Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa.

Niinhän se tuppaa aina menemään, ettei koskaan mitään hyvää, ellei sitten jotain pahaakin. Olin yhteydessä (taas vaihteeksi) Karolinska Universitetssjukhuset ruotsissa ja kyselin noista Kockin pusseista. Siellä kuulemma tehdään muutama vuodessa suunilleen (suomessa kun tehdään alle yksi vuodessa) ja mestan ylilääkäri oli sitä mieltä, että minun tapauksessani Kockin pussia/rakkoa ei kannata rakentaa koska siihen tarvitaan ainakin 50cm tervettä ohutsuolta. Eli riskinä olisi sitten lyhtysuolisyndrooma jos Kockin pussi pitäisi kuitenkin muuntaa avanteeksi... Eli nyt pitää miettiä, haluanko ottaa sen riskin (aika suuren sellaisen) vai jätänkö homman tähän. Mutta katsotaan nyt ensin mitä suomen puolella kirurgit sanovat. Jännä, että saan yleensä tuolta ruotsin puolelta paremmat ja yksityiskohtaisemmat tiedot leikkauksista sun muista :D Jotenkin tuo asiakaspalvelu suomen puolella kusee ikävästi...

Hyviäkin uutisia tänne lumen keskelle

Ah jotain hyvää tänään :) Työkkäristä soitettiin ja kovien kuulustelujen jälkeen (mikä on toki hyvin ymmärrettävää tilanteeni huomioon ottaen) todettiin, että jatketaan sitä "työnhakua" ainakin vielä syyskuulle ja jos silloin ei ole vielä mitään kuulunut, niin työntekijä ottaa yhteyttä ja jatketaan taas sitä hakua sitten niin pitkälle kuin tarpeen. JA sain myös kuulla, että tosiaan sieltä Erkosta kun saa 500pv sitä ansiosidonnaista, niin se on n. 2 vuotta koska päiviin lasketaan ne päivät joilta saa sitä rahaa konkreettisesti. Eli tässä onkin siis vielä ainakin päälle vuosi aikaa setviä näitä kuntoutusjuttuja ja hakea sitten ensivuoden puolella vaikka uudestaankin ilman, että tarvitsee stressata tuon ansiosidonnaisen kanssa. No sepä onkin hyvä uutinen. Sitten vain toivon, että saan kuntoutustukihommelin jotenkin kuntoon ennen sitä ettei jää puille paljaille, mutta yritän nyt olla stressaamatta jotain mikä saattaa tapahtua vuoden kuluttua (tai pidemmänkin ajan kuluttua) tai olla tapahtumatta. Sille kun en itse voi mitään kuitenkaan tehdä, niin turha liikaa stressata. Mutta ei tarvitse siis lähteä hakemaan uutta pienempää asuntoa! Mii sou veri häppi! Koska muuttostressi... Ei hyvä.

Samalla tosin juteltiin siitä, että työnantajani olisi pitänyt ottaa minuun yhteyttä niin, että paikalla olen minä, työnantaja ja työterveydenedustaja  miettimässä jotain työmahdollisuuksia, ja onko niitä. Ensin työkkärin täti sanoi, että minun pitää moinen järjestää jos ei työnantaja ole sitä tehnyt, mutta kun hän kuuli, että olenkin yksityisessä päiväkodissa niin sitten hän mietti, että ehkä onkin parempi, jos työnantaja ei moista ole tehnyt, että ei ota asiasta yhteyttä ettei hän ala tutkia asiaa tarkemmin koska nyt hänellä olisi jo oikeus antaa minulle potkut jatkuneen sairasloman/työkyvyttömyyden vuoksi. Olen sitä kyllä itsekin odotellut, että koska mahtaa potkut tulla. En tiedä miten sitten käypi noiden kuntoutusasioiden kanssa, että siirrynkö Kelalle vai jatkuuko ne edelleen Varmassa. Onneksi sen ei pitäisi tuohon ansiosidonnaiseen vaikuttaa jos moinen tapahtuu.

Mutta nyt yritän hetkeksi rauhoittua (vaikka nämä leikkausasiat onkin kovasti mielessä) ja yritän vain ajatella sitä, että nyt on raha-asiat suht kunnossa ainakin seuraavaksi vuodeksi ja siitä ylikin. Toki ei se stressi siitä, mitä sitten tapahtuu koskaan poistu kokonaan, mutta kun en asialle tällä hetkellä ainakaan voi tehdä mitään. Voin vain olla möllötellä ja toivoa parasta, kaiken suhteen.

Hellurei ja hellät tunteet.

Lääkärikuulumisia

Sainkin tänään Gastrolla piikillä D-vitamiinia seuraavan 6kk tarpeisiin. Piikki uusitaan kun menen taas syksyllä lääkärille uudestaan. Ihmettelen, ettei moista piikkiä ole jo aikaisemmin annettu kun kerran minulla nuo D-vitamiinit on olleet todella huonot jo pitkään. Mutta nyt oli kuulemma pelko jo siitä, että saan osteoporoosin, jos ei saada vitamiinia turvalliselle tasolle. No, eipähän tarvitse sitä murehtia sen enempää.

Juteltiin myös näistä avanne asioista ja siitä Kockin pussista. Istuin lekurilla yhteensä 50min!!! Ja keskusteltiin kaikesta mahdollisesta (ja vähän mahdottomastakin). Aina välillä tulee kyllä näitä tulevaisuuden gurulääkäreitä vastaan (toisinaan taas joutuu tyytymään niihin "ei niin hyviin" lääkäreihin). Ensimmäistä kertaa myös tämä lääkäri kuunteli oikeasti syyn sille, miksen halua avannetta. Ja hän sanoi ymmärtävänsä tilanteeni ja ajatukseni hyvin kun ajattelee kokemuksiani avanteen kanssa. Juttelimme myös siitä, että jos se avanne joskus tulisi, niin vaikka olisi kyseessä vakituinen avanne niin minulla tulisi varmasti sen kanssa olemaan edelleen samoja ongelmia kuin aikaisemminkin. Keskusteltiin myös siitä, miten paljon avanne-asiat ovat muuttuneet siitä kun minulla sellainen viimeksi oli. Tultiin siihen tulokseen, että minun ongelmiani ajatellen, ei muutosta ole kovin paljoa tullut. Mutta jokatapauksessa, kerrankin joku kuunteli minua oikeasti, eikä vain kehunut kuinka elämäni muuttuisi huimasti paremmaksi avanteen kanssa. Lääkäri myös totesi, että tuskin se avanne olisi paljoa parempi vaihtoehto, mutta vessassa ravaamista varmaan ainakin rajoittaisi jonkun verran. Entisten kipujen tilalle tulisi sitten uudet, mutta veski juoksun uskoisi helpottavan. No valitettavasti se vessajuoksu ei ole se ainoa ongelma, joten pysyn edelleen kannassani.

