Ilta-sanomat ja ahmimishäiriö.

Tässä taannoin osallistuin Ilta-sanomien haastatteluun joka koski ahmimishäiriötä. Lehti ilmestyi tänään, suosittelen lukemaan. Tässä linkki Ilta-sanomien omalle sivulle jossa on artikkeli samasta asiasta, mutta erilainen kuin itse lehdessä. Samaa asiaa kuitenkin http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288533791635.html

Myös rohkea ystäväni Hanna osallistui samaiseen haastatteluun ja hän uskalsi osallistua ihan omalla nimellään. Todella rohkeaa ja hienoa. Näitte hänet ehkä mtv3 uutisissa tänään. Tässä vielä sekin hastattelu kokonaisuudessaan : http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/01/1698962/ahmintahairiosta-karsiva-on-tarve-saada-suu-tayteen

Oli muuten pakko lukea noita kommentteja tuon ylemmän artikkelin tiimoilta ja pakko vain sanoa, että kyllä ihmiset voi olla tyhmiä ja tunteettomia. Monen mielestä kyseessä ei siis ole mikään sairaus tai ongelma vaan ihan vain se, että lihavat ovat laiskoja ja tyhmiä ja haluavat selittää lihavuutensa jollain sairaudella. Näihän ei luonnollisesti ole, vaan me olemme vain idiootteja. Kuitenkin anoreksia ja bulimia nykyään hyväksytään sairaudeksi aika monen mielissä, mutta ahmimishäiriö, (joka on muuten ihan sama kuin bulimia, ilman oksentamista) ei voi olla sairaus koska sitä sairastavat lihavat ihmiset. Kukaan ei tietenkään ajattele, että ahmimishäiriötä sairastavat ihmiset, jotka lihovat kyseisen sairauden vuoksi.

Ei kannattaisi lukea noita kommentteja, tiedän. Mutta paha mieli tuli silti. Ja toivon vain, että ystäväni jaksaa edelleenkin olla meidän kaikkien puolestapuhuja, vaikka jotkut vanhoilliset, sivistymättömät ääliöt yrittävätkin lannistaa. UGH olen puhunut :)

Hauvan masu huutaa parempaa ruokaa!!!

Hauvelsson taas heräsi aamuyöstä, kompi meidän viereemme ja sitten alkoikin karmiva mahamurina. Ei saatu miehen kanssa nukuttua ollenkaan kun otus möyri pedissä ja tunki mahaansa oikein korvan juureen, että varmasti huomattaisiin toisen masun olevan taas vähän pipinä. No ei sitten muuta kuin litalginia joka ei odottelunkaan jälkeen tuntunut auttavat. Sitten annoimme närästyslääkettä joka auttoikin sen verran, että koiruus sai unen päästä kiinni. Päivällä piti antaa vielä uudemman kerran tuota närästyslääkettä. Huomenna olisi lekuriaika (TAAS) mutta voi olla, että jos olo paranee tässä illan ja yön myötä, niin sitten perutaan tuo lääkäri ja toivotaan, ettei tule taas noita masumurinoita vähään aikaan.

Tänään tein myös vatsaystävällistä sapuskaa pikkuiselle, kun ei tunnu mikään maistuvan. Keitin kanasuikaleita, riisiä ja ihan pikkuisen lihalientä keskenään. Soseutin vielä soseuttimella, että olisi mahdollisimman helposti sulavaa. Piimää vielä kyytipojaksi ja kelpasi nirsommallekin pipiläiselle :)

Ei tuo kovin herkulliseltä näytä, mutta hyvin kelpasi!

Elokuva ja kirjoja

Jotain halusin vähän muutakin laittaa tänne blogiin kuin vain aina sitä samaa, masennusta ja sairastelua sekä laihduttamista. Joten pläjäytetään nyt sitten vaikka elokuvilla ja kirjoillakin. Ehkä alan kirjoittaa myös vähän pidempiä kirja-arvosteluita mutta mitään elokuva/kirjallisuus-blogia tästä ei kyllä tule ihan jo senkin takia, etten katso olevani mikään kovin kummoinen arvostelija. Osaan lähinnä sanoa "joo tää oli hyvä!!!" tai "tää nyt oli ihan paska!" :D


FRANKENWEENIE
Käsikirjoittajat: Tim Burton ja Leonard Ripps
Ohjaus: Tim Burton
Tim Burtonin Animation Companyn ja Disney picturesin yhteinen teos. IMDB

Käytiin siis miehen kanssa katsomassa Frankenweenie elokuva. Ihan ok, mielestäni ehkä hivenen pitkitetty mutta itkin kyllä vuolaasti lopussa. Ja pakko nyt kertoa, että avokki itki muuten myös :D Elokuvahan kertoo siis pojasta jonka koira kuolee ja hän haluaa rakkaan lemmikkinsä takaisin. No jokainen voi arvailla mitä siinä sitten käy. Hauskaa leffassa oli se, että se on mustavalkoinen. Myöskin monet kaupungin asukkaat ovat selkeästi otettu erinäisistä kauhuelokuvista ja muokattu sopiviksi. Oli hauskaa arvuutella kuka onkaan kuka ja mistä :D 3D tekniikalla ei elokuvassa ollut oikeastaan mitään tekemistä. Olisin mielimmun katsonut sen ihan normaalisti 2D:nä. En ymmärrä miksi tuota 3D:tä pitää tunkea joka paikkaa niin, että ihmiset joutuvat maksamaan vain enemmän turhasta "hienoudesta". Hauveli itsessään oli oikein persoonallinen ja hauskasti tehty kovinkin oikean koiran kaltaiseksi haistellessaan takapuoltaan ja heiluttaessa häntää niin, että koko koira melkein heilui siinä samalla. Siitä sai muutamat kunnon naurun pyrähdykset kyllä :D Vaikka leffassa onkin vähän pelottaviakin kohtia se sopii kyllä oikein hyvin lapsille niin kuin aikuisillekin. Jokaiselle jotakin. Ainoa kritiikkini olisi, että huomasin tylsistyväni muutamaan otteeseen elokuvan aikana ja katselin kelloakin, että koskas se loppuisi. Ehkä hieman pitkitetty tarpeettomasti. Toisaalta Frankenweenie ei kestä kuin puolitoistatuntia, että jotainhan siihen on täytteeksi pitänyt laittaa :D


Olen myös saanut tässä luettua kasan kirjoja:

Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
Todella hyvä, ehkä hieman liikaa pitkitetty post apocalyptinen sci-fi kirja johon liittyy myös vampyyrit, jollain tavalla :D

Nerea Riesco: Ars Magica
Magiaa, fantasiaa ja noituutta. Hieman pitkäveteinen mutta muutoin ihan viihdyttävä. Ihmettelen kyllä, että kirjasta on tullut niinkin suosittu..
.
Helena Waris: Sudenlapset
Aivan ihana fantasiapläjäys jossa mukana noituutta, susia, mytologiaa ja fantasiaa. Alku hieman takelteli, mutta kun loppuun pääsin tuli melkein itku, että kohta se jo loppuu. Kirja on jatkoa Uniin piirretty viiva -romaanille.

Luen parhaillaan nyt Andrzej Sapkowskin The Witcher romaania ja ai että kun olen myyty! En noin yleisesti ottaen ole tykännyt sellaisesta "perusfantasiasta" jota tulee joka tuutista ulos. Mutta ystävä vinkkasi, että tämä olisi vähän aikuisimmille lukijolle tarkoitettu ja höystetty mustalla huumorilla. No minuun iskenyt kyllä ihan täysiä, en meinannut saada silmiäni irti kirjasta. Hauskasti kirja koostuu siis novelleista, mitä en olisi tajunnut, ellei ystävä olisi tästäkin kertonut. Muutoin olisi kirja voinut vaikuttaa hieman sekavalta. Mutta kun tuon tiedostaa niin teos on vallan mainio.

Laulajasta looseriksi...

Heipparallaa taas! nythän tässä tulee oikein postausta postauksen perään. Mutta tänään taas tein lempipuuhaani, elikkäs lauleskelin korkealta ja kovaa omassa rauhassa. Lemppareita ovat Christina Aguileiran kappaleet koska niissä on kivasti haastetta ja ne sopivat mielestäni hyvin minun äänelleni. MUTTA nyt tuli kyllä paha mieli :(

Raotetaan nyt sen verran tilannetta, että olen siis opiskellut klassista laulamista 16 vuotiaasta 22 vuotiaaseen ja sanoisin, että se on oikeasti ainoa asia jonka osaan ja jossa olen lahjakas (älkää käsittäkö väärin, on varmasti miljoonia jotka pystyy ihan samaan kuin minä, mutta laulu on se minun ainoa lahjakkuuteni jossa voin sanoa olevani ainakin suht hyvä ja omaan todella laajan äänialan). Mutta kun muutin tänne helsinkiin oli pakko jättää laulutunnit pois koska nehän ovat aika kalliita eikä minulla vain ollut rahaa jatkaa rakasta harrastusta. Ja elämä on vienyt paikkaan jossa minulla on vielä vähemmän rahaa alkaa taas harrastaa.

Nyt se mistä tuli paha mieli. Olen ihan tukossa. Siis en flunssainen, vaan ääneni on ihan tukossa. En enää saavuta korkeita nuotteja joihin olen pystynyt ja ääneni tulee todella nopeasti käheäksi. Tiedän, että tämä kaikki johtuu siitä, etten ole harjoitellut. Lauluakin pitää harjoitella jotta siinä on hyvä, ei riitä pelkästään, että pysyy nuotissa. Mutta nyt vain tuntuu siltä, että olen menettänyt sen ainoan itselleni todella rakkaan ja tärkeän asian... Olisi tärkeää siis päästä laulamaan enemmän ja säännöllisesti mutta minne? Ilmaisia kuoroja ei oikein löydy, ellei oteta huomioon kirkkokuoroja ja niihin ei kyllä ole kiinnostusta yhtään. Lisäksi, en halua kuulostaa itserakkaalta, mutta haluaisin kuoroon jossa olisi oikeasti ihmisiä jotka ovat harrastaneet laulamista ennenkin, mutta onko minulla varaa valita. Toisaalta, jos lähtisin opiskelemaan englantia, en lähtisi opiskelemaan sitä ensimmäisen luokan tasolta vaan paljon paljon korkeammalta, joten sama pätee tähän laulamiseen. Mutta miksi se on  niin vaikeaa löytää mitään paikkaa jossa laulaa? Koska kaikki maksaa? En osaa vain etsiä?

Toinen haave olisi, että löytäisin kaverin joka haluaisi laulaa kanssani. Toistaiseksi en vain sellaista ole löytänyt jonka kanssa voisi oikeasti harjoitella ja laulaa suht säännöllisesti (Morren kanssa kyllä ollaan laulettu <3 Mikä onkin aivan ihanaa vaikka kärsinkin aivan hirvittävästä ramppikuumeesta, jopa kavereiden kesken). Bändiä tuskin itselleni tulen koskaan löytämään eikä se soololaulaminen ainakaan tätä nykyä suju ramppikuumeeni takia. Haaveet oopperalaulajankin urasta on kuopattu jo syvälle juurikin tuon ramppikuumeen takia. Muutoin kyllä näkisin itseni ehdottomasti lavalla kiekumassa vaikka Karita Mattilan vierellä :D

Mutta jopa tapauksessa, näin tänään... Vähän on suru puserossa kun on antanut äänensä mennä niin sumppuun :( Ihan tietysti oma mokaksi. Pitäisi vain laulaa enemmän...

Tässä muuten muutamia ehdottomia suosikkejani itse laulettavaksi:

Christina Aguilera; You lost me
Christina Aguilera; Hurt
Sarah Brightman; Hijo De La Luna
Leona Lewis; Run
Lara Fabian; The Dream Within

Puntariperjantai jälleen!

No niin. Tänään oli sitten painoa tippunut sen yhden kilon verran. Eli tästä voimme päätellä, että paino tippuu melkein samaa latua vaikka syönkin n. 400 kcl päivässä enemmän (on se sitten kummallista miten kroppa toimii). Senttejä ei ole lähtenyt mihinkään ja ärsyttää kun tuo vyötärö jumittaa koko ajan tuossa 94-95cm. Pentele voisi jo mennä sinne 80 cm puolelle. Eilen kyllä tuli syötyä hiilaripitoista leipää ja vedettyä pari aineenvaihduntaa tehokkaasti hidastavaa pilleriä joten nekin voivat osaltaan vaikuttaa sekä noihin sentteihin, että painoon. Täytyy siis huomenna vielä mittailla uudemman kerran ja katsoa muuttuuko mikään.

Hidasta touhua tämä kyllä perkele on! Mutta ainakin laskusuunnassa koko ajan mikä onkin ihan kiitettävä juttu. Jos nyt kesään mennessä saisi sellaiset 10 kg vielä pois, tosin tällä vauhdilla ei kyllä taida onnistua, ellei jonkinlaista ihmettä tapahdu :D

Uutta kameraa etsimässä, neuvoja?

Uutta kameraa olen muuten miettinyt, jos joku osaisi neuvoa minkälainen kannattaisi ottaa jos haluan saada mahdollisimman tarkkoja lähikuvia (lähinnä nukeista) ja haluan myös pystyä kohdistamaan/tarkentamaan ainakin osittain itse valitsemaani kohteeseen. Pari vaihtoehtoa minulla olisi, mutten osaa niistä valita sillä en tajua tuon taivaallista mistään ogjektiiveistä ja niiden numeroista. Haluaisin siis kameran jolla voin ottaa hyviä ja tarkkoja nukkekuvia sekä maisemakuvia (ja tietysti koiruudesta). Hintaa ei saisi olla kauheasti yli 300€ ja järjestelmäkamera olisi haaveissa, mutten tiedä riittääkö siihen raha taikka rahkeet :D

Vaihtoehtoina olisi tällaisia:

Olympus SP-820UZ iHS (oma suosikkini tällä hetkellä)
https://www.hobbyhall.fi/p/fi/SP-820UZ-iHS/344740/92392/92365/92389

Olympus SP-720UZ
https://www.hobbyhall.fi/p/fi/SP-720-UZ/336179/92392/92365/92389

Canon EOS 1100D 18-55mm DC järjestelmäkamera
http://www.netanttila.com/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?storeId=1444&productId=703654&partNumber=5398433++malli&shopId=19652&compartmentId=20160&categoryId=20682&catalogId=1444&ddkey=ProductDisplay

Nikon, 1 V1 +10-30vr+30-110vr
http://www.netanttila.com/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?productId=948999&storeId=1444&catalogId=1444&shopId=19652&compartmentId=20160&categoryId=20682

Jossain vaiheessa nyt on pakko uusi kamera hankkia kun vanhat eivät enää täytä oikeastaan minkäänlaisia kriteerejä vaikka FinePixin kamerani onkin toiminut erinomaisesti nämä 8 vuotta kun se on minulla ollut :D

Mietintöjä ja talvi kuvina

Jaa-a jospa sitä taas tännekin jotain raapustaisi. Kävin tuossa juuri puntarilla ja ihan samaa näyttää paino kuin viimeviikollakin. Noh varsinainen puntaripäivä onkin vasta huomenna, mutten usko, että mitään ihmeitä tapahtuu. Tällä viikolla olen syönyt selkeästi enemmän keskiverto kalorit päivälle olisivat varmaan sellaista 1600-1700 kcl luokkaa. Tämä johtuu siitä, että on muutamana päivänä tullut vedettyä vähän liikaakin ja sitten välipäivinä selkeästi vähemmän. Huoh, on tämä pitkäpiinaista touhua tämä laihduttaminen ja tosiaan en nyt ole ihan varma onko se tämän vaivan arvoista. Tai siis varmasti on sitten kun on saanut niitä kiloja kunnolla pois, mutta ei vain tunnu siltä kun paino seisoo koko ajan paikallaan söi sitten enemmän tai vähemmän, eikä liikunnallakaan ole kummoista vaikutusta asiaan ollut. Mutta etiä päin mennään vaikka ihan vain vittuuntumisen voimalla :D

