Mietintöjä ja talvi kuvina

Jaa-a jospa sitä taas tännekin jotain raapustaisi. Kävin tuossa juuri puntarilla ja ihan samaa näyttää paino kuin viimeviikollakin. Noh varsinainen puntaripäivä onkin vasta huomenna, mutten usko, että mitään ihmeitä tapahtuu. Tällä viikolla olen syönyt selkeästi enemmän keskiverto kalorit päivälle olisivat varmaan sellaista 1600-1700 kcl luokkaa. Tämä johtuu siitä, että on muutamana päivänä tullut vedettyä vähän liikaakin ja sitten välipäivinä selkeästi vähemmän. Huoh, on tämä pitkäpiinaista touhua tämä laihduttaminen ja tosiaan en nyt ole ihan varma onko se tämän vaivan arvoista. Tai siis varmasti on sitten kun on saanut niitä kiloja kunnolla pois, mutta ei vain tunnu siltä kun paino seisoo koko ajan paikallaan söi sitten enemmän tai vähemmän, eikä liikunnallakaan ole kummoista vaikutusta asiaan ollut. Mutta etiä päin mennään vaikka ihan vain vittuuntumisen voimalla :D

Eilen oli taas jutustelua psykon kanssa... Tuli sellainen pieni raivon tunne kun kerroin, että olen jo sopeutunut ajatukseen, että en koskaan masennuksestani eroon varmaan pääse kun siitä on jo tullut niin osa minua näiden pitkien vuosien aikana. Mutta parannusta tilanteeseen uskon vielä tulevan (ja toivon). Psyko siihen siten alkoi, että kyllähän meillä kaikilla sellaisia masennuskausia on, että kyllä sitä masennusta tulee terveillekin hetkellisesti jos elämä potkii... No siis ihan tosi?!?!? Enpäs tiennytkään, minä kun kuvittelin, että kun masennus hellittää niin elämä onkin sitten vain ruusuilla tanssimista. Muutoinkin kaikki mitä sanon, psyko onnistuu jotenkin mitätöimään sitä. Jos vaikka kertoisin tekeväni itsemurhan huomenna, hän sanoisi, että kyllä jokainen ihminen varmaan jossain elämän vaiheessa noin ajattelee, vaikkei sairas olisikaan. Ihan normaalia käyttäytymistä. No jaa... Rohkenen olla hieman eri mieltä :D Pitäisi kait sanoa asiasta jotain, mutta olen niin saamaton, etten vain osaa/uskalla. Joskus lekurillakin ollut kaveri mukana jota olen ihan ohjeistanut tappelemaan puolestani jos itse en siihen pysty XD Ei kyllä tarvinnut tapella vaan oli sillä kertaa ihan mukava lääkäri :D

Olen myös miettinyt uuden blogin aloittamista... Ehkä tämän lopettamista? Toisaalta uudessa blogissa haluaisin esiintyä kuvissa itsekin aina välillä, tarpeen vaatiessa, joten sinne ei voisi sellaisia syvimpiä tuntojaan laittaa. Jotenkin tekisi vain kovasti mieli kirjoittaa aina jotain löpinää lukemistani kirjoista, katsomistani elokuvista, ruoista joita teen ja ravintolakäynneistä jne. Mutta toisaalta, yleensä ihmisillä on aina erinäiset blogit noita kaikkia varten. En kuitenkaan halua tehdä blogia vain kirja-arvosteluille, tai elokuville jne. koska en ole mikään kummoinen arvostelija ja tahtoisin höpistä vähän muitakin juttuja. Lähinnä olisi kiva vähän aivojaan käyttää muunkin kirjoittamiseen kuin tällaisen "päiväkirjamaisen" blogin rustaamiseen. Uuteen blogiin voisi jotain muotijuttujakin sitten laittaa, vaatteista sun muista. Toisaalta, jos ne jäävät tältä blogilta kokonaan pois, niin jaksaako tätä oikeastaan kukaan edes lukea :D Sitten taas... En ole koskaan erikoisemmin välittänyt siitä lukeeko joku blogiani vai ei, lähinnä itseäni varten kirjoitan ja kenties sellaisia ihmisiä jotka kaipaavat vertaistukea vastaavanlaisissa elämäntilanteissa tms. Toki kaikki lukijat ovat tervetulleita, ja aina ilahdun kun uusia lukijoita ja kommentteja tulee, mutta se ei ole kuitenkaan se tärkein syy miksi blogiani pidän. No mutta, näihin mietteisiin on hyvä lopettaa :)