Keskustelimme myös tuosta Kockin pussista ja mahdollisuudesta, että sen voisi muuntaa täällä kotosuomessa tuoksi Bartlettin ileostomaksi. Kysymys olikin sitten se, että haluanko oikeasti olla ensimmäinen kenelle moista yritettäisiin. Sanoin, että jos on edes pienen pieni mahdollisuus, että elämä paranisi tästä sen avulla, niin olen valmis mihin vain. Toki jos Kocin pussi ei toimi, niin ainoa vaihtoehto on se avanne, mutta ainakin olen saanut vähän lisäaikaa elämälle ja tehnyt kaikkeni. Sitten voi luovuttaa ilman jossitteluja. Ainoa mutta tässä on se, että lääkäri ei ihan ollut varma, tehdäänkö noita Kockin pusseja/rakkoja vielä... Se jää siis edelleen nähtäväksi maaliskuuhun asti jolloin minulla on tähystys ja tapaaminen kirurgin kanssa. Sitten vain toivotaan, että kyseessä on vielä se oikea kirurgi (tosin viimeiset 3 vuotta minut on tähystänyt aina sama kirurgi).

Mutta nyt ainakin lyhyelle Gastrolistalleni pääsi taas uusi nimi :D Niin ja tekemäni B-todistuskin oli kuulemma oikein hyvä ja otettiin kiitollisuudella vastaan. Lääkäri lupasi hoitaa asian niin, että saan tällä kertaa paremman B-todistuksen jossa on oikeasti kerrottu kaikki tarpeelliset asiat. Sitä odotellessa, toivottavasti nyt tulee jotain muuta kuin "viitaten edelliseen". On sitten ihan eriasia onko tuolla todistuksella mitään merkitystä siellä vakuutusoikeudessa, mutta nyt siihen ainakin lääkäri lisää, että keskustelu kirurgin kanssa tulee olemaan leikkauksia koskien silloin ja silloin. Ehkä sillä kuntoutustuki taas lohkeaa... Ehkä ei.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014

Uusi vuosi tekee tuloaan ja olenkin miettinyt mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä vuonna 2013... Noh suoraan sanottuna ei mitään :D Polut kulkee samoja ratoja kuin viime vuonna, ja sitä edellisenä, joskin nyt tämä vuosi on mennyt ahdistuksen ja stressin vallassa kun ei tiedä mistä sitä toimeentuloa tulee saamaan, ja paljonko sitä saa ja mitä kaikkea muutoksia joutuu toimeentulon vuoksi tekemään.

Katsaus vuodelle 2014 ei ole kovin tätä vuotta kummoisempi ainakaan positiivisessa mielessä. Jos saan kuntoutustuen (mitä suuresti epäilen) niin jatkan vuoden verran samoilla linjoilla kuin nyt. Jos taas kuntoutustuki evätään joudumme avomiehen kanssa muuuttamaan todennäköisesti erillemme, jotta rahavarat riittävät elämiseen. Toinen vaihtoehto on etsiä meille kahdelle huomattavasti pienempi asunto mutta en ole ihan varma, kumpi vaihtoehdoista olisi loppupeleissä paskempi. Yhteisessä asunnossa olisin koko ajan "vieraana" koska avomies maksaisi vuokramme. Hän joutuisi myös maksamaan usein minun menojani mikä on aina ahdistavaa. Jos taas muuttaisin omilleni, saisin asumistukea, jolloin voisin maksaa itse vuokrani, mutta rahat eivät mitenkään riittäisi elämiseen työttömyystuella (muuten ehkä, mutta sillä ei paljoa opintolainoja sun muita maksella). Eli valittavana on kahdesta hyvin paskasta vaihtoehdosta se vähiten paska... Yksin muuttamisessa olisi se, että minun pitäisi jättää opintolaina jne. maksamatta ja menettäisin luottotietoni hamaan tulevaisuuteen asti. En voisi siis koskaan enää esim. muuttaa koska luottotiedottomana on melkoinen homma yrittää saada itselleen asuntoa.

Joudun myös tinkimään vielä enemmän menemisistäni ja niistä pienistä harrastuksista mitä tässä on ollut. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sosiaaliset kontaktit jäävät minimiin koska minulla ei ole varaa matkustaa edes viereiselle paikkakunnalle muista paikkakunnista puhumattakaan. Ja ei se 8€ seudusta edestakaisin ei ole iso summa, mutta sillä saa kuitenkin jo parin päivän ruoat ja miehen lompakkolla ei voi koko aikaa olla. Alkaa siis vielä suurempi penninvenytyskuuri jos/kun jään työttömyystuelle.
En edes tajua miksi minulle on tullut niin suurena yllätyksenä se, että tosiaan sairastuminen voi suistaa elämän hyviltä ja menestyksekkäiltä poluilta aivan sinne pimeimpiin syövereihin. En koskaan kuvitellut olevani köyhä ja kumppanistani täysin riippuvainen ihminen. Luulin, että jättäisin ne ajat lapsuuteen.  Mutta toisin kävi, eikä auttanut edes opiskelut.

Suurimpana ongelmana tässä on varmaan mielessä se, että voiko parisuhde kestää moista? Mieheni toki ansaitsee enemmän kuin minä, muttei kuitenkaan keskivertoa enempää. Eri asia olisi, jos mies tienaisi vaikka 3000 -> kuukaudessa, mutta näillä tienesteillä ei hirveästi kahta elätetä. Tai elätetään, mutta en halua syöstä miestäni samaan köyhyyskuiluun missä itsekin olen, koska sitä parisuhde ei ainakaan kestä. Eikä minusta ole avokumppanin velvollisuus elättää toista. Sellainen suhde ei vain voisi toimia vähävaraisilla.

Naimisiinkin olisi ihana päästä joskus elämässä. Mutta kosintaa ei ole kuulunut, eikä tule kuulumaankaan. Joskin se on ihan hyvä asia, koska naimisiin emme ainakaan voi mennä. Silloin minä en saisi nimittäin mitään tukia (tiesittekö, että työttömyystukea ei saa tai saa normaalia vähemmän jos on naimisissa ja mies tienaa sen verran, ettei sosiaalituelle ole tarvetta!? Minä en tiennyt, onneksi otin selvää).

No mutta, tässä nyt ajatuksia tämän vuoden puolella, toivotaan kuitenkin, että ensi vuosi sujuisi paremmin ja olisi vähän iloisempi mieli. Tuntuu, että tämä vuosi on mennyt niin masennuksen kourissa, että itseäkin yököttää.

Nyt on semmoista tekstiä että ei herkille silmille

Niin se vain on, että ei täällä kyllä saa apua yhtään mihinkään. Olen käynyt kaikki paikat, liitot sun muut mistä voisi saada jotain apua edes tähän vakuutusyhtiölle valituksen tekemiseen, mutta ei ole mitään tahoa joka siinä voisi auttaa. Olin jo varaamassa myös yksityiselle lääkärille aikaa, jossa saisin lääkärintodistuksen jollaisen tarvitsen, jotta vakuutusyhtiössä tajutaan edes millaisesta sairaudesta on kyse jne. Mutta ei onnistu, se tulisi maksamaan yli 300€ Lääkäri käynti olisi sen 150€ ja lääkärintodistukset alkavat 100€ summasta ja kun on kyse kovinkin laajasta todistuksesta, niin summa saattaa nousta tähtitieteelliseksi, eli täysin mahdotonta jo valmiiksi vähänvaraiselle.

