Miksi laihtuminen oikeasti voi olla kamalaa

Höh innostuin jo TÄSTÄ blogi kirjoituksenta "Miksi laihtuminen on kamalaa", sillä ajattelin, että VIHDOIN joku uskaltaa kertoa myös niistä laihtumisen huonoista puolista. No joo, kiroitus on kirjoitettu sarkastisesti siitä, miten kauheaa onkaan kun kaikki vaatteet suurenee ja tekee mieli katsoa koko ajan peiliin. Mutta laihtumisessa on oikeasti myös huonoja puolia monille ihmisille, etenkin jos pudottaa paljon painoa kerralla. Harmi vain, että näistä asioista ei puhuta, koska onhan se epäeettistä kertoa, ettei se laihduttaminen aina ole oikotie onneen, koska on AINA terveellisempää laihduttaa (Vaikka olisi normaalipainoinen) kuin lihota tai olla ylipainoinen.

Omalla tekstilläni en halua lannistaa ketää laihduttamasta, koska oikeasti jos on lihava (BMI yli 35) niin ylipainosta on terveydellistä haittaa ja laihduttaminen on hyvästä, vaikka se toisikin mukanaan erilaisia ongelmia. En siis mitenkään halua sanoa, että ei pitäisi laihduttaa, tai että ylipaino on hyvä juttu tai, että siihen pitäisi pyrkiä (jännästi jos joku sanoo olevansa onnellinen lihavana, niin jotenkin katsotaan, että hän haluaa yllyttää kaikkia muitakin olemaan lihava...).

Mutta tässä on vain ja ainostaan omia negatiivisia huomioita laihtumisesta. Hyviäkin puolia toki on, mutten ole vielä varma kumpia on enemmän, hyviä vai huonoja... Mutta en silti aio luovuttaa tai ajatella, että laihtumiseni olisi jotenkin huono asia. Ei, olen tyytyävinen, että olen laihtunut MUTTA se ei ole ollut helppoa, kuten ei ole helppoa nähdä itseään sellaisena kuin nyt on.

Roikkuva iho: Mitä vanhempi ja lihavampi, sitä enemmän sitä tulee laihduttajalla. On jotain ihmisiä, jotka väittää, että roikkuvaa ihoa ei jää jos liikkuu tarpeeksi. No nämä ihmiset eivät ole itse koskaan olleet oikeasti lihavia, koska jos on iso maha lihavana niin kyllä se vaikkapa 50kg laihdutuksen jälkeen roikkuu. Se on sitten itsestä kiinni onko se roikkuva iho, vai iso maha pahempi asia. Ja jos pahasti roikkuu, niin siihen on onneksi nykyään leikkaus apua saatavilla. Itselläni roikkuvat allit ja reidet. Allit etenkin todella pahasti, ne ovat lähinnä sen verran kuvottavat, etten  halua kenekään näkevän niitä. Kesäkuumalla pitkähihaisessa kulkeminen ei ole kovin kiva asia. Mutta ei ole vaihtoehtoja.

Kylmyys: En ole koskaan aikaisemmin kärsinyt kylmästä vaan olen nauttinut siitä. Vihaan kesää ja rakastan talvea... Mutta viime talvi oli kaikessa ihanuudessaankin aikamoista kärsimystä, kun  mikään vaate ei tuntunut olevan tarpeeksi. Eikä kyseessä ollut se, että olisin syönyt liian vähän tms. Vaan ihan vain se, ettei ole enää läskikerrosta lämmittämässä, joten tulee kylmä.

Minäkuva: En osaa sanoa, olenko lihava, pullea, pyöreä, läski vai jo suht sopiva. Joka päivä käyn kaikki nämä vaihtoehdot läpi mutta mikään ei pysy. En osaa ostaa vaatteita itselleni, koska en tosiaan tiedä mikä sopii ja mikä ei. En tiedä vaatekokoani ja saatan miettiä, että koon 50 paita menisi minulle siinä missä koon 42 paitakin... En vain tiedä. Tämä tekee vaatteiden ostamisesta hyvin tuskallista, ellei mukana ole kaveria joka auliisti kertoo mikä sopii ja mikä ei. Tosin olen varmasti rasittava shoppialukumppani kun kyselen koko ajan olisiko tämä koko hyvä, minulle? Sopiiko tämä? Näytänkö tässä lihavalta? Roikkuuko sieltä tai täältä?!

Tökeröt kohteliaisuudet: "Näytät NIIN paljon terveemmältä ja paremmalta kuin ennen (eli näytin kaamealta ja sairaalta aikaisemmin? Varmasti totta, mutta silti loukkaannun)"! "Kyllä näytät niin paljon nätimmältä hoikempana!", "En ole koskaan tiennytkään, että olet noin nätti kasvoista kun olet aina ollut niin lihava!", "Ei sinua edes huomaa kun viet nyt niin vähän tilaa!". Jep, näistä suurin osa kuultuna sukulaisilta ja perheeltä.

Törröttävät luut: En ole vielä hoikka, tai edes normaalipainoinen mutta jo nyt huomaan nukkuessani, että se on huomattavasti epämukavampaa kuin aikaisemmin. Olen aina nukkunut vatsallani tai puolittain vatsallani, mutta nyt se tuntuu epämukavalta koska lantioluuni painava patjaan ja tunnen sen koko ajan. Jep, en olisi voinut kuvitella, että moisesta asiasta kuin lantioluista voisi tulla ongelma...

Pettymys: Minusta ei tullutkaan onnellista, kaunista ja ihanaa ihmistä kuin laihduin! Eihän kukaan OIKEASTI näin ajattelekaan, mutta ajattelee osittain silti. Ja kun sitä onnea ei olekaan tullut, olen ehkä vielä onnettomampi ja pettynyt. Toisille laihtuminen ON todellakin tie onneen ja itsetunto nousee kohisten jne. Mutta kaikille niin ei käy. Ehkä kun saan vielä sen 10 kg pois? Sen jälkeen vielä toiset 10kg? Siitä vielä ainakin 5kg? Ja vielä toiset 5kg? ja sitten painankin jo 55kg mikä ei minulla näyttäisi nätiltä.

Muuttuneet kasvot: Jep, en aina tunnista itseäni peilistä. Kuka on tuo nainen jolla on isot silmät, tummat silmänaluset, jättimäinen nenä, olematon suu ja roikkuvat posket? Näyttääkö se oikeasti terveemmältä kuin se pöyreä poskinen suppusuu joka piiloutui kätevästi kaksoileukansa alle? Eikä sen posketkaan roikkuneet vaikka paksut olivatkin... Ja huom, en ole vielä edes normaalipainoinen. En halua edes tietää, miltä kasvoni näyttävät 10 kg jälkeen!

Ikäkriisi: Koska siitä pulleasta tytöstä tulikin nainen?!?! Ja miten lihavuus edes liittyy siihen, että näen itseni nyt enemmän naisena kuin tyttönä? Sinänsä hyvä asia, mutta myös ahdistava...

Fyysinen kunto, keveys jne: Tästä monesti kuulen puhuttavan, että AH kuinka sitä onkaan kevyempi ja parempi ja terveempi ja ihanampi ja niin edelleen olo. En ole havainnut kunnossani eroa, ainakaan sellaista joka liittyisi painoon. Ei ole kevyempi olo, vaikka mahdun istumaan paremmin jne. Eli en huomaa laihtumista millään tasolla fyysisessä olemuksessani.

Terveys: En ole huomannut terveydessä pahemmin eroa. Närästys on jäänyt pois, mutta liittyikö mokoma lihavuuteen vai huonoon ruokavalioon on sitten eri asia. Kolesteroliarvoni ovat hieman nousseet. Ennen laihdutusta ne olivat 4.7 nyt 5.2. Ei nyt mikään hirveän paha vielä, mutta nousua kuitenkin. Muutoin olen ollut terve lihavana ja hoikempana. Joskin toki hoikempana voi odottaa terveempää tulevaisuutta todennäköisemmin.

Hyviäkin puolia löytyy paljon, mutta halusin tässä tuoda esiin nyt niitä huonoja puolia. Ensi kerralla sitten hyvät puolet ;) Koska täytyyhän nekin listata, ettei mene valittamiseksi koko homma!

Kesäsuunitelmia ja keskiaikamekkoja

Peintä hiljaiseloa on tullut taas tässä pidettyä vähän aikaa. Josko sitä taas jaksaisi vähän höpötellä tännekin. Hieman arkisempaa asiaa tällä kertaa. Aikomuksena olisi lähteä Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille elokuussa. Lähdemme ystävän kanssa viettämään pienen pientä lomaa keskiaikaisissa merkeissä ja olemme jo päättäneet varata hotellihuoneenkin sitä varten. Nyt on vuorossa keskiaikamekkojen tilaaminen :D Olen vuosia haaveillut oikein kunnollisesta keskiaikamekosta, sellaisesta joka olisi mahdollisimman historiallisesti korrekti. Olen huomannut, että tämä historiallinen korrektius tuntuu, etenkin suomen harrastajille, olevan tosi iso juttu. No sellaista mekkoahan on aika vaikeaa löytää mistään valmiina tai tilaustyönä, sillä ne maksavat maltaita. Onneksi kuitenkin netistä löytyy on-line kauppoja joista löytyy keskaikamekkoja ripauksella fantasiaa. Maalikko ei näistä mekoista näe, onko kyseessä historiallisesti korrekti mekko vai fantasiamekko, mutta vähänkään asiaa tunteva kyllä eron huomaa. Mutta nyt aion olla miettimättä sitä sen enempää. Kunhan tunnen oloni hyväksi ja mekot näyttää päällä hyvältä, niin pieni fantasian ripaus ei ketään tapa :D

Olemme päättäneet tilata mekkomme tällaisesta liikkeestä http://armstreet.com/
Sieltä löytyy jos jonkinmoista mekkoa, armoria sun muuta pientä kivaa. Eikä hinnat ole naurettavan suuria. Ja mikä parasta, mekot tehdään pellavasta! Useimmissa paikoissa mekot tehdään nimittäin puuvillasta tai velouri sametista, joita ei toki kumpaakaan ole keskiajalla nähtykään. Pellavaa on käytetty vuosituhansia, joten se on oiva kangas keskiaikamekkoihin. Toinen vaihtoehto olisi villakangas, mutta itse pidän pellavaa mukavampana vaihtoehtona.

Tässäpä olisi mekko jonka olen hankkimassa vihreänä ja pellavaisena (kyseinen mekko on tehty puuvillasta, mutta pientä lisämaksua vastaan sen voi saada pellavaisena). http://armstreet.com/store/medieval-clothing/medieval-black-cotton-dress-lady-hunter






Ja koska olen saanut mekoilleni rahoituksen yllättävältä taholta (ei siitä sen enempää) niin päätin hankkia toisenkin. Tämä mekko on tulossa juurikin tällaisena oranssina kuten kuvassa :) http://armstreet.com/store/medieval-clothing/medieval-dress-tunic-red-elise

Tähän mekkoon olisi tarkoituksena itse valmistaa vielä vyö sekä jonkinlainen päähine/hattu. Ylläolevan mekon kanssa aion käyttää pääkoristeena diadeemi/tiara-tyyppistä hommelia jonka aion itse tehdä. Ei kovin keskiaikaista, mutta näyttävää :P Pieni kruunu olisi toki hieno (ja ajanmukainen) mutta sellaista tuskin löytyy niillä rahavaroilla joka minulla on käytössä. Kalevala koruja onneksi löytyy montaa erilaista, joten niitä ei tarvitse sen kummoisemmin miettiä.

Nyt jo intopiukeana odotan näitä markkinoita, vaikka kohta on myös vuorossa pienimuotoinen risteilyretki kahden ystävän kanssa ja sitten vielä hieman myöhemmin kesällä on tiedossa kauan ja hartaasti odotetut kesähäät! Sinne on jo yksi mekkovaihtoehtokin hankittuna, ja pitää tännekin laittaa kuvia (ja näyttää morsiamelle, josko hän hyväksyy mekko valinnan). Eli kaikenmoista kivaa tiedossa. Avomieskin tuossa natisee, josko heinäkuussa pitäisi vielä ulkomaillekin lähteä :D Joskin olemme hieman epävarmoja, pystymmekö olemaan koiruudesta erossa viikkoa...

Tällaista tällä kertaa, hieman jotain positiivista ja kivaa välillä tännekin :) Pienistä asioistakin pitää iloita suuresti :D

Anteeksi, kuka on läski?

Ah ihanan erikoinen kokemus jälleen raitiovaunussa (raitiovaunuissa on tunnelmaa). Astuin sisälle tramiin ja kun istuuduih paikoilleni alkoi joku ihastuttava neitokainen (taisi olla minua vanhempi alkoholisti/koditon henkilö) alkoi huutaa "Kauhea läskiä, miten sä kehtaat kulkea tollaisena, herrajumala!" Kyseinen nainen alkoi mesota jotain lisää ja aina välillä karjahteli omituisesti ilmeisesti kiinittääkseen jonkun huomion. Katselin ympärilleni hieman, että kuka se hirveä läski nyt sitten on? Kuuntelin musiikkia samalla kuulokkeilla, joten en kuullut/kuunnellut sen tarkemmin. Tapaus jatkui vielä niin, että kyseinen nainen nousi seisomaan ja meinasi kaatua nuoren miehen päälle samalla huudellen jotakin (älinää mölinää). No takapenkeiltä nousi naishenkilö joka ilmeisen kovasanaisesti kehoitti naista poistumaan tai rauhoittumaan tms. Samalla myös tämä nuori herra nousi seisomaan valmiina avittamaan naisen poistamisessa. Tämän jälkeen kyseinen nainen rauhoittu ja jäi istumaan paikalleen kunnes poistui parin pysäkin jälkeen samaan aikaan kuin tuo toinen nainen ja nuoriherra.

