Kauneutta saa leikkauksilla, vai saako sittenkään? Mietteitä kauneusleikkauksista.

Perjantaipuntarissa ei tullut mitään uutta, tosiaan painoa en nyt ota kuin vasta kahden viikon kuluttua ja mitat olivat ihan samat kuin edellisellä viikolla. Eli ei muutoksia suuntaan tai toiseenkaan.

Mutta rupesin tässä miettimään kauneusleikkauksia ja vartalonmuokkaamista. Itselleni on siis tehty vatsankiristysleikkaus yleisellä. Eli mitään kaunista jälkeä se ei ole ja tehty vähän niin ja näin, mutta parempi kuin mitä se ennen leikkausta oli. Vatsankiristysleikkaukseen siis kuuluu se, että leikataan ylimääräinen iho pois alavatsalta, vedetään ylävatsaa alemmas, leikataan napa irti ja asetetaan uuteen paikkaan ja ommellaan vatsalihakset takaisin kiinni. Tämä leikkaus tehdään siis silloin jos on paljon roikkuvaa ihoa joka ei laihduttamalla pois enää lähde, tai jos on tyräongelmia. Minulta lähinnä leikattiin ylimääräistä ihoa ja samalla ommeltiin vatsalihakset takaisin kiinni koska ne olivat erillään erinäisten leikkausten ja lihomisten vuoksi. Mitään rasvaimuja sun muita ei tehty (sellainen olisi tehty yksityisellä, jotta vatsasta saadaan paremman näköinen, mutta yleisellä siihen ei tietysti lähdetä, koska ulkonäkö ei ole se jonka vuoksi kyseinen leikkaus tehdään).

Vatsani ei ole koskaan ollut mikään kovin iso, eli en ole kärsinyt ns. Vyötärölihavuudesta. Mutta leikkauksen jälkeen lähti sekin pömppä mikä oli aikaisemmin ollut. Toki tässä on nyt lihottu ja taas laihduttu, joten vatsakin on ollut isompi ja nyt taas pienempi. Mutta aika litteä se on jos ajatellaan, että olen kuitenkin reilusti ylipainoinen. Eli vatsani ei näytä luonnolliselta millään muotoa. Onko se sitten paha vai hyvä asia?

En suosi kauneusleikkauksia tilanteissa, joissa varsinaisessa leikkauskohdassa ei ole mitään vikaa. En ole ketään kieltämässä, mutta omasta mielestäni luonnollisuus on aina kauniimpaa kuin leikattu. Poikkeuksena tietysti erilaiset epämuodostumat, arvet sun muut erinäiset oikeat ongelmat vartalossa, eikä vain se, että haluan suuremmat rinnat kun naapurin Eevilläkin on. Toisaalta, jos se, että saa suuremmat rinnat itselleen tekee ihmisen onnelliseksi, niin en ole sitä keneltäkään kieltämässä. Jos joku ystävistäni aikoisi mennä kauneusleikkaukseen, rasvaimuun tms. Ihmettelisin, en kehoittaisi moiseen mutta loppupeleissä tukisin kuitenkin ihan 100% jos se tekisi ystäväni onnelliseksi. Ihan eri juttu on sitten nämä ihmiset jotka käyvät joka toinen viikko vähän kohentamassa kroppaansa. Heille vartalo on kuin tehdas jota pitää huoltaa koko ajan. Kauneudella tai muullakaan ei ole enää mitään väliä.

Mutta tähän alkuperäiseen ajatukseeni siitä, että tunnen itsekin olevani jollain tavalla feikki. Vaikkei oma leikkauskeni ollutkaan kauneusleikkaus vaan plastiikkakirurgiaa parhaimmillaan, silti olen alkanut miettimään, että huomaavatko ihmiset minusta heti, että tuo on kyllä käynyt itseään leikkelemässä. Hehän eivät voi tietää, että kyse on ollut terveydenkannalta tarpeellisesta leikkauskesta, vaikka alunperin motiivini olivatkin täysin ulkokuoreen liittyviä. En peruisi leikkausta vaikka se olisi mahdollista, sillä se on kuitenkin antanut minulle paljon enemmän kuin on ottanut. Onhan minulla suuri arpi vatsassa, mutta voin myös käyttää mekkoja ja paitoja joista olen aikasemmin voinut vain uneksia ja haaveilla kateellisena. Toipuminen on hirveää aikaa, mutta loppujenlopuksi se oli kuitenkin sen kaiken vaivan arvoista. Hyvä vatsa, hyvä mieli.

Ja onko sillä väliä, vaikka joku ihminen katsoo, että tuolle on selkeästi tehty jotain operaatioita kun ei normaalisti noin lihava ihminen voi olla noin litteä vatsainen (minulla ei siis todellakaan ole mitään sixpäkkiä, älkää käsittäkö väärin, mutta vatsani ei roiku mistään kohtaa mikä olisi normaalia tämän painoiselle). Itse olen tyytyväinen sekä siihen mitä peilistä näkyy vaikka se olisikin feikkiä. Eikä minun tarvitse enää pelätä tyrän saamista, mikä oli hyvinkin mahdollista aikaisemmin, ennen leikkausta. Nyt vain odottelen, että minkälainen sixpäkki vatsastani vielä kuoriutuu kun saan laihdutettua lisää :) Ainoa outous minulle on se, että ennen vatsani oli ns. Kaksi osainen. Eli alavatsa ja ylävatsa sekä välissä vyötärö. Nyt minulla on taas pienoinen pömppävatsa joka on samaa yhtenäistä pötsiä. Minusta sellainen vatsa onkin ollut aina viehättävämpi, mielummin isokin mutta yhtenäinen pömppänä kuin kaksi erillisä ja välissä oudosti kapea vyötärökohta.

Ennen kuvan ottoa olen syönyt juuri hiilaripitoisen aamupalan :D (miten tuo persus näyttääkin nyt niin pieneltä ja surkealta XD)