Seuraavaksi aion ottaa yhteyttä HUS:in gastroon, mutta tiedän jo valmiiksi, että sieltä käsketään ottaa yhteys kuntoutuspolille joka ei voi tässä asiassa auttaa. Ja jos onnistun saamaan ajan gastrolle lääkärintodistuksen merkeissä niin todennäköisesti saan vastaani siellä lääkärin, jonka aivokapasiteetti ei ole tarpeeksi korkea yhden B-todistuksen kirjoittamiseen. Ja joo ei ole kyse siitä, ettei lääkäri kirjoita sinne mitä MINÄ  haluan vaan siitä, että he eivät kirjoita sinne mitään. Kun vakuutusyhtiöille ei auta, että todistuksessa lukee potilaan sairastavan jotain tautia, vaan siinä pitäisi olla selitetty taudin alkuperästä ja keskivaiheista ja itse taudista ummet ja lammet. Lääkärissä mielellään ottavat laajan lääkärintodistuksen hinnan, mutta eivät anna tilalle sitä laajaa todistusta vaan lähinnä vain pari riviä jossa seisoo, että: Viitaten edelliseen potilas on edelleen sairas". Jep jep, auttaa muuten hitosti.

Onkin aika naurettavaa, että tästä systeemistä on tehty sellainen kissa-hiiri leikki jossa edes lääkärit eivät pärjää, koska eivät osaa kirjoittaa juuri oikeita asioita, sairauden pelkkä toteaminen kun ei kenellekään riitä. Tämä on siis peliä jota pelataan ihmisten elämillä ja voittaja on se kenellä on eniten rahaa ja valtaa.

Psykologinikin sanoi tänään, että tuen saamiseen voi sekin vaikuttaa, että jos olen kirjoittanut LIIAN HYVÄN hakemuksen, jolloin katsotaan, että en voi olla psyykkisesti kovin sairas koska osaan artikuloida asiani niin hyvin paperille. No voi jessus. Ainoa keino on sitten ilmeisesti yrittää itsemurhaa, jotta voidaan todeta, että tyypillä tosiaan on ongelmia. Paska vain, etten ole sellainen ihminen joka lähtee itsemurhan kanssa pelleilemään. Jos siihen joskus lähden, niin lähden sitten kunnolla.

On tämä nyt yksi saatanan vittu koko touhu.

(Ja joo on täällä suomessa asiat niin hemmetin hyvin kun ne on paremmin kuin siellä Afrikassa. Eikä saisi koskaan kritisoida kun parhaansahan kaikki täällä vain yrittää. Kulkekaa pari kuukautta meikäläisen kengissä ja tulkaa sitten kertomaan mitä mieltä olette asiasta. Niin ja Afrikassa olisin sentään jo kuollut)

Ihmisten asenteet ja minä

Ehem... Laitoin Crohn ja Colitis liitolle sähköpostia tuossa pari päivää sitten koskien valitusta joka pitää laittaa kuukauden sisällä hovioikeuteen koskien kuntoutustukeani. Kysyin, että olisiko liiton kautta mahdollista saada jonkinlaista apua lainopillisissa asioissa tai apua valituksen tekemisessä tms. Vastaus oli aikamoinen...

Järjestösihteeri laittoi, että ymmärrettävästi kuntoutustukea en saa, koska avanne leikkaus on ainoa hoito sairauteeni enkä siihen ole suostuvainen. Tämä on vain kuulemma totuus, vaikka se ei minusta tunnu "kivalta". LUULISI, että kyseisestä liitosta saisi jotain tukea ja ymmärrystä, mutta asenne olikin vain, että miksi et mene avanne leikkaukseen kun se nyt on vain vähän "ei kiva" juttu. En muutenkaan ymmärrä, että joka kerta kun sanon etten halua avannetta (ja minulla on siihen ihan hyvät syyt!) niin minusta tehdään joko paha ihminen, joka haluaa olla ilkeä muille joilla on avanne, tai minua katsotaan alaspäin kun "en vain tajua", kuinka mahtavaa elämä avanteen kanssa voi olla.  Minne on unohtunut kokonaan ymmärrys ja kunnioitus minua ja minun päätöksiäni kohtaan? Päätös olla ottamatta avannetta on minun päätökseni ja minulla pitäisi siihen olla oikeus. Suomessa tosin ei ole, sillä jos en ota avannetta, en todennäköisesti saa jatkossa mitään tukia. Tällä tavoin ja näillä asenteilla yritetään siis auttaa minua tekemään päätös joka tulee muuttamaan koko elämäni (todennäköisesti huonompaan suuntaan). Valitettavasti minulle tulee tällaisesta ala-arvoisesta kohtelusta vain tunne, että en VARMASTI halua avannetta jo ihan vain vittuillakseni.

Yksikin nainen jolla itsellä on avanne sanoi minulle kerran, että pelkoni avannetta kohtaan on täysin absurdi, siihen ei ole mitään syytä ja että tunteeni avannetta kohtaan ovat täysin epärealistisia, koska minulla on ollut avanne joskus nuoruudessa, enkä ole nuorena osannut nähdä avannetta sellaisena kuin se oikeasti on. Niin no, minä voisin sanoa samaa ihmiselle jolla on avanne. Toki sitä ei halua nähdä niitä huonoja puolia kun avanteen kanssa elää. Ja tähän vielä sen verran, että tiedän avanteellisia ihmisiä joita se on oikeasti auttanut ja he elävät parempaa elämää avanteen kanssa, joten en halua hyökätä avanteellisia kohtaan tai avannetta kohtaa yleisesti. Haluan vain, että minut ja minun tahtoni, ajatukseni ja pelkoni otetaan tosissaan eikä lakaista maton alle. Minulla on ollut avanne, ja sen kanssa eläminen oli MINULLE yhtä helvettiä, enkä halua koskaan enää elämässäni kokea moista uudestaan. Joka kerta kun tulee lääkärien tai kirurgien kanssa puhetta avanteesta, siitä puhutaan kuin se olisi ihan vain "Pikkujuttu". No kiva, että lääkäreille on, mutta minulle se ei ole. Sama kuin sanoisi ihmiselle, jolta pitää jalka amputoida, että "no se on nyt vain sellainen pikkujuttu ja siihen pitää vain tottua, älä viitsi marista". Ei se ei ole pikku juttu joka on vain vähän "ei kiva" vaan se on koko elämän muuttava hyvinkin iso ja rankka asia. Toki jollekin voi olla pikkujuttu, eikä siinä mitään. Mutta minulla on omat tunteeni, ajatukseni, taustani, kokemukseni jne. Ja oikeus niihin, vaikka ne eivät olisikaan samanlaisia kuin muilla tai edes jonkun mielestä korrekteja tai realistisia.

Ehkä en olisi niin negatiivinen avannetta kohtaan jos jossain kohtaa joku olisi ottanut tunteeni tosissaan, eikä olisi vähätellyt niitä. Olisi kuunnellut mitä minulla on sanottavaa ja jutellut niistä minun kanssani, ei niin, että olisi yrittänyt kieltää kaikki negatiiviset tunteeni ja saada minut tuntemaan kiitollisuutta siitä, että minulle avanne ollaan laittamassa vaan oikeasti ottanut huomioon sen mitä minä sanon ja tunnen.
Ehkä...

Avanne pakotettuna onkin varmasti hyvinkin voimaannuttava ja tervehdyttävä kokemus.