Vasta hetken kuluttua tajusin, että mitä ilmeisemmin kyseinen nainen oli huutanut minulle?!?!!? Olin ainoa sillä hetkellä normaalipainoista pulleampi ihminen tramin siinä osassa johon nainen oli katsonut. Hänen takanaan istui pyöreämpiä ihmisiä, mutta hän oli katsonut koko ajan eteenpäin. Rupesin sitten miettimään, että mitenköhän tuollaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua ilman, että menettää täysin naamaansa? Itselleni tuli ensimmäisenä ajatus vain siitä, miten olisin mielelläni potkaissut naisen naaman tohjoksi ja vetänyt muutaman oikean koukun mutta se nyt ei ole mikään oikea vaihtoehto, vain sen väkivaltaisen minäni esille tuoma ajatus. Miten tuollaiseen voi reagoida? Jos sanoo jotain, homma vain pahenee, jos taas ei sano mitään (niinkuin en sanonut) niin mitä ilmeisemmin se oli se, mikä sai kyseisen naisen suuttumaan vielä enemmän... Ja miten voi olla, että minun lihavuuteni (joka ei tätä nykyä ole kovin suurta) voi saada ihmisen noin raivon valtaan?

Toinen tapaus taas oli muutama viikko sitten kaupassa kun ojensin nuorta miestä (joku 12-16v.) joka kahmi käsillään tuorekaapin munkkeja pudottaen niitä lattialle jne. Sanoin vain rauhallisesti, että munkeille on ihan ottimetkin, ettei tarvitse käsin niitä kaikkia kopeloida. No tämä oli mitä ilmeisemmin suuri henk. koht. loukkaus kyseistä nuorta miestä kohtaan, joten kun pääsimme ulos kaupasta hän alkoi haukkua minua rumaksi (vedettiin tämä "äitis on nin ruma"- kortti mikä sai lähinnä nauramaan :D). Tilanteen jälkeen sanoin kaverillekin suu virneessä, että rumaksi haukkui muttei läskiksi :D (jep ilot ne on surkeatkin ilot).

Mutta tosiaan tuo ensin mainittu tilanne jäi ihan mietityttämään, että miten siihen olisi pitänyt suhtautua/tehdä? Olisko kannattanut poistua tramista, joskaan sekään ei minusta olisi ollut fiksu veto. Yritän vältellä loppuun asti minkäänlaista fyysistä kontaktia kenenkään kanssa, koska tiedän itsestäni, että jos lähden sille tielle, niin jälki saattaa olla aika pahaa (joko minun tai sen toisen kannalta) koska minussa asuu pieni berserkkiraivoinen pupu, joka ei anna helpolla periksi. Joten se pelottaa eniten tilanteissa, joissa ehkä pitäisi jotenkin puolustaa itseään tai ottaa kantaa. Toisaalta... Miksi edes alennun miettimään koko asiaa, känniset surulliset ja elämäänsä pettyneet ihmiset kun sanovat mitä sanovat, ei niitä paljoa kannata kuunnella. Ja miksi se läskiksi haukkuminen onkin niin paljon pahempi kuin rumaksi, huoraksi tms. haukkuminen? Tosin silloin kun olin lapsi, niin pahin haukkumasana taisi olla juurikin "huora" ja "homo". Nyt kyseiset sanat ovat muuttuneet kaikille sukupuolille sopivaksi läskiksi...

Mutta erikoista, että kuulen eniten läski kommentteja silloin kun en ole varsinaisesti läski, mutten ihan normaalipainoinenkaan, vaan siinä lievän ylipainon rajoilla. 120 kiloisena, ei kukaan sanonut sanaakaan läskeistäni (kukaan ulkopuolinen siis) mutta olen pari kertaa jäänyt tuijottamaan kyllä ihmeissäni kun minulle on tultu jotain läskikommenttia heittämään (esim. baarissa) vaikka en edes ole ollut mikään läski varsinaisesti (toki monien ihmisten mielestä jo 10kg ylipaino tekee ihmisestä karmivan läskin, 15 kilosta nyt puhumattakaan!) ollutkaan. Mutta ehkä sellainen ylipaino, joka olisi ns. helppo saada pois, ärsyttää ihmisiä enemmän kuin suuri ylipaino, jossa on jo työsarkaa runsaammin. No joka tapauksessa, nämä läskittely kerrat ovat omalla kohdallani hyvin harvinaisia, olin sitten läski tai en, mutta aina niitä jää miettimään...

Minullako kilpirauhasen vajaatoiminta?

Löysin tällaisen netistä, ja päätin katsoa huvikseen, että voisiko olla mahdollista meikäläisen kohdalla. Tummennettuna kaikki ne kohdat jotka pätevät minuun, siitä voikin päätellä jo paljon...

Testaa itsesi!

Tämä testi antaa sinulle viitteitä voiko oireesi johtua kilpirauhasesta:
Jos vastaat myöntävästi vähintään 10 kohtaan, voi olla syytä hakeutua lääkäriin ja pyytää kilpirauhaskokeet.

Äänesi on madaltunut tai muuttunut käheäksi.
kasvosi, silmänympärykset, tai leuanalus on turvonnut.
Ihosi on kuiva ja kutiava.
Kynnet ohuet,hauraat ja lohkeilevat.
Hiustesi laatu muuttunut huonommaksi,katkeilee,irtoilee.
Hikoilu vähentynyt tai lisääntynyt.
kulmakarvat vähentyneet tai hävinneet lähes kokonaan.
kyynärpäiden iho muutunut karkeaksi.
Väsyt normaalia helpommin,etkä jaksa liikkua kuin ennen.
Sairastaessa influenssaa tai jopa tulehduksia,kuume ei nouse.
Olet ärtyisämpi kun ennen, suuttuessa mahdollisesti myös agressiivinen.
Suvussa kilpirauhassairauksia.
Kehonlämpötila jatkuvasti alhainen.
Olet  huomannut että turvotusta esiintyy helposti,esim nilkoissa,vyötäröllä,kasvoissa.
Pienikin lämmönnousu (0,5 astetta) saa olon kuumeiseksi.
Sairastat jatkuvasti tulehduksia.
Kolesterolisi on noussut (tutkitusti).
Painosi nousee selittämättömästi, et pysty laihduttamaan.
On muistikatkoksia, sanat ja ajatukset häviävät.
On vaikeuksia keskittyä ja aloittaa asioita.
Normaaleista yöunista huolimatta, tunnetko olosi väsyneeksi aamulla ja tarvitset päiväunia.
Hengitysvaikeuksia tai painontunnetta rinnassa (happiloppuu).
Energiasi vähentynyt, jokapäiväiset askareet tuntuvat vaikeilta.
Kuukautishäiriöitä tai Sinulla ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, tai raskaus ei jatku (keskenmenoja).
Seksuaalihalusi muuttuneet, ei tee mieli.
Olet alkanut saamaan paniikkikohtauksia.
Pulssisi on levossa alhainen? – alle 50 krt. min. – ei koske urheilijoita.

Eli näistä minuun soveltuu ainakin 18 kohtaa, ellei enemmänkin. Tosin muistaisin, että joitain vuosia sitten kilpirauhaskokeet on kyllä otettu eikä niissä kait mitään ollut. Mutten ole ihan varma. Mutta voisiko tässä kenties olla jopa syy masennukseeni ja kaikkeen muuhunkin josta niin kovasti vain hoetaan, että "se on ihan normaalia, kaikille ihmisille välillä tulee moisia ja ne kuuluvat kaikki masennukseen"

Sen siitä saa...

