä tuli esille on hormonaalinen sairauteni, elikkä PCO. Se nimittäin vaikeuttaa laihtumista ja etenkin vyörätölihavuus on usein tuosta johtuvaa. Itselläni ei vyötärölihavuutta ole, mutta tuon takia minulla on silti normaalia ihmistä vaikeampaa päästä vyötärö ja vatsaläskeistä eroon. Enpä olisi tuotakaan itse tajunnut.

Kaiken kaikkiaan tulimme siis siihen tulokseen, että yritän pitää liikuntatunnit siinä 7-8h viikossa sillä vaikka kroppa kestäisi enemmänkin, niin pää ja syömishäiriäpakkomiellehulluus ei kestä. Samoin aion nyt tästä eteenpäin punnita itseni vain 3 viikon välein, joskin mitat otan edelleen kerran viikossa. Katsotaan nyt josko tämä saisi vähän sitä ahdistusta vähenemään. Niin ja syömisiä ei saa ainakaan missään nimessä mennä vähentämään.

ellä präntillä, että pieni ilkeilijä minussa huutaa kovaan ääneen, että kaikki tuo ylläoleva on vain lihavan tekosyitä sille, ettei tee tarpeeksi duunia laihtuakseen!!! Yritän saada tuon pienen äänen pidettyä vakan alla, mutta silti se sieltä aina huutelee inhottavuuksiaan kun en osaa sitä odottaa...