(ja jälleen kerran, minulla ei ole tarkoituksena dissata tai olla ilkeä avanteellisia kohtaan. Avanne ei ole mikään ällöttävä tai kuvottava asia, eivätkä avanteelliset ole sen kummoisempia kuin me muutkaan ihmiset. Kaikki asiat joita yllä sanon ovat vain MINUN mielipiteitäni MINUN kropastani ja avanteesta, se ei koske ketään muuta avanteellista ihmistä. Kokemukseni ovat myöskin vain MINUN kokemuksiani. On paljon ihmisiä jotka elävät ihan onnellista ja tasapainoista elämää avanteen kanssa ja se on ihan mahdollista. Valitettava tosiasia vain on, että meille toisille avanne on isokin juttu ja jotkut eivät opi sitä koskaan hyväksymään ja sen kanssa eläminen voi olla todella haasteellista ja vaikeaa, kuten on minun tapauksessani ollut. Ja vaikka avanne on myös ulkonäöllinen haitta, on ulkonäkö kuitenkin vain yksi pienen pieni osa sitä, miksi koen avanteen ITSELLENI niin vaikeana asiana)

Narinaa, mietteitä ja mutinaa

Yleisesti ottaen olen aina ollut sitä mieltä, että naislääkärit ovat selvästi epäempaattisempia ja kylmempiä kuin mies lääkärit, ainakin tuolla sisätautiosastolla. Mutta tänään tapasin taas yhden erinomaisen ihanan naislääkärin joka oli aivan ihana! Mitään uutta ei  minun tilanteessa tietysti ole jne. Mutta jäi silti tosi hyvä mieli tuosta lekurikäynnistä. Nainen oikeasti kuunteli ja kyseli vielä ihan omaehtoisesti, että mitenkäs tuo masennus ja taloudelliset asiat jne. Menevät. No kerroin toki, että päin helvettiä as usua. Pientä väittelyä oli tuosta avanteestakin. Tuohon kuntoutustukeeni kun vaikuttaa se, etten suostu ottamaan avannetta (koska katson, ettei se muuta tilannettani ainakaan nykyistä paremmaksi). Tästä emme päässeet yhteisymmärrykseen, mutta lääkäri oli silti hyvin kunnioittava minun mielipidettäni kohtaan.

Sain myös pari koepakettia VSL#3 probioottia joka kuulemma useita pussiitista kärsiviäkin auttaa. Aine on sen verran kallista, ettei tule olemaan mitenkään päin mahdollista sitä hankkia itse, mutta tuleepahan kokeiltua. Kyseinen lääke tulisi maksamaan 200-300€/kk jos sitä alkaisi syödä eikä se ole Kela korvattavissa, joten se ei kasvattaisi lääkekattoakaan. Laskeskelin tässä, että kaiken kaikkiaan kaikki hoidot ja lääkeet mitä tarvitsisin ja joihin olisin oikeutettu tulisi maksamaan minulle kuukaudessa n. 600€. Siihen lasken siis nuo probiootit, psykoterapia sekä muut lääkitykset masennusta ja mahaa hoitamaan. Aikamoinen summa ihmiselle jolle vuokran ja laskujen jälkeen jää se hikinen 100€/kk :P Hoitotukea noihin VOISI saada, mutta se edellyttäisi kuitteja jo ostetuista ostoksista parin kuukauden ajalta, sekä psykoterapiassa käyntiä väh. 3kk ilman edes Kelan tukia. Ja huom, vaikka tukea voisi saada, se ei tarkoita että sitä käytännössä sitten kuitenkaan saisi. Sossusta voisi myös saada tukea siinä vaiheessa, kun olen käyttäny jo kaikki omat sekä miehen rahat noihin lääkkeisiin ja hoitoihin, joten saldo jäisi silti miinukselle (etenkin kun en voi toki pyytää/velvoittaa miestä maksamaan minun hoitojani). Mutta täytyy sanoa, että yhtä mahdotonta on saada se 3kk ajalle 1800€, jotta voisi hakea tukia kuin se, että maksaisi loppelämänsä moista summaa. Eli hoitoja ja apua olisi saatavilla jos olisin ilman parisuhdetta tai jos olisin varoissani. Mitä siis tehdä.

Pitäisi nyt saada aikaiseksi hankkia sosiaalityöntekijälle tapaamisaika (mikä sekin on muuten yllättävän vaikeaa, kaikki kun yritetään saada hoidettua joko netissä tai puhelimitse ja tämä minun ongelma vyyhti ei taida ihan puhelimessa ratketa). Mutta kun ei jaksa. Olen niin loppuun kulunut, puhki ja väsynyt näiden Varman tappeluiden ja kuntoutustukhakemusten ja työttömyystuen viidakossa, etten vain jaksa. Ja pakko sanoa, että näitä juttuja ei kukaan tervekään pystyisi itse tekemään, sairaasta nyt puhumattakaan. Mutta ei vain ole energiaa. Melkein tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja muuttaa sillan alle, ottaa viinapullo mukaan ja kuolla ensimmäisiin pakkasiin mukavasti maistissa. Onneksi on tuo Hauvelsson, jota ei voi jättää eikä sillan alle ottaa mukaansa. Jotain mikä pitää väkisin kiinni tässä elämässä.

Varma ei kelpuuta eläkeläiseksi ja kilot karisee

Tänään tuli tieto, että valitukseni työkyvyttömyyseläkkeestä EI mennyt läpi Varmassa. Nyt se lähtee sitten eteenpäin ja seuraavalla taholla menee n. 6-8kk päätöksen tekemisessä. Minulla on 30pv aikaa lähettää lisätietoa eteenpäin jos haluan. En nyt tiedä mitä lisätietoa tässä tarkoitetaan... Omilla sepustuksilla kun ei ole mitään väliä ja lääkärinpaperitkin sivuutetaan tuosta noin vain. Noh, en usko että menee läpi, mutta katsotaan nyt. Lokakuussa onkin sitten haku seuraavalle vuodelle, josko tällä kertaa menisi läpi, ehkä. Jos ei niin sitten en kyllä tiedä mitä tapahtuu ja mistä sitä rahaa saa...