Niinhän siinä kävi, että stressasin ihan turhaan tuota soittoa työnantajalle. Ihan mukava rupattelu oli, ja työnantajakin oli ihan ymmärtäväinen ja lupasi toimittaa tarvittavat paperit mahdollisimman pian (tämän viikon aikana, kun on lomalla ensi viikon). Noooh... Vähän kyllä epäilen, että niitä papereita tämän viikon aikana sieltä tulee vaikka työnantajalla olisikin hyvät aikeet ne toimittaa siihen mennessä. Mutta eipäs nyt taas maalailla piruja seinille :) Yksi este on nyt hoidettu, eli tuo puhelinsoitto, nyt vain odotellaan sitten papereita saapuviksi.

Miten se onkin niin, että kun oikein stressaa ja käy päässään kaikki pahimmat scenaariot läpi niin tulee samalla luoneeksi itselleen oikein kunnon stressin ja ihan turhan takia. Tai no nyt sattumoisin oli turhan takia, toki olisi voinut käydä toistekin päin. Mutta olisiko se stressaaminen ja ahdistelu silti auttanut tilannetta yhtään? No ei...

Olisipa tuonkin voinut hoitaa jo vaikka viime viikolla. Työnantajani oli nimittäin saanut sähköpostini jo heti kun olin sen laittanut, muttei ollut vain osannut vastata siihen mitään. Jos olisin siis soittanut vaikka parin päivän päästä, ei olisi tarvinnut stressata ja homma olisi ollut nopeammin hoidossa. No ainahan sitä voi jossitella vaikka maailman tappiin. Nyt vain toivon, että ne paperit sieltä tulevat.

Avanne (ileostoma)

Nyt on tässä tämä avanne asia tullut taas mieleen kun tämä kuntoutustuen ainainen hakeminen alkaa kyrpiä aika hitosti. Ihan hirveä stressi ja hampaiden kiristys kun pitää koko ajan olla varpaillaan, että saako sitä rahaa vai ei ja mistä sitä saa ja mistä ei edes kannata lähteä hakemaan. Muutenkin hirveä paperisota koko ajan ja epävarmuus kaikesta. 

Ensinnäkin, mikä on avanne? Puhun tässä nyt VAIN ohutsuoliavanteesta, sillä on olemassa myös virtsatieavanteita sekä paksusuoliavanne jotka ovatkin sitten ihan eri asia kuin tämä, josta nyt puhun.

Ohutsuoliavanne, ileostooma on kirurgisesti ohutsuoleen tehty reikä, jonka kautta ohutsuoli on tuotu vastanpeitteiden läpi ja ommeltu ihoon kiinni. Avanne on siis punainen ja kostea pala suolistoa vatsanpäällä jossa ei ole itsessään tuntoa. Uloste kulkeutuu tätä kautta vatsan päällä olevaan tyhjennettävään pussiin.

Kuva 1 täältä

Kuva 2 täältä

Kuva 3 täältä 

Kuva 4 täältä

Joten pieni mietintä alkoi itää, joskos sitä olisi kuitenkin helpompaa sen avanteen kanssa. Mutta toisaalta taas... Avanteen kanssa minusta tulee ns. Terve ihminen, eli silloin en AINAKAAN voi saada kuntoutustukea tai eläkettä koska avanne ei ole sairaus. On tietysti mahdollista, että avanteen kanssa hommat menisi ihan suht ok. Ehkä töihinin pääsisi tms. Mutta toisaalta... Ihan samaa pelleilyä vessojen ja ruokailujen kannalta, ruokailujen kannalta ehkä vielä enemmän joutuisi pelaamaan ja pelleilemään koska ohtusuoliavanne toimii ihan koko ajan, eli sen kanssa ei voisi tehdä oikeastaan mitään ilman, että sitä ulostetta valuu pussiin. Silloin kun minulla avanne oli, jouduin käymään todella usein sitä tyhjentämässä ja vaikka kerrat vähenisivät jonkin verran nykyiseen verrattuna, en ole edelleenkään vakuuttunut että se olisi sen arvoista.

Toinen mikä mietityttää on tuo urheilu ja liikunta. Avanteen kanssahan voi harrastaa liikuntaa ihan niinkuin normaalikin ihminen voi. Niin no... Jotkut voivat, toiset eivät. Itse olin ainakin avanteen kasnsa hyvin rajoitettu siinä mitä tein. En voinut käydä tanssimassa, juosta, hölkätä, edes rappusten käveleminen ei ollut kovin fiksua koska silloin oli paskat useimmiten reisillä. Toisilla taas hommat onnistuu ihan hyvin eikä avanne tuota ongelmia. Eli mahdollisuutena VOISI olla hieman parempi elämä fyysisessä mielessä (jätetään se henkinen puoli hetkeksi unholaan). Mutta toisaalta ihan yhtä todennäköistä olisi se, että hommat sujuu vielä paskemmin kuin nykyään ja työelämässä oleminen olisi vieläkin hankalampaa. Mutta sitten ei olisi taustalla enää sairautta, jonka avulla voisi saada sitä eläkettä. Avanne kun ei ole sairaus eikä sitä katsota vammaksi jonka vuoksi voisi eläkettä saada. Todennäköisin mahdollisuus on se, että elämä ei tästä hirveästi muuttuisi. Ahtauma joka minulla on olisi varmasti mukana vielä avanteesta riippumatta, tosin avanteen kanssa se menisi helpommin tukkoon. Ahtaumia voisi myös tulla lisääkin eri paikkoihin. 

Ja en tiedä haluanko edes aloittaa kertomaan siitä, mitä avanne minulle henkiseltä kantilta merkitsee... Ensinnäkin, ei voi väittää, etteikö avanne vaikuttaisi parisuhteeseen. Ehkä maailmassa on sellaisia ihmisiä, joihin kyseinen asia ei vaikuttaisi (siis miehiä) mutta itse en moisia pyhiä otuksia ole vielä onnistunut tapaamaan. En siis osaa sanoa, kuolisiko parisuhteemme tähän avanteeseen, mutta jos kuolisi niin todennäköisesti olisin yksin lopun elämääni avanteeni kera. Ja ei, pelkkä avanne ei tietysti ole este parisuhteelle, mutta jos ajattelen asiaa ihan yksilökohtaisesti, niin siinä vaiheessa kun meikäläinen ottaa vaatteet pois niin se karuinkin karju alkaa juosta ja lujaa. Siihen vielä jos pistetään avanne samaan syssyyn, niin alkaa olla jo vaikea itseään edes vilkaista peilistä. Ja toki itseinho ei piristä parisuhdetta jossa kyseinen asia on jo ongelma. Eli voisi olla hyvin todennäköistä, että avanteen jälkeen saisin sanoa hyvästit parisuhteelleni. En siksi, että mieheni olisi pinnallinen kusipää vaan siksi, ettei kumpikaan meistä voisi tulla toimeen ihmisen kanssa, jollainen minusta avanteen kanssa tulisi.

Toisaalta voisi ajatella, että jos koko kroppa on jo murjottu, leikattu ja tuhottu täysin niin yksi pieni avanne ei nyt siinä paljoa paina... Ei ehkä painakaan, mutta minua painaa. En tiedä uskaltaisinko edes nukkua mieheni vieressä koska molemmat heräisimme minun ulosteestani ainakin muutamaan otteeseen. Ja vaikka mies sen kestäisi, niin minä en. Ja niin noh... Seksistä ja seksuaalisuudesta en edes aloita :D 

Tähdennetään vielä tähän loppuun, että kyse on siis MINUN tunteistani ja tuntemuksistani avanteesta joka minulla olisi. Näkemykseni eivät ole kenenkään toisen avannetta kohtaan samoja, kuin mitä ne itseäni kohtaan ovat. Ihminen jolla on avanne ei ole mitenkään pekkaa pahempi, rumempi tai epäviehättävämpi kuin muutkaan ihmiset. Ajatukset avanteesta koskevat siis vain ja ainoastaan minua itseäni ja omaa kroppaani.

Perjantaipuntari ja random ulkonäköhölinää...

Purrrjantaipentari!

Elikkäs, nyt oli painoa tippunut huimat 1.2kg viikossa. Ei paha, ei paha. Kaloreita menee se palttiarallaa 1500kcl per päivä ja liikuntaa on tässä nyt parin viikon sisään ollut n. 7h per viikko. Tällä hetkellä kiloklubi herjaa, että liikaa voimakasta liikuntaa, kun taas joku terveyssivu väitti, että minun pitäisi enemmän sykettä nostattavaa liikuntaa... Että mieti siinä nyt sitten, mitä näistä kuuntelemaan.

Paino -1.2kg
VY: 89 (+2cm)
LY: 118 (+1cm)
RY: 108 (-2cm)

Että senttejä tulee... Tosin eilen tein 15 minuutin juoksulenkin, 15min venyttelyä ja 30min lihaskuntoharjoitteita joten nekin voivat olla vähän syynä noihin senttien lisääntymisiin... Rinnanympäryksen tosin ei tarvitsisi pienentyä :D Mutta minkäs teet, mielummin hoikempi roikkutissi kuin lihava jolla on kiinteämmät rinnat. Tissit kun voi aina piilottaa muiden katseilta ja käyttää liivejä niin, että tyhmemmätkin luulee niitä kauniiksi :D

Jännästi kaikista mahdollisista vartalon kohdista olen alkanut tuijottaa eniten reisiäni... Minulla on aina ollut vartalo johon kuuluu paksut reidet, iso pylly, leveä lantio, kaponen vyötärö ja suht pieni yläosa verrattuna alaosaan. Olen jotakuinkin päärynän ja tiimalasin välimaasto, elikkäs hienoilla termeillä sanottua pehmeä kahdeksikko :D Koskaan ei ole oikeastaan nuo reidet häirinneet, eikä kukaan ole niitä koskaan kommentoinutkaan, vaikka isosta takamuksestani olen kyllä saannut kuulla (sekään ei muuten ole koskaan häirinnyt, pikemminkin toisin päin). Mutta nyt jostain kumman syystä oma huomio kiinittyy koko ajan noihin reisiin ja yritän saada niitä pienemmäksi... Onkohan päässä kuva tikkulaihoista jaloista jollaisia en kyllä valitettavasti tule koskaan saamaan, laihduin vaikka kuinka paljon. Sinänsä olen ihan tyytyväinen omaan vartalonmalliini (jep hyi hitto kun olen itserakas paskiainen kun kehtaan tällaista sanoa), kunhan näitä kiloja vielä saisi sellaiset 15kg pois. Mutta mistä ihmeestä tämä reisien vahtaaminen on nyt oikein tullut.... Ovatko ne ehkä se näkyvin paikka itselle mistä sitä painoa voi tarkkailla tms.

Muutenkin harmittaa, kun en osaa jotenkin nauttia tästä painon putoamisesta niinkuin pitäisi. Kun katson vaikka peiliin, niin suurimmaksi osaksi sieltä katsoo se sama läski rumilus kuin aina ennenkin. Ei auta, vaikka vaatteet roikkuu... Ruma se on silti eikä se painonpudotus näy minulle missään (tosin olin hyvin iloinen kun psyko kommentoi ensimmäistä kertaa painoani kun eilen kävelin vastaanotolle hän naurahti, että "sinähän se kutistut ihan silmissä". Tuli ihan hyvä mieli).

Ja tähän loppuun vielä! Äitini ei siis ole koskaan sanonut minua kauniiksi (ei kukaan perheestäni koskaan) voi toki johtua siitä, että muuhun perheeseen verrattuna en ole kovin kaunis, mutta silti vanhempien pitäisi rumaakin lasta kehua kauniiksi. Mutta eilen kun juttelin puhelimessa hän yllätti minut täysin. Äiti kommentoi kuinka kaunis kuva hänellä on minusta ja siskontytöstäni. Ensiksi alkoi lavea siskontytön kehuminen, no ei siinä mitään suloinen lapsi toki onkin, mutta sitten kuulin ne maagiset sanat joita olen aina halunnut äidiltä kuulla, tässä siis keskutelumme

Äiti: ja sinäkin olet niin kauniina tuossa kuvassa, että pitää ihan tuijotella sitä kun on niin kaunis.
Minä: Kauhea läski kuitenkin!
Äiti: No eihän se lihavuus tarkoita, ettei voisi olla kaunis. Toiset on isompia kuin toiset, mutta kyllä silti kaunis voi olla.
Minä: o_O

Koko ikäni minulle on toitotettu, että jos on lihava ei voi olla kaunis, ei voi menestyä elämässä ja elämä on vain kaikin puolin hankalampaa eikä lihava voi kumppaniakaan saada itselleen. Voitte siis kuvitella, mitä päässäni liikkuin moisen keskustelun jälkeen... Ei niin yhtään mitään!!! Eikö äitini olisi voinut kertoa minulle tämän silloin kun olin lapsi? Ehkä pariinkin kertaan? Nyt se ei paljoa auta, vaikka toki kiva kuulla, että äiti joskus minuakin nättinä pitää...

Scientologia Vs. Kristinusko

Scientologia vs. kristinusko.

Tuli tässä katsottua taas yksi Southpark jakso jossa parjattiin scientologiaa uskontona. Ei siinä mitään, yksi parhaimmista Southpark jaksoista mutta rupesin miettimään hieman tätä asiaa. Tuossa jaksossa siis ihmeteltiin sitä, miten joku voi uskoa niinkin järjettömään tarinaan kuin mihin scientologit uskovat. Mutta jos aletaan vertailla tarinoita, niin kyllä kristinuskon "tarina" on aivan yhtä hullu ja epäuskottava. Toki se oma uskonto aina kuulostaa fiksulta ja järkevältä, mutta oikeasti se ei ole sen kummoisempi tai "fiksumpi" kuin muidenkaan uskonto.

Tarkoituksena ei siis ole loukata ketään tai dissata kenenkään uskontoa! Sekä Scientologia, että kristinusko ovat tärkeitä uskontoja niille jotka niihin uskovat ja molemmissa on sekä hyvää, että pahaa. Mutta halusin vain tuoda esille, että kaikista uskonnoista voi saada aikaan uskomattoman tarinan joka kuulostaa aikamoiselta hölynpölyltä sellaisen ihmisen korvaan joka ei kyseiseen uskontokuntaan kuulu. Eli ei kannata naureskella toisten uskontojen hölmöydelle kun todennäköisesti niiden toisen ihmisen mielestä sinun uskontosi on vielä pöllömpi :D Tämä koskee siis ihan kaikkia uskontoja ja uskomuksia, ei vain scientologiaa tai kristinuskoa.

