DERP

Siitä onkin taas vähän aikaa kun olen tänne kirjoittanut. Tällä hetkellä mielessä pyörii lähinnä maha, ruoka, laihdutus ja avanne. Tässä oli parina yönä myös suolitukoksia ahtaumani takia ja yhden yön aikana olin jo melkein valmis soittamaan ambulanssin. Onneksi tukos kuitenkin lähti, tälläkin kertaa, itsenäisesti auki, joten ei tarvinnut mennä sairaalaan. Pari päivää oli tosi kipeä vatsa ja tänään söin ensimmäistä kertaa vähän muutakin kuin pelkkää suklaata, puuroa ja sosekeittoa. Ahtaumapäivinä ruokavalioni on aika suppea ja suklaa on suuri osa sitä :) Kuulostaa hyvältä, mutta kun on koko päivänä syönyt vain suklaata ja puuroa, niin alkaa tehdä mieli mitä tahansa muuta, etenkin kun tietää, ettei saisi syödä mitään kiinteää. Sosekeitot ovat tietysti terveellisiä, mutta vihaan niitä. Johtuu varmaan kaikista niistä viikoista joita ole sairaalassa viettänyt liemi/keittolinjalla. Sairaalan sosekeitot... Yyyh. pahinta kidutusta ikinä.

Flunssakin tuntuu yrittävän iskeä kimppuuni. Toivottavasti ei tästä kuitenkaan pahene. Pelkäsin ensin, että olen saanut sikainfluenssan, mutta sen verran lievää flunssailua, että ei varmasti ole siitä kyse.

Minka Hauvelsson kävi tänään vihdoin rokotuksissaan. Kaikki meni hienosti, eikä rokotteista tullut mitään sen kummoisempia ongelmia. Neiti oli niin kiltisti vaikka yrittikin kiivetä mamman kaulaa pitkin piiloon takin sisälle. On se niin surkiaa kun hauvavauva on ihan paniikissa tärisee vain sylissä ja takertuu pakonomaisesti kaulaan kiinni. No, terve hauveli (joskin kovasti neiti lihonnut!) kaikin tavoin masussa olevaa tulehdusta lukuunottamatta. Minka painaa nyt 5.8kg eli kilon enemmän kuin hoikimmillaan aikuisena. Mitään huolta ei vielä painon suhteen ole (Minka on aina ollut tosi hoikka) mutta enempää ei saisi lihota kuitenkaan. Tosin muutama sata grammaa voi olla sitä, ettei tyttö ole käynyt kakilla taas kolmeen päivään... Ei muuta kuin Levolacia taas peliin.

Edelleen odottelen sitä päivää kun alkaisi aurinko paistamaan myös sinne risukasaan... Maybe one day :)

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Huomaatko eron?

Gggraau! Täällä taas.
Vähän on taas ollut hitaanpuoleista tämä kirjoittaminen, mutta kovasti on ajatukset olleet tuossa Hauvelssonissa niin ei ole oikein jaksanut muuta paljoa miettiä. Nyt neiti voi jo huomattavasti paremmin, vaikkei ihan oma itsensä olekaan. Minka on aina nukkunut yöt omassa sängyssään suurimmaksi osaksi, mutta nyt nukkuu meidän keskellä tai avokin kainalossa (yleensä viihtynyt vain minun kainalossa) peiton alla. Muutenkin vähän vielä reppanan oloinen, mutta eiköhän se kohtapuoliin jo ala olla ihan oma itsensä. Maanantaina luvassa tikkien poisto, samalla saadaan tietää tähystyksen tulokset.

Tänään olimme avokin kanssa hänen perheensä seurassa kahvilassa viettämässä avokin synttäreitä (jotka oli jo viime viikonloppuna mutta Hauvelssonin takia vietettiin niitä vasta nyt). Avokin perhe on ihan mukava, aika korrekti ja hieman etäinen, mutta mukava. Olimme kahvilassa ja ensimmäistä kertaa katsoin itseäni kunnolla vessan peilistä. Oli tosi mukavaa huomata, että näytin aika hoikalta :) Tai no, mikä nyt on hoikkaa kenellekin, normaalipainoinenhan en vielä ole, mutta omiin silmiini näytin tosi hoikalta. Oli ensimmäinen kerta kun jotenkin todella huomasin sen, että tosiaan sitä on vähän pienentynyt. Tuli tosi mukava fiilis. Ainoa mikä häiritsi oli se, että näytän mielestäni nykyään tosi vanhalta kasvoista. Tosin ystäväni sanoi, että hänen mielestään näytän nuoremmalta, koska en ole enää niin väsyneen näköinen. Ihan hyvä tietysti jos on niin päin. Ehkä vain jotenkin koen itseni niin vanhaksi ja raihnaiseksi tms :D

Harmittaa kun en ole ottanut itsestäni mitään "ennen ja jälkeen" kuvia. Mutta laitan tähän nyt kuvan itsestani vuodelta 2011 Bulgarian reissulta sekä kuvan joka on otettu viikko sitten. Tuon Bulgarian reissun jälkeen olin lihonnut varmaan ainakin 5kg, eli pahimmillaan olin sitäkin pulleampi. Mutta omasta mielestäni kyllä huomaa eron (vaikka kuvat ovatkin luokattoman surkea laatuisia). Miten on, huomaatteko  te eroa? On ainakin mahtavaa huomata, että vaatteet joita olen käyttänyt ollessani aikuisiällä pienimmilläni alkavat olla hieman isoja :) Etenkin alaosat. Mutta ei ole mukavaa huomata, että kropan muoto ei ole ihan sellainen kuin olisin halunnut. Tosin tässä on vielä matkaa tavoitteeseen ainakin sen 6kg, että katsotaan nyt sitten millaiseksi se kroppa muotoutuu. Sen tietää sitten vasta vuoden kuluttua.

Päiväni kuvina.

Päivä ei nyt ihan lopussa vielä ole, mutta tässä minun lauantaini kuvina.

Aamulla heräsin univillasukat jalassa... Eriparia ja ovat vielä avokin sukat, mutta  nukkuessa kukaan ei katsele :D Kyllä, olen nykyään öisin vilukissa. Ennen nukuin alasti mutta nykyään on pakko olla yöpuku ja villsukat sekä usein vielä kaksi peittoa päällekkäin. Uskon, että tällä laihduttamisella on jotain tekemistä asian kanssa.

 

Seuraavaksi koneelle ja Coca-cola Zeroa aamupalaksi, kuten aina...

Kirjeiden kirjoittamista, kuten melkein joka päivä, vielä olisi odottamassa ainakin kolmisen kirjettä, että kerkeisin kirjoittaa. Yleensä niitä ei kerry kasaa, sillä kirjoitan aina saman tien takaisin kun minulle kirje tulee, mutta tällä kertaa on mennyt tuon koiruuden kanssa vähän enemmän aikaa eikä kirjoittaminen ole ollut se ensimmäinen prioriteetti. Ihanaa rentoutumista kuitenkin :)

Eilen tuli juuri ennen kuin lähdettiin eläinlääkäriltä Minkaa hakemaan, minun ihanat Animators Collection nuket Disney Storesta. Niitä on pitänyt myös vähän hypistellä ja laitella hiuksia jne.

Sitten se sairas pieni Hauvelsson <3 Tein sille gramofonin sijasta tuollaisen pienen haavatyynyn, mutta se ei kyllä ole ollut kovin tehokas. Voi olla, että joudumme siirtymään takaisin kuitenkin gramofoniin kun koiruus on vähän paremmassa kunnossa ja alkaa tosissaan innostumaan haavasta...

Mitä olen syönyt tänään? Leipää ja pullaa. Fiksua eikö? Ruokavalioni on todella epäterveellinen, mutta pakko ahtaa suuhunta koko ajan jotain paskaa. Jos pitää valita saanko syödä kaksi suklaapatukkaa vai kunnon aterian, luulen, että arvaatte kumman valitsen...

Ja Minkan ottaessa pienet nokkaunet vieressäni pääsin hetkeksi uppoutumaan dekkarin maailmaan. Kyseinen kirja ei ole kirjailijan parasta antia, mutta ihan jännittävä kuitenkin.

 Veskissä on tullut istuttua reilusti (kuten aina). Siellä olen tällä hetkellä lueskellut mm. Avokille ostamaani Fingerpporia, onko parempaa vessaluettavaa olemassakaan? Ja ennenkuin joku älähtää, että hyi luetko sinä veskissä MINÄ en koskaan lue veskissä!! Niin voin kertoa, että vietän päivästäni yhteensä varmaan ainakin pari tuntia vessassa istuessa, joten kyllä, luen siellä ja paljon. Oli ällöttävää tai ei.

Ja lääkkeitä on tullut annettua ja otettua. Tässä Minkan ja minun lääkevarat tältä päivältä. Huomatkaa Minkan hieno vaaleanpunainen antibiootti! Olen ehkä vähän kade...

 

Eli ei tässä sen kummoisempia päivän aikana tapahdu :) Vielä aion lisää kirjeitä kirjoitella ja lueskella sekä tietysti hoidella pikkuista Hauvelssonia. Nyt neiti söi jo ruokaakin ensimmäisen kerran ilman, että tarvitsi väkisin suuhun tunkea (aamulla jouduttiin antamaan puoliväkisin kun antibioottia ei saa ottaa tyhjään massuun). Rentoa viikonloppua teille muillekin :)

Leikattu Hauvelsson

Tänään meidän pikkuinen hauva neiti kävi vihdoin sterilointi leikkauksessa ja samalla tehtiin vatsantähystys, anaalirauhasten huuhtelu ja hampaatkin vielä puhdistettiin ja kynnet leikattiin. Saatiin kotiin kyllä niin surkea, pipi ja uupunut pieni rukkanen ettei mitään rajaa. Toinen vain istuu ja tärisee tai makaa ja pissii. Ei pysty edes nukkumaan vaikka on ihan aineissa. Tiesin, että leikkauksen jälkeen on varmaan aika tööt, mutta ihan näin huonokuntoista pikkuista en osannut odottaa :( No, ei tässä auta muu kuin odotella huomista josko olisi parempi päivä.

Onnistuin nolaamaan itseni eläinlääkärilläkin kun haimme Minkaa takaisin kotiin. Sain tosi pahan paniikkikohtauksen tiskillä ja viimeiseen asti yritin esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta sitten oli jo pakko sanoa, että nyt pakko mennä istumaan tai pyörryn. Sain sitten lasin vettä ja hoitaja lohdutteli, että varmaan johtui vain siitä jännityksestä kun lemmikki on leikattu. Eipä siinä sitten muuta kun istuskelin ja rauhoittelin itseäni kunnes saatiin pikkuinen kainaloon ja päästiin kotia kohti.

Vatsantähystyksessä otettiin koepaloja ja niiden tulokset saadaan tietää parin viikon kuluttua, samalla kun käydään tikkien poistossa. Nyt saatiin kipulääkettä ja antibioottikuuri kotiin mukaan. Kalliiksi tuli, yli 700€ mutta sen arvoista. Saadaan varmaan vakuutuksessa ainakin osa takaisin.
Nyt takaisin paapomaan pipia hauvaa.

Sekalaista jupinaa

Mikähän siinä on, että välillä tekstiä tulisi vaikka viikon tarpeiksi ja toisinaan taas ei ole yhtään fiilistä kirjoitella mitään vaikka ehkä asiaakin olisi...
Olen nyt viimeiset kaksi viikkoa syönyt kuin syöttöporsas (kuten avokkini asian kauniisti ilmaisee XD) mutta onneksi tuo paino ei ole ainakaan noussut yhtään. Vaihdettiin puntariin patterit ja se näytti, kaikkea mahdollista 83-88kg väliltä. Mutta ei koskaan tuota 88kg surempaa, joten ihan hyvä. Eiköhän se puntari kohta tuosta rauhoitu ja ala taas kertoa sitä oikeaa kilomäärää :) Tosin en ymmärrä miksi pelkäsin niin älyttömästi taas tuota punnistusta koska vaikka olen syönyt reilusti enemmän olen myös pysynyt koko ajan miinuskaloreilla enemmän tai vähemmän. Eli olisi se aika outoa ollutkin jos paino olisi noussut.

Toinen uutinen on, että meidän karvaturrille on nyt vihdoin varattu sterilaatio aika lääkäristä parin viikon päähän (oli aikaisin aika mikä heillä oli antaa). Samalla tehdään anaalirauhasten huuhtelu ja katsastetaan hammaskivi tilanne. Hammaskiveä ei kuulemma ruveta pahemmin poistelemaan, ettei tule bakteereja leikkauspöydälle. Jännittää ja kauhistuttaa ja mietin jo, että pitääkö alkaa kuvata joka päivä koiruutta, että on varmasti muistoja jos jotain tapahtuu. Ihan rutiinitoimenpidehän tässä on kyseessä, mutta huoli on silti kova ja tuo meidän otus kun on muutenkin sellainen herkänlainen niin ei tiedä mitä sieltä leikkauksessa sitten paljastuukin... Omat leikkaukset ei ole koskaan pahemmin jännittäneet, jos sitä kuollakupsahtaa niin ainakin lähtee rauhallisesti ja ilman kipuja. Mutta koiruuden kanssa ihan eri juttu. Noh, on tässä vielä pari viikkoa aikaa ahdistella moista.

Hauvelsson

Minka Hauvelssonista kännykällä otettuja tilannekuvia :)

Hauva vauva sairastaa, häntää hellikäämme...

Eilen käytiin Hauvelssonin kanssa taas lääkäriä moikkaamassa. Soittelin tuossa päivällä sinne ja oltiin jo varaamassa seuraavalla päivälle (eli tälle) lekuriaikaa lähieläinlääkäriltä mutta sitten hoitaja päättikin kysyä, josko saman lafkan toinen asemapaikka ottaisi jo samana päivänä vastaan. No mentiin siis Munkkivuoreen lääkäriin. Ja sama vaivahan tuolla otuksella oli kuin ennenkin, elikkäs ne anaalirauhaset taas tukossa. Koska ne oli niin tukossa, että kipiää teki niin toinen ei ollut myöskään käynyt kakkeloimassa pariin päivään. Nyt odotellaan josko se kakka sieltä tulisi (ah tätä koiranomistajan arkea, en ehkä ensimmäisenä olisi kuvitellu, että kun koiran hankkii niin yksi päivän tärkeimmistä asioista on koiran kakkaaminen XD). Harmillisesti tänään onkin kunnon sadepäivä ja ukkonenkin siellä jytisee, joten ei saa tuo otus puserrettua ulos kyllä mitään kun sisälle pitää heti kipittää. Voi voi. Joudutaan varmaan ostamaan jotain ummetuslääkettä, jotta saadaan töhnät ulos hauvasta.

Nuo anaalirauhaset on kyllä yksi perkeleen vitsaus. Koskaan ei tiedä onko koiralla nyt anaalirauhaset tukossa vai jotain muuta vikaa. Ja yleensä se tyhjennyskin menee sen verran pitkälle, että sitten on jo tosiaan kipeänä paikat. Hauvelsson kun ei hirveän helposti tuo esiin kipujaan ja kun tuo, pitää aina arvella onko kyse anaaleista, vaiko "vain" massukivuista joita aina välillä tulee ja menee. Niihin meillä on lääkitykset jne. joten ei ole tarvetta mennä lääkärille asti. Mutta noita anaaleja emme saa itse tyhjennettyä vaikka yritetty kyllä on. Lääkäri sanoi, että tyhjentyvät kyllä tosi hankalasti ja vaativat taitoa, että niitä saa edes tyhjennettyä. Ystävällisesti sanottuna siis "teillä ei olisi mitään mahdollisuuksia tyhjentää niitä itse" :D

Minka doesn't approve!

Mins mins muns muns

Vähän kevennystä iltaan :P

Minulla ja Minkalla on siis ihan oma kieli :D Pakko laittaa tännekin osa jos vaikka tekin oppisitte XD

Mata he tekee? = Mitä se tekee?
Massa hau hau? = Missä hauva
Minssu ukkutiitimaan = Minka nukkumaan
Minssu aa aa = Minka nukkuu
Hiimuinen uuma tuti! = Hirmuinen julma susi
Hussu hauva= Hupsu koira
hattut tattut= Hassut tassut
Humpuuttaja, humpauttaja =  Hassu Minka
Massa mamman hussu? = missä mamman hupsu
kuppudi kuppudi = kukkuu
Hus hus! = hupsista
voi kaahissus= voi kauhistus
voi ääkytys = voi järkytys
Ykkyti kykkyti = tule syliin / mamma halaa!
peeke = Perkele (Minka on kova kiroilemaan)
Uma-aata = (krhm) jumalauta
maka te hupputi hupputi = mitä Minkalle kuuluu?
Maka hiivitus! = miten hirveää

Ja kyllä, olen hullu :D (ja huomatkaa toki myös aikalailla entisestä pienentynyt mamma!)

Pieni parveke hetki.

Parveke ulkoilua kera lemmikkien

Tähän on tulossa myös video, jos se vaikka latautuisi....

Koiranomistajan elämää...

Tapahtui aamulla...

Makoilin vielä sängyllä lämpimässä koira kainalossani. Ulkoa kuului roska-auton lavasta iso pamahdus ja Minka heräsi siihen säpsähtäen. Huoneen täytti pienoinen paukun haju. Noh ei siinä mitään, paukkuvahinkoja sattuua itse kullekin aina välillä. Seuraavaksi neiti päätää kavuta minun päälleni istumaan kasvot kohti minun kasvojani (tällä keinoin on tarkoitus saada mamma hereille ja rapsuttamaan). Hetken tyttö siinä nuuhkii mamma kasvoja samalla kun yritän varastaan nenäpusua... Eikö tämä hyväkäs juuri sillä hetkellä päästä ison röyhtäisyn! No siinä sitten huidotaan hajuja kauemmaksi kun tyttö päättää kaatua koko kropallaan naamalleni ja alkaa innokkaana nuolemaan nenääni. Minkan henki haisee... Pahalle! Oliskohan aika pestä hampaat?

Siinä sitä sitten maataan haiseva, kuuma ja karvainen kerä naaman päällä takamus juuri strategisesti sopivalla kohdalla. Mitä siinä muuta voi kun rapsutella ja pusutella toista, joka noin likelle tulee. Oloni on kuin vanhan sohvan, mutta mitäs siitä, koiran rakkaus on parasta rakkautta ikinä, vaikka se olisikin rakkautta sohvaa kohtaan XD

Sinne män

Tänään lähti sitten valitus postiin kohti Varmaa. Tämän päivän postiin ei kerkeä, mutta maanantaina pitäisi olla kyllä perillä. Tiistaina pitääkin sitten heti olla soittelemassa perään, että onko paperit tulleet perille asti. Jos ei, niin ei auta muu kuin laittaa sitten netin kautta valitus uudestaan ja sitten nuo liitteet postissa perään. Tuohon postiinkaan kun ei voi 100% luottaa (tosin mihin voisikaan?).

Tuli käytyä myös psykolla ja seuraamme liittyi myös psykiatri joka jälleen ehdotti, että kuntoutumisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että pääsisin sinne psykoterapiaan. No sitähän ei tule tapahtumaan kuin ehkä sitten joskus, jos pääsen takaisin työelämään (= todennäköisesti never). Kyseinen homma kun on sen verran tyyristä, että siihen ei rahat riittäisi vaikka jättäisi ruoan ja kaikki lääkkeetkin kuukaudessa ostamatta. Sain myös uuden mielialalääkeresptin koska edellinen lääke ei ole kovin hyvin auttanut... En tosin kertonut, että olen monena kuukautena ollut ilman lääkettä ja säännöllisyys on hieman kärsinyt. Mutta katsotaan nyt josko saisi jostain lainattua sen verran, että saisi nuo uudet lääkkeet. Tai sitten odotan siihen asti, että tulee työkkäristä jotakin.

Ai niin työkkäristä vihdoin soitettiin tänään yli 2 vko:n odottamisen jälkeen. Valitettavasti olin juuri vessassa ja kun sieltä pääsin kömpimään ulos, oli soittaja jo lopettanut. Yritin soittaa numeroon takaisin, mutta sieltä ei vastattu. Saa nähdä, joudunko odottamaan vielä uudet 2 vko. ennen kuin minulle soitetaan takaisin. Ja siis siksi odottelen heidän soittoaan, että työkkäristä sanottiin "älä soita meille, me soitamme sinulle" kun siellä viimeksi kävin. Ei siis ihan noilla sanoilla, mutta asia tuli kuitenkin selväksi :)


Tällaista tänään. Saa nähdä miten pitkälle tuon valituksen kanssa menee. Voi mennä vuosikin sen käsittelyssä, ellei Varma itse pyörrä päätöstään mikä on kuulemma erittäin harvinaista, joskin mahdollista. Tykkäävätköhän he mahtavan värisestä kirjekuorestani? Luulisi ainakin erottuvan hyvin kaikkien niiden muiden satojen valitusten joukosta :P




Ja vielä kuva hauvelssonista ihan vain huvin vuoksi :)

Arjen vaikeuksia ja voittoja

Ai että! Tänään tulikin juostua jo 50min ja laskin matkan joka oli jo 4.6km :) Ainoa ikävä puoli tässä oli se, että kesken juoksun iski aivan järkyttävä vatsakramppi joka kestikin sitten varmaan viimeisen 1.5km matkan. Siitä varmaan johtuu, että matka hieman hidastui loppua kohden, mutta vedin silti loppuun asti kunnialla ja kotona sitten äkkiä vessaan. Nyt ei taida tänään enää kauheasti tulla liikuttua vaan menen sänkyyn potemaan mahaani. En tiedä mistä nyt moinen oikein iski. Toisaalta, ei kait se ole ihme, jos vatsassa oleva tulehdus alkaa tuntua kun juoksee pitkään. Älykästä? No ei varmasti.

Jostain syystä ruokakaan ei ole pahemmin tässä maistunut, en tiedä johtuuko se siitä, että kroppa alkaa pistää kampoihin, vai onko syy masennuksessa vaiko missä. Mutta olisi aika tärkeää saada sitä ruokaakin tämän liikunnan vastapainoksi. Mutta mikä ihme siinä on kun se syömättömyys vaan saa aikaan paljon paremman fiiliksen kuin se, että syö?!!? Vatsakin kun kramppaa niin pitää aina kuulostella onko kyse nälästä vaiko vatsakivuista. Jos kyseessä on nälkä, niin tulee sellainen hivenen eufoorinen ja hyvä fiilis, kuin olisi saavuttanut jotain erittäin hienoa. Minulle on myös tullut ihan vastustamaton himo alkaa pienentää annoksia joita syön niin, että näen kuinka ison määrän olen syönyt ja millaisen määrän jätän lautaselle. Toistaiseksi olen syönyt kiltisti kaiken mitä lautaselleni olen ottanut. Herkkuja himoitsen edelleen.

Viime yö oli jälleen mielenkiintoinen seikkailu. Heräsin pariin otteeseen käymään veskissä kuten normaalisti. Kun olin jo saanut nukuttua huikaisevat 30 min ilman vessatuksia heräsin siihen, että nyt on kiire TODELLA kiire. Noh. Homma päättyi siihen, että sain pestä sitten keskellä yötä nyrkkipyykkiä ja lattian. Voitte siis arvata mitä tapahtui. Lopun yötä heräilinkin 15 min välein heti kun tuli vähänkin sellainen olo, että pitäisi nyt veskiin päästä. Aina kun vahinko tapahtuu, niin sitä nukkuu kevyempää unta kuin koiran uni aina loppuyön. Mutta jännästi silti jaksoin tuon juoksulenkin mitä vähän epäilin (tuota vatsakipua lukuunottamatta).

Mietin jossain vaiheessa, että olisi hauskaa päästä siihen Iholla ohjelmaan, jossa naiset kuvaavat itseään ja elämäänsä :D Voisin aina kuvailla yöllisiä vessaretkiäni ja päivän vatsakramppeja, vessapaperin ostamista, syömisten kanssa tappelua ja itkeä masennustani. Sen voisi sitten lähettää samalla tuonne Varman suuntaan. Tulisi ainakin aitoa ihmisen kohtaamista heillekin :D Tai no aitoa ja aitoa, mutta eikös televisiossa aina päähenkilöiden vastoinkäymiset itketä enemmän kuin ne oikeiden ihmisten vastoinkäymiset joista uutisissa kuulee?

Ja lopuksi vielä kuvia Minka Hauvelssonista jonka kanssa käytiin Helsingin metsissä seikkailemassa. Ja teille jotka ette ole Helsingissä käyneet niin ei, kaupunki (etenkään meillä suomessa) ei tarkoita betoniviidakkoa vai mitä sanotte tästä?

Reipas viikonloppu.

Täällä taas. Eilen tuli käytyä lemmikkieläinmessuilla sekä niiden ohessa olevassa Modelexpossa, eli pienoismallimessuilla. Lemmikkimessut oli vähän floppi meidän kannalta kun saatiin molemmat allergiaoireita ja meikäläisellä alkoi olla jo vaikea hengittää. Sentään saatiin Minkalle muutamia juttua, pari lelua ja herkkuja. Se olikin se tärkein.

Modelexpossa tavattiin Star Warsin porukkaa. kovasti olisin halunnut yhteideen kuvaan Boba Fettin kanssa mutten kehdannut kysyä :( Nyt jäi vähän harmittamaan. Kotona vielä vedettiin yli tunnin reipas kävelylenkki koiruuden kanssa heti kun se oli vähän rauhoittunut tuliaisten retostelusta :)

 

Tänään olikin sitten vuorossa Lord of The Dance esitys joka on siis irlantilaista rivitanssia. Aluksi luultiin, että päätanssijana olisi ollut Flatley itse, mutta kävinpä stalkkaamassa produktion kotisivuja ja FLatley ei siis itse tanssi enää. Mutta eipä se nyt niin kauhiaa ollut,  aivan mahtava show silti ja olen todella onnekas, että sinne pääsin.

Olemme ystäväni kanssa olleet jo LOTD faneja pikkutytöistä asti. Silloinen show VHS tuli kulutettua melkein puhki kun kahdestaan sitä tuijotettiin innoissamme. Ihanaa siis päästä (joskin melkein 20 vuotta myöhemmin) katsomaan ihan livenä moinen show. En ole mikään suuri tanssiesitysten ystävä, eli balettia, modernia tanssia jne. Minua ei saisi katsomaan, mutta Flatley ja nahkahousut, niissä on vain sitä jotain :D Kuvia ei tullut otettua, vaikka siellä moni muu katsoja tuntui niitä ottavan. Eipä niistä olisi kovin kummoisia tullutkaan kun istuimme parvella eturivissä.

Kansallinen koirienpäivä 24.04.2013

Olet tuonut niin paljon iloa ja rakkautta elämääni ja opettanut minulle asioita joita en koskaan osannut edes kuvitella. Olet syy siihen, miksi olen vielä täällä ja asut sydämessäni ikuisesti. Kiitos siitä, että olet olemassa <3

Mamman pieni karvatassu,         
hassu pörröinen pömppömassu.
Topsitikku pallero,
höpsönassu pullero

Hyvää hauvain päivää omalle tuhnupaukulle!
Rakkaudella Mamma ♥

 

 

 

 

 

Kevätpörinät

Oltiin Mirkun ja Minkan kanssa kävelyllä tuolla keväisissä maisemissa ja jotain kuviakin tarttui mukaan. Enjoy, kevät Helsingissä :D

 Tulva-alue :D

 Minä ja Mins Mins.

 Mirkku ja Mins Mins

Hyvää yötä!

Tänne viekkuun on nyt hyvä mennä nukkumaan :)