Puntariperjantai kertoi kuitenkin jotain positiivista. Painoa tippunut nyt 600g mikä on ihan hyvä summa. Mittoja en ole ottanut, ne kun ei tosiaan ole kuukausiin muuttuneet minnekään, joten miksi turhaan stressata itseään moisilla. Jos sitten vaikka  muutaman kuukauden kuluttua taas ottaisi niitä mittojakin. Jos vaikka näkyisi jotain muutosta :)

Huijaus

Tässä juuri huvikseni laskeskelin, että mitä sieltä ERKO:sta tulee sitä työttömyysrahaa. Tajusin (liian myöhään), että mikä huijaus näissä ansiosidonnaisissakin on. Eli jos olen saanut palkkaa 2100€/kk siitä ansiosidonnaiseni on n. puolet eli 1050/kk (vähemmän kuin mitä eläke on). Tästä 1050€ otetaan vielä pois 20% veroina joten kuukausi summaksi jääkin vaivaiset 840€. En enää yhtään ihmettele, miksi niin monet työttömät menettävät luottotietonsa... Tällä kun maksaa vuokran ja opintolainan niin raha onkin melkein mennyt.  MUTTA jos en olisi ollut tyhmä ja maksanut itselleni tuota hemmetin ansiosidonnaista saisin Kelalta sellaiset vähän alle 500€/kk + asumistuen (nykyään kun sekään ei ole enää sidoksissa avopuolisoon) ja summaksi tulisi kuukaudessa 900€. Ei nyt hirveästi enemmän kuin ansiosidonnaisella, mutta enemmän kuitenkin. eikä olisi tarvinnut maksaa töissä ollessa joka kuukausi 30€ työttömyyskassaan täysin turhasta. Silloin ainoastaan ansiosidonnainen olisi ollut parempi ratkaisu jos olisin naimisissa. Mutta avoliitossa tai yksin eläessä, se oli todella huono päätös. Mutta eipä kukaan siitäkään minulle silloin aikanaan kertonyt. Kehoitettiin vain jo heti koulussa, että muistakaa liittyä työttömyyskassaan heti kun aloitatte työt, mielellään jo opiskelijoina. Ei olisi kannattanut.

Että kiitti taas letuista.

Yhteiskunta ajaa ihmisen ahtaalle, sekä fyysisesti että henkisesti.

En koskaan tajunnut, miten pieni työttömyysturva on, sehän on saman verran kuin mitä yksittäinen ihminen saa toimeentulotukea. Eli aivan naurettavan pieni summa, jos on tottunut neljäkertaa suurempaan palkkaan! Ansiosidonnaista toki voi saada, jos on maksanut työttömyyskassaan, mutta silloinkin ansiot jäävät yli puolta pienemmiksi kuin mitä ne alunperin ovat olleen. Taas olen huomannut olevani tietämätön asioista jotka eivät ole minua koskettaneet, varmasti samalla tavalla kuin suurin osa suomalaisista on tietämätön siitä millaista on OIKEASTI elää työkyvyttömyyseläkkeellä, toimeentulotuella tai kuntoutustuella.

Oma ajatukseni työttömyystuesta (ja huom. olen sosiaali-alan ammattilainen!) oli, että se on hieman pienempi kuin mitä ansiotulot töissä ollessa ovat olleet, suunilleen vaikka 70% ansiotuloista. Ja jos on maksanut ansiosidonnaista, saa 90% ansiotuloista. No ei, itse saan palkkatuloistani n. sen 40% ansiosidonnaisenkin avulla joka on pienempi summa kuin mitä saan kuntoutustukea kuukausittain. Pahinta on se, että kun ansiosidonnainen loppuu saan saman summan mitä kaikki muutkin työttömät, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa esim. Vuokraa. Eli ansiosidonnaiseni jälkeen joudumme valitettavasti muuttamaan avomieheni kanssa omiin asuntoihin, sillä en ole oikeutettu asumistukeen avoliittomme vuoksi.

Miten valtio voi ajaa ihmiset näin ahtaalle? Tiesin kyllä, että tilanne ei ole mikään kovin ruusuinen, mutta minut yllätti suuresti se tieto, että todella monet sairastuneet ihmiset joilta on evätty kuntoutustuki tai eläke ovat joutuneet pistämään velkansa/lainansa ulosottoon ja menettäneet näinollen luottotietonsa. Rahaa ei ole kunnolla ruokaan, lääkkeistä puhumattakaan. Pahin tilanne on silloin kun pitäisi vielä maksaa jotain hoitoja itse, kuten psykoterapia (kyllä Kela korvaa siitä osa, mutta silti se tulee todella kalliiksi). Toimeentulotukea ei saa jos asuu yhdessä toisen ihmisen kanssa, eikä sitä saa jos tienaa liikaa. Huomioon ei oteta esim. Velkoja ja lainoja joita pitäisi pystyä toimeentulotuella maksamaan. Tyhmähän sitä ihminen on kun ottaa velkaa ja lainaa, mutta valitettavasti se kuuluu elämään. Ja töissä ollessa ei ensimmäinen ajatus ole se, että jos joskus sairastun, joudun laittamaan kaiken ulosottoon koska minulla ei tule olemaan rahaa maksaa niitä. Sitä kun useimmat tuudittautuvat ajatukseen siitä, että valtio hoitaa heikoimmat ja sairaat. "Mutta onhan meillä suomessa asiat paljon paremmin kuin vaikka Afrikassa" Niin no... Saako epäkohdista kertoa vasta siinä tilanteessa, kun tilanne on mennyt jo yhtä pahaksi kuin siellä Afrikassa? Jos ihmiset tietäisivät  niistä jo nyt, niin ehkä asioille voitaisiin tehdä jotain.

Tänään sain Varmaltakin tietää, että yksi todennäköinen syy siihen, etten saa enää kuntoutustukea on se, että masennukseni katsotaan lieväksi jos en ole mennyt psykoterapiaan jota minulle on ehdotettu. Sitä ei Varma kerro, mistä minä pieraisen ylimääräisen 200€/kk moiseen kun ei ole rahaa ostaa edes masennuslääkkeitä... Mutta tukea ei tule, ellei ensin saa jostain rahaa, jotta saisi maksettua hoidostaan. Huomaatte varmasti, että olen aikamoisessa pattitilanteessa kyseisen asian kanssa. Toinen syy on todennäköisesti kieltäytymiseni avanteesta. Eli koska en halua tehdä itsestäni invalidia ja työkyvytöntä lopunelämäkseni, en saa tukia. Mietin kyllä jo sitäkin, että menen sen avanteen ottamaan ja jään masennuksen vuoksi sitten loppuelämäkseni hautomaan itsemurhaa jonnekin sillan alle. Mutta avanneleikkauskin maksaa, joten mistä rahat? Enkä kyllä oikeasti kyseistä leikkausta haluaisi.  Mutta jos on vaakakupissa raha tai avannettomuus, niin yhteiskunnassa on aika vaikeaa elää ilman sitä rahaa.

No joo tarkoituksena oli kirjoittaa jokin hieno kantaaottava kirjoitus yhteiskunnasta ja sen tuista jne. Tulikin vain paska sekava sepustus omasta morkkiksesta. Yksi suurinpia surujani on se, että aivoni eivät vain toimi enää niinkuin ne ennen toimivat. Kirjoittamisestakaan ei tule mitään vaikka yrittäisi. Joten jospa lopetan paasaamiseni tähän.

Varaton suomessa.

Noniin.

Nyt heittää sitten elämä oikein kunnolla häränpyllyä. Juuri kävin katselemassa työttömyystuen käsittelyaikoja ja nehän ovat sen saman 3kk kuin mitä Kelalla ja kaikilla muillakin on. Eli joudun olemaan täysin varaton seuraavat kolme kuukautta. No senhän kaikki ymmärtää, että moinen ei tule onnistumaan, ellei tosiaan halua luottotietojaan sun muita menettää. Joten ainoa mahdollisuus on nyt se, että menen keskustelemaan sosiaalityöntekijän kanssa siitä, miten nopeasti minulle pystytään hankkimaan toinen osoite, että virallisesti asuisin jossain muualla. Ja jos vaikka saisi asunnon jostain niin muuttaisin sinne. Tuskin tuon 3kk aikana monen onnistuu, joten olen miettinyt, josko muuttaisin nimellisesti äitini luokse, jolloin saisin ainakin jonkin verran tukia (nythän en saa niitä ollenkaan, en penniäkään).