Mitä sanotte tästä:
Scientologia:
Toisessa universumissa asustaa alien rotu jonka johtaja on paha Xenoks (en muista sitä oikeaa nimeä, mutta mennään nyt tällä). Jossain vaiheessa Xenoks päätti, että hänen universuminsa on täyttynyt liikaa ja hän päätti hankkiutua eroon isosta osasta populaa. Herra rakensi aluksen jolla keräsi kaikki "ylimääräiset" tyypi ja syväjäädytti heidät. Tämän jälkeen alukset ajoivat maapallon luokse ja heivasivat syväjäädytetyt tyypit tulivuoreen (oliko se nyt peräti Vesuviukseen). (Hommastahan kerrotaan tarkemminkin, mutta vain niille joilla on rahaa maksaa tarpeeksi... Scientologia on siitä erikoinen uskonto, että siinä etenee vain jos on tarpeeksi rikas)

Tietysti tyypit kuolivat ja heidän sielunsa nousivat ylös etsien paikkaa johon asettua. Mutta paha Xenoks olikin valmistautunut tähän eikä päästänyt sieluja pois planeetalta. Näin sielujen täytyi asettua ihmisiin jotka elivät tuolloin kivikautta. Kaikki mitä tiedämme historiasta on täysin vääristeltyä. Ja syy siihen, miksi ihmiset ovat niin masentuneita ja maailmassa on niin paljoan surua, ovat nuo surulliset sielut jotka eivät ole päässeet takaisin kotiin vaan edelleen asuttavat meidän ihmisten kroppia...

Kristinusko:
Taivaassa (ei ole tarkemmin määritelty missä) asuu tyyppi joka on luonut ympärilleen kaiken. Ei olet tietoa missä tyyppi on ollut tai mitä se on tehnyt ennenkuin se päätti alkaa luomaan itselleen kavereita. Joka tapauksessa, tyyppi loi valkeuden ja blaadiblaa. Se loi myös ympärilleen enkeleitä jotka toimivat hemmon sotureina (ja aika verenhimoisia sotureita muuten olivatkin). En nyt tiedä kumpi tapahtui ensin, Aatamin ja Eevan karkoittaminen vaiko Luciferin (tarkoittaa muuten valontuojaa) karkoittaminen, mutta joka tapauksessa taivaassa asuva tyyppi alkoi käydä aika narsistiseksi ja kostonhimoiseksi joten yksi enkeleistä (lucifer) päätti sitten pistää kovan kovaa vasten. Jumalahan ei tästä tykännyt ja heivasi lussen kylmästi pellolle. Tästä suivaantuneena Lusse loikin sitten oman maailmansa jota helvetiksikin kutsutaan.

No jossain vaiheessa tämä Aatami ja Eevakin lankesivat Jumalan ilkeään juoneen jossa he haukkasivat kiellettyä omppua (ei muuten ollut oikeasti omena vaan oliko se peräti banaani tms. Käännöskukkaset kunniaan) ja joutuivat näinollen hekin pois jumalan valtakunnasta. Heidät heivattiin maanpäälle jossa he saivat sitten pärjätä omin keinoinsa miten parhaaksi näkivät. Jumalakin keksi tässä samalla, että jotta asiat oliviat mahdollisimman hankalia, niin hänpä ei enää näyttäydy ihmisille, vaan heidän täytyy vain uskoa häneen ilman mitään näkyviä todisteita. Ja se joka ei usko, ei pääse takaisin taivaanvaltakuntaan (aikamoinen narsisti). Anyway Eeva ja Aatami alkoivat sitten lisääntyä ja saivat lapsia, jotka saivat lapsia, jotka saivat lapsia jne. Jossain vaiheessa jumala päätti, että ihmiset ovat pahoja pisti koko maapallon paskaksi Nooaa ja hänen arkkiaan lukuunottamatta. Elämä alkoi alusta, mutta ihmiset ei vieläkään olleet sitä mitä jumala olisi halunnut (no jos luo omaksi kuvakseen, niin on parasta vain tyytyä siihen mitä saa). Joten hän päätti, että kaikki inhimillinen on syntiä, elikkäs pahasta. Seksi, herkuttelu, alastomuus, synnyttäminen, rakkaus jne. Näin kait ajatteli, että ihmiset alkaisivat uskoa häneen paremmin ja pääsisivät sinne taivaan valtakuntaan kuoltuaan. No näin ei nyt ihan asiat menneet.

No jumalapa päätti ottaa sitten maannaisen tämän nukkuessa (nykyään kutsuttaisiin tuotakin muuten raiskaukseksi tain ainakin seksuaaliseksi hyväksi käytöksi). Nainen tulikin raskaaksi ja synnytti pojan jonka jumala sitten myöhemmin tapatti, jotta ihmiset pääsisivät synneistään... No eivät ne silti päässeet (eri uskontokunnat on toki näistä asioista eri mieltä, mutta tämä on se versio joka minulle on opetettu). Näiden "syntien" vuoksi jumala sitten tappoi aika paljon populaa ja kehotti seuraajiaan myös tappamaan niitä jotka eivät usko häneen. Jotenkin jumalan ote kuitenkin lipsui niin, että tuo Luciferkin pääsi tänne maanpäälle temmeltämään ja touhuamaan omiaa. Nyt ne ovatkin sitten arkkivihollisia ja tappelevat päivittäin siitä, kumpi pääsee ensin maaliviivalle, eli kumpi saa enemmän ihmisiä omalle puolelleen. Kaikki keinot sallittuja, molemmin puolin.

Nyt ei enää jaksa sepustaa sitten tämän enempää. Huomaatte varmaan, että kristinuskosta tulisi tekstiä vaikka kuinka. Johtuu toki siitä, että olen kyseiseen uskontoon huomattavasti enemmän perehtynyt kuin scientologiaan.

Anyway, nyt kun nämä "tarinat" on saatu tähän paperille, niin kumpi kuulostaa uskottavammalta? Aika pöljiä tarinoita molemmat eikö? Itse ehkä kuitenkin uskottavuuden puolesta kallistuisin scientologian puoleen...

Ollaanko meitä nyt ryöstämässä vai olenko vain hullu?

Kertokaahan olenko vainoharhainen vaiko vain fiksusti varovainen? Eilisen vieraan jälkeen en uskaltanut lähteä ulos shoppailemaan kaverin kanssa koska minulla ei ole turvalukon avainta käytössä. Tässäpä koko kertomus.

Eli siis, eilen ovellemme tuli arviolta 20-25 vuotias nainen joka näytti hieman siltä kuin olisi ollut ehkä lievästi aineissa (tai käytti jotain mielialalääkkeitä tms.). kirjoitan nyt keskustelumme tähän niin hyvin kuin muistan kuitenkin hieman lyhennettynä.
N- Nainen, M- Minä

N: Sori nyt, olekonhan oikeessa paikassa, mut asuuks tääl ne kaks vanhempaa miestä?
M: Ööh
N. Niin siis ne ketkä lupasi eilen tulla auttamaan meidän lamppujen laitossa.
M: No tota...
N: Nii siis sovittiin eilen parvekkeen kautta. Ei sitten vaihdettu kuiteskaan numeroita tai mitään.
M: No sori, ei täällä kyllä asu vanhempia miehiä, ehkä tuossa naapurissa...
N: Joo no ei ne siinä kun mun  mielestä tälle parvekkeelle huudeltiin... Ne on jotain sairaalatyöntekijöitä, kaks semmosta vanhaa... Ai sulla on koira *Tauko* Mun 10-vuotias tyttö tykkää tosi paljon koirista. Minkä... Minkä arvone... Tai siis minkä ikänen tää teidän koira on?
M: No se on kolmevuotias.
N: Ai  niin mun nimi on sitten *Tiina
M: Joo moi vaan mä olen *Jutta ja tässä on Minka.
N: Okei, mun tyttö tykkäisi tosi paljon... Niin joo tosiaan jos käytätte saunaa niin voitteko jättää saunan oven auki. Meillä kun on remppa niin taloyhtiössä suututtiin kun käytettiin sitä saunan suihkutilaa ja nyt ne vaihto sitten lukot, ettei päästä sinne enää. Ni jos voitte jättää oven auki sinne saunaan, meidän naapuritkin tekee niin kun ne tietää meidän tilanteen. Kun meillä on siis putkiremppa menossa.
M: Me ei itseasiassa käytetä sitä saunaa..
N: Ni jos voisitten oven jättää auki kun on niin hankalaa tää suihkussa käyminen.
M: öh.
N: No mut kuiteski, ei täs nyt sit... Tosiaan ollaan ne miehet ihan tavattu ja silleen, mut ei täs kiirees kerettyä numeroo pyytää tai mitään... Et joo. No moi.
M: öh, no moi moi.

* Nimet muutettu :D

No niin. Aluksi vain mietin, että olipahan outo neitokainen mutta tuossa yön aikana aloin analysoida vähän tarkemmin tätä keskustelua. Nämä olivat suurimmat asiat jotka minua häiritsivät.

1. Saunan on pesutuvan yhteydessä se on KOKO AJAN ollut lukittuna niin, ettei sinne pääse ellei ole saunavuoronvaraaja tai käytä perutupaa (molemmat maksullisia). Lisäksi, ei auta, että jättää saunan oven auki koska sinne mennään saman oven kautta kuin pesutupaankin, joten nämä molemmat ovet pitäisi jättää auki. Pesutuvanoven jos jättää auki, se kyllä huomataan ja joku sen sulkee varmasti.

2. Nainen vaikutti aivan liian nuorelta siihen verrattuna, että hänellä olisi 10-vuotias tytär (toi kyseessä voi olla vaikka tytärpuoli tms.)

3. Parvekkeemme vieressä ei ole toista parveketta josta voisi kenellekään huudella... Eikä tästä voi oikein erehtyäkään.

4. Talomme on kaupungin omistuksessa, jos täällä tehdään putkiremppaa se on kaupungin tekemä ja näin ollen en näe syytä, miksei silloin muka saisi käyttää saunatilojen suihkua jos ei kotona voi käydä suihkussa.

5. Taloomme ei ole muuttanut ketään lähiaikoina. Huomaisin sen, koska olen suurimmaksi osaksi kotona.

No niin, eli olenko vainoharhainen, vai oliko tässä kenties kyse ryöstösaaliin tarkastuksesta, tai koiran tarkastuksesta mahdollista ryöstämistä varten? Tavaraahan aina saa kun on vakuutukset kunnossa MUTTA hauvelssonin jos joku veisi niin voisi kyllä olla aika vaikeaa siihen suhtautua. Voi olla, että lähtisin kirveen kanssa etsimään kyseistä ryöstäjää eikä kohtaamisemme päättyisi vain kädenpuristukseen...

EDIT: soitin kyseisestä tyypistä isännöitsijälle joka sanoikin suoraan, että jos kaupungin asunnoissa tehdään putkiremonttia niin jokainen asukas saa avaimen jolla pääsee sitten varaveskiin ja suihkuun käymään. Oli sitä mieltä, että kyseessä oli varmaankin henkilö joka yritti saada itselleen nukkumapaikkaa tms. Mutta nyt ainakin siellä päässä tietävät jos tulee jotain lisää vastaavia juttuja. Toivotaan vaan, ettei kukaan asukas nyt sitten mene tuohon halpaan...

Postisetäni ja minä...

AAargh!!! Nyt taas ketuttaa niin pirusti (oikeasti ei edes mikään iso asia), että pakko tännekin purkaa. Minulle tulee aina silloin tällöin noita nuken päitä postin kautta. Ne kulkevat maksikirjeenä mikä tarkoittaa sitä, että ne toimitetaan koti-ovelle asti. Jos ei ole kotona, tai niitä ei voida jättää niin postisetä laittaa lapun luukusta, että yritetty toimittaa mutta asiakas ei ole ollut kotona. Seuraavana päivänä voi sitten käydä noutamassa paketin postista...

Noh tänään taas ( on jo kolmas kerta pään kanssa käynyt näin) odottelin pakettia tulevaksi. Olin veskissä kun postimies sitten hitaasti ja hiljaa laittoi lappusen luukusta (toivoen etten sitä kuulisi). NO kyllähän minä kuulin, vedin vessan ja rynnistin ovelle. Posti setä rynnisti äkkiä alakertaan ja ovesta ulos. Minulle meni hetki vetää housut jalkaan ja läksin postimiehen perään... Herra oli tehnyt totaalisen katoamistempun, ei näkynyt missään (odotti varmaan roskiksien takana, etten huomaisi).

Ensimmäisellä kerralla hain pääni kiltisti vain postista, toisella kerralla lähdin postimiehen perään joka nolona selitteli ja pyyteli anteeksi, kun paketti ei ollut mahtunut hänen kärryynsä. Nyt sitten laitoin vain vihaisen mailin postiin ja pyysin, että he kysyisivät kyseiseltä työntekijältä, mikä siinä on ettei niitä paketteja voi toimittaa koti-ovelle niinkuin pitäisi. Ketuttaa kun joutuu odottamaan seuraavaan päivään, että saa pakettinsa ja, että joutuu erikseen raahautumaan postiin vain sen takia, ettei postisetää kiinnostanut tehdä duuniaan.

Niin ja olen siis tosiaan ihan kysynyt postista, että onhan tarkoitus todella toimittaa nämä maksikirjeet koti-ovelle, ettei kyseessä ole vain minun omat luuloni tai vaatimukseni. Ja tarkoitus todella on, että ne toimitetaan. Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, eikä pakettia voi laittaa luukusta sisään, se palautetaan postiin ja seuraavana päivänä sen voi hakea.

Nyt odotan innolla, mitä postista vastataan minulle... Sen tiedän, että vastaavanlaisessa tilanteessa kaverini oli valituksen tehtyään saanut kasan postimerkkejä... Kyllä tännekin kelpaa :) (tosin mielummin vain ottaisin postini).

Johan on perkele :D

OMG virpojia!!! Pääsiäisnoitia!!! FALE! ( ja tietysti turhia jorinoita jälleen)

AAh taas se aika vuodesta kun ihmiset naamapunaisena sauhuavat kuinka järkyttävää onkaan pistää lapsiaan kerjuulle muiden ihmisten koteihin. Mitäs jos tänä palmusunnuntaina sovittaisiin, että jätettäisiin ne aikuisten typeryydet vähemmälle ja annetaan lasten nauttia lapsuudestaan ja virpomisen tuomasta ilosta. Ei ne montaa vuotta sitä jaksa kuitenkaan tehdä. Ja ne joille on sitten ylivoimaisen vaikeaa virpojien vastaanottaminen niin pitäkää se ovi kiinni älkääkä avatko. En itsekään ole mikään virpojien rakastaja, mutta hoidan homman sillä, että en tosiaan avaa ovea (tosin myönnän, tänä vuonna piti ostaa suklaamunia noidille mutta todettiin, että niitä tuskin tulee kun ei ole koskaan aikaisemminkaan tullut). Jokseenkin surullista, että lapset eivät enää virvo. Itse muistan, kuinka jännittävää oli ensin tehdä pajunkissoista vitsat ja sitten kierrellä kaverien kanssa ja saada herkkuja (oli muuten todella tylsää jos joku antoi vaikka rahaa, karkkia sen olla piti!!!). En ymmärrä ollenkaan tätä nykyistä ihmeen negatiivisuutta ja vihaa virpomista kohtaan. Kerjätessähän ei anneta vastalahjaa, joten kerjäämistä tämä ei ole. Ja tosiaan, ketään ei pakoteta virpojille oveaan avaamaan. Eli onko oikeasti kyseessä jonkilainen lasten vihaaminen? Vai eivätkö nykyajan aikuiset saaneet mielestään osaansa suklaamunista pääsiäisenä joten nyt sitten kostetaan se toisten lapsille? No oli miten oli, olen aina ollut pro virpominen ja tulen aina olemaan!

Sitten ikävempiin asioihin. Olin tuossa muutama päivä sitten ratikka onnettomuudessa jossa siis kolme ratikkaa ajoi toistensa perään. Onneksi minulla oli istumapaikka, sillä kaikki jotka seisoivat lensivät maahan aika rajun näköisesti. Jouduin soittamaan ambulanssikin eräälle henkilölle joka satutti itsensä hieman pahemmin. Paikalle taisi tullakin kaksi ambulanssia joilla kesti vain pari minuuttia, töölöössä kun vielä oltiin. Mietinpä vain, että kolaus oli todella suuri ja pelottava vaikka kyseessä olikin peräänajo trami pysäkillä. Eli vauhtia oli jo hiljennetty jonkin verran. Minkälaista tuhoa olisikaan syntynyt jos olisivat täydessä vauhdissa täräyttäneet... Olisi varmasti ihmiset lennelleet ikkuinoista ulos tms. Huomasin myös jännän reaktion itsessäni. Heti kun tömähdys tuli mieli jotenkin hidastui ja muistan selkeästi miettineeni, että nyt otat kiinni tuosta edessä olevasta pylväästä, koska se on menoa nyt. Sadasosasekunnin verran olin ihan varma, että trami nimittäin lähtee pois radalta autokaistalle. No onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, selvisimme tällä kertaa kaikki vain pelästyksellä. Harmi vain tietysti niitä ihmisiä jotka itsensä onnettomuudessa satuttivat. Mutta mitään hirmuisen pahoja vammoja ei tainnut kukaan saada.  Pahin taisin olla henkilö joka oli lyönyt naamansa johonkin niin, että oli aika huonon näköisenä.

Olen nyt onnistunut myös tuhlaamaan rahaa ja ostin osamaksulla nuken :P Kyseessä kauan kaipaamani littlefee, Bisou. Ostan nuken toiselta harrastajalta ja  jos kaikki käy niinkuin pitää, neitokainen tulee kotiin kesäkuussa. Tähän nukkeen minulla ei ikinä olisi ollut varaa (firmalta ostettaessa tulisi maksamaan n. 300e + vielä tullit), ellei osamaksu olisi ollut mahdollinen (ja lupasi avokkikin auttaa tarvittaessa pikkuisen). Pakko sanoa, että tällä kertaa odotan nuksua enemmän kuin yhtäkään nukkea aikaisemmin. Varmaan johtuen siitä, että ihastuin näihin Littlefee nuksuihin heti harrastuksen alussa jo ja olen siitä asti tällaisesta ihanuudesta haaveillut. Tällä hetkellä väsään neitokaiselle ihka omaa sänkyä :D Joten tässä onkin sitten touhuamista seuraavat pari kuukautta :P

"Mie se virvon viisahasti

taputtelen taitavasti

rikkahaksi rakkahaksi,

ison talon isännäksi,

viien piian pitäjäksi,

neljän lehmän kaitsijaksi!

Isännälle ihravatsa.

emännälle perä leveä,

veikolle hyvä hevonen,

tyttärelle punaiset posket!

Virvon varvon vitsa on uusi

kaunis kuin kukkiva tuomi,

eläjän onnea toivotan sulle

nöyrästi vaadin palkkaa

mulle!"

Virpomisruno otettu täältä! 

Koiran elämää

Tänään taas sain noottia viereisen talon rouvalta. Asumme siis paikassa jossa on käytännössä kaksi pihaa ihan vierekkäin, välissä menee vain kävelypolku. En ole edes varma onko talot eri talonyhtiön taloja... Mutta joka tapauksessa, olen kerran koiran kanssa oikaissut tuon viereisen talon pihatien poikki sattuneesta syystä. Ja eikös heti rouva tullut ikkunasta huutelemaan, ettei koiraa saa ulkoiluttaa toisen pihoilla. Tänään jouduin taasen oikaisemaan kovan veskihädän yllyttyä sellaiseksi, että veskiin piti päästä heti nyt, eikä 150 metrin päästä. No eikös se sama eukko ollut taas antamassa noottia, ettei ole hyvien tapojen mukaista ulkoiluttaa koiraa toisten pihalla. En siis todellakaan ulkoiluta koiraa tuossa omalla tai viereiselläkään pihalla vaan tuotokset tehdään ihan jonnekin muualle. Ja jos vahinko tulee väärään paikkaan, niin aina on kakkapussit mukana. En nyt oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. En ole varma onko minulla oikeutta toisten pihatietä käyttääkään, mutta kun on pakko, niin on pakko, enkä siinä ala katsomaan onko koira mukana vai ei. Ärsyttää tuo eukon valittaminen, mutten vieraalle ihmiselle halua sairashistoriaanikaan alkaa selittelemään. Tavallaan ymmärrän rouvaa, koska ei minustakaan olisi kiva, jos joku viereisen talon asukeista toisi koiraansa tähän meidän talon eteen kuselle tai paskalle. Eikä tämä nainen voi toki tietää, että koiramme on aina pissinyt ja kakkinut jo ennenkuin kyseiselle tielle astumme. Mutta korpeaa silti aina kun joku naputtaa asiasta. Joten mitä tehdä? Tietysti helpointa on olla oikaisematta, mutta meikäläisen kohdalla ei aina ole vaihtoehtoja. Onnistuisikohan se, jos nappaisi koiran vaikka syliin tai jotain... Laitoin tästä jo kaupungillekin e-mailia, että mitä tässä tilanteessa voi ja saa tehdä.

Mutta tällaista tänään...