Ahminta

Tänään se sitten tapahtui. Olen siis ollut melkein vuoden jo ahmimatta mikä on aika hemmetin hyvä saavutus. Ahmimistahan on joidenkin  mielestä vaikea määritellä koska monet ahmijat kokevat ylensyönnin myös ahmintana, vaikka sitä se ei olekaan. Itselläni ei ole koskaan ollut vaikea määritellä ahmintaa, se ei ole sitä, että syö kerralla paljon ja yleettömiä määriä vaan sitä, että vetää ne määrät muutamassa minuutissa kaksin käsin paljon ruokaa itseään miettimättä tai siitä nauttimatta. Uskon, että monella ahmijalla ei välttämättä ahmimisongelma edes ole niin suuri kuin he luulevat, sillä ylensyöminen on helppoa selittää ahminnalla. Ahmintaan kuitenkin kuuluu yksi selkeä toiminto. Pakkosyöminen. Vaikka kuinka haluaisi, ei pysty lopettamaan syömistä. No näin kävi tänään.

Kaikki alkoi ahdistuksesta, musertavan hirvittävästä ahdistuksesta joka on jo tehnyt tuloaan jonkin aikaa. Ei muuta kuin kauppaan ja herkkuja koriin. Kotona en kerennyt edes takkia laittaa naulaan kun ryynnin jo television ääreen ja aloin vetää syömisiä. Olin ostanut vanukkaista (4kpl) sipsipussin (75g) sekä suklaapatukan. Normaalisti, eli vaikka vuosi sitten tämä olisi ollut aika pientä ahmimista ja olisin todennäköisesti vetänyt koko satsin ja ostanut vielä enemmänkin mässytettävää. Nyt kuitenkin vedin "vain" yhden vanukkaan, neljäsosan suklaapatukkaa ja 75g sipsejä (isossa pussissahan on sellaiset 300g). Se riitti, vaikka määrä ei ollutkaan kummoinen. Mutta se himo... Vedin sipsejä niin, että dippasin niitä vanukkaaseen ja suklaapatukkaa päälle. Kun sipsit loppui, syöminen loppui. En tarvinnut loppuja vanukkaita, enkä loppua suklaapatukkaa. Kaloreita tämän ahmimisen ansiosta tuli n. 750 kcl.

Vituttaa suunnattomasti, mutta minkäs teet. Onneksi ei tullut enempää ahmittua ja toivonkin, että tämä jää nyt viimeiseksi taas seuraavaksi vuodeksi vähintään... Kaloreita on tälle päivälle kertynyt yhteensä n. 1500kcl joka on enemmän kuin mitä nykyään normaalisti syön, mutta silti edelleen miinuksille jää. Mutta silti ärsyttää, vituttaa ja suututtaa koko touhu. Ja se ahdistus? No niinkuin yleensäkin, sehän oli poissa tasan sen aikaa kun keskityin syömiseen ja nyt sitten on vielä paskempi fiilis.

Helvetin herkut, helvetin läskit, helvetin ahminta, helvetin kalorit, helvetin syöminen ja helvetiin koko akka, suoraan sanottuna. Perkele!

Ja nyt turvottaa taas kivasti.