Niinhän siinä kävi, että stressasin ihan turhaan tuota soittoa työnantajalle. Ihan mukava rupattelu oli, ja työnantajakin oli ihan ymmärtäväinen ja lupasi toimittaa tarvittavat paperit mahdollisimman pian (tämän viikon aikana, kun on lomalla ensi viikon). Noooh... Vähän kyllä epäilen, että niitä papereita tämän viikon aikana sieltä tulee vaikka työnantajalla olisikin hyvät aikeet ne toimittaa siihen mennessä. Mutta eipäs nyt taas maalailla piruja seinille :) Yksi este on nyt hoidettu, eli tuo puhelinsoitto, nyt vain odotellaan sitten papereita saapuviksi.
Miten se onkin niin, että kun oikein stressaa ja käy päässään kaikki pahimmat scenaariot läpi niin tulee samalla luoneeksi itselleen oikein kunnon stressin ja ihan turhan takia. Tai no nyt sattumoisin oli turhan takia, toki olisi voinut käydä toistekin päin. Mutta olisiko se stressaaminen ja ahdistelu silti auttanut tilannetta yhtään? No ei...
Olisipa tuonkin voinut hoitaa jo vaikka viime viikolla. Työnantajani oli nimittäin saanut sähköpostini jo heti kun olin sen laittanut, muttei ollut vain osannut vastata siihen mitään. Jos olisin siis soittanut vaikka parin päivän päästä, ei olisi tarvinnut stressata ja homma olisi ollut nopeammin hoidossa. No ainahan sitä voi jossitella vaikka maailman tappiin. Nyt vain toivon, että ne paperit sieltä tulevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti