Käväisimme tässä viikonlopun aikana
avokin kanssa Silja Europalla pienellä 22h riteilyllä
Tallinnassa
viettämässä 5-vuotispäiväämme. Ainoa hyvä asia koko riteilyssä
oli Buffetti jossa, vastoin odotuksia, oli oikein maittava ruoka.
Lisäksi laivalta sai erinomaisen makoisia Muumi-coctaileja jotka oli
tietysti alkoholittomia ja lapsille tarkoitettuja, mutta maistui
meille myös :D
En ole ihan varma tykkäsinkö
risteilystä vai en... Olemme sinänsä miehekkeen kanssa sen verran
erilaisia, että hän haluaisi istua baarissa, maistella olutta ja
keskustella maailmamenosta. Minä taas olen enemmänkin bilettäjä
jolla menojalkaa vipattaa ja on pakko päästä tanssimaan. Noh, emme
siis ole kovin hyvä pari viettämään iltaa kahdestaa. Jälleen
todettiin, että jos vielä lähdetään niin ehdottomasti jonkin
ystäväpariskunnan kanssa jolloin mies voi rauhassa istua ja
kaljoitella, ja minä voin mennä kaverin kanssa sitten taas sinne
tanssipuolelle pistämään jalalla koreasti.
Yksi syy myös, miksi en oikein
viihtynyt oli se, että tuntin oloni todella vanhaksi ja lihavaksi
horoksi. Joka kerta kun vilkaisin peiliin näin vain vanhan akan
jonka olisi ollut parempi jäädä kotiin eikä mennä sinne nuorten
pariin esittämään jotain mitä ei edes ole. En ole koskaan
aikaisemmin tuntenut itseäni niin vanhaksi ja raihnaiseksi kuin nyt.
Ja siihen lisäksi vielä lihavaksi. Minua ärsyttää TODELLA paljon
se, että pilasin osittain matkamme sillä, että murehdin vain koko
ajan sitä mitä muut minusta ajattelevat ja miten he minut näkevät.
Toisaalta, jos olisin voinut lopettaa moiset ajatukset olisin tehnyt
sen heti, mutta ajatuksiaan ei voi olla ajattelematta vaikka kuinka
haluaisi. Muutenkin tuntuu, että tämän itsetunnon kanssa menee
koko ajan pikkuhiljaa vain alaspäin. Ei auta vaikka laihtuu tai mitä
vain. En usko, että tähän auttaisi vaikka kävisin kaikenmaailman
kauneusleikkauksetkin, en silti tuntisi oloani kauniiksi. Tai no
harvapa meistä nyt varsinaisesti kaunis onkaan, mutta jos nyt edes
normaalin nätiksi tuntisi olonsa (sillähän ei olisi väliä,
vaikka muut ihmiset eivät näin minusta ajattelisikaan, mutta kunhan
edes itse tykkäisi itsestään.. Tai sietäisi). Kaikki kuvat mitä
laivalla otin näyttävät vain vanhan rupsahtaneen luuskan jonka
nenä on aivan liian iso peruna, posket roikkuvat, huulia ei ole
olemassakaan ja silmät ovat jääneet jo osittain roikkuvien luomien
alle. Koska minusta tuli näin vanha? Ja näin yhtäkkiä?
Tässä nyt kuitenkin erittäin surkea
kuva vaatteista jotka minulla oli päällä :)
Eikä siitä tanssimisestakaan olisi oikein tullut mitään, kun vastassa oli näinkin "täysinäinen" tanssilava Disco puolella :D
laihdutuksen ohessa oiskin mun mielestä tärkeä päästä kunnollisen terapeutin kanssa juttelemaan asioista jotka siihen painonpudotukseen liittyy, minäkuvaan jne., koska ei se mielen sisintä muuta miksikään vaikka kuinka laihtuisi jne jos jo ennen laihduttamista oli ongelmia itsetunnon kanssa. Pitäisi saada myös se pää tajuamaan, että on ihana oma itsensä.
VastaaPoistaToivottavasti kuitenkin ajan mittaan pääset itses kanssa sinuiksi, niin ymmärrät kuinka ihanana me muut sua pidetään ja miksi <3
Mähän saisin sen Kelan tukeman psykoterapian halutessani, jos vain olisi siihen rahaa :D Suomen terveydenhuolto <3
VastaaPoista