Huoh joskus se elämää vaan paiskoo
(paskoo) niitä banaaneja päin naamaa sellaisella vauhdilla, ettei
sellaista kukaan kestä. No jotain hyvää tästäkin, ruokahalut on
aika mukavasti menneet kun joka kerta kun koneelta tai television
äärestä päänsä nostaa niin iskee se kauhea ahdistus taas
päälle, että mitäs nyt sitten. Minusta on aika hiton
edesvastuutonta jättää ihminen tällaiseen tilaan. Täysin
epätietoinen kaikeasta eikä kukaan tunnu tietävän mitään
mistään. Varman yksikään vaihtoehto ei tule onnistumaan, mutta he
ovat silti sitä mieltä, että joko menen työvalmennukseen tai
työkokeiluun tai sitten olen ilman rahaa. Ahdistavaa.
Voihan sitä tietysti ilmoittautua
jonnekin ttyövalmennukseen tms. ja sitten vain olla menemättä
sinne, tai mennä ja ajaa itsensä niin piippuun, että joutuu sitten
sairaalaan. Mutta sekään nyt ei minusta pitäisi ihan olla tämän
systeemin tarkoitus...
Älkää hyvät ihmiset sairastuko! Siitä ei seuraa mitään muuta kuin loputonta ahdistusta, pelkoa, masennusta ja surua. Ja joku vielä kuvittelee, että ihmiset huvikseen hakevat näitä tukia tai laiskuuttaan. Voin kertoa, että laiskana tässä ei ainakaan voi olla. Olen varmasti stressaantuneempi ja surkeampi nyt kuin töissä ollessani, vaikka fyysinen kunto oli aivan perseestä ja hyvä, että kävellä jaksoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti