tiistai 31. joulukuuta 2013

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014

Uusi vuosi tekee tuloaan ja olenkin miettinyt mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä vuonna 2013... Noh suoraan sanottuna ei mitään :D Polut kulkee samoja ratoja kuin viime vuonna, ja sitä edellisenä, joskin nyt tämä vuosi on mennyt ahdistuksen ja stressin vallassa kun ei tiedä mistä sitä toimeentuloa tulee saamaan, ja paljonko sitä saa ja mitä kaikkea muutoksia joutuu toimeentulon vuoksi tekemään.

Katsaus vuodelle 2014 ei ole kovin tätä vuotta kummoisempi ainakaan positiivisessa mielessä. Jos saan kuntoutustuen (mitä suuresti epäilen) niin jatkan vuoden verran samoilla linjoilla kuin nyt. Jos taas kuntoutustuki evätään joudumme avomiehen kanssa muuuttamaan todennäköisesti erillemme, jotta rahavarat riittävät elämiseen. Toinen vaihtoehto on etsiä meille kahdelle huomattavasti pienempi asunto mutta en ole ihan varma, kumpi vaihtoehdoista olisi loppupeleissä paskempi. Yhteisessä asunnossa olisin koko ajan "vieraana" koska avomies maksaisi vuokramme. Hän joutuisi myös maksamaan usein minun menojani mikä on aina ahdistavaa. Jos taas muuttaisin omilleni, saisin asumistukea, jolloin voisin maksaa itse vuokrani, mutta rahat eivät mitenkään riittäisi elämiseen työttömyystuella (muuten ehkä, mutta sillä ei paljoa opintolainoja sun muita maksella). Eli valittavana on kahdesta hyvin paskasta vaihtoehdosta se vähiten paska... Yksin muuttamisessa olisi se, että minun pitäisi jättää opintolaina jne. maksamatta ja menettäisin luottotietoni hamaan tulevaisuuteen asti. En voisi siis koskaan enää esim. muuttaa koska luottotiedottomana on melkoinen homma yrittää saada itselleen asuntoa.

Joudun myös tinkimään vielä enemmän menemisistäni ja niistä pienistä harrastuksista mitä tässä on ollut. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sosiaaliset kontaktit jäävät minimiin koska minulla ei ole varaa matkustaa edes viereiselle paikkakunnalle muista paikkakunnista puhumattakaan. Ja ei se 8€ seudusta edestakaisin ei ole iso summa, mutta sillä saa kuitenkin jo parin päivän ruoat ja miehen lompakkolla ei voi koko aikaa olla. Alkaa siis vielä suurempi penninvenytyskuuri jos/kun jään työttömyystuelle.
En edes tajua miksi minulle on tullut niin suurena yllätyksenä se, että tosiaan sairastuminen voi suistaa elämän hyviltä ja menestyksekkäiltä poluilta aivan sinne pimeimpiin syövereihin. En koskaan kuvitellut olevani köyhä ja kumppanistani täysin riippuvainen ihminen. Luulin, että jättäisin ne ajat lapsuuteen.  Mutta toisin kävi, eikä auttanut edes opiskelut.

Suurimpana ongelmana tässä on varmaan mielessä se, että voiko parisuhde kestää moista? Mieheni toki ansaitsee enemmän kuin minä, muttei kuitenkaan keskivertoa enempää. Eri asia olisi, jos mies tienaisi vaikka 3000 -> kuukaudessa, mutta näillä tienesteillä ei hirveästi kahta elätetä. Tai elätetään, mutta en halua syöstä miestäni samaan köyhyyskuiluun missä itsekin olen, koska sitä parisuhde ei ainakaan kestä. Eikä minusta ole avokumppanin velvollisuus elättää toista. Sellainen suhde ei vain voisi toimia vähävaraisilla.

Naimisiinkin olisi ihana päästä joskus elämässä. Mutta kosintaa ei ole kuulunut, eikä tule kuulumaankaan. Joskin se on ihan hyvä asia, koska naimisiin emme ainakaan voi mennä. Silloin minä en saisi nimittäin mitään tukia (tiesittekö, että työttömyystukea ei saa tai saa normaalia vähemmän jos on naimisissa ja mies tienaa sen verran, ettei sosiaalituelle ole tarvetta!? Minä en tiennyt, onneksi otin selvää).

No mutta, tässä nyt ajatuksia tämän vuoden puolella, toivotaan kuitenkin, että ensi vuosi sujuisi paremmin ja olisi vähän iloisempi mieli. Tuntuu, että tämä vuosi on mennyt niin masennuksen kourissa, että itseäkin yököttää.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Insensibles- Tunnottomat

Tänään käytiin katsomassa elokuva nimeltä tunnottomat. Espanjalainen kauhu/fantasia/jännitys raina. Elokuva kertoo miehestä joka saa tietää aikuisena vasta olleensa adoptoitu heti syntymästään. Biologisten vanhempien löytäminen olisi ensiarvoisen tärkeää, mutta hommassa onkin pieniä mutkia matkassa. Tämän enempää en viitsi elokuvasta paljastaa muuta kuin sen, että leffassa hypitään vuosista 1930-1960 nykyaikaan. Kerronta on tosin sujuvaa ja aina tietää mitä aikaa nyt eletään.

Kaiken kaikkiaan ei yhtään sellainen elokuva kuin olin odottanut, mutta tykkäsin kyllä kovasti. Kauhu ei ehkä ole paras mahdollinen kategoria tälle, mutta ei se oikein fantasiasta tai jännityksestäkään pelkästään mene. Mitään super pelottavaa ei ole tiedossa vaan enemmänkin ahdistavia kohtauksia ja hieman ällötystäkin, vaikka mistään goresta ei ole kyse. Jotenkin elokuvasta tuli kokonaisuudessaan todella paljon mieleen Guillermo Del Toron elokuvat, mikä ei siis ole yhtään paha asia. Suosittelen kyllä kaikille mysteeri, kauhu ja jännitys elokuvien ystäville.

Pisteet: 3.5/5
Kuva täältä

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joululahjoja!

Tykkään aina ottaa joululahjoista kuvia ja laittaa nekin tänne blogille. On hauskaa katsella seuraavana vuonna mitä on edellisenä vuonna saanut ja itseä ainakin aina kiinnostaa kauheasti toisten saamat lahjat (utelias kun olen). Ainoa mitä mietin tällä kertaa oli se, että kehtaanko laittaa kuvia myös leluista joita olen saanut. Minähän siis keräilen erinäisiä nukkeja ja rakastan myös legoja sun muita härpäkkeitä. Jotkut jäävät talouteen pysyvästi, mutta tilan puutteen vuoksi joudun myös usein myymään lelujani parempii koteihin. Mutta sitten ajattelin, että jos jotakin ahdistaa aikuisen ihmisen saamat lelut, niin ei se ole minulta pois :D Joten tässä olkaa hyvät!

Koruja (RRRRakastan Pöllökoruja). Pöllökorut saatu ystävältä ja tuo kelttikoru avokilta :) Ja tietysti näitä ihania Flown tuotteita! On oikeasti ihan maailmanparasta omistaa ystäviä jotka pitää huolen sekä korujen saannista, että kauneudenhoitotuotteista :D Itse ei jostain syystä tule kauheasti kumpiakaan ostettua. Ja nuo piparminttu tuotteet muuten tuoksuvat ihan taivaalliselle! Ja Flown palasaippuoita voin suositella kaikille joilla on herkkä tai todella kuiva iho. Oma ihoni ainakin kiittää :)

Ah sitten niihin leluihin :D Avokilta saatu Lalaloopsy talo (tämä oli ihan ylläri, eli ei ollut joulupukin listalla) sekä toivomani Monster High 13 Wishes Howleen.


Näitä joulupukin listalta sitten löytyikin, eli legoja. Pitkään näistä olen puhunut ja niitä ihastellut ja vihdoin kehtasin laittaa lahjatoivomusta eteenpäin :D Myöskin saatu avokilta.


Ja mitä joulu olisi ilman pyjamia? Ei mitään, rakastan erilaisia yöasuja ja pyjamia. Olen yleensä nukkunut aina alasti, mutta nyt nukun aina yöpuku päällä koska minun on vain niin kylmä koko ajan, etenkin yöllä (kesälläkin oli sukat usein jalassa!). Joulunpunainen pyjama avokilta ja tuo musta-valkoinen pussissa oleva onkin vähän kesäisempi ja saatu äidiltä. Ja kukaan ei voi pärjätä pitkää talvea ilman pinkkiä kaulahuivia ja Hello Kitty pörrösukkia! Molemmat saatu ystävältä :)


Ja lopuksi vielä mahtava Monster High paketti, voodoo nukke ja lisää Hello Kitty tavaraa ystäviltä :D Ah kyllä kaverit tietää mitä minulle voi lahjaksi hankkia :P


Näiden lisäksi sain vielä:
Leffalippuja (veljeltä)
PAAAALJON suklaata
Rahaa (iskältä)
Lahjakortin H&M (siskolta)
Ripsivärin (äidiltä)
Mustan, hienon ja kuninkaallisen lyhdyn (siskolta)
Tumput (äidiltä tietysti <3)
Ja erinäisiä ihania juttuja joita olen saanut pitkin joulukuuta kirjekavereilta <3

Ensi jouluna aion toivoa kaikkea muuta, mutta en leluja!!! Juu en aio toivoa yhtäkään lelua... Ellei Monster High:lle ole tullut jotain tosi hienoja nukkeja... Tai Lalaloopsyja... Tai Jotain ehdottoman upeita legoja!

torstai 26. joulukuuta 2013

JOULUN ILOA!

Jouluiset kuvatukset :D

Joulukuusemme, tänä vuonna jälleen aito sellainen :) Lahjatkin pääsi mukaan kuviin. Ja niitä olikin aikamoinen rypäs :D Olen selkeästi ollut tosi kilttinä.


Joulupäivän aamupala koko perheelle :D


Aamupuuron jälkeinen joulukuva Hauvelssonista :) Joululahjojen keskellä on hyvä köllötellä.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulu tulee

Eipä ole enää pitkä aika jouluun, joten kuusen esille laittaminen on ihan ajankohtaista. Haettiin joulukuusi jo eilen ja oli tarkoituksena myös koristella se. No huomattiin sitten, että kuusenvalot on viime vuodelta heitetty pois ja pitäisi ostaa uudet. Saadaan uudet ostettua vasta 23 pv. Ongelmana on se, että avokki menee tuollon vielä töihin ja töistä suoraan vanhemmilleen. Hän tulee kotiin vasta 24 pv. illalla, joten saamme kuusen koristeltua vasta silloin :D Olisi ollut toki kiva nauttia kauniista kuusesta jo vähän aikaisemmin. Mutta lahjat halusin pistää kuusen alle silti.


Käytiin lauantaina myös Tuomaan markkinoilla missä olikin porukkaa ihan kiitettävästi. Ostin jo viime jouluna ihanan joulupukki koristeen kuuseen ja nyt oli aikomuksena ostaa samalta tyypiltä joku toinenkin koriste ja mukaan lähtikin enkeli. Ensi vuonna sitten lumiukko :P


perjantai 20. joulukuuta 2013

FROZEN

Kuva täältä

Eli tänään kävin katsomassa ensi-illassa Disneyn uusimman animaation nimeltä Frozen. Käytiin ystävän kanssa katsomassa originaaliversio, mutta heti kun leffa tulee DVD:lle niin pitää katsoa suomalainen versio myös.

Elokuva kertoo siis sisaruksista nimeltä Elsa ja Anna. Elsa on isosisko jolla on salaisuus joka on salattu Annalta kunnes tämä kasvaa aikuiseksi ja on aika kohdata aikuisuus. Elsan salaisuus vie hänet uteen maailmaan josta Anna lähtee siskoaan pelastamaan. Mukana tietysti erinäisiä Hauskoja hahmoja, sekä rakkautta ja romantiikkaa.

Aivan ihana elokuva! Olen vieläkin niin fiiliksissä, etten osaa sanoa mitään älykästä. Tämä leffa menee ehdottomasti Disney animaatioiden lemppari kärkeen, top 5 ja ehkä jopa tasoihin ehdottoman suosikkini pienen merenneidon kanssa. Mukavaa oli  myös nähdä jälleen tytöille suunnattu Disney leffa jossa oli mukana Girl Poweria eikä tytöistä oltu tehty mitään pelastettavia rättejä joita viskotaan miesten mielen mukaan sinne tänne. Lämminhenkinen ja suloinen koko perheen leffa ja veikkaan, että pojat viihtyvät tämän parissa myös, sen verran oli actionia ja taisteluita. Tässä traileri

Leffassa oli myös aivan ihan musiikki. Pitkästä aikaa oikein paloin halusta päästä kotiin hoilaamaan elokuvan biisejä. Etenkin Elsan oma "Let it Go" kappale oli aivan mielettömän upea ja sai ihan kylmät väreet aikaiseksi.

Pisteet 5/5

maanantai 16. joulukuuta 2013

Anteeksi, kuka on läski?

Ah ihanan erikoinen kokemus jälleen raitiovaunussa (raitiovaunuissa on tunnelmaa). Astuin sisälle tramiin ja kun istuuduih paikoilleni alkoi joku ihastuttava neitokainen (taisi olla minua vanhempi alkoholisti/koditon henkilö) alkoi huutaa "Kauhea läskiä, miten sä kehtaat kulkea tollaisena, herrajumala!" Kyseinen nainen alkoi mesota jotain lisää ja aina välillä karjahteli omituisesti ilmeisesti kiinittääkseen jonkun huomion. Katselin ympärilleni hieman, että kuka se hirveä läski nyt sitten on? Kuuntelin musiikkia samalla kuulokkeilla, joten en kuullut/kuunnellut sen tarkemmin. Tapaus jatkui vielä niin, että kyseinen nainen nousi seisomaan ja meinasi kaatua nuoren miehen päälle samalla huudellen jotakin (älinää mölinää). No takapenkeiltä nousi naishenkilö joka ilmeisen kovasanaisesti kehoitti naista poistumaan tai rauhoittumaan tms. Samalla myös tämä nuori herra nousi seisomaan valmiina avittamaan naisen poistamisessa. Tämän jälkeen kyseinen nainen rauhoittu ja jäi istumaan paikalleen kunnes poistui parin pysäkin jälkeen samaan aikaan kuin tuo toinen nainen ja nuoriherra.

Vasta hetken kuluttua tajusin, että mitä ilmeisemmin kyseinen nainen oli huutanut minulle?!?!!? Olin ainoa sillä hetkellä normaalipainoista pulleampi ihminen tramin siinä osassa johon nainen oli katsonut. Hänen takanaan istui pyöreämpiä ihmisiä, mutta hän oli katsonut koko ajan eteenpäin. Rupesin sitten miettimään, että mitenköhän tuollaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua ilman, että menettää täysin naamaansa? Itselleni tuli ensimmäisenä ajatus vain siitä, miten olisin mielelläni potkaissut naisen naaman tohjoksi ja vetänyt muutaman oikean koukun mutta se nyt ei ole mikään oikea vaihtoehto, vain sen väkivaltaisen minäni esille tuoma ajatus. Miten tuollaiseen voi reagoida? Jos sanoo jotain, homma vain pahenee, jos taas ei sano mitään (niinkuin en sanonut) niin mitä ilmeisemmin se oli se, mikä sai kyseisen naisen suuttumaan vielä enemmän... Ja miten voi olla, että minun lihavuuteni (joka ei tätä nykyä ole kovin suurta) voi saada ihmisen noin raivon valtaan?

Toinen tapaus taas oli muutama viikko sitten kaupassa kun ojensin nuorta miestä (joku 12-16v.) joka kahmi käsillään tuorekaapin munkkeja pudottaen niitä lattialle jne. Sanoin vain rauhallisesti, että munkeille on ihan ottimetkin, ettei tarvitse käsin niitä kaikkia kopeloida. No tämä oli mitä ilmeisemmin suuri henk. koht. loukkaus kyseistä nuorta miestä kohtaan, joten kun pääsimme ulos kaupasta hän alkoi haukkua minua rumaksi (vedettiin tämä "äitis on nin ruma"- kortti mikä sai lähinnä nauramaan :D). Tilanteen jälkeen sanoin kaverillekin suu virneessä, että rumaksi haukkui muttei läskiksi :D (jep ilot ne on surkeatkin ilot).

Mutta tosiaan tuo ensin mainittu tilanne jäi ihan mietityttämään, että miten siihen olisi pitänyt suhtautua/tehdä? Olisko kannattanut poistua tramista, joskaan sekään ei minusta olisi ollut fiksu veto. Yritän vältellä loppuun asti minkäänlaista fyysistä kontaktia kenenkään kanssa, koska tiedän itsestäni, että jos lähden sille tielle, niin jälki saattaa olla aika pahaa (joko minun tai sen toisen kannalta) koska minussa asuu pieni berserkkiraivoinen pupu, joka ei anna helpolla periksi. Joten se pelottaa eniten tilanteissa, joissa ehkä pitäisi jotenkin puolustaa itseään tai ottaa kantaa. Toisaalta... Miksi edes alennun miettimään koko asiaa, känniset surulliset ja elämäänsä pettyneet ihmiset kun sanovat mitä sanovat, ei niitä paljoa kannata kuunnella. Ja miksi se läskiksi haukkuminen onkin niin paljon pahempi kuin rumaksi, huoraksi tms. haukkuminen? Tosin silloin kun olin lapsi, niin pahin haukkumasana taisi olla juurikin "huora" ja "homo". Nyt kyseiset sanat ovat muuttuneet kaikille sukupuolille sopivaksi läskiksi...

Mutta erikoista, että kuulen eniten läski kommentteja silloin kun en ole varsinaisesti läski, mutten ihan normaalipainoinenkaan, vaan siinä lievän ylipainon rajoilla. 120 kiloisena, ei kukaan sanonut sanaakaan läskeistäni (kukaan ulkopuolinen siis) mutta olen pari kertaa jäänyt tuijottamaan kyllä ihmeissäni kun minulle on tultu jotain läskikommenttia heittämään (esim. baarissa) vaikka en edes ole ollut mikään läski varsinaisesti (toki monien ihmisten mielestä jo 10kg ylipaino tekee ihmisestä karmivan läskin, 15 kilosta nyt puhumattakaan!) ollutkaan. Mutta ehkä sellainen ylipaino, joka olisi ns. helppo saada pois, ärsyttää ihmisiä enemmän kuin suuri ylipaino, jossa on jo työsarkaa runsaammin. No joka tapauksessa, nämä läskittely kerrat ovat omalla kohdallani hyvin harvinaisia, olin sitten läski tai en, mutta aina niitä jää miettimään...

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Stressaavaa joulunodotusta (joskaan ei joulun vuoksi stressaavaa)

Hei vain täältä hirveän ahdistuksen ja stressin keskeltä. Kohta lähtee taas Varmalle valituspaperia menemään ja mietin jo kuumeisesti mistä tällä kertaa saisin lääkärintodistuksen, kun olen juuri pari kuukautta sitten joka paikasta sellaiset saanut ja lekurit ei uusia kirjoittele joka kuukausi... Joten ainoa keino kait mennä ihan uuteen mestaan, eli terveyskeskuskeen josko sieltä saisi jonkinlaisen kokonaisvaltaisen B-todistuksen. Ihme touhua, kun pitää joka paikkaan olla omat todistuksensa, koska jos ei ole niin katsotaan, että tyyppi ei ole saanut lääkäreiltä todistuksia, vaikka viimeisimmät olisikin vasta 2kk sitten hankittuja... Voi hemmetti. No toivotaan, että terveyskeskusesta onnistun saamaan lääkärin ajan ensivuoden alussa.

Eilen oltiin ystävän kanssa pakanallisissa myyjäisissä Helsingissä Pauligin huvilalla. Olihan siellä monenmoista ihanaa kojua joskin aika pienet myyjäiset oli. Montaa kojua ei löytynyt. Paljon kuitenkin pakanoille soveltuvaa tavaraa. Omiin kätösiin sattui Blessed be puutaulu ja yksi kirja joka kertoi naisten sisäisesta magiasta. Kirjaa olen jo vähän lueskellut ja ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. Sellaista naisten omaa voimaantumista oman itsensä kautta magian avulla. Paljon oli kauniita käsintehtyjä juttuja, mutta valitettavan usein moiset ovat ihan liian hintavia meikäläisen lompakolle, mutta onhan niitä silti ihanaa hypistellä ja miettiä, mitä kaikkea ostaisi jos voisi :D

Päätettiin vielä lähteä kaupoille katselemaan viimeisiä joululahjoja (löysin vain itselleni kaikkea kivaa :D) ja törmättiin joulupukkiin! Ensimmäistä kertaa sain kuvan joulupukin kanssa kun en koskaan ole kehdannut mennä. Mutta nyt ystävä meni ensin ja sitten tungin minäkin itseni pukin kainaloon ja kameran eteen :D Vaikutan tosi pitkältä kuvassa, mutta oikeasti oltiin molemmat aika lyhkäisiä pukin kanssa :P Harmi etten ottanut enempää kuvia seikkailuistamme, en ikinä muista ottaa kameraa minnekään mukaan, tämäkin kuva on ystävän kameralla otettu :D


maanantai 2. joulukuuta 2013

Pimpeli pom!




huhhahheija. Nyt onkin päivä mennyt mukavasti Facebookissa tapellessa melkeinpä itsestään selvästä asiasta, mutta niinhän se menee, että minulle itsestään selvä asia ei olekaan toiselle sitä jne.

Joulua odottelen edelleen kovasti, samoin sitä lunta! Täällä on jo muutamana iltana tullut ehkä puolisenttiä lunta mutta se on aamuun mennessä aina sulanut. Mitä ihmettä jos jouluksi ei tulekaan lunta? Onko se edes joulu silloin?

Odotan myös innolla, että saisin vähän rahaa jotta pääsisin ostamaan avokille joululahjan sekä joulupaperia paketteja varten. Joululahjojen paketointi on suurinta huviani näin joulun alla. Harmillista vain, että paketoin ne lahjat usein jo marraskuun puolella ja joulukuussa sitten koritselen pari päivää ennen joulua :D Mutta onpahan ainakin hommat valmiina jos sitä sattuisi vaikka sairastumaan tms...

Vuoden ainoat pikkujoulutkin tuli tässä koettua, nimittäin Hartsilapsien kera miitissä. Ihan suht mukavaa oli, on vain aina orpo olo kun ei tunne ketään eikä oikein pääse piireihin mukaan vaikka tunkeutumisyrityksiäkin on ollut :D Mutta ainakin näki monia ihania nukkeja ja pääsi vähän juttelemaan muiden nukkeihin hurahtaneiden kanssa. Ja saipa ystävä yhden nuken myytyäkin miitissä, joten ei ollut hukkaan vietettyä aikaa.




Yllä kuva pienestä pöytäystävästäni :P
Sekä kuvaa jumpsuitista jonka sain avokilta syntymäpäivälahjaksi. Heitetään sekään vielä kelttikoru Haltia prinsessa Etain - Mielihalujen ja Rakkauden sydän sekä vielä yksi joulukalentereistani! Kyllä minulla on niitä kolme joista yhden olen jo syönyt... Onneksi tätä Lego kalenteria ei voi syödä :P









keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Nyt on semmoista tekstiä että ei herkille silmille

Niin se vain on, että ei täällä kyllä saa apua yhtään mihinkään. Olen käynyt kaikki paikat, liitot sun muut mistä voisi saada jotain apua edes tähän vakuutusyhtiölle valituksen tekemiseen, mutta ei ole mitään tahoa joka siinä voisi auttaa. Olin jo varaamassa myös yksityiselle lääkärille aikaa, jossa saisin lääkärintodistuksen jollaisen tarvitsen, jotta vakuutusyhtiössä tajutaan edes millaisesta sairaudesta on kyse jne. Mutta ei onnistu, se tulisi maksamaan yli 300€ Lääkäri käynti olisi sen 150€ ja lääkärintodistukset alkavat 100€ summasta ja kun on kyse kovinkin laajasta todistuksesta, niin summa saattaa nousta tähtitieteelliseksi, eli täysin mahdotonta jo valmiiksi vähänvaraiselle.

Seuraavaksi aion ottaa yhteyttä HUS:in gastroon, mutta tiedän jo valmiiksi, että sieltä käsketään ottaa yhteys kuntoutuspolille joka ei voi tässä asiassa auttaa. Ja jos onnistun saamaan ajan gastrolle lääkärintodistuksen merkeissä niin todennäköisesti saan vastaani siellä lääkärin, jonka aivokapasiteetti ei ole tarpeeksi korkea yhden B-todistuksen kirjoittamiseen. Ja joo ei ole kyse siitä, ettei lääkäri kirjoita sinne mitä MINÄ  haluan vaan siitä, että he eivät kirjoita sinne mitään. Kun vakuutusyhtiöille ei auta, että todistuksessa lukee potilaan sairastavan jotain tautia, vaan siinä pitäisi olla selitetty taudin alkuperästä ja keskivaiheista ja itse taudista ummet ja lammet. Lääkärissä mielellään ottavat laajan lääkärintodistuksen hinnan, mutta eivät anna tilalle sitä laajaa todistusta vaan lähinnä vain pari riviä jossa seisoo, että: Viitaten edelliseen potilas on edelleen sairas". Jep jep, auttaa muuten hitosti.

Onkin aika naurettavaa, että tästä systeemistä on tehty sellainen kissa-hiiri leikki jossa edes lääkärit eivät pärjää, koska eivät osaa kirjoittaa juuri oikeita asioita, sairauden pelkkä toteaminen kun ei kenellekään riitä. Tämä on siis peliä jota pelataan ihmisten elämillä ja voittaja on se kenellä on eniten rahaa ja valtaa.

Psykologinikin sanoi tänään, että tuen saamiseen voi sekin vaikuttaa, että jos olen kirjoittanut LIIAN HYVÄN hakemuksen, jolloin katsotaan, että en voi olla psyykkisesti kovin sairas koska osaan artikuloida asiani niin hyvin paperille. No voi jessus. Ainoa keino on sitten ilmeisesti yrittää itsemurhaa, jotta voidaan todeta, että tyypillä tosiaan on ongelmia. Paska vain, etten ole sellainen ihminen joka lähtee itsemurhan kanssa pelleilemään. Jos siihen joskus lähden, niin lähden sitten kunnolla.

On tämä nyt yksi saatanan vittu koko touhu.

(Ja joo on täällä suomessa asiat niin hemmetin hyvin kun ne on paremmin kuin siellä Afrikassa. Eikä saisi koskaan kritisoida kun parhaansahan kaikki täällä vain yrittää. Kulkekaa pari kuukautta meikäläisen kengissä ja tulkaa sitten kertomaan mitä mieltä olette asiasta. Niin ja Afrikassa olisin sentään jo kuollut)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tärkeä aloite!

Löysinpä muuten tällaisen erittäin tärkeän aloitteen! Käykää ihmeessä allekirjoittamassa jos olette yhtään samaa mieltä, vaikkei asia koskisikaan itseä juuri nyt. Joku päivä voi koskea :)

Lääkäreltä kielletään lausunnon antaminen potilaasta, nakemättä ja tutkimasta potilasta itse lainkaan.

Synttärinhuumaa!

Heipparallaa taasen.

Eilen vietin synttäreitäni railakkaassa porukassa. Sitä ennen sain jo ennenaikaisia juhlakaluja paikalle, ystävän ja hänen poikansa. Siinä on niin mainio parivaljakko ettei paljoa paremmasta väliä :D Nuori herra on niin hyväkäytöksinen ja sosiaalinen, että ihan kateeksi käy. Pelasivat avokin kanssa tietokonepelejä melkein koko illan, niin saatiin äitimuorin kanssa leivoskelun merkeissä turista omia juttujamme.

Sitten siirryttiinkin sinne synttärien puolelle (virallisestihan ne ovat vasta tiistaina). Oli ihana fiilis kun kaikki rakkaimmat ystävät oli ympärillä. Ihan kaikki ei päässeet, mutta vieraita oli ihan riittävästi etenkin ruokakasaan nähden. Yksi ystävä toi mukanaan minimarenkeja ja toinen oli leiponut oikein kunnon synttärikakun. Ai että miten herkullista. Kuvassa näkyy myös hurmaavan pikkuneidin jalat :D Ihana pikkuinen tepsuttelija piti mukavasti vähän Minkalle seuraa :)


Teemana oli siis Liisa Ihmemaasta tutun hullun hatuntekijän teekutsut ja olin yrittänyt vähän koristellakin sen mukaisesti. Koristuksia ei kukaan pahemmin kommentoinut. Voi toki johtua siitä, että koristelin kämpän lähinnä nukeilla ja pehmoleluilla joita täällä on minun huoneessani yllin kyllin :D Eli ei kovin ihmeellistä XD



Lahjojakin sain! Ihania sellaisia tottakai. Oli kauneudenhoitotuotteita (jotka on jo kokeiltu ja erinomaisiksi havaittu!), koruja, kirjepaperia, postimerkkejä jne sekä ihan totaalinen ylläripylläri, eli tällainen neitokainen. Ainakin teemaan sopiva :D


Kyllä minulla on varmasti maailman parhaat ystävät... :) Avokki on tuhma ja antaa lahjansa vasta tiistaina, mutta onpaha jotain mitä odottaa :P

perjantai 22. marraskuuta 2013

perjantaipuntari ja muuta asiatonta ja asiallista höpinää.

Sunnuntaina olisi synttärit (32v) ja sitä varten pitäisi tässä nyt vähän siivoskella (eikä ihan vähääkään) ja käydä kaupassa ostelemassa tarvikkeita. Kuten aina olen päättänyt tehdä jos jonkinmoista sotkua joihin ei rahat riitä, mutta katsotaan mitä saan aikaiseksi :D Mutta tässä sitä kirjoitellaan taas, vaikka pitäisi tehdä jotain ihan muuta.

Tänään on perjantaipuntarikin ja pakko sanoa, että nyt alkaa jo vähän kytemään tuo, ettei paino tahdo tippua taas vaikka kaloreissa ei pitäisi olla vikaa. Viikon saldo on siis -200g eli paino on nyt 85.3kg. Ongelma pudotukselle on varmaan se, että en ole koskaan ollut aikuisiällä tämän painoinen joten elimistö taistelee kaikin tavoin, ettei se paino enempää tippuisi. Mutta ei muuta kuin räminällä eteenpäin, kunhan ei homma mene taas ihan pakkomielteisen hulluksi. No ehkä ei mene, kun paino on jo sellaisissa kestettävissä lukemissa. Olisi kyllä kiva saada se painoindeksi sinne 30 tai alle, nyt se on 31.3. Eli ei enää kovin paljoa matkaa.
 Tavoite painona tällä hetkellä on 75kg mutta ei ole kuolemaksi, vaikken sinne koskaan yltäisi, joskin olisi se ihan mukavaa. 80kg on se mihin on vähintään tarkoitus päästä. mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu. Tässä kun on joulukin ja kaikkea vielä. En siis aio antaa itseni lihota, mutta jos nyt herkutteluiden takia ei paino tuosta tipu, niin ei ole paha juttu. Aion kuitenkin nauttia joulusta normaalisti kuten aina.

Ainoa hirveä stressi on tässä nyt sen valituksen tekeminen kuntoutustuesta eteenpäin. En ole ihan varma, että mitä sen pitäisi taas sisältää ja onhan se nyt tyhmää laittaa ihan samanlainen valitus eteenpäin kuin mitä olen jo kertaalleen laittanut, mutta kait se on pakko. Samat asiat moneen kertaan sitten kun kerran niin haluavat niitä lukea. Pitää varmaan varata yksityislääkärille aika, joka voi sitten tuosta suolistoasiasta kirjoittaa vähän pidemmät ja paremmat sepustukset kuin yleisellä puolella (samat lääkärithän ne on kyseessä kuitenkin). Viimeksi kun tuli Gastrolta lähinnä "joo tällä on suolistosairaus ja tällainen leikkaus on tehty. Nyt on taas tulehdusta viitaten kaikkiin edellisiin kirjoituksiin joita muut on tehneet". Jep, tuosta oli hirveästi apua joskin sen 33€ jouduin siitä silti maksamaan. Yksityinen tulee kalliiksi, mutta perhe on lupautunut avustamaan maksuissa.

Sen ainakin opin, että Crohn- ja Colitis liittoon en enää ota yhteyttä sairauteen ja leikkauksiin liittyvissä asioissa, sen verran epäasiallista ja töykeää kohtelua sieltä tuli niskaan. Aina jaksaa ihmetyttää miten epäammattimaisia jotkin ihmiset osaavat olla vaikka on ihan aikuisista ihmisistä kyse. Ja toki aina pitäisi muistaa, että töissä ollessa ne omat mielipiteet pitäisi jättää oman päänsä sisälle ellei niitä kysytä.

Ei tässä muuta, joulua odotellessa ai niin ja synttäreitä :D Nämä synttäri aina vähän unohtuvat tuonen joulutouhujen alle :P Mutta ei se mitään, juhlat on aina kivoja juttuja :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Ihmisten asenteet ja minä

Ehem... Laitoin Crohn ja Colitis liitolle sähköpostia tuossa pari päivää sitten koskien valitusta joka pitää laittaa kuukauden sisällä hovioikeuteen koskien kuntoutustukeani. Kysyin, että olisiko liiton kautta mahdollista saada jonkinlaista apua lainopillisissa asioissa tai apua valituksen tekemisessä tms. Vastaus oli aikamoinen...

Järjestösihteeri laittoi, että ymmärrettävästi kuntoutustukea en saa, koska avanne leikkaus on ainoa hoito sairauteeni enkä siihen ole suostuvainen. Tämä on vain kuulemma totuus, vaikka se ei minusta tunnu "kivalta". LUULISI, että kyseisestä liitosta saisi jotain tukea ja ymmärrystä, mutta asenne olikin vain, että miksi et mene avanne leikkaukseen kun se nyt on vain vähän "ei kiva" juttu. En muutenkaan ymmärrä, että joka kerta kun sanon etten halua avannetta (ja minulla on siihen ihan hyvät syyt!) niin minusta tehdään joko paha ihminen, joka haluaa olla ilkeä muille joilla on avanne, tai minua katsotaan alaspäin kun "en vain tajua", kuinka mahtavaa elämä avanteen kanssa voi olla.  Minne on unohtunut kokonaan ymmärrys ja kunnioitus minua ja minun päätöksiäni kohtaan? Päätös olla ottamatta avannetta on minun päätökseni ja minulla pitäisi siihen olla oikeus. Suomessa tosin ei ole, sillä jos en ota avannetta, en todennäköisesti saa jatkossa mitään tukia. Tällä tavoin ja näillä asenteilla yritetään siis auttaa minua tekemään päätös joka tulee muuttamaan koko elämäni (todennäköisesti huonompaan suuntaan). Valitettavasti minulle tulee tällaisesta ala-arvoisesta kohtelusta vain tunne, että en VARMASTI halua avannetta jo ihan vain vittuillakseni.

Yksikin nainen jolla itsellä on avanne sanoi minulle kerran, että pelkoni avannetta kohtaan on täysin absurdi, siihen ei ole mitään syytä ja että tunteeni avannetta kohtaan ovat täysin epärealistisia, koska minulla on ollut avanne joskus nuoruudessa, enkä ole nuorena osannut nähdä avannetta sellaisena kuin se oikeasti on. Niin no, minä voisin sanoa samaa ihmiselle jolla on avanne. Toki sitä ei halua nähdä niitä huonoja puolia kun avanteen kanssa elää. Ja tähän vielä sen verran, että tiedän avanteellisia ihmisiä joita se on oikeasti auttanut ja he elävät parempaa elämää avanteen kanssa, joten en halua hyökätä avanteellisia kohtaan tai avannetta kohtaa yleisesti. Haluan vain, että minut ja minun tahtoni, ajatukseni ja pelkoni otetaan tosissaan eikä lakaista maton alle. Minulla on ollut avanne, ja sen kanssa eläminen oli MINULLE yhtä helvettiä, enkä halua koskaan enää elämässäni kokea moista uudestaan. Joka kerta kun tulee lääkärien tai kirurgien kanssa puhetta avanteesta, siitä puhutaan kuin se olisi ihan vain "Pikkujuttu". No kiva, että lääkäreille on, mutta minulle se ei ole. Sama kuin sanoisi ihmiselle, jolta pitää jalka amputoida, että "no se on nyt vain sellainen pikkujuttu ja siihen pitää vain tottua, älä viitsi marista". Ei se ei ole pikku juttu joka on vain vähän "ei kiva" vaan se on koko elämän muuttava hyvinkin iso ja rankka asia. Toki jollekin voi olla pikkujuttu, eikä siinä mitään. Mutta minulla on omat tunteeni, ajatukseni, taustani, kokemukseni jne. Ja oikeus niihin, vaikka ne eivät olisikaan samanlaisia kuin muilla tai edes jonkun mielestä korrekteja tai realistisia.

Ehkä en olisi niin negatiivinen avannetta kohtaan jos jossain kohtaa joku olisi ottanut tunteeni tosissaan, eikä olisi vähätellyt niitä. Olisi kuunnellut mitä minulla on sanottavaa ja jutellut niistä minun kanssani, ei niin, että olisi yrittänyt kieltää kaikki negatiiviset tunteeni ja saada minut tuntemaan kiitollisuutta siitä, että minulle avanne ollaan laittamassa vaan oikeasti ottanut huomioon sen mitä minä sanon ja tunnen.
Ehkä...

Avanne pakotettuna onkin varmasti hyvinkin voimaannuttava ja tervehdyttävä kokemus.

(ja jälleen kerran, minulla ei ole tarkoituksena dissata tai olla ilkeä avanteellisia kohtaan. Avanne ei ole mikään ällöttävä tai kuvottava asia, eivätkä avanteelliset ole sen kummoisempia kuin me muutkaan ihmiset. Kaikki asiat joita yllä sanon ovat vain MINUN mielipiteitäni MINUN kropastani ja avanteesta, se ei koske ketään muuta avanteellista ihmistä. Kokemukseni ovat myöskin vain MINUN kokemuksiani. On paljon ihmisiä jotka elävät ihan onnellista ja tasapainoista elämää avanteen kanssa ja se on ihan mahdollista. Valitettava tosiasia vain on, että meille toisille avanne on isokin juttu ja jotkut eivät opi sitä koskaan hyväksymään ja sen kanssa eläminen voi olla todella haasteellista ja vaikeaa, kuten on minun tapauksessani ollut. Ja vaikka avanne on myös ulkonäöllinen haitta, on ulkonäkö kuitenkin vain yksi pienen pieni osa sitä, miksi koen avanteen ITSELLENI niin vaikeana asiana)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Miten suomessa ihmisten kohtelu voi olla näin epäreilua?!?!

Sain tietää, että henkilö jolla on sama sairaus kuin minulla (j-pussitulehdus) on onnistunut saamaan pysyvän sairaseläkkeen. Aivan mahtavaa toki hänen kannaltaan (ehkä meillä muillakin jotain toivoa?) mutta ihmettelen suuresti, että miten voi olla mahdollista, että toinen saa pysyvän sairaseläkkeen ja toinen ei pääse edes kuntoutustuelle vaikka sama sairaus? Olen raivoissani! Vihainen, surullinen, vittuuntunut, ahdistunut ja niin helvetin kateellinen. Se ei toki mitenkään kohdistu minnekään muualle kuin yhteiskunnan epäarvoisuuteen ja eläkeyhtiöiden naurettavaan pelleilyyn ja ihmisten elämillä pelaamiseen.  Ja ihmettelen vähän lääkäreitänikin, joiden mielestä minulla ei ole mitään mahdollisuuksia edes hakea sairaseläkettä koska "saattaa olla" että avanne voisi auttaa asiaa. Eli minua painostetaan/pakotetaan ottamaan avanne, jotta voisin saada rahaa,  mikä onkin sitten ihan oma vääryytensä. Miten voi olla, että jotain toista samassa tilanteessa olevaa ei siihen painosteta vaan hän saa pitää j-pussinsa?

Onhan se niin, että suomessa ihmiset jotka haluaisivat olla työelämässä ja siihen pystyisivätkin pienen avun ja tuen kanssa pistetään ilman heiltä kysymättä sairaseläkkeelle ja sitten me jotka oikeasti sille sairaseläkkeelle haluaisimme sivuutetaan kokonaan ja heitetään vain jonnekin työkkärin ja sossun välille selviytymään. Odotetaan, että kyllä se sieltä vielä nousee kun ei vain anneta sille sitä tukea. Masennustakin tässä pitäisi kovasti hoitaa tilanteessa, jossa rahan tulosta ei ole mitään tietoa eikä varmuutta ja siitä joutuu taistelemaan koko ajan. Jep, auttaa hyvin.

No joo... Maailma on epäreilu, sen kanssa pitää vain oppia elämään. Ei vain jaksaisi koko loppuelämäänsä taistella oman olemassaolonsa ja elämänsä puolesta sekä fyysisesti, henkisesti ja vielä taloudellisestikin. Missä vaiheessa sitä tässä parantua kerkeäisi?!?!

Haista elämä vittu!

(mainitaan nyt vielä, että sain juuri tänään tiedon sieltä mikälie valitussysteemi nyt olikaan nimeltään, että valitukseni ei ole mennyt läpi ja seuraava etappi onkin sitten hovioikeus jonne minulla on kuukausi aikaa laittaa paperit menemään, että mukavaa joulun odotusta)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Joulu ja lahjat!!!

On jälleen aika joulun ja joululahjojen. Okei no ei nyt ihan heti, mutta ensi kuussa jo ;) Ne ketkä ovat jo pidempään blogiani seurannut, tietävät, että RAKASTAN joulua ja etenkin joululahjoja (kyllä olen materialistisen lapsellinen). Mikään ei ole niin ihanaa kun ensin syödä avokin kanssa rauhassa runsas jouluillallinen, juoda kaakaota, katsoa jouluelokuva ja sen jälkeen avata joululahjat :D Perheemme innokkain joululahjojen avaaja on tietysti Minka Hauvelsson, jolle pitää aina muistaa ostaa monta pakettia :) Usein neiti tykkää myös avata meidän muiden paketit :D

Pakko pistää tässä joulua odotellessa pientä lahjalistaa taas tänne jutuista joita tahtoisin kovasti jouluksi. Ja kuten huomaatte, rakastan myös leluja ja toivon niitä etenkin avokiltani. Ei en leiki leluilla, mutta keräilen niitä. Mitä värikkäämpään ja käteen sopivampaa sen parempi.
Tänä jouluna kovassa huudossa ovatkin jumpsuitit ja yöhaalarit (kuva Citymarketilta)


Ja pyjamat (kuva Seppälästä):P

https://www.seppala.fi/trikooyovaate/fi_1304_6154032/dp?openGroup=5151

Muita kivoja vaatteita olisi ihan peruspaidat (kuva lindexiltä), joita ajattelin pyytää josko äitipukki sellaisia ostaisi (Samoin kuin pikkareita ja sukkia <3). Köyhälle on helppo ostaa kun mikä vaan käy :P


Toinen vaihtoehto olisi sellaiset kotona pidettävät lököpöksyt (seppälän sivuilta). Ostin vähän aikaa sitten moiset Henkka maukasta mutta uskokaa tai älkää niin L koon lökähousut on ihan liian isot ja tippuu päältä (erikoista sinänsä, että edes isoimma XL farkut eivät siellä mene päälle, mutta normipuolelta sitten lökärit menisi kokoa M?!?!)

 Sitten ne lelut... Oih ihania leluja on niin paljon! Friends legot olisi mahtavia, mutta sovittiin avokin kanssa, että tänä jouluna ei osteta legoja. Tuli tuossa pari vuotta sitten osteltua aikalailla Harry Potter legoja ja nyt ollaan vähän nesteessä niiden kanssa :P
Mutta Lalaloopsy <3

Polly Pocket



Ja Monster High 13 Wishes Howleen Wolf 
Myös vaikkapa Abbey Bominable, Operetta taikka Spectra kävisi, näitä tosin nyt on ihan turha miehelle listailla, hän ei osaa kumminkaan XD




Kalenteri vuodella 2014 olisi myös tilauksessa... Jotain ihanaa pinkkiä tms. Kenties jopa Monster High kalenteri :P Ken tietää XD

Olen myös toivonut erinäisiä kauneudenhoitotuotteita jne. Lähinnä ystäviltä. Alkaa omat varastot loppua ja kovasti kaipaisin vähän sellaista naisellista luksusta elämään. Esim tällainen L'Orealin Miss Manga ripsiväri olisi aika ihana. Yleensä kyllä aina jostain saankin jotain ihanaa tuoksuvaa lahjaa (viimeistään siinä vaiheessa kun pakotan miehen ostamaan).



Olen kovasti myös katsellut kelttikorut.com sivustoa joka on täynnä toinen toistaan ihanampia kaulakoruja. Haaveissa olisi joku pieni siro hopeinen koru käytettäväksi ihan arjessa vaikka joka päivä. Tuolta kelttikorut.comista olen myös ostellut muutamille ystäville lahjoja, mahtava paikka, voin suositella. Kauniita ja edullisia koruja jokaiseen makuun :D Esim. tämä on yksi suosikkini



Mitähän vielä keksisi...

Oh OMG (kyllä, olen teini sydämeltäni!) katsokaa mitä löysin!
Monster High pyyhe (Lekmer) <3




sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Flunssa iskee


Olen ollut nyt flunssassa jo viikon verran. Viimeksi sairastin flunssaa viisi vuotta sitten, joten kyseessä ei ole kovin yleinen vieras. Viikon kestänyt flunssa on jo vienyt minusta kaikki mehut. Olen nukkunut viimeiset 3-4 yötä veskissä (en enää edes muista kuinka monta yötä tässä on painittu) koska yskiessä ja pärskiessä housuun saattaa lirahtaa ties mitä. Elimistöni reagoi muutenkin nopeasti mihin tahansa pieneenkin pöpöön niin, että pukkaa ripulia ennätyksellisen määrän syömisistä riippumatta. Eli makaan yöt vessan lattialla ja kömmin kymmenen minuutin välein pytylle. Voin myös kertoa, että sappinen syövyttävä neste joa valmiiksi rikkinäisellä suolella ja peräaukolla on äärimmäisen mukava kokemus. Moista kipua harvoin tapaa. Sitten vain takaisin lattialle kouristelemaan sikiö asennossa.

Jostain kumman syystä tunnun tarvitsevan silti todella vähän unta... Toisaalta olen maannut kaiket päivät vain sohvalle pidellen vuorotellen päätä ja vuorotellen vatsaa, joten siihen ei hirveästi tarvita energiaa. Mutta silti ihmettelen, etten ole nukkunut viimeiseen 3-4 yöhön kuin pari tuntia yössä ja silti en pysty nukkumaan päiväunia. Osittain johtuu varmaan siitä, että olen koko ajan kovassa kuumeessa ja päässä suhisee siihen malliin, etten aina ole varma olenko hereillä vai unessa. Mutta sen tiedän, että joudun makaamaan kokoajan pyyhkeen päällä vahinkojen välttämiseksi.

Sekin herättää ihmetystä, että flunssani on nyt kestänyt jo viikon, yleensä se on mennyt minulla ohitse kolmessa päivässä, etenki jos siihen on liittynyt kuumetta. Nyt vain tuntuu pahenevan päivä päivältä. Ainoa miten jaksan on se, että hoen itselleni huomisen olevan varmasti parempi päivä. No, odotan innolla sitä parempaa huomista, toistaiseksi sitä ei ole tullut.

Mutta eteenpäin vain. Onneksi en ole töissä, sairausloman saaminen yli viikoksi flunssan takia voisi olla työn takana. Saa antaa vinkkejä flunssasta selviämiseen... Joskin flunssaan ei taida mitään kovin kummoisia kotikonsteja olla. Ensi viikolla lekurille jos vielä pitkään jatkuu (jos saisi vaikka jotain muuta apua kuin kehoituksen ostaa Buranaa...).

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Sanan säilä

Kuten huomaatte, tuonne ylhäälle ilmestyi sivu nimeltä sanan säilä :) Ei hätää, se ei tiedä mitään sen kummoisempaa kuin, että olen luonut tällä sivulle pienen sisarsivuston jossa jaan luovan kirjoittamisen ryhmässä kirjoittamiani juttuja. Sanan säilä sisältää runoja, novelleja, proosaa, mielipiteitä, satuja, mitä tahansa nyt saatuu tulemaan mieleen.

