perjantai 25. toukokuuta 2012

$£€$£*++## KESÄ!!!

Nyt se sitten alkaa, elikkäs kesä. Ihmiset haisee ja hikoilee ja itse joutuu pungertamaan naama punaisena ja hikisenä pitkin kaupunkia. VIhaan kesää!!!! Ja vihaan sitä, että minulla hikoaa yleensä vain ja ainoastaan naama, mikä onkin sitten auttamatta lihavalle se kaikkein pahin, ei voi edes piilotella hikiään... Pahinta on se, että meikäläinen hikoaa kuumuuden takia, ahdistuneena, hermostuksissani ja ihan vain jos on hirveän väsynyt ja vihainen. Vihaan hikeä. Ja vihaan sitä, että suurinosa ihmisistä onnistuu aina kesäksi unohtamaan sen deodorantin joten kaikki kulkuvälineet haisevat auttamatta vanhan ukon hielle. Ja jotenkin ne teinien hajuvesikokeilutkin on paljon vaikeampi kestää kuumassa ja hikisessä bussissa/tramissa/metrossa/junassa.

Kesä, miksi tulit taas!!!??!?!? Mene pois!!!!

torstai 24. toukokuuta 2012

NuKKe UuTisiA

Ihanaa! Tällä viikolla on Dollzonen Elsa nukkeni saapunut vihdoin suomeen (4kk odottelun jälkeen). Ja taitaa muuten olla ensimmäinen Elsa ainakin suomessa ja ehkä jopa koko maailmassa :P DOA:ssa ei ole vielä kukaan ainakaan ilmoittanut saaneensa kyseistä nukkea. Nukellani on siis historiallista arvoa XD Tänään välittäjä ilmoitti myös, että nuken kanssa on tapahtunut pieni erehdys! Tässä vaiheessa sydän pomppasi ilmaan ja kerkesin ajatella vaikka mitä kauheuksia. Noh, erehdys oli siinä, että nuksulle on tehty meikki vaikken sitä ollut tilannut (meikin hinta n. 50$). mitään lisäkuluja ei minulle tule, mutta saan valmiiksi meikatun nuken :D Kerrankin näin päin ;) Oikeasti pitäisi laittaa pystyyn se nukkeblogi kokonaan näille nuksujutuille niin ei tarvitsisi tänne avautua :P
Tällainen kaunokainen siis tulossa:

Neitokaista odotellessa sitten. Tuntuu tuskalliselta kun tietää, että se on niin lähellä muttei ihan vielä täällä...

tiistai 22. toukokuuta 2012

Antakaa tytölle pullaa!!!!

Tänään leivottiin oikein kunnolla pullaa ystävän kanssa, ja kun ystävä on ammatiltaan leipuri-kondiittori, niin voitte hyvät ystävät uskoa, että pulla on sitten perkeleen hyvää :D En ole koskaan mikään pullan ystävä ollut, mutta jotenkin tässä kolmenkympin paikkeilla on alkanut pullahammasta kolottaa, onkohan se keski-ikä joka siellä kolkuttaa :P



Kävin leikkiksessäkin pitkästä aikaa, oli oikein mukavaa. En nukkunut, enkä syönyt joten olo on hieman hutera. Yritän nyt saada jotenkin hoidettua homman niin, että ainakin siellä leikkiksessä uskaltaisi syödä ja, että unta saisi edes jonkin verran... Se on vaan niin hiton hankalaa kun juoksee koko ajan pytyn ja sängyn väliä ja sen loppuajan makoilee kivuissa siellä pielusten välissä... Mutta jotenkin on ihan suhteellisen positiivinen olo taas, josko sitä saisi itsensä tästä pikkaisen aktiivisemmaksi jälleen :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Suomi; raiskaajien luvattu maa.

Suomessahan ihmetellään kovasti sitä, että miksi useat naiset vaikenevat tullessaan raiskatuksi. Kaikille ketkä sitä ihmettelevät, suosittelen lukemaan tämän artikkelin, otettu suoraan iltalehden nettisivulta:

--Helsingin hovioikeus korotti 28-vuotiaan miehen saamaa rangaistusta siitä, että mies oli pakottanut 14-vuotiaan tytön seksiin.
Hovioikeus tuomitsi miehen yhdeksi vuodeksi ja 10 kuukaudeksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen pakottamisesta sukupuoliyhteyteen ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Käräjäoikeus oli tuominnut miehen samoista rikoksista 1,5 vuodeksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Kyse oli yhdestä sukupuoliyhteydestä sekä sukupuolielimen esittelystä. Mies pakotti tytön seksiin viime vuoden toukokuussa. Hovioikeuden mukaan teossa käytetyn väkivallan määrä oli vähäistä ja teko oli tehty lieventävien asianhaarojen vallitessa. WTF?!?!?!
Tyttö kielsi suusanallisesti miestä ja yritti vastustella myös fyysisesti. Hän alkoi itkeä, kun tajusi, ettei pysty miestä estämään. Tyttö kertoi oikeudessa myös huutaneensa apua. Teko tapahtui asunnossa.
Syyttäjän mukaan teko olisi pitänyt tuomita raiskauksena. Syyttäjä ei nähnyt teossa lieventäviä asianhaaroja.
Mies kiisti esitutkinnassa ja oikeudessa rikoksen. Hänen kertomuksensa asiasta vaihteli. Hän väitti, ettei mitään seksuaalista ole tapahtunut ja yritti sitten vierittää syytä alaikäisen tytön niskoille. Oikeuden mukaan miehen täytyi tietää tytön olevan vain 14-vuotias.
Mies joutuu maksamaan tytölle 5 000 euroa henkisistä kärsimyksistä.
Hovioikeus hylkäsi miehen pyynnön vapaaksi pääsemisestä.
Ulkomaalaistaustaisella miehellä ei ole vakituista asuntoa Suomessa.--
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ulkomaalaismies-pakotti-14-vuotiaan-seksiin/art-1288469709357.html

Miksi yksikään nainen haluaisi oikesti käydä läpi koko raskaan prosessin tutkimuksista ja kuulusteluista sen vuoksi, että lapsenkin raiskaus alennetaan vain hyväksikäytöksi ja raiskaaja saa mitättömän tuomion. Eli periaatteessa nainen on syyllinen tai ainakin osasyylinen raiskaukseen. Millaisessa maailmassa oikeasti lapsen raiskaamisestä saa alle 2-vuoden vankeusrangaistuksen, 5000e sakkoa ja raiskaus vielä lievennetään hyväksikäytöksi? Onko kyse siitä, ettei ulkomaalaista uskalleta tuomita, ettei kukaan vain voi alkaa huutaa rasismia tuomion syyksi vai missä mättää? Onko oikeasti niin, että suomessa naista arvostetaan NIIN uskomattoman VÄHÄN, ettei edes tyttölapsen raiskaaminen aiheuta minkäänlaista oikeaa tuomiota?!? Olen todella surullinen kyseisen lapsen puolesta ja todella halveksun suomen oikeuslaitosta! Tämä olisi todella naurettavaa, ellei se olisi samalla niin surullista. Maa jossa vihataan naisia, tervetuloa suomeen.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Neuropsykologin tuomio.

Tänään kävin sitten jälleen siellä kuntoutuspolilla, tällä kertaa neuropsykologin luona. Siellä meni kolmisen tuntia ja tein kaikenmoisia mahdollisia testejä. Psykologi oli hieman ihmeissään sillä ne jotka olivat todella vaikeita meni meikäläiseltä oikein hyvin (keskitasoa paremmin) kun taas helpot asiat olivat vaikeita. Esimerkkinä; piti luetella niin paljon eläimiä kuin muistaa yhdessä minuutissa. Minä jähmetyin puolessa välissä täysin, enkä saanut enää yhtään eläintä mieleeni. Sitten piti luetella asioita jotka alkavat kirjaimella K. Se meni täysin suorilta käsin ilman mitään epäröintiä. Yleensä on kuulemma juuri toisinpäin, että eläimet on helppo löytää ja K kirjain tuottaa vaikeuksia.  Toinen esimerkki; piti muistaa sanapareja. Niitä oli 8 kpl ja niistä piti muistaa niin monta kuin pystyi. Jopa neljännellä kerralla pystyin muistamaan vain 4kpl. Sitten piti muistaa numerosarjoja, muistin ne kaikki. Tämän jälkeen vielä piti muistaa numerosarjoja niin, että sanoi ne takaisin väärinpäin. Osasin kaikki, jopa 8 numeroiset luvut. Kuulemma aika erikoista :D

Mutta lopputulos oli kuitenkin se, että muistikapasiteettini on alentunut, samoin keskittymiskykyni. Eli ei ollut todellakaan mitään uutta.  Neuropsykologi pistää siis lausunnon jossa toteaa, etten ole vielä työ/opiskelukykyinen, ei mitään uutta siinäkään. Nyt täytyy enää sitten tavata sitä Verven ammattiohjaajaa ja kertoa hänelle terveiset sosiaalitädiltä, lääkäriltä sekä neuropsykologilta. Katsotaan onko hän vielä eri mieltä vaiko samaa mieltä muiden kanssa...