Eilen oli taas jutustelua psykon kanssa... Tuli sellainen pieni raivon tunne kun kerroin, että olen jo sopeutunut ajatukseen, että en koskaan masennuksestani eroon varmaan pääse kun siitä on jo tullut niin osa minua näiden pitkien vuosien aikana. Mutta parannusta tilanteeseen uskon vielä tulevan (ja toivon). Psyko siihen siten alkoi, että kyllähän meillä kaikilla sellaisia masennuskausia on, että kyllä sitä masennusta tulee terveillekin hetkellisesti jos elämä potkii... No siis ihan tosi?!?!? Enpäs tiennytkään, minä kun kuvittelin, että kun masennus hellittää niin elämä onkin sitten vain ruusuilla tanssimista. Muutoinkin kaikki mitä sanon, psyko onnistuu jotenkin mitätöimään sitä. Jos vaikka kertoisin tekeväni itsemurhan huomenna, hän sanoisi, että kyllä jokainen ihminen varmaan jossain elämän vaiheessa noin ajattelee, vaikkei sairas olisikaan. Ihan normaalia käyttäytymistä. No jaa... Rohkenen olla hieman eri mieltä :D Pitäisi kait sanoa asiasta jotain, mutta olen niin saamaton, etten vain osaa/uskalla. Joskus lekurillakin ollut kaveri mukana jota olen ihan ohjeistanut tappelemaan puolestani jos itse en siihen pysty XD Ei kyllä tarvinnut tapella vaan oli sillä kertaa ihan mukava lääkäri :D

Olen myös miettinyt uuden blogin aloittamista... Ehkä tämän lopettamista? Toisaalta uudessa blogissa haluaisin esiintyä kuvissa itsekin aina välillä, tarpeen vaatiessa, joten sinne ei voisi sellaisia syvimpiä tuntojaan laittaa. Jotenkin tekisi vain kovasti mieli kirjoittaa aina jotain löpinää lukemistani kirjoista, katsomistani elokuvista, ruoista joita teen ja ravintolakäynneistä jne. Mutta toisaalta, yleensä ihmisillä on aina erinäiset blogit noita kaikkia varten. En kuitenkaan halua tehdä blogia vain kirja-arvosteluille, tai elokuville jne. koska en ole mikään kummoinen arvostelija ja tahtoisin höpistä vähän muitakin juttuja. Lähinnä olisi kiva vähän aivojaan käyttää muunkin kirjoittamiseen kuin tällaisen "päiväkirjamaisen" blogin rustaamiseen. Uuteen blogiin voisi jotain muotijuttujakin sitten laittaa, vaatteista sun muista. Toisaalta, jos ne jäävät tältä blogilta kokonaan pois, niin jaksaako tätä oikeastaan kukaan edes lukea :D Sitten taas... En ole koskaan erikoisemmin välittänyt siitä lukeeko joku blogiani vai ei, lähinnä itseäni varten kirjoitan ja kenties sellaisia ihmisiä jotka kaipaavat vertaistukea vastaavanlaisissa elämäntilanteissa tms. Toki kaikki lukijat ovat tervetulleita, ja aina ilahdun kun uusia lukijoita ja kommentteja tulee, mutta se ei ole kuitenkaan se tärkein syy miksi blogiani pidän. No mutta, näihin mietteisiin on hyvä lopettaa :)

Puntariperjantain

Tänään oli taasen punnituspäivä kuten kivasti joka perjantain. Paino ei ole tippunut tässä välissä grammaakaan alemmas mutta sentään hieman senttejä lähtenyt.
VY 94 (+-0)
LY 125 (-4cm)
RY 111 (-2cm)

Totesin ystävän kanssa, että tällä kertaa ongelmana saatta ihan puhtaasti olla se, että syön liian vähän, edelleen. Päivittäin syön keskimääräisesti kaloreita n. 1200 kcl lisäksi pidän viikossa yhden herkuttelupäivän jolloin saa syödä selkeästi enemmän jolloin kaloreita kertyy yleensä sellaiset 2000-1700 kcl (silloin tällöin pidän kaksi tällaista päivää). Tämä viikko on mennyt erityisen tarkkana koska söin tosiaan tuota suklaakakkua, joten olen pitänyt kaikkina muina päivinä kalorit hyvin alhaisina. Ja kappas vain, kun paino ei olekaan tippunut. Parhaiten se on aina tippunut silloin kun olen vetänyt vähän övereitä pitkin viikkoa :D Eli jos nyt yrittäisi viikon verran tuota kalorien lisäystä. Tuskin sitä painoa ainakaan takaisin lähtee tulemaan jos tuohon pari sataa kilokaloria lisää.

Pahinta tässä on nyt ehkä se, että tuon 1200 kcl syöminen jo ahdistaa koska pitäisi pystyä syömään vähemmän... Ja joinain päivinä onnittelen itseäni, kun kalorit jäävät jopa alle 900 kcl. Mutta jos nyt ajattelee, niin ihan liian vähänhän tuo on aikuiselle ihmiselle, eikä pidemmän päälle tee kyllä hyvää (kuitenkin jo sen 10 vko nyt jatkunut tämä vähillä kaloreilla oleminen). Nyt kun vähän yritän kaloreita nostaa niin katsotaan mitä ahdistus asiaan sanoo, että pystynkö vaiko enkö. Mutta tällaistahan tämä laihduttaminen on, pitää koko ajan vähän miettiä näitä kaloreita, välillä enemmän välillä vähemmän...

Tahtoo kirjekaverin!

Olen aina rakastanut kirjeiden kirjoittamista enemmän tai vähemmän tässä vuosien varrella. Yleensä minulla on ollut vain ulkomaalaisia kirjeystäviä, mutta jotenkin ne ovat aina jääneet muuttojen ja elämänmuutosten myllerryksissä. Ketään sellaista oikein sydänkirjeystävää en ole vielä onnistunut löytämään. Ajattelinkin tässä taas hieman aloitella uudestaan tätä harrastusta mutta tällä kertaa suomalaisen kirjeystävien muodossa. Aikaisempina vuosina tuntuu, että se kirjeiden lähettely on loppunut kun ei aina jaksa raahautua sinne postiin asti viemään niitä kirjeitä... Mutta näin suomen sisäisesti ei tarvitse raahautua kuin tuohon postilaatikolle joka onkin melkein ihan vieressä. Ja postimerkit saa vaikka lähikaupasta.

Muutoinkin ulkomaisten kirjekavereiden kanssa kirjoittelu on lähinnä sellaista läpinää vain jostakin. Olisi kiva oikeasti kirjoitella ihan kunnolla asioista eikä vain löpistä niitä näitä, vaikka toki sekin on kovin tärkeää, etenkin alkuvaiheessa. Mutta katsotaan nyt löytyykö netin ihmeellisestä maailmasta minulle kirjekamuja. Minusta tuntuu, että kun ilmoitan harrastuksiin ja kiinnostuksen kohtiin vampyyrit, noituuden, pakanauskonnot, mytologiat ja hartsinuket, niin aika moni ihminen karsiutuu pois :D Uskokaan pois, en ole hullu vaikka kyseisistä asioista olenkin kiinnostunut XD

Todella moni ihminen kertoo jo ilmoituksessaan, että haluaisi kirjeystävän koska olo on yksinäinen eikä kavereita oikein ole. Minulla on  kyllä ihania ja rakkaita ystäviä, mutta heidän kanssa ei voi jokaista hetkeään viettää, joten kirjoitteluunkin kyllä riittää aikaa. Mutta pakko sanoa, että usein itsekin tunnen oloni kovin yksinäiseksi, vaikka avokki tuhisee tuossa viereisessä huoneessa. Onkohan kyse jostain yhteisöllisyyden puutteesta, siitä, että laumaeläimenä ihminen kaipaisi ympärilleen vähän enemmänkin menoa ja meininkiä kuin vain sen puolison.

No mutta, jään odottelemaan josko kirjeenvaihtoilmoitukseni iskisivät jonkun yhtä oudon ihmisen sydämeen ja pääsisin piakkoin jopa kirjoittelemaan :D Ja tietysti kyse on nyt ihan perinteisistä kunnon kirjeistä, ei maileista tms. Minusta on niin eri asia saada ihan kunnon kirje, avata se kuorestaan, taitella ja lukea vaikka sängyllä maaten, kuin istua koneella ja klikkailla teksti näkyviin. Onhan tuo e-mail tietysti  nopeampi ja kätevämpi, mutta ei kyllä silti voita käsinkirjoitettua kirjettä :P

Kirjoittelemisiin!

Suklaakakku

Ah, tänään sain sitten sitä suklaakakkua ja ai että kun onkin hyvää, nam nam! Nelikerroksinen kakku tästä olisi pitänyt tulla ja tulikin jollain tavoin... Tuo kakku itsessään on aika murenevaista joten kun leikkasin sitä, se meni palasiksi ja jouduin kokoamaan kakun kokonaan uusiksi :P Mutta makuun ei toki vaikuttanut millään tavalla. Tässä vielä resepti:

• 1/2 cup (125ml)water
• 60g butter, chopped
• 2 tablespoons cocoa, sifted
• 1 cup (150g) plain flour, sifted
• 1/2 teaspoon bicarbonate of soda, sifted
• 1 cup (220g) caster sugar
• 1 egg
• 1/4 cup (60ml) buttermilk
• 1/2 teaspoon vanilla extract
• chocolate cream cheese frosting
• 50g butter, softened
• 250g cream cheese
• 1 cup (160g) icing sugar mixture, sifted
• 1/4 cup (25g) cocoa, sifted

  Method

  1. Preheat oven to 150'C fan-forced.
  
  2. Place the water, butter and cocoa in a saucepan over medium heat and stir until the butter has melted. Place the flour, bicarbonate of soda and sugar in a bowl, add the cocoa mixture and whisk to combine. Add the eggs, buttermilk and vanilla and whisk to combine. Divide mixture between 2 lightly greased 12cm round cake tins lined with non-stick baking paper. Bake for 40-45 minutes or until cooked when tested with a skewer. Allow to cool in the tins for 5 minutes. Turn out onto wire racks to cool completely.
  
  3. While the cake is baking, make the cream cheese frosting. Place the butter and cheese in the bowl of an electric mixer and beat for 6–8 minutes or until pale and creamy. Add the icing sugar and cocoa and beat for a further 6–8 minutes or until light and fluffy.
  
  4. To assemble, slice the cakes in half horizontally. Place one cake layer on a plate and spread with one quarter of the frosting. Repeat with remaining layers and frosting. Decorate as desired

Ja minun tulokseni kakusta :P Valitettavasti en kerennyt ottaa kuvaa kokonaisesta kakusta :P Kaunis se ei ole, mutta maku on mitä mahtavin! Suosittelen kaikille juustokakkujen ja suklaakakkujen ystäville :)

Ahminta

Tänään se sitten tapahtui. Olen siis ollut melkein vuoden jo ahmimatta mikä on aika hemmetin hyvä saavutus. Ahmimistahan on joidenkin  mielestä vaikea määritellä koska monet ahmijat kokevat ylensyönnin myös ahmintana, vaikka sitä se ei olekaan. Itselläni ei ole koskaan ollut vaikea määritellä ahmintaa, se ei ole sitä, että syö kerralla paljon ja yleettömiä määriä vaan sitä, että vetää ne määrät muutamassa minuutissa kaksin käsin paljon ruokaa itseään miettimättä tai siitä nauttimatta. Uskon, että monella ahmijalla ei välttämättä ahmimisongelma edes ole niin suuri kuin he luulevat, sillä ylensyöminen on helppoa selittää ahminnalla. Ahmintaan kuitenkin kuuluu yksi selkeä toiminto. Pakkosyöminen. Vaikka kuinka haluaisi, ei pysty lopettamaan syömistä. No näin kävi tänään.

Kaikki alkoi ahdistuksesta, musertavan hirvittävästä ahdistuksesta joka on jo tehnyt tuloaan jonkin aikaa. Ei muuta kuin kauppaan ja herkkuja koriin. Kotona en kerennyt edes takkia laittaa naulaan kun ryynnin jo television ääreen ja aloin vetää syömisiä. Olin ostanut vanukkaista (4kpl) sipsipussin (75g) sekä suklaapatukan. Normaalisti, eli vaikka vuosi sitten tämä olisi ollut aika pientä ahmimista ja olisin todennäköisesti vetänyt koko satsin ja ostanut vielä enemmänkin mässytettävää. Nyt kuitenkin vedin "vain" yhden vanukkaan, neljäsosan suklaapatukkaa ja 75g sipsejä (isossa pussissahan on sellaiset 300g). Se riitti, vaikka määrä ei ollutkaan kummoinen. Mutta se himo... Vedin sipsejä niin, että dippasin niitä vanukkaaseen ja suklaapatukkaa päälle. Kun sipsit loppui, syöminen loppui. En tarvinnut loppuja vanukkaita, enkä loppua suklaapatukkaa. Kaloreita tämän ahmimisen ansiosta tuli n. 750 kcl.

Vituttaa suunnattomasti, mutta minkäs teet. Onneksi ei tullut enempää ahmittua ja toivonkin, että tämä jää nyt viimeiseksi taas seuraavaksi vuodeksi vähintään... Kaloreita on tälle päivälle kertynyt yhteensä n. 1500kcl joka on enemmän kuin mitä nykyään normaalisti syön, mutta silti edelleen miinuksille jää. Mutta silti ärsyttää, vituttaa ja suututtaa koko touhu. Ja se ahdistus? No niinkuin yleensäkin, sehän oli poissa tasan sen aikaa kun keskityin syömiseen ja nyt sitten on vielä paskempi fiilis.

Helvetin herkut, helvetin läskit, helvetin ahminta, helvetin kalorit, helvetin syöminen ja helvetiin koko akka, suoraan sanottuna. Perkele!

Ja nyt turvottaa taas kivasti.

Suklaakakun ken söisi??!

Tahtoisin tehdä suklaakakun, mutta kuka sen söisi? Jos itse syön yhden (korkeintaan 2 palaa) niin mitä sille lopulle pitäisi sitten tehdä. Mies söisi varmaan myös tuon 1-2 palaa mutta silti kakkua jäisi aika reilusti ylikin. Ei nyt roskiinkaan viitsisi heittää. Tämä onkin vähän ongelmallista kun ei saa syödä, mutta tykkään laittaa ruokaa ja kakkujen leipominen on aivan ihanaa.  Toisaalta ei halua sitä suurta eforttia pistää sitten roskikseenkaan.

Tämä kakku ei ole kovin kaunis, mutta sitäkin herkullisempi. Bongasin sen aikoinaan Junior Masterchef kilpailusta joka tuossa taannoin tuli televisiosta. Olen kerran aikaisemminkin kakun tehnyt ja kyllä se olikin herkullinen. Ainoa ongelma on, että minulla ei ole mitään koneita sun muita, joilla pitäisi tuota kuorrutetta vatkata, ja käsipelillä siitä ei nyt vain saa yhtä kuohkeaa ja kermaista kuin mitä koneella vatkatessa. Maku on silti kyllä oikein hyvä ja voin suositella :D

Kettu kun ketuttaa...

Tällaisen uutisen löysin:
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/hs-laakekorvauksiin-tulossa-50-euron-omavastuu/617608/#.UO2t5GnGGac.facebook

Reseptilääkkeiden Kela-korvauksiin on tulossa 50 euron suuruinen alkuomavastuu vuoden 2015 alusta alkaen. Muutos edellyttää, että lääkekorvausta pohtineen työryhmän esitys menee läpi. Asiasta kertoo Helsingin Sanomat.

Omavastuu toimisi niin, että vuoden aikana tehdyistä korvattavien lääkkeiden ostoista saisi Kela-korvausta vasta, kun 50 euroa tulisi täyteen. Jos käyttää vähän lääkärin määräämiä lääkkeitä, ei siis jatkossa saa välttämättä lainkaan Kela-korvausta.

Samalla nykyinen vuotuinen omavastuuosuus eli niin sanottu lääkekatto alenisi. Se hyödyttäisi niitä, jotka käyttävät runsaasti lääkkeitä. Lääkekatto on tänä vuonna 670 euroa. Katon ylityttyä asiakas maksaa pelkästään 1,50 euron omavastuun lääkettä kohti

Eli nyt ei yhteiskunnalle riitä, että lääkerkorvaukset on vedetty naurettavan alhaiseksi, pitää vielä niistäkin pienistä korvauksista sitten maksaa omavastuu. Ja joo, tuo 50€ ei ole suuri summa vuodessa, mutta jos sinulla ei ole laittaa sitä 50€ lääkkeisiin niin se on ihan sama onko maksettava tuo summa kerran kuukaudessa vai kerran vuodessa. Nyt jo monet joutuvat tinkimään lääkkeistään (vitamiineistä ja hivenaineista puhumattakaan) ja jättämään tärkeitä lääkityksiä ostamatta ihan vain siksi, ettei yksinkertaisesti ole varaa. Siihen ei auta, vaikka maksukatto olisi tuon 50€ jos sitä rahaa ei vain kertakaikkiaan ole sen vertaa, että saisi lääkkeisiin laitettua. Mutta hyvähän se nyt on siltä köyhimmältä ihmisryhmältä ottaa vain lisää rahaa. Tässäkin sitten piilotellaan tuon lupausken takana, että runsaasti lääkkeitä käyttävät hyötyvät kun lääkekattoa lasketaan. Se ei auta jos ei ole alunperinkään varaa ostaa niitä lääkkeitä.

Äitini käytti jossain vaiheessa erittäin kallista lääkitystä jossa meni tuo omasvastuukatto rikki jo aina ensimmäisen kuukauden aikana. Onneksi äiti tajusi säästää pitkin vuotta tuota summaa varten, mutta ensimmäisen vuoden lääkkeet jäivät ottamatta. Ei vain ollut rahaa mistä repiä yhtäkkiä tuollaista summaa. Itselläni tälläkin hetkellä ei ole mitään lääkkeitä käytössä (paitsi elintärkeä särkylääke) ihan sen takia, että summa joka lääkkeisiini menee on sen verran suuri kuukaudessa, että siihen ei vain ole varaa. Enkä oikein osaa valita, mitä lääkkeitä söisin ja mitä en söisi... Joten jätän ne kaikki ostamatta, paitsi tuon särkylääkkeen joka onneksi on aika edullinen. Paskaksi menee tämä köyhän elämä ja vielä paskempaa on varmasti luvassa. Ja samalla tietysti nostetaan Helsinigin kaupungin johtajan palkkaa 15 000€/kk -> 19 000€/kk. Hienosti toimittu.

Voisin nyt kertoa kaikille, että hyvinvointivaltion ideahan on pitää huolta heikoista ja antaa kaikille samat mahdollisuudet? Toistaiseksi se nyt vielä jotenkuten on toiminut, mutta kohta alkaa kyllä koko maa vetää mattoa omien jalkojensa alta. Mutta mitäpä minä köyhä kitisijä mitään mistään tietäisin, ja onhan siellä Afrikassa ihmisillä asiat vielä pahemmin.

Hullun ihmisen harhaiset ajatukset

Tänään olisi taas käynti psykolla. Onkin tässä ollut kahden viikon joulutauko. Muuten ihan jees, mutta emme selkeästi ole psykon kanssa yhtään samoilla linjoilla mielenterveyteni suhteen. Hänen mielestään en ilmeisesti edes ole enää masentunut, koska olen alkanut lukea kirjoja, nähdä kavereita vähän enemmän ja muutenkin kuulemma kovasti menossa ja touhuamassa. Enkä todellakaan tajua mistä hän on saanut moisen käsityksen??!?! Edelleen suurimmaksi osaksi makaan nimittäin kiltisti sohvalla ja odotan josko jaksaisi nousta edes ne hampaat pesemään. Ja kun pitäisi mennä jonnekin tai tehdä jotain,  tulee aina ahdistus ja kauhistus kun ei jaksaisi, eikä tahtoisikaan... Tai tahtoisi, muttei kuitenkaan. Etenkin muille ihmisille kylään meneminen tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömän vaikealta, ellei kyseessä ole todella hyvä ystävä. Perheenkin luokse menen mahdollisimman harvoin, koska tuntuu pahalta pyytää aina joku viemään ja tuomaan minua autolla.

Osittan tämä siitä johtuu siitä, että kulkeminen on minulle aika hankalaa jos matkaa on vähänkään pidemmälti kuin 30 min verran. Etenkin jos pitää kävellä vähänkään tuon matkan aikana. Kävely nimittäin tuo heti sellaisen olon, että nyt tarttee päästä veskiin ja äkkiä. Ja yleensä kun käyn vierailulla, en voi syödä mitään, mikä on paitsi noloa myös aika inhottavaa minun kannaltani. Ainoastaan silloin voin syödä, jos tiedän, että saan autokyydin kotiin, koska auton kanssa voi pysähtyä vaikka tienpenkkaan jos tarve sitä vaatii.  Yleensä siis yritänkin sopia tapaamiset jonnekkin tuttuun ja turvalliseen paikkaan jossa tiedän missä vessat ovat, ja tiedän tasan tarkkaan miten pääsen kotiin ja miten kauan siinä kestää. Tosin muutamaan otteeseen olen kyllä kipristellyt tramissakin kauhuissani kun tuntuu, että juuri nyt tulee housuun. Mutta koskaan ei ole (vielä) tullut. Yritän kuitenkin kulkea tätä kodin ja keskustan väliä mahdollisimman ahkeraan, ettei minusta tule täysin mökkihöperöä, etenkin kun tiedän, että osittain se mikä estää kulkemisen on myös ajatus siitä, että JOS sattuu vahinko tai JOS tulee veskihätä pahassa paikassa.

Mutta takaisin tähän mielen hulluuteeni. En kyllä ymmärrä miten psykoni voi pitää minua terveenä ihmisenä koska kerron hänelle kuitenkin hyvinkin avoimesti kaikesta. Jostain kumman syystä hän on saanut sellaisen käsityksen, että olen mahdottoman vaativainen itselleni ja jos olen hetkenkin paikoillani katson, että olen laiska joten touhuan koko ajan jotain... Mikä ei muuten ole totta, en touhua koko ajan jotain vaan tosiaan suurimmaksi osaksi istun koneella tai makaan sohvalla. Käsitöitä saatan sohvalla ollessani tehdä, mutta en sen kummempaa. Ja itseni tuntien, ei EI ole normaalia koska oikeasti olen aika menevä ihminen. Muutenkin, oma tuntemukseni on, että elän edelleen aikamoisessa mustassa aukossa eikä sitä ulospääsyä nyt ole kauheasti näkyvissä. Mutta kaipa sitten olen vain puhtaasti hullu, kun kerran saatan pari kertaa viikossa käydäkin jossain, eihän silloin voi masentunut olla. Ai niin ja psykiatrin diagnoosina näkyy muuten edelleen "vaikea masennus" (Psyko on siis psykologi, psykiatri on eri ihminen).

No mutta tässä nyt taas valitusta kerrakseen. Ainakin tämä maha-suolisto-hommeli on pysynyt suht hiljaa ja kiltisti kun syön niin vähän ja välttelen niitä hiilareita. Harmi vain, ettei tämä vo jatkua hamaan ikuisuuteen. Siinä vaiheessa kun alan ruokaa lisätä alkaa vatsakin esittää vastalauseitaan. Tai ehkä ryhdyn anorektikoksi vatsani takia... Ei olisi mikään ihme, että yksi syömishäiriö vaihtuu toiseen. Kumpi on sitten loppupeleissä pahempi niin en ole varma. Anorkesia taitaa kyllä olla vaarallisempi, siihen voi hyvinkin kuolla ja suht nopeastikin. Toisaalta lihava ihminen on maailman alinta kastia, melkein jätettä kun elää niin epäterveellisesti näin terveellisessä ja hienossa maailmassa...

Joulukuusen elämä päättyi

Meidän joulukuusi oli hieman surullinen kuullessaan, että joutuu ulos :D Tiputti sitten kaikki neulasensa XD

Minä ja - 10kg

Oli pakko kaivaa vanha kokovartalokuva itsestäni tuosta viimevuoden syysykuulta ja sitten tuossa ennen joulua otettu kokovartalokuva. Nyt on siis painoa tippunut tuosta joulukuultakin ihan kivasti, mutta jo noissa kuvissa mielestäni näkee kyllä muutosta. Kuvat ovat surkeita laadullisesti, mutta kyllä niistä nyt jotain näkee :P Eli punainen ja vihreä mekko ovat elo-syyskuulta ja alemmat joulukuun lopusta :)

Puntariperjantai!

Vuoden ensimmäinen puntariperjantai toi ihan mukavia uutisia. Paino ei ole noussut joulun aikana ja on nyt laskenut viikon aikana 2.3 kg :P Jouluviikon aikana pysyi siis ihan samana kuin mitä oli ollutkin ja nyt viikossa sitten lähtenyt tuo vähän yli 2 kg pois. Ja pakko muuten sanoa, että olen syönyt selkeästi enemmän kyseisen viikon aikana (miinus kaloreilla toki, mutta ainoastaan yhtenä päivänä kalorit ovat jääneet alle 990 kcl, muutoin aika tasaiseen pysynyt tuossa 1200-1300 kcl ja parina päivänä vetänyt sitten vähän överitkin, eli mennyt yli 2000 kcl. Mutta selkeästi tuo övereiden vetäiminen silloin tällöin ei ainakaan asiaa pahenna.

Sitä nyt taas ihmettelen, että lantiolta ei nuo läskit lähde?!?! Tosin jokainen kaveri joka tässä on minua nähnyt on juurikin kommentoinut, että lantio pienentynyt selkeästi (tai ne kaverit jotka ovat painoan pudotustani jotenkin kommentoineet). Joko mittaukseni on surkeaa tai kaverieni silmät eivät kerro heille totutta. Myös vyötärö on pienentynyt, mutta lantion seutu on sen verran leveä meikäläisellä, että painon pudotus näkyy kyllä siinä varmasti eniten. Eli siis mittoja:
VY: 94 cm (-1cm)
LY: 129cm (+-0)
RY: 113 (+-0)

Kuten huomaatte, niin nämä mitat ja kilot eivät tunnu liittyvän mitenkään toisiinsa. Kun lähtee kiloja, mitat pysyy samana kun taas kiloja ei lähde, mitat pienenee. Miten ihmeessä näin voi käydä XD Sain eilen kivan kommentin mieheltä, kun kerroin, että on ainakin se 10kg nyt lähtenyt. Hän oli hieman ihmeissään koska hänen mielestä olen hoikistunut aivan huomattavan paljon ja hän epäilee, josko vain punnitsen itseni väärin tms XD No, en punnitse mutta ihan kivasti sanottu silti :P

*drool*

Kerjäävä Hauvelsson napattuna syliin :D