Vaikeinta tässä on nyt se, että kolme kuukautta on aika lyhyt aika asunnon hankkimiseen tms. Mutta ilman rahaa moista aikaa ei kuitenkaan voi olla. Nyt on sen verran kusi kyllä sukassa, että en tiedä mitä tehdä. Saisikohan pankista otettua lainaa? Lainan kanssa on vain se paska, etten oikein tiedä kuinka paljon uskallan ottaa kun en yhtään tiedä mitä sieltä työkkäristä tulee (jos tulee). Eli saatan joutua todella pahaan velkakierteeseen tämän asian takia. Saako lainaa edes maksaa kerralla kokonaan pois? Ja rahattomana ei tietysti ole maksaa kuukausittaista summaa lainaa poiskaan. Ellei maksa sitä lainaa pois itse lainalla... Eeh kuulostaako monimutkaiselta.

Mutta nyt on tosiaan mietinnässä, että mistä voisi nopeasti saada asuntoa, tai kenties lainan ottamista... Pahinta on toki se, että vaikka kuinka soittelen sossuun tms. Niin sieltä ei voida neuvoa tietenkään siinä, mitä pitää tehdä jotta niitä tukia saisi. He ovat tietysti sillä kannalla, että mitä vähemmän valtion tarvitsee maksaa, sen parempi. Joten en siis tiedä mihin tai keneen voi edes ottaa yhteyttä moisen asian tiimoilta.

Huoh. Sinä joka luet tätä ja olet sen verran sairaana ettei työnteko onnistu ja aiot hakea kuntoutustukea tms. Älä tee sitä! Mene mielummin työkkäriin ja ilmoittaudu työkyvyttömäksi työnhakijaksi. Menetät varmaan ensimmäisen kuukauden rahat, mutta sen jälkeen saat työkkäristä turvallisempaa rahaa kuin yhdeltäkään eläkelaitokselta. Ja huomauttaisin vielä, että sairaudella ei ole väliä, eikä sillä miten sairas on. Päätöksen usein tehdään aikalailla perseestä repäisemällä, tälle tuki, tälle ei. Ja jos tukea ei tulekaan, niin sitten ihminen on aikamoisessa kusessa ja rahattomana. Ellei sitten ole säästöjä! Tosin vaikka olisin säästänyt kuinka töissä ollessani, ne säästöt olisivat jo kyllä kuluneet aikoja sitten... No mutta saa nähdä mitä tapahtuu.

EDIT: Saisikohan muuten kirkolta jotain apua? Antaakohan kirkko esim. Lainaa tms. Sossustahan ei saa ns. Lainaan rahaa, eli en saa mitään tukia, vaikka voisin maksaa ne takaisin myöhemmin. Mutta voisikohan kirkolta saada?

Päivän saldo ja puntariperjantai

Tänään kävin Meilahden Gastrolla tuon B-todistuksen tiimoilta. Jäi vähän paskainen maku suuhun. Lääkäri sanoi, että hän laittaa aikalailla saman todistuksen tulemaan mitä se kuntoutuspuolen lääkäri oli myöskin laittanut, että jos sillä ei saanut kuntoutustukea, niin hän ei usko, että tämäkään paljoa auttaa. Lätkäisin sitten rouvalle lapun eteen jossa on kaikki oireen listattuna mitä nyt tähän hätään keksin ja sanoin, että nuo ainakin pitää mainita, ellei niitä ole jo mainittu siinä tekstissä. No rouva lääkäri lupasi näin tehdä ja sanoi, että sanelee todistuksen ihan saman tien, jotta saan sen mahdollisimman nopeasti. Se oli ihan kiva yllätys, vaikka yleensä tuolta Meikusta aika nopeasti paperit tuleekin. Moni ei sitä muuten tiedä, että lääkäri ei itse paperia kirjoita vaan ainoastaan sanelee. Sieltä se menee automaattisesti todistustenkirjoittajille, jotka siis kirjoittavat sen mitä lekuri on sanellut ja pistävät eteenpäin oikeaan osoitteeseen. Eli jos todistuksilla kestää, ei vika ole useimmiten lääkärissä vaan ylityöllistetyissä kirjoittajissa :P

Nyt kun ei ole rahaa ostaa edes sitä bussikorttia niin joudunkin kävelemään aina tuonne lääkärinn ja takaisin. Tulee siinä yli 6 km tallustettua, mutta minkäs teet. Onneksi siinä on välissä puskia minne voi mennä kyykkimään jos tarve tulee.

Mutta nyt jään stressaamaan ja ahdistelemaan sitten sitä, millaisen päätöksen Varma asiasta tekee. Mitähän tapahtuu sellaisessa tapauksessa, että valitus ei mene läpi? Pitääkö sitten olla loppuelämänsä työkkärissä työkyvyttömänä työnhakijana? Täytyy varmaan tuostakin asiasta ottaa selvää, kun vaan jaksaisi.

Ja nyt vielä jos uskaltaisi/kehtaisi, niin pyytäisin josko psykiatri voisi kirjoittaa myös lausunnun, etenkin kun tällä viikolla tavattiin ihan henk. koht. Olisi ainakin ihan uutta tietoa Varmalle. Mutta voi olla, ettei psykiatri moiseen suostu/kerkeä. Silti kannattaisi toki kysyä. En tajua, miksi se on niin pelottavaa...

Työkkäristä ei ole kuulunut mitään, joten pitää sinnekin ensiviikolla soitella. Vaikka sieltä piti tulla soittoa minulle päin. Mutta pelkään, että jos odotan liian kauan, koko homma kusee ja rahansaaminen lykkääntyy tms.

PUNTARIPERJANTAI kertoo seuraavaa:
Kiloja -1 kg
Mittoja en kerennyt ottamaan ja nyt olenkin jo vetänyt suklaata sen verran, että en viitsi edes alkaa mittailemaan. Tosin mitat on monta kuukautta pysyneet ihan samoina, joten en usko, että nytkään on paljoa eroa. MUTTA sellaisen tein tänään, että vaihdoin tavoitepainona olleen 90kg nyt 80kg. Kiloklugin mukaan 22 viikon sisällä pitäisi onnistua moinen pudotus (toki toivon, että menisi nopeammin mutta jos nyt edes tuon 22 vko:n sisällä niin olisi ihan jees).

Rahajupinaa ja valitusta (jep jos et jaksa valituksia, niin älä lue :) )

Pampampaa! Taas täällä!
Justiin laskeskelin sossun sivuilta, että olisiko minulla oikeutta toimeentulotukeen. Monet on tässä nyt ihmetelleet, miksen hae toimeentulotukea kun sitähän pitää suomessa saada jos ei rahaa ole.  Mutta tosiaan kun kumppanin tulot lasketaan myös minun tuloiksi, niin en saisi sossusta penniäkään vaikka olen täysin persaukinen seuraavat pari kuukautta. Tiedän kyllä, että ihmisillä on käsityksenä, että sossusta saa jos ei rahaa ole, mutta kun ei vain saa jos elää avoliitossa. Tuloihin tietysti lasketaan myös ne mitä avopuolisoni saa vanhemmiltaan esim. lääkäri/lääkekuluja varten jne. Mutta nekin tietysti lasketaan minulle tuloina vaikka en niistä rahoista saa penniäkään enkä hyödy millään tavoin.