Elämme mielenkiintoisia aikoja...

lauantai 12. toukokuuta 2012

Ystävä ja ompelutaivas!

Tapasin torstaina yhden vanhimmista ystävistäni (ystävyys on vanha, ei ystävä). Olemme olleet ystäviä jo parisenkymmentä vuotta. Sellaisia ystäviä on aika harvassa, jotka pysyvät ihmisten elämässä niin pitkään (ja toivon, että pysyy vielä monta kymmentä vuotta lisääkin). Emme ole tavanneet pitkiin aikoihin, elämä on vienyt molempia vähän eri suuntiin ja on vain ollut mukamas niin kiirettä tai jotain muita asioita mielessä, niin ettei ole tullut pidettyä yhteyttä erityisemmin. Mutta tosi ystävän tunnistaakin siitä, että vaikka ei oltaisi tavattu aikoihin, niin juttu kyllä lentää kuin entisiin aikoihin :D

Sain myös tavata aivan mielettömän herttaisen pikkumiehen joka nukkui ja jutteli (ihan jokelteli siis, ei osaa vielä puhua "aikuisten" kieltä)  suurimman osan ajasta. Hieman ihmeissään ensin minua tuijotteli, mutta päätti sitten, ettei kait tuo tämän pahemmaksi muutu ja kun äitikin on ihan vieressä niin kait siinä on ihan turvallista :D Pienet vauvat ovat vain jotain niin suloista (ainakin suurimmaksi osaksi). Sellaisen kun saa syliinsä, niin ei voi olla tykkäämättä. Tuli myös ihan mieleen ajat jolloin toinen hyvä ystäväni sai poikansa ja sain olla mukana pikkuisen elämässä ihan alusta asti. Nykyään poika on jo kouluikäinen herrasmies, edelleen ihana ja suloinen.

Nyt on ihan vanha olo, kun iso osa ystäviäni alkavat saada lapsia. Tämä on se ikä kun aletaan lapsia hankkia, jos sellaista halutaan. Itselläni iski ihan pikkuinen vauvakuume tästä pikkuherrasta, mutta se tulee ja menee. Ehkä hankimme toisen koiran, niin saan sitten vauvitella koiranpentua :D


Ihanana yllärinä ystäväni toi minulle pussillisen kaikkea ihanaa!!! Ja kun sanon ihanaa, tarkoitan tietysti ompelutarvikkeita, nappeja, kankaita, helmiä, pitsejä ja vaikka mitä ihanaa. Piti laittaa kaikki kamat ympärilleni ja ihastella ja uneksia kaikista ihanista vaatteista joita saan tehtyä (teinkin jo yhden hameen, aloitin toisen hameen ja yhden mekon :P) nukeille. Äitienpäiväksi päätin myös väsätä äidille jotain ihan itsetehtyä vaikken tosiaan mikään kovin kummoinen käsitöissä olekaan. Joten väsäsin pienen kukkaron, jonne voi laittaa vaikka kolikoita tai kortteja.

 Ensimmäistä kertaa voin muuten sanoa, että nautin jostain jossa en ole hyvä, mutta annan kuitenkin itselleni mahdollisuuden kehittyä ja nauttia. Se on aika erikoista minulle jota ahdistaa aina kun muut ovat kaikessa parempia. Yritän myös olla hokematta itselleni mantraa jossa sanon olevani huono ja surkea, vaan yritän vain katsoa tekeleitäni positiivisella mielin. Tähän asti se on ainakin toiminut hyvin ja koko ajan sitä myös kehittyy :)

tiistai 8. toukokuuta 2012

11 kysymystä.

11 Kysymystä.

Löysin tällaisen Haihattelijan blogista, joten pakko pölliä se itselle myös :D

01. Mikä on ilahduttanut sinua tänään?
Minka hauva. Tosin Minka ilahduttaa minua ihan joka päivä :)

02. Mitä sellaista teit eilen, mitä et aio tänään tehdä?
Kävin juoksulenkillä. Tänään on sitten kärsimispäivä :D

03. Kenen seurassa viimeksi kävelit & missä?
Kahden ihanan kaverin kanssa kävimme tsekkaamassa suomenlinnan meiningin viikonloppuna.

