Syömishäiriö iskee, isketään takaisin!

Perjantaipuntari kertoi taas karua totuuttaa, eli kolmen viikon saldo on -700g Huoh. Mitat eivät ole liikkuneet muutoin, kuin että vyötärölle on tullut 2cm lisää. Syynä mitä todennäköisemmin on se, että en syö tarpeeksi. Kiloklubin suosituskalorimäärä päivälle olisi viikonlopussa aina sen 1900-1990 kcl riippuen viikon liikuntamäärästä. Mutta en vain saa nostettua niitä kaloreita sieltä 1500 kcl paikkeilta ylemmäs. Nyt olen kaksi viikkoa pitänyt vielä todella syömiset kurissa, eli reilusti alle tuon 1500kcl koska kävimme siellä laivalla jossa tuli kahden päivän aikana syötyä siellä buffetissa (tosin jos ajatellaan, että söin vain ne kaksi kertaa buffetissa, ja silloinkin suurimmaksi osaksi salaattia, niin kalorimäärät tuskin ovat hirveästi sinne plussan puolelle menneet).

Mikä siinä on, että TIEDÄN, että pitäisi syödä enemmän ja paremmin (okei, rahakin on yksi tekijä kyllä, mutta jos ostaisin vaikka ison kasan banaaneja tms. Korkeakalorista terveellistä syötävää, niin saisin kalorit, hedelmät ja ruoan samassa eikä se maksaisi nyt niin hirveästi) mutta pää ei vain anna. Oikeammin syömishäiriöni ei vain anna. Se kuulostaa varmasti uskomattomalta ja typerältä, että pitäisi syödä, muttei vain saa syötyä... Olen jo muutenkin tottunut siihen, että syön korkeintaan sen 3 krt päivässä ja nälkäkin on ihan normaali tunne, voin paremmin kun tunnen olevani nälkäinen. Lisäksi tällä hetkellä olen todella stressaantunut ja ahdistunut raha-asioiden vuoksi, joten siirrään paljon ahdistusta myös ruokaan ja syömiseen. Mitä vähemmän syön, sitä paremmalta tuntuu koska tunnen, että nyt ainakin laihdun ja pystyn tämän homman handlaamaan, kun en raha-asioista pysty huolta pitämään.

Osittain siis rankaisen itseäni sillä, etten anna ruokaa (typerä rahaton läski, et ansaitse syötävää) ja toisaalta taas saan siitä hyvän olon aina pieneksi aikaa (samalla tavalla kuin ennen sain hyvän olon ahiminnasta). Mutta olen huomannut, että tämä ruokailu on alkanut vaikuttaa paljon tuohon fyysiseen kuntoon. Kerkesin jo yhdessä vaiheessa juosta sen 5 km kerralla mutta nyt tuntuu, että jalat ei jaksa kantaa edes sitä 30min lenkkiä. Kävelylenkiltä kotiin tultaessa olen aivan poikki, siis fyysisesti poikki, jalat ei kanna ja kädet tuntuu tonnin painoisilta. Ja syynä tuskin on se, että kävelylenkki olisi ollut niin rasittava. Ei vain ole sitä energiaa kropalla, jotta se jaksaisi.

MIKSI sitten teen tätä? Noh, syömishäiriöstähän ei voi koskaan varsinaisesti parantua, se on kuin alkoholismi, aina siellä taustalla jossain. Toisekseen, syömishäiriöitä on paljon erilaisia, ei pelkästään anoreksia, ahmiminen tai bulimia. On myös sellaisia jotka ovat näiden kaikkien välimaastossa tms. Kun olen saanut ahminnat loppumaan, en ole parantunut vaan vaihtanut sen johonkin muuhun, eli laihduttamiseen. Ahminnasta olen siirtynyt siis syömättömyyteen ja ehkä hieman liialliseenkin liikuntaan. Nämähän ovat anoreksiaan liittyviä oireita, joskaan en todellakaan katso olevani anoreksinen (ihan jo kilotkin puhuvat puolestaan :D) koska tilanteeni ei millään muotoa ole vielä niin paha. Olen aina ollut sellainen, että annan asioille joko 110% tai unohdan ne kokonaan. Ja kun aloitan jotain, niin se viedään loppuun vaikka hammasta purren ja verenmaku suussa jos se sitä vaatii.

Nyt vain pitäisi saada niitä syömiskertoja lisättyä ja kaloreita samoin. Tosin minulle tuo 3 krt päivässä ruokaileminen tuntuu olevan aika optimaalinen, mutta sitä vähemmäksi ne ruokakerrat ei saisi mennä, mielellään useammin kuin liian harvoin. Samoin kaloreita pitäisi saada nostettua ainakin siihen 1700kcl per päivä. Olen vain huomannut, että minulle tulee helposti paha olo, jos syön yli sen 1500kcl päivässä... Mutta se voi toki olla ihan vain minun päässäni, ja jos se on oikeasti fyysistä niin kyllä siitä eroon pääsee kun kroppa tottuu isompaan ruokamäärään.

Tässäpä siis tavoitetta, Möllikän mukavat syömishäiriöiset ruokarupattelut siis kuittaa.