Ideana ryhmässä on siis kirjoittaa 40-45 min. aikana kirjoitus annetusta teemasta. En ole muokannut tekstejä kirjoittaessani niitä blogille vaan ne ovat juuri sellaisia kun ovat tuon 40-45min aikana päästäni tulleet kynän kautta paperille :)

Jotta ei muuta kuin sinne lueskelemaan ainakin kerran viikossa tulevia uusia tekstejä. Saatan heitellä sekaan myös ihan kotona kirjoitettuja juttuja jos sellaisiin inspiraatiota löytyy.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Shirataki Konjac nuudelit

Nyt vihdoin sain kokeiltua näitä erikoisia nuudeleita. Erikoisia siksi, että niissä ei ole ollenkaan hiilihydraatteja, gluteenia ja kaloreitakin vain vaivaiset kcl/100g. Eli melkein kalorittomia. Vähän epäilin, josko näistä olisi suuren pastafanin huijaajiksi, etenkin kun en tykkää edes tummasta pastasta koska se ei maistu ja tunnu suussa oikeanlaiselta. Noh, ei muuta kuin kokeiluun

Tällainen oli paketti, jonka olen hienosti sotkenut ties millä, olisikohan tuossa pidetty teepussia tms... Anyhoo, tuollaisia lillerilalleroisia palleroisia nuo ovat, ei kovin ruokahaluaherättävää :P


Pistin nuudelit haaviin ja nuo palleroiset tuntuivat aika hassuilta sormiin. Avasin nuo mytyt, pistin nuudelit kiehuvaan veteen 1 minuutiksi ja lisäsin ruokaan. Netissä ohjeena oli, että nuudeleita pitäisi paistaa soijan kera pannulla pari minuuttia, mutta pakkauksessa oleva ohje keittämisestä toimi ainakin minulla oikein hyvin. Eli nopeaa touhua.


Tässä lopputulos, aika aidolta näyttäää eikö? Ja maku oli oikein hyvä. Vähän riisinuudelien ja norminuudelien välimaastossa mutta meni minulle ihan hyvin spagetista. Nuudelit itsessään ovat tosi mauttomat, eli niitä kannattaa maustaa ainakin suolalla. Itse pistin keitinveteen runsaasti kasvislientä ja hyvää tuli. Sitten vain sekaisin jauhelihakastikkeen kanssa ja ei kun syömään. Nyt vielä odottelen, miten suolisto näihin reagoi. Toistaiseksi ainakin ihan hyvin. Vatsakin tuli ihan täyteen, tässä annoksessa on 105g nuudelia ja minusta se oli hyvä annos vaikka paketin mukainen annos per. henkilö olisi vain 70g. Se on aika pieni määrä näitä nuudeleita, joten suosittelen pikkaisen isompaa annosta jos on vähänkään nälkä.


Ainoa isompi ero normi spagettiin oli suutuntuma. Eli tämä nuudeli tuntuu suussa jokseenkin siltä, että niissä on enemmän tekstuuria joka hieman narskuu  hampaissa. Itse olen todella tarkka sen suhteen, miltä ruoka suussa tuntuu, mutta tämä tekstuuri ei haitannut minua ollenkaan. Hiilarisäväreitä en saanut kuten yleensä pastasta tulee, joten saa nähdä tuleeko silti pakko vetää spagettia jossain vaiheessa, vaikka korvike onkin vallan mainio :D Voin siis suositella laihduttajille, karppaajille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirjamessut 2013

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessuilla kun sain pari ilmaislippua (kiitos M <3). Ja ainoa kysymys joka nyt pyörii päässäni on, että miksi ihmeessä en ole aikaisemmin mennyt?!?!? Rakastan kirjoja, ja minusta on ihanaa kuunnella mitä ihmiset kertovat omista kirjoistaan tai keskustelevat kirjasta noin yleensä. Ensi kerralla pitää lukea joku sellainen kirjan myös, mitä käsitellään lukupiirissä, että pääsen sinnekin tunkemaan ison nenäni.

Oli aivan mahtavat kaksi päivää! Ja tietysti yksi olennainen osa tähän oli aivan mahtava seura!
Ja kukapa voisi vastustaa isoja kirjakasoja joissa kaikki kirjat maksavat 2€ kpl?!?! Sehän oli kuin taivat meille joille kirjat on kuin huumetta. Tuli ostettua kyllä tosi paljon kirjoja, mutta en varmasti ollut suurin kirjahamstraaja. Sain myös ostettua paljon joululahjoja ihmisille, joten melkein puolet ostamistani kirjoista jatkavat joulun alla matkaa sitten muille maille.

Ihan erityis mainintaa voisin antaa tässä vielä Osuuskumma kustannusyhtiölle joka esitteli mahtavia julkaisujaan ja ostin itsellenikin uusimman Steampunk antologian: Höyryä ja Helvetinkoneita. On kuulkaan aika mahtava teos, voin suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita kyseisestä genrestä ja niillekin jotka eivät ole, aina on aikaa tutustua uuteen :D

Myös Duodecimin julkaisema Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan on mainitsemisen arvoinen. Kirja keskittyy siis ahmintahäiriöön joka on suomessa eniten esiintyvä syömishäiriö. Uutuudessaan tämä häiriö on usein tuntematon jopa lääkäreille, joten kirja on todellakin tarpeellinen kaikille meille ahmijoille, etenkin sellaisille joiden ei ole mahdollista päästä varsinaiseen hoitoon. Olin myös kuuntelemassa kirja esittelyn jossa asiasta keskustelivat itse kirjoittaja, erikoislääkäri Anna Keski-Rahkonen sekä psykologi Katarina Meskanen (hänen hoidossaan olen itsekin ollut).

Kävin myös kuuntelemassa keskustelua Jane Austenista, Naisen iholla, 32 tarinaa tatuoinneista  sekä jotain muutakin mitä ei nyt juuri muistu mieleen. Suurimman osan ajasta kuitenkin taisin viettää siellä kirjojen alelaareilla kaivautuneena syvälle kirjojen maailmaan :D

Tässä kirjat jotka itselleni ostin, lisäksi tuli tosiaan ostettua ainakin 10 kirjaa joululahjoiksi.
Leighton Gage: Haudatut muukalaiset
Marko Hautala: Itsevalaisevat
Guillaume Apollinaire: Mätänevä velho
Michael Swanwick: Lohikärmeen tytär
Steampunk: höyryä ja helvetinkoneita
Naisen elämä
Johanne Hildebrandt: Idun
Johanne Hildebrandt: Freija

(Osat trilogiaan josta minulla on jo yksi, Saaga)
Tanith Lee: Synnyinhauta
Patricia Cornwell: Kuolleiden kirja
Emma Donoghue: Huone






keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Flow toimii ja ei toimi, sekä Italian tuliaisia

Nyt on tuota Flown palashampoota käytetty sitten jo neljään otteeseen. Edelleen ei lähmäisyyttä tms. Hiukset tuntuvat ihan samalta kuin jos pesisin ne aiemmin käyttämilläni shampoilla, ei siis paremmalta tai millään tavalla huonommalta. Olen miettinyt, että ehkä tämä johtuu vain siitä, että olen jo pitkään käyttänyt "aineettomia" hiustenhoitotuotteita ja muotoilen hiuksiani tosi harvoin, eli en siihenkään ole käyttänyt paljoa aineita. Minulla ei siis ole hiuspohjassa sellaista shampoista tulevaa "kerrosta" joka useimmilla on se joka hiukset latistaa. Eli palasaippua ei sinänsä kohota sen kummoisemmin minun hiuksiani, eikä se lähmäkään ole tarttunut :D
Tuoksu on edelleen vallan mainio, puhdas ja raikas. Päänahka vähän kutisee, mutta sitä se on tehnyt aina, joten tuskin johtuu palashampoosta. Noh käytän nyt ainakin tuon loppuun ihan mielelläni. Palashampoon vaahtoavuus on muuten ihan eritasoa kuin normishampoon :D Se on ihana vaahtokasa päässä, eikä tarvitse edes paljoa laittaa XD

Tässä muuten hieno systeemi jonka kehitin tuon shampoon vuoksi, se kun ei saa olla märässä käytön jälkeen kun muutoin se muuttuu mössöksi (siitä todisteena pientä rusekaa liejua tuossa saippuapidikkeellä). Topsitikuista on yllättävän moneksi :D

 Avokki tuli myös eilen kotiin Italiasta jossa oli veljensä ja isänsä kanssa ollut muutaman päivän. Sain tuliaisiksi koruja (ressukka ei okein osaa muutakaan ostaa). Ainakin minun värisiäni selkeästi ja kilpikonnat koruissa on aina hyvä juttu XD Kuinkakohan monta kilpikonnakorua minulla on... Pitäisi tehdä niistä kaikista oma postauksensa, ja lisääkin saa tulla!!! :D


tiistai 22. lokakuuta 2013

Kaikki päättyy angstiin

Oli aika mahtava fiilis kun kävin sunnuntaina ostamassa uudet farkut itselleni Kappahlista ja huomasin, että siellä isojentyttöjen puolelta pienimmätkin farkut olivat minulle liian isot :D Oli siis "pakko" ostaa ihan normipuolelta farkkuja. Ja paidatkin meni kokoa M mikä on aika jees :P Toki koot vaihtelee kaupoittain ja malleittain tosi paljon, että vaikka jonkun malliston paitaa meneekin koko M niin välttis toisen malliston paita ei menekään samalla koolla. Mutta on se silti hienoa ostaa M koon paita sen XL sijasta :P

Alan myös kyllästyä itseeni ja aivoihini. Olin menossa maanantaina muutamaa opiskeluaikaista ystävää tapaamaan ja sain hirveän ahdistuksen itselleni siitä, että minulle tuli makkara vatsan kohdalle kun laitoin uudet farkut päälle. Piti ottaa kuvia kameralla ja videokuvaa ja tuijottaa varmaan puoli tuntia omaa kuvaansa, että kehtaako sitä nyt mennä vai ei... Ja oikeasti, kukaan ei olisi huomannut tuota makkaraa ja vaikka olisi huomannutkin, niin ei ketään olisi kiinnostanut. Vaihdoin sitten kuitenkin uudet farkut vanhoihin, että sain tuon "makkaran" eliminoitua. Ihan hullua, en ole koskaan ennen ollut näin kiinnostunut makkaroistani.

Äh hehkutin jo tänne jotain laihdutus paino juttuja enemmänkin, mutta pyyhin pois kun alkoi vituttamaan. Perseestä koko läski, paino, kroppa, pää, laihdutus, ruoka, ja kaikki mahdollinen muukin. Screw you!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Flow:n palashampoosta apu ohuille ja lättänille hiuksille?

Minulla on siis vielä perussuomalaista ohuemmat ja lättänämmät hiukset. Minun ei tarvitse edes harjata niitä joka pesun jälkeen koska ne ovat niin suorat ja liukkaat, että takkuuntumista ei tapahdu paitsi silloin, kun en kertakaikkiaan jaksa harjailla viikokausiin (kyllä rakkaat lukijat, sitäkin tapahtuu yllättävän usein). Olen kokeillut monia eri merkkisiä shampoita hiuksiini. Ennen käytin paljon ihan perus shampoita joita kaikki muutkin käyttää, esim Pantene, Garnier Fructis, XZ, Dove jne. XZ aloin käyttää, koska siitä on saatavilla tuotteita jotka eivät sisällä silikonia. Kaikki nuo muut sisältävät sitä ja se on yleensä päänahan pahin kauhistus. Eli hiukset tippui, päänahka kutisi ja naama loisti punaisena kun ei kestänyt noita tuotteita.

Lopulta päädyin ratkaisuun jossa jätän kaikki muotoilutuotteet pois, kaikki nuo perusshamppot ja siirryin Erisan, LV, Herbina ja Hieno suomalainen linjalle, joissa ei pitäisi olla mitään sen pahempia tappoaineita, eikä ainakaan sitä silikonia. Tukka voi paremmin, se on karheampi ja näin ollen tuntuu enemmän hiuksilta ja pysyy pikkasen kuohkeampanakin. Silikonihan tekee sen, että se laittaa hiuksiin kiiltoa, mutta latistaa samalla. Nyt kun ei tule mitään varsinaisia aineita joiden on tarkoitus tehdä hiuksista "kiiltävät ja terveen näköiset" niin päänahka ja tukka voi selkeästi paremmin. Muotoilutuotteistakin on enemmän apua kun ei ole jo shampoolla kuorruttanut päätään.

Sitten vihdoin löysin kuivashampoon ja totesin, että mikä mahtava tuote! Sillä oikeasti minunkin puolikaljuni näyttää, ei nyt tuuhelta, mutta siltä että hiuksia on! Rakastuin etenkin Herbinan tuotesarjaan joka on myös yksi edullisimmista. Ainoa mikä mietitytti oli se, että kuivashampoolla jätetään taas paljon kemikaaleja sinne hiuksiin ja päänahkaan, mikä ei koskaan ole hyvä juttu.



Joten innostuin todella kun seraavaksi sain kuulla ystävältäni Flown palashampoosta! Jo ensimmäisellä kerralla hiuksista tulee selkeästi tuuheammat ja helpommin muotoiltavat. Pientä lähmäisyyttä joutuu ehkä kärsimään, etenkin alussa, mutta minua ei moinen haittaa yhtään, jos vain hiukset näyttää hyvältä :D Joten ei kun kokeilemaan!

Voi mikä pettymys :( Hiukseni ovat ihan yhtä lättänät, sileät ja vaikeat muotoilla kuin ennenkin. Eli puolikaljuudesta en päässyt tällä tuotteella eroon. Haluan huomauttaa kuitenkin, että olen kokeillut tuotetta nyt vasta yhden kerran! Toivon, että toisella käyttökerralla tai viimeistään kolmannella rupean huomaamaan jotain muutosta. Olisi nimittäin ihan hienoa päästä tuosta kuivashampoostakin eroon jos saisi edes lähelle vastaavan efektin hiuksiin kuin niillä saa. Mutta toivo siis vielä elää vähän aikaa. Jos tätä haluttua efektiä ei tule, niin en tiedä jatkanko palashampoon käyttämistä. Toisaalta luonnontuote on aina parempi hiuksille ja iholle, eikä hintakaan ole paha. Yhksi palashampoo maksaa Ruohonjuuressa 8.90€ ja sitä käyttää kyllä moneen otteeseen, palanen ei kovin nopeasti käytössä kulu. Eli säästäisi varmaankin rahassakin. Helppo myös ottaa mukaan verrattuna isoon shampoopulloon. Mutta tosiaan minulla ei ainakaan vaikuta hiuksiin positiivisesti tai negatiivisesti. Ehkä arka päänahkani alkaa voida paremmin tämän tuotteen ansiosta... Kerron sitten siitä uudemman kerran kun olen käyttänyt Flow:ta vähän pidempään. Tuoksusta sen verran, että tämä tuoksuu minusta huomattavasti vähemmän ja paremmalle kuin yksikään käyttämäni nestemäinen shampoo tähän asti. Hiuksiin jää ihanan raikas ja hento tuoksu.

(ja juuri lisäsin blogiini tagin: kauneuden hoito, mitä en olisi ehkä vuosi sitten uskonut tekeväni !)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Laihduttajalle soveltuvaa ruokaa

Päivän syömiset :D Lounas tuli syötyä klo 16.00.
Fetasalaattia, höysteenä avokadoa ja moniviljasämpylä. Jälkkäriksi mansikoita. Minulle kelpaa salaatit hyvin ilman kastiketta, kunhan laitan niihin runsaasti suolaa. Namskis!


Päivällinen oli seuraava ateria ja sen söin klo. 20.30.
Perunaa, kanaa tomaattikastikkeessa (ihan vain tomaattimurskaa ja mausteita) sekä salaattia.

Illalla sorruin muutaman kaurakeksin ottamaan kun avokki oli niitä ostanut kotimatkalla. Pahat kaurakeksit!!! Mutta ei niitä voi olla rakastamatta :(

Ja koska en syönyt tuon enempää niin pitää laittaa tietysti kuva Minkan herkkuateriasta (yksi kolmesta). Kurkku on ihan super suosikki ja MUSHin raakaravinto uppoaa parissa sekunnissa parempiin suihin. Uskomatonta miten nopeasti koiruus saa vetäistyä tuon annoksen, etenkin kun muistelee niitä aikoja kun istuttiin puolisen tuntia ja yritettiin houkutella neitiä syömään :D Ei tarvitse enää, kiitos MUSHin (kuvassa ruokaan on lisätty naudan jauhelihaa Minkan huonovointisen masun  vuoksi, mutta siitäkin luovumme muutaman päivän päästä)