04. Mikä oli vuoden 2010 kohokohta?
Ääh... Hetkinen, laitan muistimyssyni päähän... 2010...  Ainakin kaverin pääsy pois sairaalasta ja päästiin vihdoin hänelle laittamaan uutta kotia. Sekä varmaankin jääminen sairaslomalle (jolla vieläkin ollaan) tai sen tajuaminen, ettei asiat voi vain jatkua sellaisina kuin ovat jatkuneet.

05. Mitä piirrettä arvostat muissa ihmisissä?
Rehellisyyttä, avoimuutta, lapsenmielisyyttä ja muiden arvostamista.

06. Mikä on lempipiirteesi itsessäsi?
Eeh... Lapsenmielisyys?

07. Jos sinun pitäisi vaihtaa radikaalisti tukkatyyliä, millainen uusi tyyli olisi?
Noh, tällä hetkellä minulla on pitkä tukka joka on suhteellisen luonnollisessa tilassa, eli ei ole edes väriä päässä. Kun nyt tuossa saisi aikaiseksi, niin aion leikata taasen tukan lyhyeksi ja värjätä blondiksi. En nyt tiedä onko se kovin radikaalia mutta parempaan en pysty :D

08. Lempiviikonpäiväsi ja miksi?
Perjantai taikka lauantai... Perjantaina on ihana kun tietää, että on viikonloppu edessä ja töissäkin pystyi ottamaan vähän rennommin. Lauantaina taasen on ihana saada nukkua pitkään ja vain olla möllöttää jos siltä tuntuu.

09. Mitä luit viimeksi tietokoneen ulkopuolella?
Bram Stokerin Drcula on tällä hetkellä kesken.

10. Luettele kolme rakkausjuttua tältä hetkeltä!
Nuket, Minka, sänky.

11. Suurin haave tälle vuodelle?
Jonkin uuden nuken ostaminen varmaan (Doll in Mind & Doll Chateau hybridi).

Liikkuva lihas ei maadu tai jotain...

Jeii! Taas oli sellaine ilta ja yö, jota ei toivo kenellekään toiselle. Ja aamulla vielä jalat huusivat hoosiannaa kun päätin eilen  käysäkin lenkillä vähän juoksemassa (viimeksi juoksin melkein vuosi sitten). Siitä tuli pieni shokki, että onnistuin juoksemaan n. 15 min ilman taukoa! Viime vuonna kun aloitin juoksemisen niin, että juoksun aluksi 2 min tauotta jonka jälkeen kävelyä 4 min ja taas juoksua tuon 2 min ja olin AIVAN kuollut. Makasin makuuhuoneen lattialla voihkien :D Nyt lähdin lenkin jälkeen suoraan postiin, pikkasen janotti ja that's it. Pakko tuon uimisen siis jotenkin tuohon kuntoonkin vaikuttaa, vaikka tuntuukin  niin helpolta ja mukavalta ettei se VOI nostaa kuntoa :D

Mutta tosiaan, ilta ja yö menikin sitten vessassa juostessa. En syönyt mitään erikoista, joten veikkaan, että kroppa vain säikähti tuota juoksulenkkiä sen verran, että päätti ilmoittaa itsestään. Tosin aina ei ruoallakaan ole mitään merkitystä, kun maha haluaa pilata iltani ja yöni, niin sehän pilaa. Pahinta on kyllä se kun menee vessaan ja saa sellaisia kouristuksia, että on pakko ponnistaa ja pinnistää, mutta mitään ei tule. Sitten kun vihdoin pääsee sänkyyn on jo ihan hengästynyt. Ehkä tuossa onkin kuntoni salaisuus :D

