Eilen kävin sitten lääkärin kanssa juttelemassa tästä avanteesta ja mahdollisesta leikkauksesta ja siitä hiton kortisonista! Selitin kirurgille oman kantani ja mielipiteeni asiasta, että avanteen yläosassa oleva haava (se kohta missä suoli on ihon alla) ei tule menemään umpeen, ellei suolta saada leikkauksella nostettua ihon yläpuolelle (tai edes ihon tasolle). Kirurgin mielipide puolsi tällä kertaa omaani! Hänen mielestään ei ole nyt mitään järkeä ensin syödä kortisonia yhden haavan takia, etenkin kun se ei välttämättä tilannetta edes auta. Joten nyt päädyttiin yhdessä siihen tulokseen, että pääsen kuin pääsenkin korjausleikkaukseen jossa avanne siirretään kokonaan toiseen paikkaan ja haavauma suljetaan leikkauksella. Jännä miten asiat voivat mennä "emme voi tehdä korjausleikkausta kun ei se auttaisi kuitenkaan" siihen, että nyt sitten voidaankin tehdä korjausleikkaus... Tosin kyseessä on vähän isompi leikkaus, sillä pelkkä avanteen paikan korjaaminen ei riitä, vaan suolta täytyy käydä sisältä irrottelemassa jne. Joten joudutaan avaamaan taas koko vatsa. Meinasin jo, että varmaan ei ihan tarvitse yhtä pitkään olla sairaalassa kuin viimeksi, mutta kuulemma voi olla, että menee se parikin viikkoa, kuten viimeksi. No tärkeintä on nyt se, että saadaan edes jotain tuolle avanteelle tehtyä.
Yritän ajatella positiivisesti mutten liian positiivisesti. En enää koskaan ainakaan sano, että asiat eivät voi pahemmaksi mennä :D Kyllä ne voivat AINA mennä pahemmaksi. Taitaa tällä leikkauksella mahdollisuudet jakautua 33% mahdollisuus, että tilanne menee pahemmaksi, 33% mahdollisuus, että tilanne on leikkauksen jälkeen sama kuin sinne mentäessä ja 33% mahdollisuus, että leikkaus oikeasti auttaa. Mutta otan nuo mahdollisuudet kyllä vastaan, sentään on edes jokin mahdollisuus vähän paremmalle tulevaisuudelle!
Nyt sitten odottelen sen 3-6kk, että pääsen leikkaukseen (kevään aikana). Toivottavasti ei mene kesälle asti, koska se olisi kyllä yhtä helvettiä, leikkaus helteessä... Yyyh! Toinen asia mikä on mietityttänyt on se, että kirurgi kertoi patologin löydöksistä kuolleesta j-pussistani. Syöpää tms. ei löytynyt, mutta kuulemma j-pussi oli niin pahasti tulehtunut, että patologi ihmetteli miten kukaan on voinut niin tulehtuneen, haavaisen ja kuroutuneen j-pussin kanssa edes elää (no eihän sen kanssa kauheasti elänytkään). Ihmettelen tuota koska kirurgi joka minua on tähystänyt (ja tähysti mm. kuukasi ennen leikkausta) on aina sanonut, että tulehduksen määrä ei vastaa oireitani, että j-pussissa on selkeästi tulehdusmuutoksia ja pari haavaumaa, muttei mitään kovin vakavaa. Se mikä on ollut suurempi ongelma ovat pussissa ollut ahtauma ja se, että pussi oli alkanut kuroutua (eli pienentynyt). Tämän vuoksi mm. B-todistuksissani ei ole koskaan mainittu kaikkia vaikeita oireitani, koska ne eivät ole olleet löydösten kanssa samalla linjalla. Eli miten voi olla, että tähystyksessäkään ei ole huomattu miten vakava tilanne on ollut? Tämä oli nyt vähän tällainen tilanne, että hengenlähtö olisi voinut olla lähellä, ellen olisi avannetta nyt päättänyt ottaa, että joku jossain vain sitten päätti ilmoittaa alitajunnalleni, että nyt olisi sitten ne viimeiset hetket tehdä päätös ennen kuin on myöhäistä. Pelottaa ajatella, miten moni toinen suolistosairaudesta kärsivä saa kuulla, ettei ole tulehdusta tms. Vaikka tilanne onkin oikeasti suht. vakava, tähystäjä ei vain ole sitä jostain syystä nähnyt (tai halunnut nähdä).
Mutta, hengissä ollaan... Joskaan tällä hetkellä se ei ehkä tunnu miltään suurelta voitolta. Katsotaan mitä mieltä olen vuoden parin kuluttua :) Mutta tällaista tänne. Leikkaukseen käypi tieni, jälleen kerran, vähän paremmilla mielin tosin kuin viimeksi ;)
No hyvä, että saat asiaasi eteenpäin. Toivottavasti tuon leikkauksen myötä tilanteesi paranisi.👍 Itsellä ei noissa j-pussin tähystyksissä ole näkynyt mitään tulehdusta, mutta silti koko ajan on oireet päällä ja saa juosta vessassa enemmän kuin laki sallii. Olenkin jutellut lääkärin kanssa avanteesta, mutta hän ei oikein taida ottaa minua tosissaan. Olen harkinnut avannetta jo jonkin aikaa ja olen varma siitä, että se olisi paras mahdollinen ratkaisu minulle. Viimeksi sanottu, että kevään aikana pyritään ratkaisemaan tilanne. Toivottavasti ei leikattais kesällä. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin leikkauksesta toipuminen kesä helteillä. Millaisia oireita sulla oli silloin, kun sulla oli j-pussi?
VastaaPoistaJoo lääkärit ei suomessa tuota avannetta yleensä kovin mielellään tee, ellei ole oikeasti tosi kyseessä. Joskin monelle pussiitista kärsivälle se voisi olla oikein hyvä ratkaisu. Mutta kait sitä ei haluta mennä sörkkimään "turhan" takia.
PoistaKesällä en minäkään leikkaukseen haluaisi! Mutta olen käsittänyt, että ainakin pk-seudulla leikkaukset yritetään ajoittaa niin, ettei kesällä suoranaisesti olisi muuta kuin pakolliset leikkaukset, silloin kun on lomat jne. Viimeksi sain valita joko toukokuun tai syyskyyn leikkausajankohdaksi, nyt sanottiin vain, että keväällä sitten jossain vaiheessa.
Minun oireet J-pussin kanssa oli aika moninaiset. Minulla oli siellä myös parikin ahtaumaa jotka aiheutti lisäkipuja aina syödessä. Mutta ravasin veskissä n. 50 kertaa vuorokaudessa, yöllä oli turha edes yrittää nukkua. Usein tilanne oli niin paha, että nukuin veskissä kun en muutoin olisi kerennyt pytylle. Maha oli koko ajan kipeänä joko tulehduksen takia tai sitten ahtaumien takia. Nuo oli ne päälimmäiset, pahimmat oireet.