Pakko kertoa, että olen nyt saanut päätökseen 30 päivän kyykkyhaasteen ja kyllä kuulkaas huomaa eron! Suosittelen ihan kaikille, ainoa hankaluus noissa kyykyissä on se, että ne alkaa käydä aikamoisen tylsäksi kun on päässyt 100 kyykkyyn asti :D On tässä se muutama kilokin tippunut, mutta pelkästään se ei selitä pepun ja reisien muodon muokkaantumista. Mitään ihmeistä ei siis ole tapahtunut, mutta huomattava muutos kylläkin. Kyykkyjä aion jatkaa edelleen, joskin painon kera. Kesälle 2017 sitten sellainen piukea fitness peppu :D (dream on!)
Yleensä kevät saa aikaiseksi ihan älyttömän masennuksen aallon mutta tänä keväänä moista ei ole kuulunut (toistaiseksi). En ole ihan varma mistä moinen voi johtua, mutta olen ihan tyytyväinen nykyiseen olotilaani. Tuntuu kuin alkaisi pikkuhiljaa heräilemään yli viiden vuoden pitkästä unesta. Mitenköhän sellaiset ystävät suhtautuvat jotka eivät ole koskaan oikein törmänneet siihen oikeaan minuun. Joskaan en nyt vielä ala juhlia, sillä masennus on siitä paska tauti, että se saattaa hetken kiusata ja päästää otteestaan kunnes sitä suistuukin vielä pahemmin radaltaan. Mutta jostain sitä energiaa on tullut vähän lisää. Olen aloittanut mm. kirjoittamisen jota rakastan, mutten ole vuosiin jaksanut pitkäjänteisesti tehdä. Nyt on jo parit fan ficit lemppari elokuvasta melkein valmiita ja lisääkin on tiedossa ihan varmasti, kunhan ensin saan nämä edelliset pois päästäni ja paperille. Mahtavinta on ollut huomata, että osaan kuin osaankin kirjoittaa fiktiivisiä tekstejä myös englannin kielellä, joka itseasiassa tuntuu jopa luonnollisemmalta kirjoittaa. Suht simppeliä tekstiähän minä kirjoitan, että mitään kovin korkealentoisia juttuja en enkuksi ole kirjoitellut. Nyt pitäisi vain keksiä joku paikka minne voisi noita kirjoituksiaan laittaa jakoon... Jos nyt kukaan haluaa meikäläisen tarinoita edes lukea, aikamoista K18 kamaa kuitenkin... :D
Olen taas löytänyt pientä iloakin tuosta liikunnasta. Minähän vihaan liikuntaa, oli se sitten melkein mitä tahansa (paitsi kamppailulajit ja uiminen jotka molemmat ovat poissa laskuista meikäläiselle nykyään). Mutta olen taas alkanut jopa kaivat juoksulenkkejäni. Parasta aikaa tyhjentää pää ja pistää musiikki kuulokkeisiin pauhaamaan, välillä tekisi kesken juoksun pistää tanssiksi :D Mutta jotain elonmerkkejä alkaa täällä päässä näkyä, sellaisia joita ei ole vuosiin näkynyt tai kuulunut. Katsotaan nyt mihin tuo uusi leikkaus johtaa, josko se toisi helpotusta elämään tai sitten vie pahemmin pimeisiin syövereihin jos se epäonnistuu. Mutta se jäänee nähtäväksi.
Tämä päivä on ihan jees päivä, mitä en olisi koskaan uskonut sanovani :D Eikä mitään erikoista ole tapahtunut. Taidanpa siis palata hetkeksi mielikuvitusmaailmaani komeiden miesten saartamaksi, kyllä kirjoittaminen on hyvää terapiaa :D
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hauskoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hauskoja. Näytä kaikki tekstit
perjantai 24. huhtikuuta 2015
torstai 11. joulukuuta 2014
Jos jotain mukavaa välillä?
Jotain mukavaakin täällä on tapahtunut, ei tosin avanteen tms. Tiimoilta. Pääsin taas laulamaan pari biisiä joulukonsertissa tuossa pari päivää sitten ja kyllä moinen aina hetkellisesti vähän piristää. Olen tosin aivan puhkipoikki ja kuollut koko rykäisyn jäljiltä, vähän liian aikaisin taisin lähteä juttuun mukaan. Mutta ei kaduta. Lääkkeiden avulla meni ihan hyvin ja avannelaattakin pysyi kiltisti paikallaan vaikka aloittikin hirveän kirvelyn jo aamusta vaihdon jälkeen. Kait sitäkin jänskätti :) Pääsin laulamaan muutamalle kappaleelle taustoja ja sitten vedettiin kaverin kanssa duona kaksi joululaulua: Winter Wonderland ja Walking in the Air (kyllä, se korkea versio). Hyvin meni esitys ja koko päivä oli aivan huikea. Tätä lisää :)
Nyt mietityttää tuo joulu. Minähän rakastan joulua yli kaiken. Joululahjat on jo hankittuna ja kuusi vain odotuttaa, että koska tulevat myyntiin niin haetaan saman tien :D MUTTA olen todella uupunut henkisesti ja fyysisesti. Pienikin stressi niin on kaikki voimat lopussa (kyllä, myös tuo konsertti vaikutti asiaan sillä tavoin, että käytin kaikki viimeiset energian rippeeni siihen ja nyt sitä energiaa ei tunnu enää saavan takaisin mistään) ja akka makaa jalat kattoa kohti sohvalla (tai oikeammin kyljellään kun ei voi maata selällään). Olenkin miettinyt, että tänä jouluna jättäisin suuren perhejuhlan väliin ihan oman henkisen ja fyysisen terveyden vuoksi. Yksi myös mikä mietityttää on se, että perheessä on pieniä lapsia ja en vielä tällä hetkellä kestä yhtäkään "miksi sun mahasta kuuluu pieru ääniä?" "Miksi sun massu pömpöttää tolleen?" "Äiti, miksi täällä veskissä haisee näin kauheelle tädin jäljiltä?" Jne. Olen todella herkässä olotilassa ja meinaan alkaa itkeä jo siitä, että joku vilkaisee maha-aluettani kun kävelen kadulla. Lisäksi haistan koko ajan ulosteen hajun ympärilläni, mikä häiritsee todella paljon. Tiedän, että tämä kaikki varmasti tulee helpottamaan ajan kanssa, kun avanteeseen tottuu ja siitä tulee ihan normia arkea niin ei lastenkaan kysymykset tai kommentit paljoa haittaa. Mutta juuri nyt tässä hetkessä, ne ovat minulle liikaa. Harmittaa vain sinänsä, että rakasta kyllä perhejoulujamme sillä juhlimme ihan koko perheen voimin ja tunnelma on sen mukainen. Mutta aina (eli nyt) ei vain jaksa. En haluaisi loukata perhettäni, joten en tiedä miten oikein selittäisin heille, etten välttämättä ole tulossa heidän joulupöytäänsä tänä vuonna.
Joka tapauksessa odotan kyllä joulua innolla, se on lempi aikani vuodesta. Lahjat olen jo
paketoinutkin, vielä muutama on postissa odottelemassa noutoa ja pari tulossa kun kerkiää. Muutoin on ne hommat hanskassa :) Jouluruokia en ole koskaan itse tehnyt vaan käynyt tosiaan äidin laatikoilla ja sitten avokin kanssa syöty valmistuotteita. Samoilla tänäkin jouluna olisi tarkoitus mennä. Tosin yritän olla stressaamatta yhtään mitään ruokiin ja syömiseen liittyvää. Kunhan on kinkku, laatikot ja mustaherukanlehti-juomaa (kuplivaa) niin olen tyytyväinen... Niin ja paljon lahjoja :P Mites teidän muiden joulut?