Tuli muutenkin mietittyä tuota liikuntaa tässä. Monesti kun ihmisillä on sellainen käsitys, että liikunta on  kaikille sekä henkisesti, että fyysisesti hyvästä ja sitä kannattaa harrastaa niin paljon kuin vain voi. Omalla kohdallani voin sanoa, että asia ei ole ihan noin. Liikunta ei ole kaikille ihmisille hyvästä, ei fyysisesti, eikä henkisestikään. Toki jokaisen pitäisi liikkua sen verran, että peruskuntoa tulee ylläpidettyä, mutta se ei tarkoita mitään hikiliikuntaa jossa sydän pomppii kuin hullu. Olen kovasti tästä lääkärienkin kanssa keskustellut ja asiaa miettinyt. Itselleni kun liikunta ei tuo minkäänlaista henkistä hyvää. Lääke masennukseen ei, muiden ihmisten luuloista huolimatta, ole liikunta. Se auttaa kyllä joillain ihmisillä hetkelliseen masennukseen, mutta vakava masennus ei lähde liikkumalla, eikä valitettavasti edes helpota sitä. Itse huomaan olevani jopa agressiivinen ja ahdistunut kävelylenkin päätteeksi (siksi olenkin luopunut kävelystä ja vaihtanut sen uintiin ja juoksemiseen). Ja tosiaan kroppa pistää aika hanakasti vastaan kun vähänkin rehkii. Mutta sairas ihminen ei vain jaksa (eikä tarvitsekaan jaksaa) samalla tavalla kuin terve. Sen olen tässä valitettavasti vuosien varrella oppinut. Jos en olisi ylipainoinen en usko, että motivaatiota liikkumiseen olisi ollenkaan, sen verran hankalaa se kuitenkin on. Ja ylipainoinenhan ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen on huonokuntoinen. En ainakaan itseäni miellä huonokuntoiseksi (vaikka sairaita tässä ollaan joka päästä).

Valitettavasti olen myös huomannut, että liikunta ei niitä läskejä poista. Vaikka kuinka liikkuu niin se ei laihduta. Sitäkään moni normaalipainoinen ei tiedä. Kroppaa voi tietysti saada timmimmäksi, mutta kilot siinä eivät karise. Valitettavasti laihtuminenkin on suurimmaksi osaksi kiinni siitä mitä syö, milloin syö ja miten syö. Silti jaksan aina toivoa, että lisäämällä liikuntaa ja lisästressiä kropalle laihtuisin. Tyhmä on ihminen, kun ei kerralla opi :)

 Ja jottei  mene ihan liian tervehenkiseksi tämä touhu niin tässä kuvaa herkuttelulautasestani eiliseltä (ennen ihanaa mahanmurinaa). Viinirypäleitähän minun ei pitäisi syödä... Suolisto kun ei niistä tykkää, mutta kun ne on niin hyviä!!!!


maanantai 7. toukokuuta 2012

Läskiä lotinaa...

Tässä taas painonkanssa pähkäiltyä lähdin lueskelemaan blogeja joissa nuoret naiset (alle 25v.) haukkuvat lihavia ja hehkuttavat lähes sairaalloista laihuutta. Täytyy sanoa, että siinä , missä hei eivät voi käsittää, miten joku voi pitää edes pyöreää naista haluttavana, en itse voi käsittää, miten joku voi pitää täysin langanlaihaa naista haluttavana. Mutta ei minun onneksi tarvitsekaan sitä tajuta.

Sen huomasin, että suurin osa näistä teini-bloggaajista oli itse normaalipainoisia, tai alipainoisia ja kutsuivat iseään läskeiksi (mitähän hirveää mahtaisivat minusta ajatella). Heille myöskin selluliitti oli yhtä kuin lihava ihminen ja esim. Britney SPearsia haukuttiin hirveäksi vanhaksi läskiksi, koska yhdessä hänen kuvistaan näkyi hieman selluliittia takamuksessa. Hohhoijaa.  Vähänkö olen iloinen, etten ole NOIN sairaassa maailmassa elävä nainen. Vaikka painon kanssa todellakin tulee tapeltua ja itseään inhottua jne. En kuitenkaan edes haluaisi olla kovin hoikka. Minun unelmapainoni olisi sellainen 85-70 kg. Toki en sano, että siinä, että haluaa olla hoikka olisi mitään pahaa, ei tietenkään! Mutta miksi ihmeessä pitää pistää toiset matalaksi havitellessa sitä täydellisyyttä itselleen. Harva teinikään tajuaa sitä, että KAIKILLA naisilla jotka ovat yli 20v. On jonkin verran selluliittiä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän eikä paino ole tässä se määrittelevin tekijä.

Pakko myös sanoa, että ystäväpiirissäni on parikin selkeästi ylipainoista naista joilla ei ole minkäänlaista näkyvää selluliittia. Täysin timmit kropat, mikään ei roiku missään ainakaan pahemmin ja rinnat on ylväät kuin pylväät ja niin edespäin. Ja näilläkin neitokaisilla ylipainoa sellaiset 20kg-40kg. Muutenkin kun olen tuolla yrjönkadun uimahallissa naisia katsellut, niin niitä pahiten roikkuvia ovat ne hoikemmat naiset. Kauniit pyöreät muodot kun pitävät timmin kuntonsa toisin kuin roikkuva iho, valitettavasti. Ja jos ajatellaan vaikka timmiä takamusta, niin yleensä se timmein takamus on se isoin (tietysti poikkeuksiakin on). Näin ollen, taidan ystävieni kanssa asua maailmassa jollaisesta nuo teinitytöt, omien puheidensa mukaan, eivät ole kuulleetkaan. Sitä paitsi, selluliitti on vain asia joka kuuluu naiselle... Miksi se sitä siis pidetään yleisesti rumana?

No jaa, tämä on nyt taas vain sellaisen kateellisen, katkeran vanhan läskin kirjoitus :D

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

10 kirjaa ja 10 musiikkikappaletta, jotka ovat "pelastaneet elämäsi" -haaste

Morren blogista löysin haasteen jossa listataan sen kummemmin perustelematta 10 kirjaa ja 10 musiikkikappaletta, jotka ovat "pelastaneet elämäsi". Ja koska tällainen ei ole yhtään mielenkiintoinen ellei nyt ainakin vähän perustele, niin pakko sitä tekstiä on suoltaa jonkin verran :P Kirjat ovat ihan satunnaisessa järjestyksessä.

1. Jean Untinen-Auel: Luolakarhun klaani.
Kirja herätti minussa jo nuorena (n. 10v.) rakkauden esihistoriaa, kivikautta ja erilaisia uskontoja kohtaan.

2. Suzanne Collins: Nälkäpeli- trilogia.
Ihanaa löytää kirjasarja joka oikeasti iski ja kovaa. Jätti myös miettimään asioita ja leffakin oli pakko mennä katsomaan.

3. J.K. Rowling: Harry Potter-sarja

Nämä kirjat saapuivat juuri siihen aikaan kun oli tarpeellista hetkeksi kadota omaan mielikuvitusmaailmaan. Aloitti myös pitkän luovan kauden joka herätti rakkauden kirjoittamista kohtaan.

4. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo.
Ensin katsoin sarjan, sitten luin kirjan ja rakastuin
.
5. Stephen King: Carrie
Edelleen mielestäni yksi maailman parhaimmista kauhukirjoista.

6. Bram Stoker: Dracula.
Aivoa vampyyrikirja (pikku vampyyrien lisäksi) josta olen todella nauttinut ja saanut mahtavan lukukokemuksen.

7. Kaari Utrio: Vendela.
Edelleen yksi lempikirjoistani joka pitää lukea vähintään kerran vuodessa. Vendelaan samaistuminen oli kova sana lapsena. Nykyään tajua olevani enemmänkin Haukka minun rakkaani kirjan Blanka.

8. James Olive Curwood: Kazan Susikoira.
Koira joka vei sydämeni, itketti ja aiheutti sydämen tykytyksiä lapsena.

9. Elina Aro: Villien tyttöjen koulu.
Olen aina lapsesta saakka haaveillut pääsystä tyttöjen sisäoppilaitokseen. Nuorelle tytölle tämän kirjan maailma oli kuin unelma, turvallinen mutta seikkailua täynnä. Ainoa negatiivinen asia oli päähenkilön todella typerä nimi, Nakula...

10. Astrid Lingren: Ronja Ryövärintytär.

Lapsena samaistuin täysin Ronjaan. Vielä aikuisenakin kirja vie minut matkalle täydelliseen satumaailmaan. Jälleen yksi niistä kirjoista joka pitää vähintään kerran vuodessa lukea.

Sitten vaikeampaan aiheeseen, elikkäs biiseihin...

1. Whitney Houston: I will Always love you.
Siis tätä on laulettu korkealta ja kovaa, kun kerran pystyy siihen :D Ja tämä piti tanssia ensi rakkauteni kanssa joskus ylä-aste aikona... Emme koskaan sitä tanssineet. Itse asiassa, en ole koskaan tanssinut kyseisen biisin tahtiin.

2. Christina Aguilera: Hurt.
Jälleen kerran, haaste otettiin vastaan ja jäin koukkuun. Aina kun löytyy biisi jossa menee hetki opetellessa se saa minut säkenöimään.

