Niin se vain on, että ei täällä kyllä saa apua yhtään mihinkään. Olen käynyt kaikki paikat, liitot sun muut mistä voisi saada jotain apua edes tähän vakuutusyhtiölle valituksen tekemiseen, mutta ei ole mitään tahoa joka siinä voisi auttaa. Olin jo varaamassa myös yksityiselle lääkärille aikaa, jossa saisin lääkärintodistuksen jollaisen tarvitsen, jotta vakuutusyhtiössä tajutaan edes millaisesta sairaudesta on kyse jne. Mutta ei onnistu, se tulisi maksamaan yli 300€ Lääkäri käynti olisi sen 150€ ja lääkärintodistukset alkavat 100€ summasta ja kun on kyse kovinkin laajasta todistuksesta, niin summa saattaa nousta tähtitieteelliseksi, eli täysin mahdotonta jo valmiiksi vähänvaraiselle.
Seuraavaksi aion ottaa yhteyttä HUS:in gastroon, mutta tiedän jo valmiiksi, että sieltä käsketään ottaa yhteys kuntoutuspolille joka ei voi tässä asiassa auttaa. Ja jos onnistun saamaan ajan gastrolle lääkärintodistuksen merkeissä niin todennäköisesti saan vastaani siellä lääkärin, jonka aivokapasiteetti ei ole tarpeeksi korkea yhden B-todistuksen kirjoittamiseen. Ja joo ei ole kyse siitä, ettei lääkäri kirjoita sinne mitä MINÄ haluan vaan siitä, että he eivät kirjoita sinne mitään. Kun vakuutusyhtiöille ei auta, että todistuksessa lukee potilaan sairastavan jotain tautia, vaan siinä pitäisi olla selitetty taudin alkuperästä ja keskivaiheista ja itse taudista ummet ja lammet. Lääkärissä mielellään ottavat laajan lääkärintodistuksen hinnan, mutta eivät anna tilalle sitä laajaa todistusta vaan lähinnä vain pari riviä jossa seisoo, että: Viitaten edelliseen potilas on edelleen sairas". Jep jep, auttaa muuten hitosti.
Onkin aika naurettavaa, että tästä systeemistä on tehty sellainen kissa-hiiri leikki jossa edes lääkärit eivät pärjää, koska eivät osaa kirjoittaa juuri oikeita asioita, sairauden pelkkä toteaminen kun ei kenellekään riitä. Tämä on siis peliä jota pelataan ihmisten elämillä ja voittaja on se kenellä on eniten rahaa ja valtaa.
Psykologinikin sanoi tänään, että tuen saamiseen voi sekin vaikuttaa, että jos olen kirjoittanut LIIAN HYVÄN hakemuksen, jolloin katsotaan, että en voi olla psyykkisesti kovin sairas koska osaan artikuloida asiani niin hyvin paperille. No voi jessus. Ainoa keino on sitten ilmeisesti yrittää itsemurhaa, jotta voidaan todeta, että tyypillä tosiaan on ongelmia. Paska vain, etten ole sellainen ihminen joka lähtee itsemurhan kanssa pelleilemään. Jos siihen joskus lähden, niin lähden sitten kunnolla.
On tämä nyt yksi saatanan vittu koko touhu.
(Ja joo on täällä suomessa asiat niin hemmetin hyvin kun ne on paremmin kuin siellä Afrikassa. Eikä saisi koskaan kritisoida kun parhaansahan kaikki täällä vain yrittää. Kulkekaa pari kuukautta meikäläisen kengissä ja tulkaa sitten kertomaan mitä mieltä olette asiasta. Niin ja Afrikassa olisin sentään jo kuollut)
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
maanantai 25. marraskuuta 2013
Tärkeä aloite!
Löysinpä muuten tällaisen erittäin tärkeän aloitteen! Käykää ihmeessä allekirjoittamassa jos olette yhtään samaa mieltä, vaikkei asia koskisikaan itseä juuri nyt. Joku päivä voi koskea :)
Lääkäreltä kielletään lausunnon antaminen potilaasta, nakemättä ja tutkimasta potilasta itse lainkaan.
Synttärinhuumaa!
Heipparallaa taasen.
Eilen vietin synttäreitäni railakkaassa porukassa. Sitä ennen sain jo ennenaikaisia juhlakaluja paikalle, ystävän ja hänen poikansa. Siinä on niin mainio parivaljakko ettei paljoa paremmasta väliä :D Nuori herra on niin hyväkäytöksinen ja sosiaalinen, että ihan kateeksi käy. Pelasivat avokin kanssa tietokonepelejä melkein koko illan, niin saatiin äitimuorin kanssa leivoskelun merkeissä turista omia juttujamme.
Sitten siirryttiinkin sinne synttärien puolelle (virallisestihan ne ovat vasta tiistaina). Oli ihana fiilis kun kaikki rakkaimmat ystävät oli ympärillä. Ihan kaikki ei päässeet, mutta vieraita oli ihan riittävästi etenkin ruokakasaan nähden. Yksi ystävä toi mukanaan minimarenkeja ja toinen oli leiponut oikein kunnon synttärikakun. Ai että miten herkullista. Kuvassa näkyy myös hurmaavan pikkuneidin jalat :D Ihana pikkuinen tepsuttelija piti mukavasti vähän Minkalle seuraa :)
Teemana oli siis Liisa Ihmemaasta tutun hullun hatuntekijän teekutsut ja olin yrittänyt vähän koristellakin sen mukaisesti. Koristuksia ei kukaan pahemmin kommentoinut. Voi toki johtua siitä, että koristelin kämpän lähinnä nukeilla ja pehmoleluilla joita täällä on minun huoneessani yllin kyllin :D Eli ei kovin ihmeellistä XD
Lahjojakin sain! Ihania sellaisia tottakai. Oli kauneudenhoitotuotteita (jotka on jo kokeiltu ja erinomaisiksi havaittu!), koruja, kirjepaperia, postimerkkejä jne sekä ihan totaalinen ylläripylläri, eli tällainen neitokainen. Ainakin teemaan sopiva :D
Kyllä minulla on varmasti maailman parhaat ystävät... :) Avokki on tuhma ja antaa lahjansa vasta tiistaina, mutta onpaha jotain mitä odottaa :P
Eilen vietin synttäreitäni railakkaassa porukassa. Sitä ennen sain jo ennenaikaisia juhlakaluja paikalle, ystävän ja hänen poikansa. Siinä on niin mainio parivaljakko ettei paljoa paremmasta väliä :D Nuori herra on niin hyväkäytöksinen ja sosiaalinen, että ihan kateeksi käy. Pelasivat avokin kanssa tietokonepelejä melkein koko illan, niin saatiin äitimuorin kanssa leivoskelun merkeissä turista omia juttujamme.
Sitten siirryttiinkin sinne synttärien puolelle (virallisestihan ne ovat vasta tiistaina). Oli ihana fiilis kun kaikki rakkaimmat ystävät oli ympärillä. Ihan kaikki ei päässeet, mutta vieraita oli ihan riittävästi etenkin ruokakasaan nähden. Yksi ystävä toi mukanaan minimarenkeja ja toinen oli leiponut oikein kunnon synttärikakun. Ai että miten herkullista. Kuvassa näkyy myös hurmaavan pikkuneidin jalat :D Ihana pikkuinen tepsuttelija piti mukavasti vähän Minkalle seuraa :)
Teemana oli siis Liisa Ihmemaasta tutun hullun hatuntekijän teekutsut ja olin yrittänyt vähän koristellakin sen mukaisesti. Koristuksia ei kukaan pahemmin kommentoinut. Voi toki johtua siitä, että koristelin kämpän lähinnä nukeilla ja pehmoleluilla joita täällä on minun huoneessani yllin kyllin :D Eli ei kovin ihmeellistä XD
Lahjojakin sain! Ihania sellaisia tottakai. Oli kauneudenhoitotuotteita (jotka on jo kokeiltu ja erinomaisiksi havaittu!), koruja, kirjepaperia, postimerkkejä jne sekä ihan totaalinen ylläripylläri, eli tällainen neitokainen. Ainakin teemaan sopiva :D
Kyllä minulla on varmasti maailman parhaat ystävät... :) Avokki on tuhma ja antaa lahjansa vasta tiistaina, mutta onpaha jotain mitä odottaa :P
perjantai 22. marraskuuta 2013
perjantaipuntari ja muuta asiatonta ja asiallista höpinää.
Sunnuntaina olisi synttärit (32v) ja sitä varten pitäisi tässä nyt vähän siivoskella (eikä ihan vähääkään) ja käydä kaupassa ostelemassa tarvikkeita. Kuten aina olen päättänyt tehdä jos jonkinmoista sotkua joihin ei rahat riitä, mutta katsotaan mitä saan aikaiseksi :D Mutta tässä sitä kirjoitellaan taas, vaikka pitäisi tehdä jotain ihan muuta.
Tänään on perjantaipuntarikin ja pakko sanoa, että nyt alkaa jo vähän kytemään tuo, ettei paino tahdo tippua taas vaikka kaloreissa ei pitäisi olla vikaa. Viikon saldo on siis -200g eli paino on nyt 85.3kg. Ongelma pudotukselle on varmaan se, että en ole koskaan ollut aikuisiällä tämän painoinen joten elimistö taistelee kaikin tavoin, ettei se paino enempää tippuisi. Mutta ei muuta kuin räminällä eteenpäin, kunhan ei homma mene taas ihan pakkomielteisen hulluksi. No ehkä ei mene, kun paino on jo sellaisissa kestettävissä lukemissa. Olisi kyllä kiva saada se painoindeksi sinne 30 tai alle, nyt se on 31.3. Eli ei enää kovin paljoa matkaa.
Tavoite painona tällä hetkellä on 75kg mutta ei ole kuolemaksi, vaikken sinne koskaan yltäisi, joskin olisi se ihan mukavaa. 80kg on se mihin on vähintään tarkoitus päästä. mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu. Tässä kun on joulukin ja kaikkea vielä. En siis aio antaa itseni lihota, mutta jos nyt herkutteluiden takia ei paino tuosta tipu, niin ei ole paha juttu. Aion kuitenkin nauttia joulusta normaalisti kuten aina.
Ainoa hirveä stressi on tässä nyt sen valituksen tekeminen kuntoutustuesta eteenpäin. En ole ihan varma, että mitä sen pitäisi taas sisältää ja onhan se nyt tyhmää laittaa ihan samanlainen valitus eteenpäin kuin mitä olen jo kertaalleen laittanut, mutta kait se on pakko. Samat asiat moneen kertaan sitten kun kerran niin haluavat niitä lukea. Pitää varmaan varata yksityislääkärille aika, joka voi sitten tuosta suolistoasiasta kirjoittaa vähän pidemmät ja paremmat sepustukset kuin yleisellä puolella (samat lääkärithän ne on kyseessä kuitenkin). Viimeksi kun tuli Gastrolta lähinnä "joo tällä on suolistosairaus ja tällainen leikkaus on tehty. Nyt on taas tulehdusta viitaten kaikkiin edellisiin kirjoituksiin joita muut on tehneet". Jep, tuosta oli hirveästi apua joskin sen 33€ jouduin siitä silti maksamaan. Yksityinen tulee kalliiksi, mutta perhe on lupautunut avustamaan maksuissa.
Sen ainakin opin, että Crohn- ja Colitis liittoon en enää ota yhteyttä sairauteen ja leikkauksiin liittyvissä asioissa, sen verran epäasiallista ja töykeää kohtelua sieltä tuli niskaan. Aina jaksaa ihmetyttää miten epäammattimaisia jotkin ihmiset osaavat olla vaikka on ihan aikuisista ihmisistä kyse. Ja toki aina pitäisi muistaa, että töissä ollessa ne omat mielipiteet pitäisi jättää oman päänsä sisälle ellei niitä kysytä.
Ei tässä muuta, joulua odotellessa ai niin ja synttäreitä :D Nämä synttäri aina vähän unohtuvat tuonen joulutouhujen alle :P Mutta ei se mitään, juhlat on aina kivoja juttuja :)
Tänään on perjantaipuntarikin ja pakko sanoa, että nyt alkaa jo vähän kytemään tuo, ettei paino tahdo tippua taas vaikka kaloreissa ei pitäisi olla vikaa. Viikon saldo on siis -200g eli paino on nyt 85.3kg. Ongelma pudotukselle on varmaan se, että en ole koskaan ollut aikuisiällä tämän painoinen joten elimistö taistelee kaikin tavoin, ettei se paino enempää tippuisi. Mutta ei muuta kuin räminällä eteenpäin, kunhan ei homma mene taas ihan pakkomielteisen hulluksi. No ehkä ei mene, kun paino on jo sellaisissa kestettävissä lukemissa. Olisi kyllä kiva saada se painoindeksi sinne 30 tai alle, nyt se on 31.3. Eli ei enää kovin paljoa matkaa.
Tavoite painona tällä hetkellä on 75kg mutta ei ole kuolemaksi, vaikken sinne koskaan yltäisi, joskin olisi se ihan mukavaa. 80kg on se mihin on vähintään tarkoitus päästä. mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu. Tässä kun on joulukin ja kaikkea vielä. En siis aio antaa itseni lihota, mutta jos nyt herkutteluiden takia ei paino tuosta tipu, niin ei ole paha juttu. Aion kuitenkin nauttia joulusta normaalisti kuten aina.
Ainoa hirveä stressi on tässä nyt sen valituksen tekeminen kuntoutustuesta eteenpäin. En ole ihan varma, että mitä sen pitäisi taas sisältää ja onhan se nyt tyhmää laittaa ihan samanlainen valitus eteenpäin kuin mitä olen jo kertaalleen laittanut, mutta kait se on pakko. Samat asiat moneen kertaan sitten kun kerran niin haluavat niitä lukea. Pitää varmaan varata yksityislääkärille aika, joka voi sitten tuosta suolistoasiasta kirjoittaa vähän pidemmät ja paremmat sepustukset kuin yleisellä puolella (samat lääkärithän ne on kyseessä kuitenkin). Viimeksi kun tuli Gastrolta lähinnä "joo tällä on suolistosairaus ja tällainen leikkaus on tehty. Nyt on taas tulehdusta viitaten kaikkiin edellisiin kirjoituksiin joita muut on tehneet". Jep, tuosta oli hirveästi apua joskin sen 33€ jouduin siitä silti maksamaan. Yksityinen tulee kalliiksi, mutta perhe on lupautunut avustamaan maksuissa.
Sen ainakin opin, että Crohn- ja Colitis liittoon en enää ota yhteyttä sairauteen ja leikkauksiin liittyvissä asioissa, sen verran epäasiallista ja töykeää kohtelua sieltä tuli niskaan. Aina jaksaa ihmetyttää miten epäammattimaisia jotkin ihmiset osaavat olla vaikka on ihan aikuisista ihmisistä kyse. Ja toki aina pitäisi muistaa, että töissä ollessa ne omat mielipiteet pitäisi jättää oman päänsä sisälle ellei niitä kysytä.
Ei tässä muuta, joulua odotellessa ai niin ja synttäreitä :D Nämä synttäri aina vähän unohtuvat tuonen joulutouhujen alle :P Mutta ei se mitään, juhlat on aina kivoja juttuja :)
tiistai 19. marraskuuta 2013
Ihmisten asenteet ja minä
Ehem... Laitoin Crohn ja Colitis liitolle sähköpostia tuossa pari päivää sitten koskien valitusta joka pitää laittaa kuukauden sisällä hovioikeuteen koskien kuntoutustukeani. Kysyin, että olisiko liiton kautta mahdollista saada jonkinlaista apua lainopillisissa asioissa tai apua valituksen tekemisessä tms. Vastaus oli aikamoinen...
Järjestösihteeri laittoi, että ymmärrettävästi kuntoutustukea en saa, koska avanne leikkaus on ainoa hoito sairauteeni enkä siihen ole suostuvainen. Tämä on vain kuulemma totuus, vaikka se ei minusta tunnu "kivalta". LUULISI, että kyseisestä liitosta saisi jotain tukea ja ymmärrystä, mutta asenne olikin vain, että miksi et mene avanne leikkaukseen kun se nyt on vain vähän "ei kiva" juttu. En muutenkaan ymmärrä, että joka kerta kun sanon etten halua avannetta (ja minulla on siihen ihan hyvät syyt!) niin minusta tehdään joko paha ihminen, joka haluaa olla ilkeä muille joilla on avanne, tai minua katsotaan alaspäin kun "en vain tajua", kuinka mahtavaa elämä avanteen kanssa voi olla. Minne on unohtunut kokonaan ymmärrys ja kunnioitus minua ja minun päätöksiäni kohtaan? Päätös olla ottamatta avannetta on minun päätökseni ja minulla pitäisi siihen olla oikeus. Suomessa tosin ei ole, sillä jos en ota avannetta, en todennäköisesti saa jatkossa mitään tukia. Tällä tavoin ja näillä asenteilla yritetään siis auttaa minua tekemään päätös joka tulee muuttamaan koko elämäni (todennäköisesti huonompaan suuntaan). Valitettavasti minulle tulee tällaisesta ala-arvoisesta kohtelusta vain tunne, että en VARMASTI halua avannetta jo ihan vain vittuillakseni.
Yksikin nainen jolla itsellä on avanne sanoi minulle kerran, että pelkoni avannetta kohtaan on täysin absurdi, siihen ei ole mitään syytä ja että tunteeni avannetta kohtaan ovat täysin epärealistisia, koska minulla on ollut avanne joskus nuoruudessa, enkä ole nuorena osannut nähdä avannetta sellaisena kuin se oikeasti on. Niin no, minä voisin sanoa samaa ihmiselle jolla on avanne. Toki sitä ei halua nähdä niitä huonoja puolia kun avanteen kanssa elää. Ja tähän vielä sen verran, että tiedän avanteellisia ihmisiä joita se on oikeasti auttanut ja he elävät parempaa elämää avanteen kanssa, joten en halua hyökätä avanteellisia kohtaan tai avannetta kohtaa yleisesti. Haluan vain, että minut ja minun tahtoni, ajatukseni ja pelkoni otetaan tosissaan eikä lakaista maton alle. Minulla on ollut avanne, ja sen kanssa eläminen oli MINULLE yhtä helvettiä, enkä halua koskaan enää elämässäni kokea moista uudestaan. Joka kerta kun tulee lääkärien tai kirurgien kanssa puhetta avanteesta, siitä puhutaan kuin se olisi ihan vain "Pikkujuttu". No kiva, että lääkäreille on, mutta minulle se ei ole. Sama kuin sanoisi ihmiselle, jolta pitää jalka amputoida, että "no se on nyt vain sellainen pikkujuttu ja siihen pitää vain tottua, älä viitsi marista". Ei se ei ole pikku juttu joka on vain vähän "ei kiva" vaan se on koko elämän muuttava hyvinkin iso ja rankka asia. Toki jollekin voi olla pikkujuttu, eikä siinä mitään. Mutta minulla on omat tunteeni, ajatukseni, taustani, kokemukseni jne. Ja oikeus niihin, vaikka ne eivät olisikaan samanlaisia kuin muilla tai edes jonkun mielestä korrekteja tai realistisia.
Ehkä en olisi niin negatiivinen avannetta kohtaan jos jossain kohtaa joku olisi ottanut tunteeni tosissaan, eikä olisi vähätellyt niitä. Olisi kuunnellut mitä minulla on sanottavaa ja jutellut niistä minun kanssani, ei niin, että olisi yrittänyt kieltää kaikki negatiiviset tunteeni ja saada minut tuntemaan kiitollisuutta siitä, että minulle avanne ollaan laittamassa vaan oikeasti ottanut huomioon sen mitä minä sanon ja tunnen.
Ehkä...
Avanne pakotettuna onkin varmasti hyvinkin voimaannuttava ja tervehdyttävä kokemus.
(ja jälleen kerran, minulla ei ole tarkoituksena dissata tai olla ilkeä avanteellisia kohtaan. Avanne ei ole mikään ällöttävä tai kuvottava asia, eivätkä avanteelliset ole sen kummoisempia kuin me muutkaan ihmiset. Kaikki asiat joita yllä sanon ovat vain MINUN mielipiteitäni MINUN kropastani ja avanteesta, se ei koske ketään muuta avanteellista ihmistä. Kokemukseni ovat myöskin vain MINUN kokemuksiani. On paljon ihmisiä jotka elävät ihan onnellista ja tasapainoista elämää avanteen kanssa ja se on ihan mahdollista. Valitettava tosiasia vain on, että meille toisille avanne on isokin juttu ja jotkut eivät opi sitä koskaan hyväksymään ja sen kanssa eläminen voi olla todella haasteellista ja vaikeaa, kuten on minun tapauksessani ollut. Ja vaikka avanne on myös ulkonäöllinen haitta, on ulkonäkö kuitenkin vain yksi pienen pieni osa sitä, miksi koen avanteen ITSELLENI niin vaikeana asiana)
Järjestösihteeri laittoi, että ymmärrettävästi kuntoutustukea en saa, koska avanne leikkaus on ainoa hoito sairauteeni enkä siihen ole suostuvainen. Tämä on vain kuulemma totuus, vaikka se ei minusta tunnu "kivalta". LUULISI, että kyseisestä liitosta saisi jotain tukea ja ymmärrystä, mutta asenne olikin vain, että miksi et mene avanne leikkaukseen kun se nyt on vain vähän "ei kiva" juttu. En muutenkaan ymmärrä, että joka kerta kun sanon etten halua avannetta (ja minulla on siihen ihan hyvät syyt!) niin minusta tehdään joko paha ihminen, joka haluaa olla ilkeä muille joilla on avanne, tai minua katsotaan alaspäin kun "en vain tajua", kuinka mahtavaa elämä avanteen kanssa voi olla. Minne on unohtunut kokonaan ymmärrys ja kunnioitus minua ja minun päätöksiäni kohtaan? Päätös olla ottamatta avannetta on minun päätökseni ja minulla pitäisi siihen olla oikeus. Suomessa tosin ei ole, sillä jos en ota avannetta, en todennäköisesti saa jatkossa mitään tukia. Tällä tavoin ja näillä asenteilla yritetään siis auttaa minua tekemään päätös joka tulee muuttamaan koko elämäni (todennäköisesti huonompaan suuntaan). Valitettavasti minulle tulee tällaisesta ala-arvoisesta kohtelusta vain tunne, että en VARMASTI halua avannetta jo ihan vain vittuillakseni.
Yksikin nainen jolla itsellä on avanne sanoi minulle kerran, että pelkoni avannetta kohtaan on täysin absurdi, siihen ei ole mitään syytä ja että tunteeni avannetta kohtaan ovat täysin epärealistisia, koska minulla on ollut avanne joskus nuoruudessa, enkä ole nuorena osannut nähdä avannetta sellaisena kuin se oikeasti on. Niin no, minä voisin sanoa samaa ihmiselle jolla on avanne. Toki sitä ei halua nähdä niitä huonoja puolia kun avanteen kanssa elää. Ja tähän vielä sen verran, että tiedän avanteellisia ihmisiä joita se on oikeasti auttanut ja he elävät parempaa elämää avanteen kanssa, joten en halua hyökätä avanteellisia kohtaan tai avannetta kohtaa yleisesti. Haluan vain, että minut ja minun tahtoni, ajatukseni ja pelkoni otetaan tosissaan eikä lakaista maton alle. Minulla on ollut avanne, ja sen kanssa eläminen oli MINULLE yhtä helvettiä, enkä halua koskaan enää elämässäni kokea moista uudestaan. Joka kerta kun tulee lääkärien tai kirurgien kanssa puhetta avanteesta, siitä puhutaan kuin se olisi ihan vain "Pikkujuttu". No kiva, että lääkäreille on, mutta minulle se ei ole. Sama kuin sanoisi ihmiselle, jolta pitää jalka amputoida, että "no se on nyt vain sellainen pikkujuttu ja siihen pitää vain tottua, älä viitsi marista". Ei se ei ole pikku juttu joka on vain vähän "ei kiva" vaan se on koko elämän muuttava hyvinkin iso ja rankka asia. Toki jollekin voi olla pikkujuttu, eikä siinä mitään. Mutta minulla on omat tunteeni, ajatukseni, taustani, kokemukseni jne. Ja oikeus niihin, vaikka ne eivät olisikaan samanlaisia kuin muilla tai edes jonkun mielestä korrekteja tai realistisia.
Ehkä en olisi niin negatiivinen avannetta kohtaan jos jossain kohtaa joku olisi ottanut tunteeni tosissaan, eikä olisi vähätellyt niitä. Olisi kuunnellut mitä minulla on sanottavaa ja jutellut niistä minun kanssani, ei niin, että olisi yrittänyt kieltää kaikki negatiiviset tunteeni ja saada minut tuntemaan kiitollisuutta siitä, että minulle avanne ollaan laittamassa vaan oikeasti ottanut huomioon sen mitä minä sanon ja tunnen.
Ehkä...
Avanne pakotettuna onkin varmasti hyvinkin voimaannuttava ja tervehdyttävä kokemus.
(ja jälleen kerran, minulla ei ole tarkoituksena dissata tai olla ilkeä avanteellisia kohtaan. Avanne ei ole mikään ällöttävä tai kuvottava asia, eivätkä avanteelliset ole sen kummoisempia kuin me muutkaan ihmiset. Kaikki asiat joita yllä sanon ovat vain MINUN mielipiteitäni MINUN kropastani ja avanteesta, se ei koske ketään muuta avanteellista ihmistä. Kokemukseni ovat myöskin vain MINUN kokemuksiani. On paljon ihmisiä jotka elävät ihan onnellista ja tasapainoista elämää avanteen kanssa ja se on ihan mahdollista. Valitettava tosiasia vain on, että meille toisille avanne on isokin juttu ja jotkut eivät opi sitä koskaan hyväksymään ja sen kanssa eläminen voi olla todella haasteellista ja vaikeaa, kuten on minun tapauksessani ollut. Ja vaikka avanne on myös ulkonäöllinen haitta, on ulkonäkö kuitenkin vain yksi pienen pieni osa sitä, miksi koen avanteen ITSELLENI niin vaikeana asiana)
lauantai 16. marraskuuta 2013
Miten suomessa ihmisten kohtelu voi olla näin epäreilua?!?!
Sain tietää, että henkilö jolla on sama sairaus kuin minulla (j-pussitulehdus) on onnistunut saamaan pysyvän sairaseläkkeen. Aivan mahtavaa toki hänen kannaltaan (ehkä meillä muillakin jotain toivoa?) mutta ihmettelen suuresti, että miten voi olla mahdollista, että toinen saa pysyvän sairaseläkkeen ja toinen ei pääse edes kuntoutustuelle vaikka sama sairaus? Olen raivoissani! Vihainen, surullinen, vittuuntunut, ahdistunut ja niin helvetin kateellinen. Se ei toki mitenkään kohdistu minnekään muualle kuin yhteiskunnan epäarvoisuuteen ja eläkeyhtiöiden naurettavaan pelleilyyn ja ihmisten elämillä pelaamiseen. Ja ihmettelen vähän lääkäreitänikin, joiden mielestä minulla ei ole mitään mahdollisuuksia edes hakea sairaseläkettä koska "saattaa olla" että avanne voisi auttaa asiaa. Eli minua painostetaan/pakotetaan ottamaan avanne, jotta voisin saada rahaa, mikä onkin sitten ihan oma vääryytensä. Miten voi olla, että jotain toista samassa tilanteessa olevaa ei siihen painosteta vaan hän saa pitää j-pussinsa?
Onhan se niin, että suomessa ihmiset jotka haluaisivat olla työelämässä ja siihen pystyisivätkin pienen avun ja tuen kanssa pistetään ilman heiltä kysymättä sairaseläkkeelle ja sitten me jotka oikeasti sille sairaseläkkeelle haluaisimme sivuutetaan kokonaan ja heitetään vain jonnekin työkkärin ja sossun välille selviytymään. Odotetaan, että kyllä se sieltä vielä nousee kun ei vain anneta sille sitä tukea. Masennustakin tässä pitäisi kovasti hoitaa tilanteessa, jossa rahan tulosta ei ole mitään tietoa eikä varmuutta ja siitä joutuu taistelemaan koko ajan. Jep, auttaa hyvin.
No joo... Maailma on epäreilu, sen kanssa pitää vain oppia elämään. Ei vain jaksaisi koko loppuelämäänsä taistella oman olemassaolonsa ja elämänsä puolesta sekä fyysisesti, henkisesti ja vielä taloudellisestikin. Missä vaiheessa sitä tässä parantua kerkeäisi?!?!
Haista elämä vittu!
(mainitaan nyt vielä, että sain juuri tänään tiedon sieltä mikälie valitussysteemi nyt olikaan nimeltään, että valitukseni ei ole mennyt läpi ja seuraava etappi onkin sitten hovioikeus jonne minulla on kuukausi aikaa laittaa paperit menemään, että mukavaa joulun odotusta)
Onhan se niin, että suomessa ihmiset jotka haluaisivat olla työelämässä ja siihen pystyisivätkin pienen avun ja tuen kanssa pistetään ilman heiltä kysymättä sairaseläkkeelle ja sitten me jotka oikeasti sille sairaseläkkeelle haluaisimme sivuutetaan kokonaan ja heitetään vain jonnekin työkkärin ja sossun välille selviytymään. Odotetaan, että kyllä se sieltä vielä nousee kun ei vain anneta sille sitä tukea. Masennustakin tässä pitäisi kovasti hoitaa tilanteessa, jossa rahan tulosta ei ole mitään tietoa eikä varmuutta ja siitä joutuu taistelemaan koko ajan. Jep, auttaa hyvin.
No joo... Maailma on epäreilu, sen kanssa pitää vain oppia elämään. Ei vain jaksaisi koko loppuelämäänsä taistella oman olemassaolonsa ja elämänsä puolesta sekä fyysisesti, henkisesti ja vielä taloudellisestikin. Missä vaiheessa sitä tässä parantua kerkeäisi?!?!
Haista elämä vittu!
(mainitaan nyt vielä, että sain juuri tänään tiedon sieltä mikälie valitussysteemi nyt olikaan nimeltään, että valitukseni ei ole mennyt läpi ja seuraava etappi onkin sitten hovioikeus jonne minulla on kuukausi aikaa laittaa paperit menemään, että mukavaa joulun odotusta)
tiistai 12. marraskuuta 2013
Joulu ja lahjat!!!
On jälleen aika joulun ja joululahjojen. Okei no ei nyt ihan heti, mutta ensi kuussa jo ;) Ne ketkä ovat jo pidempään blogiani seurannut, tietävät, että RAKASTAN joulua ja etenkin joululahjoja (kyllä olen materialistisen lapsellinen). Mikään ei ole niin ihanaa kun ensin syödä avokin kanssa rauhassa runsas jouluillallinen, juoda kaakaota, katsoa jouluelokuva ja sen jälkeen avata joululahjat :D Perheemme innokkain joululahjojen avaaja on tietysti Minka Hauvelsson, jolle pitää aina muistaa ostaa monta pakettia :) Usein neiti tykkää myös avata meidän muiden paketit :D
Pakko pistää tässä joulua odotellessa pientä lahjalistaa taas tänne jutuista joita tahtoisin kovasti jouluksi. Ja kuten huomaatte, rakastan myös leluja ja toivon niitä etenkin avokiltani. Ei en leiki leluilla, mutta keräilen niitä. Mitä värikkäämpään ja käteen sopivampaa sen parempi.
Tänä jouluna kovassa huudossa ovatkin jumpsuitit ja yöhaalarit (kuva Citymarketilta)
Ja pyjamat (kuva Seppälästä):P
https://www.seppala.fi/trikooyovaate/fi_1304_6154032/dp?openGroup=5151
Muita kivoja vaatteita olisi ihan peruspaidat (kuva lindexiltä), joita ajattelin pyytää josko äitipukki sellaisia ostaisi (Samoin kuin pikkareita ja sukkia <3). Köyhälle on helppo ostaa kun mikä vaan käy :P
Toinen vaihtoehto olisi sellaiset kotona pidettävät lököpöksyt (seppälän sivuilta). Ostin vähän aikaa sitten moiset Henkka maukasta mutta uskokaa tai älkää niin L koon lökähousut on ihan liian isot ja tippuu päältä (erikoista sinänsä, että edes isoimma XL farkut eivät siellä mene päälle, mutta normipuolelta sitten lökärit menisi kokoa M?!?!)
Sitten ne lelut... Oih ihania leluja on niin paljon! Friends legot olisi mahtavia, mutta sovittiin avokin kanssa, että tänä jouluna ei osteta legoja. Tuli tuossa pari vuotta sitten osteltua aikalailla Harry Potter legoja ja nyt ollaan vähän nesteessä niiden kanssa :P
Mutta Lalaloopsy <3
Polly Pocket
Ja Monster High 13 Wishes Howleen Wolf
Myös vaikkapa Abbey Bominable, Operetta taikka Spectra kävisi, näitä tosin nyt on ihan turha miehelle listailla, hän ei osaa kumminkaan XD
Kalenteri vuodella 2014 olisi myös tilauksessa... Jotain ihanaa pinkkiä tms. Kenties jopa Monster High kalenteri :P Ken tietää XD
Olen myös toivonut erinäisiä kauneudenhoitotuotteita jne. Lähinnä ystäviltä. Alkaa omat varastot loppua ja kovasti kaipaisin vähän sellaista naisellista luksusta elämään. Esim tällainen L'Orealin Miss Manga ripsiväri olisi aika ihana. Yleensä kyllä aina jostain saankin jotain ihanaa tuoksuvaa lahjaa (viimeistään siinä vaiheessa kun pakotan miehen ostamaan).
Olen kovasti myös katsellut kelttikorut.com sivustoa joka on täynnä toinen toistaan ihanampia kaulakoruja. Haaveissa olisi joku pieni siro hopeinen koru käytettäväksi ihan arjessa vaikka joka päivä. Tuolta kelttikorut.comista olen myös ostellut muutamille ystäville lahjoja, mahtava paikka, voin suositella. Kauniita ja edullisia koruja jokaiseen makuun :D Esim. tämä on yksi suosikkini
Mitähän vielä keksisi...
Oh OMG (kyllä, olen teini sydämeltäni!) katsokaa mitä löysin!
Monster High pyyhe (Lekmer) <3
Pakko pistää tässä joulua odotellessa pientä lahjalistaa taas tänne jutuista joita tahtoisin kovasti jouluksi. Ja kuten huomaatte, rakastan myös leluja ja toivon niitä etenkin avokiltani. Ei en leiki leluilla, mutta keräilen niitä. Mitä värikkäämpään ja käteen sopivampaa sen parempi.
Tänä jouluna kovassa huudossa ovatkin jumpsuitit ja yöhaalarit (kuva Citymarketilta)
Ja pyjamat (kuva Seppälästä):P
https://www.seppala.fi/trikooyovaate/fi_1304_6154032/dp?openGroup=5151
Muita kivoja vaatteita olisi ihan peruspaidat (kuva lindexiltä), joita ajattelin pyytää josko äitipukki sellaisia ostaisi (Samoin kuin pikkareita ja sukkia <3). Köyhälle on helppo ostaa kun mikä vaan käy :P
Toinen vaihtoehto olisi sellaiset kotona pidettävät lököpöksyt (seppälän sivuilta). Ostin vähän aikaa sitten moiset Henkka maukasta mutta uskokaa tai älkää niin L koon lökähousut on ihan liian isot ja tippuu päältä (erikoista sinänsä, että edes isoimma XL farkut eivät siellä mene päälle, mutta normipuolelta sitten lökärit menisi kokoa M?!?!)
Sitten ne lelut... Oih ihania leluja on niin paljon! Friends legot olisi mahtavia, mutta sovittiin avokin kanssa, että tänä jouluna ei osteta legoja. Tuli tuossa pari vuotta sitten osteltua aikalailla Harry Potter legoja ja nyt ollaan vähän nesteessä niiden kanssa :P
Mutta Lalaloopsy <3
Polly Pocket
Ja Monster High 13 Wishes Howleen Wolf
Myös vaikkapa Abbey Bominable, Operetta taikka Spectra kävisi, näitä tosin nyt on ihan turha miehelle listailla, hän ei osaa kumminkaan XD
Kalenteri vuodella 2014 olisi myös tilauksessa... Jotain ihanaa pinkkiä tms. Kenties jopa Monster High kalenteri :P Ken tietää XD
Olen myös toivonut erinäisiä kauneudenhoitotuotteita jne. Lähinnä ystäviltä. Alkaa omat varastot loppua ja kovasti kaipaisin vähän sellaista naisellista luksusta elämään. Esim tällainen L'Orealin Miss Manga ripsiväri olisi aika ihana. Yleensä kyllä aina jostain saankin jotain ihanaa tuoksuvaa lahjaa (viimeistään siinä vaiheessa kun pakotan miehen ostamaan).
Olen kovasti myös katsellut kelttikorut.com sivustoa joka on täynnä toinen toistaan ihanampia kaulakoruja. Haaveissa olisi joku pieni siro hopeinen koru käytettäväksi ihan arjessa vaikka joka päivä. Tuolta kelttikorut.comista olen myös ostellut muutamille ystäville lahjoja, mahtava paikka, voin suositella. Kauniita ja edullisia koruja jokaiseen makuun :D Esim. tämä on yksi suosikkini
Mitähän vielä keksisi...
Oh OMG (kyllä, olen teini sydämeltäni!) katsokaa mitä löysin!
Monster High pyyhe (Lekmer) <3
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Flunssa iskee
Jostain kumman syystä tunnun tarvitsevan silti todella vähän unta... Toisaalta olen maannut kaiket päivät vain sohvalle pidellen vuorotellen päätä ja vuorotellen vatsaa, joten siihen ei hirveästi tarvita energiaa. Mutta silti ihmettelen, etten ole nukkunut viimeiseen 3-4 yöhön kuin pari tuntia yössä ja silti en pysty nukkumaan päiväunia. Osittain johtuu varmaan siitä, että olen koko ajan kovassa kuumeessa ja päässä suhisee siihen malliin, etten aina ole varma olenko hereillä vai unessa. Mutta sen tiedän, että joudun makaamaan kokoajan pyyhkeen päällä vahinkojen välttämiseksi.
Sekin herättää ihmetystä, että flunssani on nyt kestänyt jo viikon, yleensä se on mennyt minulla ohitse kolmessa päivässä, etenki jos siihen on liittynyt kuumetta. Nyt vain tuntuu pahenevan päivä päivältä. Ainoa miten jaksan on se, että hoen itselleni huomisen olevan varmasti parempi päivä. No, odotan innolla sitä parempaa huomista, toistaiseksi sitä ei ole tullut.
Mutta eteenpäin vain. Onneksi en ole töissä, sairausloman saaminen yli viikoksi flunssan takia voisi olla työn takana. Saa antaa vinkkejä flunssasta selviämiseen... Joskin flunssaan ei taida mitään kovin kummoisia kotikonsteja olla. Ensi viikolla lekurille jos vielä pitkään jatkuu (jos saisi vaikka jotain muuta apua kuin kehoituksen ostaa Buranaa...).
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Sanan säilä
Kuten huomaatte, tuonne ylhäälle ilmestyi sivu nimeltä sanan säilä :) Ei hätää, se ei tiedä mitään sen kummoisempaa kuin, että olen luonut tällä sivulle pienen sisarsivuston jossa jaan luovan kirjoittamisen ryhmässä kirjoittamiani juttuja. Sanan säilä sisältää runoja, novelleja, proosaa, mielipiteitä, satuja, mitä tahansa nyt saatuu tulemaan mieleen.
Ideana ryhmässä on siis kirjoittaa 40-45 min. aikana kirjoitus annetusta teemasta. En ole muokannut tekstejä kirjoittaessani niitä blogille vaan ne ovat juuri sellaisia kun ovat tuon 40-45min aikana päästäni tulleet kynän kautta paperille :)
Jotta ei muuta kuin sinne lueskelemaan ainakin kerran viikossa tulevia uusia tekstejä. Saatan heitellä sekaan myös ihan kotona kirjoitettuja juttuja jos sellaisiin inspiraatiota löytyy.
Ideana ryhmässä on siis kirjoittaa 40-45 min. aikana kirjoitus annetusta teemasta. En ole muokannut tekstejä kirjoittaessani niitä blogille vaan ne ovat juuri sellaisia kun ovat tuon 40-45min aikana päästäni tulleet kynän kautta paperille :)
Jotta ei muuta kuin sinne lueskelemaan ainakin kerran viikossa tulevia uusia tekstejä. Saatan heitellä sekaan myös ihan kotona kirjoitettuja juttuja jos sellaisiin inspiraatiota löytyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)