On aika erikoista, että kun toinen ei tienaa penniäkään koko kuussa, niin tukia ei anneta, koska avopuolison pieni palkka teoriassa pitää molemmat hengissä kaurapuuron turvin. Ymmärtäisin, jos avopuoliso tienaa sellaiset 4000€ -> €/kk. En enää ihmettele yhtään sitä, että monet tuilla elävät menettävät parisuhteensa, perheensä ja luottotiedotkin siihen samaan syssyyn. Minua tosin ei auttaisi edes luottotietojen menettäminen... En saisi mistään tukia, mutta velkoja ei tietysti tarvitsisi tällä hetkellä maksaa. Ne tosin purisivat kivasti takamukseen sitten myöhemmin. Ja jos suhde menee rahattomuuden takia poikki, olisin todella kusessa asunnon sun muiden asioiden suhteen. Joten luottotietojen menetystä yritän nyt kaikin tavoin välttää parhaani mukaan. Tässä kuussa vielä sain laskut maksettua säästöillä jotka olisi pitänyt laittaa opintolainan maksuun (en tiedä mitä olisi tapahtunut jos pankki ei olisi suostunut lykkäämään lainan maksua). Mutta ensikuussa ei ole mitään tuloja tulossa mistään suunnalta. Elokuussa toivottavasti sieltä työkkäristä jo jotain tulee... Ellei sielläkin keksitä jotain hyvää syytä olla maksamatta (en ihmettelisi moista enää lainkaan).

Luulin, että on ahdistavaa elää hyvin pienellä rahasummalla jolla saa nihkeästi ruoan ostettua... En voinut kuvitella, että ahdistus voisi enää olla pahempaa, mutta voin kertoa, että ilman rahaa eläminen voi olla vieläkin pahempi asia.

Työttömyysturva, ansiosidonnainen... Hulluus

Joo.. Tutkiskelin tuossa näitä ansiosidonnaistyöttömyys juttuja kun ihmettelen, että mitä sitä oikein maksetaan, kuka maksaa ja mistä se raha koostuu. Aluksi käsitin, että kun kuulun liittoon, että saisin Kelalta perusosan eli palttiarallaa 500€ ja siihen lisäksi ansiosidonnaisen joka olisi n. 1000€, jolloin rahaa tulisi verojen jälkeen n. 400€ vähemmän kuin mitä palkkani olisi ollut. Noh tajusinkin, että saan vain ansiosidonnaista (jos edes saan sitä, varmasti työttömyyskassa keksii jonkin syyn olla maksamatta) joka tekee n. 950€/kk eli 200€ vähemmän kuin mitä olen saanut nyt eläkkeellä ollessani. Huoh. Eihän tuo 200€ nyt kuulosta isolta pienennykseltä rahoihini, mutta jos ajatellaan, että minulle on eläkkeestä jäänyt velkojen ja vuokran jälkeen käyttöön n. 250€/kk niin huomaatte nyt miksi tulen olemaan aikalailla pahasti kusessa. Käteen tulee jäämään siis n. 50€ ja jo pelkästään lääkkeisiin menee kuukaudessa enemmän kuin tuo summa. Tosin lääkkeitä nyt en olekaan ostellut varmaan 6kk aikana melkein ollenkaan (paitsi halvinta mahdollista särkylääkettä). Paskinta tilanteessa on se, että vaikka rahaa ei jää elämiseen käytännöllisesti katsoen ollenkaan, en saa kuitenkaan sosiaalitoimistosta tukea, koska ansiosidonnaiseni on siihen aivan liian suuri.

Mietin jo, että ehdottaisin miehelle, että muutetaan erikseen asumaan, jotta minä saisin sossusta tukea ja saisin jopa ruokaa ostettua. Pienen tutkimisen jälkeen totean, että sossusta ei sitä tukea silti tulisi, koska jos vuokarni olisi vaikka sen 500€ niin "käteen" jää vielä se 450€ jolla pitäisi sitten elää. Tosin se menee kokonaisuudessa laskuihin ja opintolainan maksuun, mutta sitä sosiaalitoimisto ei ota huomioon. Noh, voinhan toki peruuttaa puhelimeni, nettiyhteyden, ja jättää opintolainan sekä Visa kortin maksamatta. Näinollen menettäisin luottotietoni, mutta mitäs sitä köyhä luottotiedoillaan. Oma moka tietysti, että olen töissä ollessani luottokortin ottanut ja opiskellessa lainan mennyt tyhmänä ottamaan... Nyt täytyy vain elää moisten päätösten kanssa, ei sitä ehkä kuitenkaan aina ensimmäisenä ajattele, että en nyt teekään samoja asioita mitä jokainen ikäiseni ihminen tekee, koska minä saatan joutua työttömyystuelle jossain vaiheessa...

Nyt ihmettelen suuresti niitä jotka valittavat, että ihmiset ovat vain työttömyystuella ja elelevät herroiksi valtion rahoilla... Hyvät ihmiset, voin kertoa, että työttömyystuki on niin pieni raha, että sillä ei paljoa pk. Seudulla elä, saatikka, että eläisi edes jotenkuten mukavasti. Ei vain ole mahdollista. Enpä siis todellakaan voi uskoa, että kovin moni ihminen olisi niin laiska ja tyhmä, että valitsisi työttömänä olemisen työllisyyden sijaan jos vain töissä käyminen on millään tavoin mahdollista. Ja jos näin tekee, niin on ihmisessä pakko olla jotain pahasti vialla, ja ehkä hänen silloin kannattaisikin jo hakea sairaseläkettä tms.

Nyt ainoa toivo minulle on siis se, että saan nopeasti päätöksen Varmalta missä valitukseni on otettu huomioon ja alan saada taas tuota määräaikaista eläkettä. Suuri summa sekään ei ole, mutta ainakin sillä saa ruoat ostettua. Varmaltahan tulee sitten kyllä takautuvasti sitä rahaa, eli jos hylätty päätös pyörretään niin saan ison köntän rahaa josta pitää tietysti maksaa ensin takaisin tuo ansiosidonnainen. Saan siis sitä kautta takautuvasti tuon saman summan kuin ennenkin, mutta sepä ei tietysti auta minua sinä aikana kun olen valituksen menoa odotellut ansiosidonnaisella.

Huoh, odotan kovasti maailman täydellistä romahtamista, jolloin koko yhteiskunta tuhoutuu ja jokainen joutuu pitämään huolen itse itsestään miten taitaa. Metsästäjä-keräilijänä elo olisi varmasti inhimillisempää vaikka joutuisikin taistelemaan eloonjäämisestään.

Mutta sitä odotellessa :)

Sinne män

Tänään lähti sitten valitus postiin kohti Varmaa. Tämän päivän postiin ei kerkeä, mutta maanantaina pitäisi olla kyllä perillä. Tiistaina pitääkin sitten heti olla soittelemassa perään, että onko paperit tulleet perille asti. Jos ei, niin ei auta muu kuin laittaa sitten netin kautta valitus uudestaan ja sitten nuo liitteet postissa perään. Tuohon postiinkaan kun ei voi 100% luottaa (tosin mihin voisikaan?).

Tuli käytyä myös psykolla ja seuraamme liittyi myös psykiatri joka jälleen ehdotti, että kuntoutumisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että pääsisin sinne psykoterapiaan. No sitähän ei tule tapahtumaan kuin ehkä sitten joskus, jos pääsen takaisin työelämään (= todennäköisesti never). Kyseinen homma kun on sen verran tyyristä, että siihen ei rahat riittäisi vaikka jättäisi ruoan ja kaikki lääkkeetkin kuukaudessa ostamatta. Sain myös uuden mielialalääkeresptin koska edellinen lääke ei ole kovin hyvin auttanut... En tosin kertonut, että olen monena kuukautena ollut ilman lääkettä ja säännöllisyys on hieman kärsinyt. Mutta katsotaan nyt josko saisi jostain lainattua sen verran, että saisi nuo uudet lääkkeet. Tai sitten odotan siihen asti, että tulee työkkäristä jotakin.

Ai niin työkkäristä vihdoin soitettiin tänään yli 2 vko:n odottamisen jälkeen. Valitettavasti olin juuri vessassa ja kun sieltä pääsin kömpimään ulos, oli soittaja jo lopettanut. Yritin soittaa numeroon takaisin, mutta sieltä ei vastattu. Saa nähdä, joudunko odottamaan vielä uudet 2 vko. ennen kuin minulle soitetaan takaisin. Ja siis siksi odottelen heidän soittoaan, että työkkäristä sanottiin "älä soita meille, me soitamme sinulle" kun siellä viimeksi kävin. Ei siis ihan noilla sanoilla, mutta asia tuli kuitenkin selväksi :)


Tällaista tänään. Saa nähdä miten pitkälle tuon valituksen kanssa menee. Voi mennä vuosikin sen käsittelyssä, ellei Varma itse pyörrä päätöstään mikä on kuulemma erittäin harvinaista, joskin mahdollista. Tykkäävätköhän he mahtavan värisestä kirjekuorestani? Luulisi ainakin erottuvan hyvin kaikkien niiden muiden satojen valitusten joukosta :P




Ja vielä kuva hauvelssonista ihan vain huvin vuoksi :)

Sen siitä saa...

Niinhän siinä kävi, että stressasin ihan turhaan tuota soittoa työnantajalle. Ihan mukava rupattelu oli, ja työnantajakin oli ihan ymmärtäväinen ja lupasi toimittaa tarvittavat paperit mahdollisimman pian (tämän viikon aikana, kun on lomalla ensi viikon). Noooh... Vähän kyllä epäilen, että niitä papereita tämän viikon aikana sieltä tulee vaikka työnantajalla olisikin hyvät aikeet ne toimittaa siihen mennessä. Mutta eipäs nyt taas maalailla piruja seinille :) Yksi este on nyt hoidettu, eli tuo puhelinsoitto, nyt vain odotellaan sitten papereita saapuviksi.

Miten se onkin niin, että kun oikein stressaa ja käy päässään kaikki pahimmat scenaariot läpi niin tulee samalla luoneeksi itselleen oikein kunnon stressin ja ihan turhan takia. Tai no nyt sattumoisin oli turhan takia, toki olisi voinut käydä toistekin päin. Mutta olisiko se stressaaminen ja ahdistelu silti auttanut tilannetta yhtään? No ei...

Olisipa tuonkin voinut hoitaa jo vaikka viime viikolla. Työnantajani oli nimittäin saanut sähköpostini jo heti kun olin sen laittanut, muttei ollut vain osannut vastata siihen mitään. Jos olisin siis soittanut vaikka parin päivän päästä, ei olisi tarvinnut stressata ja homma olisi ollut nopeammin hoidossa. No ainahan sitä voi jossitella vaikka maailman tappiin. Nyt vain toivon, että ne paperit sieltä tulevat.

Valitus kirjoitettu!

Nyt sain vihdoin kirjoitettua Varmalle valituksen ja aika pitkä sepustus siitä tulikin. Pistin jopa hieman kritiikkiä hylkäystä kohtaan, kun eivät lekurit ole selkeästi edes minun papereita lukeneet kunnolla, vaikka kovasti mukamas ovat niiden tiimoilta sitä palaveriä pitäneet (päättäjän mukaan jopa oikein kolme kertaa! Uskoo ken tahtoo, itse en ainakaan haluaisi ajatella, että lääkärit voivat olla niin tyhmiä).

Mielestäni sain kirjattua kaikki hyvinkin totuudenmukaisesti joskin käytin esimerkkeinä aina niitä kaikkein pahimpia päiviä, mutta niinhän se varmaan pitääkin tehdä. Mitä sitä suotta siloittelemaan vaikka joitain parempiakin päiviä vastaan tulee aina silloin tällöin. Ainoa mikä rassaa on se, että kun tällainen mattimeikäläinen ei voi tietää sitä vakuutusyhtiölekureiden jargonia mitä he tietysti vaativat kaikilta, jotta paperit olisivat mahdollisimman vaikealukuisia ja tajuisia. Esim. jos lääkäri kirjoittaa papereihin, että henkilö kärsii väsymyksestä se ei ole sairaus eikä näin ollen oikeuta mihinkään. Oikea termi onkin siis fatiikki, joka on huomattavan paljon parempi jos lääkäreiltä kysytään. Mutta mistäpä sitä normi ihminen voi  tietää. No minä latelin kyllä fatiikit, väsymykset ja kaiken mahdollisen, joten saa nyt nähdä miten käy.

Vielä pitäisi saada aikaiseksi soitettua työnantajalle maanantaina. Laitoin hänelle e-mailia, mutta luonnollisesti hän ei ole vastannut. Tyänantajani on hyvinkin persoonallinen ja tempperamenttinen tapaus, sekä illkeä, narsistinen ja aikamoisen inhottava tyyppi. voi siis hyvin olla, että rahan saamiseni venyy ja venyy, jos en saa tarvittavia lippusia ja lappusia kyseiseltä henkilöltä ajoissa. Voi olla, että joudun ottamaan ihan liittooni yhteyttä, josko he sitten voisivat kyseisessä asiassa auttaa.

Voi tätä ahdistusta ja inhoa näitä lippusia lappusia, soittoja, anomisia sun muita kohtaan. Sentään sain verkkopankin kautta tehtyä hakemuksen lyhennysvapaasta, että josko ei tarvitsisi nyt kesäkuussa lyhentääkään lainaa vaan voisi säästämänsä rahat käyttää elämiseen. Ei sitä paljoa ole, mutta yhden kuun laskut sillä saisi maksettua.

Nyt on sellainen olo, että kaikki energia on viety, ravistettu ja puristettu täysin tyhjäksi. Tänään en ole edes jaksanut liikkua yhtään, ei vain saa jalkoja tai kroppaa nousemaan vaikka kuinka yrittäisi. Ehkä onkin siis parempi kropan ja pään kannalta vain olla ja möllöttää tämä loppu päivä ja ehkä vielä sunnuntaikin... Kyllä sitä kerkeää liikkua ja huhkia taas maanantaina... Kerkeäähän?