3. Dimmu Borgir: Mourning Palace.

Tämä menneisyyden hevaritytön kunniaksi. Biisi teki vain lähtemättömän vaikutuksen. Vieläkin, vaikken hevistä pahemmin muutoin perusta, tämä biisi iskee ja lujaa.

4. Irvin Berling:  Puttin' on the Ritz.
joku iänikuisen vanha biisi jonka joskus lapsena opettelin kun en vielä englantia osannut. Lauloin biisin sujuvasti, mutta minulla ei ollut hajuakaan mistä se kertoi :D Edelleen kummittelee mielessäni aina sillointällöin.

5. Jose Maria Cano: Hijo De La Luna (Sarah Brightmanin esittämänä).
Rakastuin biisiin heti kun olin sen kuullut ensimmäisen kerran. Sain myös elämäni ehkä parhaimman kohteliaisuuden 18-vuotiaana kun ystäväni sisko sanoi, että laulan kappalaan paljon paremmin kuin Sarah Brightman.

6. Daddy Yankee: Gasolina.
Kaikkien aikojen paras bilebiisi. Edelleenkin alkaa tanssijalka vipattamaan ja kovaa kun tämän kuulee.

7.  Andrew Lloyd Webber: Memory (musikaalista Cats.)
Yksi ensimmäisistä esittämistäni kappaleista (aikuisena siis).  Mielettömän kaunis.

8. The Prince of Egypt: River Lullaby.
Yksi kauneimmista koskaan tehdyistä elokuva biiseistä. Esitin tämän teatterikorkean pääsykokeissa ja sain tuomarit itkemään :)

9. Evanescence: My Immortal.

Biisi jonka esitin Idolsissa ensimmäisessa kaudessa. En päässyt kovin pitkälle (telkkuun sentään) koska olin pukeutunut liian gootisti... Silti yksi ehdottomista suosikeistani.

10.  Disturbed: Sickness.
Biisi joka kantoi minua läpi pitkän ja hyvin synkän ajanjakson.

torstai 3. toukokuuta 2012

Nyt se paska laskeutui!

Ah, eilen sitten olinkin liian positiivisella mielellä niin sieltähän se paska taas ropsahti kivasti niskaan. Tosin nyt ei todellakaan ole helsingin kaupungin terveydenhoidossa vika vaan Varmassa. Muistatte varmaan kun kerroin tästä Vervestä joka on siis yksityinen kuntoutusmesta jolta Varma ostaa palveluja. Minähän kilttinä tyttönä suostuin tähän ammatillisenohjaajan jutusteluun. Ja jälleen olisi pitänyt kuunnella vaistojaan ja kieltäytyä koko touhusta kun ARVASIN että siinä taustalla on taas joku juonittelu sairaan ihmisen pään menoksi.

Eli; sain eilen Varmalta sitten päätöksen, että kuntoutustukea jatketaan kesäkuun loppuun. Olen siis nyt jo kaksi kertaa hakenut päätöstä elokuun loppuun lääkärin todistuksella. MUTTA saan sitä vain kesäkuun loppuun, koska Vervessä on vielä kesken tämä ammatillinen ohjaus. Mikä taas johtuu siitä, että olen siellä kuntoutuspoliklinikalla nyt käynyt ja siellä on tehty näitä päätöksiä. Kysyin sitten, että kun sieltä kuntoutuspolilta sitten paperit sinne Varmaan lähtee, niin painaako niiden sana sitten mitään, vai onko se tämä ammatillinenohjaaja Verveltä joka tekee päätöksen siitä saanko kuntoutustukea vai en. Neiti puhelimessa ilmoitti, että molempia katsotaan ja tehdään päätös sen pohjalta... Eli minun kuntoutustuen päättää henkilö jolla ei ole mitään lääketieteellistä koulutusta. Hienoa. Tässähän on nyt siis sellainen pieni ristiriita, että tuon ohjaajan mielestä olen valmis työkokeiluun, kun taas kuntoutuskeskuksen mukaan en ole. Hmmm kumpaahan uskoisi ennemmin...

Mutta, että näin sitten saa nuo vakuutusyhtiöt huijattua taasen pientä ihmistä. Nyt täytyy sitten vain ilmoitella sinne kuntoutuskeskukseen, että laittaakin kuntoutustuen alkamaan heinäkuusta, eikä syyskuusta niinkuin alunperin suuniteltiin. Tosin en ole varma onnistuuko homma ihan noin vain, uskoisin kyllä, että pitäisi onnistua. Mutta Verven ammattiohjaajalle minulla on aika vasta toukokuun lopussa ja siitä sitten kun odotellaan päätöstä kuntoutustuesta niin menee sellaiset kolmisen kuukautta taas. Jolloin hyvällä tuurilla tulee jälleen parin kuukauden rahaton aika.

Huoh, en siis suosittele kenellekään kuntoutustuella tai määräaikaiselle eläkkeelle jäämistä, ei tuo muuta kuin vitutusta ja stressiä. Ja jos jäät kuntoutustuelle, niin muista olla todella skeptinen kaikkea kohtaan minkä saat ilmaiseksi, ja mikä kuulostaa vähän epäilyttävältä. Säästys paljolta (ainakin jos satut olemaan niitä onnekkaita jotka kuuluvat johonkin yksityiseen eläkeyhtiöön).

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Valo tunkee harmauden läpi :)

Tänään kävin sitten juttelemassa lääkärin kanssa tuolla kuntoutuspoliklinikalla. Homma meni oikein mainiosti.  Onneksi sairauteni ja sen vuoksi haittani on sen verran selkeä, ettei tarvitse mitään kuntotutkimus juttuja käydä sen kummoisemmin kuin neuropsykologin kanssa 3h sessio (erinäisiä muisti & keskittymistehtäviä) ja homma on siinä. Nyt aluksi tulee ensi vuoden puolelle vielä tuo kuntoutustuki jonka jälkeen kontrollokäynti ja toinen puolisen vuotta kuntoutustukea ja sitten aletaan toivottavasti (masennuksesta jne. riippuen) miettiä uudelleen kouluttautumista tms. Saan tältä lekurilta sopivasti nyt todistuksen Varmalle sekä vielä todistuksen Kelalle hoitotuki-hakemusta varten. Sosiaalitäti minulle ehdotti tuon hoitotuen hakemista. Pahinta mitä siitä voi seurata on kieltävä vastaus, joten ainakin kokeilen potkiiko onni. Rahalle ainakin olisi tarvetta :)

Olen ihan ihmeissäni, että tuolla kuntoutuspolilla hommat etenevät näin sujuvasti, ja lekuri sekä sosiaalityöntekijä olivat molemmat erittäin mukavia. Saa nyt nähdä onko sitten tämä neuropsykologi joku kaamea hirviö :D Jokatapauksessa, on todella helpottavaa käydä lääkärillä sun muilla kun saa kokemuksen, että on tullut kuulluksi ja asiat hoituu hyvässä yhteisymmärryksessä, eli kaikki ovat asioista samaa mieltä. Ei tarvitse tapella, suuttua tai ahdistella jälkeenpäin, että mitä sitä tulikaan nyt sanottua, ja mitä jätti sanomatta.

Mutta tällä hetkellä tosiaan aikomuksena on nyt tuosta masennuksesta päästä sen verran voitolle, että opiskelu olisi mahdollista (tai jonkinlainen työkokeilu jos Varma ei suostu maksamaan opiskelua). Se olisi siis oma toive, sekä kuntoutuskeskuksen toive :D Eli ainakin siinä kohtaa menee halut yksiin. Mukava tietää myös sekin, että tuntee oikeasti saavansa apua eikä tarvitse yksin tässä suossa tarpoa.  Täällä puolen helsinkiä tuntuvat hommat omalla kohdallani ainakin, toimivan niinkuin niiden on varmasti tarkoitettu kaikkialla toimivan. Täytyy vain olla nyt tyytyväinen kun hommat etenee mukavasti, jossain kohtaa saatta vielä se suon silmä löytyä... Tosin toivon ettei löydy, on tässä suossa tarvottu nyt kuitenkin jo vuosikausia :P

Sain uusimman hartsinuksunkin tänään maksettua kun myin edellisen pois. Ensin ajattelin, että jatkan osamaksulla edellistä nukkea ja ostan ihan uuden myös mutta totesin, että se olisi täysin hullua. Sitä rahaa kun ei tosiaan liikaa ole niin järkevämpää maksaa vanha velka pois ja loppurahalla saan toivottavasti ostettua itselleni uudet kengät joita kipeästi kaipaan :)

Mutta nyt tänne risukasaan tuntuu ainakin pikkuinen valonpilkahdus, johon varmasti vaikuttaa tuo ihana sääkin. Sekä tietysti sohvalla röhnöttävä hauva XDXD