Nyt mietityttää tuo joulu. Minähän rakastan joulua yli kaiken. Joululahjat on jo hankittuna ja kuusi vain odotuttaa, että koska tulevat myyntiin niin haetaan saman tien :D MUTTA olen todella uupunut henkisesti ja fyysisesti. Pienikin stressi niin on kaikki voimat lopussa (kyllä, myös tuo konsertti vaikutti asiaan sillä tavoin, että käytin kaikki viimeiset energian rippeeni siihen ja nyt sitä energiaa ei tunnu enää saavan takaisin mistään) ja akka makaa jalat kattoa kohti sohvalla (tai oikeammin kyljellään kun ei voi maata selällään). Olenkin miettinyt, että tänä jouluna jättäisin suuren perhejuhlan väliin ihan oman henkisen ja fyysisen terveyden vuoksi. Yksi myös mikä mietityttää on se, että perheessä on pieniä lapsia ja en vielä tällä hetkellä kestä yhtäkään "miksi sun mahasta kuuluu pieru ääniä?" "Miksi sun massu pömpöttää tolleen?" "Äiti, miksi täällä veskissä haisee näin kauheelle tädin jäljiltä?" Jne. Olen todella herkässä olotilassa ja meinaan alkaa itkeä jo siitä, että joku vilkaisee maha-aluettani kun kävelen kadulla. Lisäksi haistan koko ajan ulosteen hajun ympärilläni, mikä häiritsee todella paljon. Tiedän, että tämä kaikki varmasti tulee helpottamaan ajan kanssa, kun avanteeseen tottuu ja siitä tulee ihan normia arkea niin ei lastenkaan kysymykset tai kommentit paljoa haittaa. Mutta juuri nyt tässä hetkessä, ne ovat minulle liikaa. Harmittaa vain sinänsä, että rakasta kyllä perhejoulujamme sillä juhlimme ihan koko perheen voimin ja tunnelma on sen mukainen. Mutta aina (eli nyt) ei vain jaksa. En haluaisi loukata perhettäni, joten en tiedä miten oikein selittäisin heille, etten välttämättä ole tulossa heidän joulupöytäänsä tänä vuonna.Joka tapauksessa odotan kyllä joulua innolla, se on lempi aikani vuodesta. Lahjat olen jo
paketoinutkin, vielä muutama on postissa odottelemassa noutoa ja pari tulossa kun kerkiää. Muutoin on ne hommat hanskassa :) Jouluruokia en ole koskaan itse tehnyt vaan käynyt tosiaan äidin laatikoilla ja sitten avokin kanssa syöty valmistuotteita. Samoilla tänäkin jouluna olisi tarkoitus mennä. Tosin yritän olla stressaamatta yhtään mitään ruokiin ja syömiseen liittyvää. Kunhan on kinkku, laatikot ja mustaherukanlehti-juomaa (kuplivaa) niin olen tyytyväinen... Niin ja paljon lahjoja :P Mites teidän muiden joulut?
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Ne positiiviset puolet laihtumisessa
Noniin nyt niitä laihtumisen hyviä puolia :) Vaikka edellisessä postauksessa ruodin, kuinka ah niin kamalaa se laihtuminen on, niin on sillä toki myös hyviä puolia! Tässä siis positiiviset jutut.
Pienemmät vaatteet: Onhan se nyt ihan mahti fiilis kun voi ostaa sen M koon paidan XXL paidan sijaan! Sillä hetkellä joskus meinaa tulla kyyneleet silmiin. Tai saa ostaa koon 40/42 paidan sen sijaan, että ostaisi kokoa 46/48 tai vielä suuremman. Ja se hetki kun oikeasti se paita mahtuu päälle vaikka onkin noin pientä kokoa! Isompana en suostunut ostamaan kokoa 46/48 suurempia yläosia, koska en vain halunnut olla niin iso. Osa vaatteista mahtui päälleni tuon kokoisina, mutta monesti jouduin jättämään ostamatta kun napit ei menneet kiinni tai käsivarret ei menneet läpi. Oi sitä onnen tunnetta kun kokeilin H&M kaupassa ensin koon 44 takkia, sitten menin kokoon 42 ja kaveri sanoi, että "ei kyllä sun täytyy ottaa vielä kokoa pienempi" Ja nyt minulla on siis koon 40 takki :D Pienempi kokoisena vaatteet myös sopii hieman paremmin, joskin sopivien vaatteiden löytäminen on edelleen hyvin vaikeaa.
Ihmisten kohteliaisuus/ huomio: Olen huomannut, että autoilijat pysähtyvät helpommin. Ennen sain jäädä odottelemaan, nyt autoilijat pysähtyvät ja päästävät minut menemään ystävällisellä käden heilautuksella! Minusta tämä on jotenkin naurettavaa, että jos on lihava niin autotkaan ei pysähdy... Mutta pakko sanoa, että kun ne pysähtyvät, niin se tuntuu hyvältä. Lisäksi miehet hymyilevät minulle... Katsovat silmiin ja hymyilevät! Ei siis toki kaikki, mutta aina välillä joku. 37kg aikaisemmin kukaan ei katsonutkaan minuun, tunsin olevani aikalailla näkymötän. Joskin jollain tasolla kait tykkäsin siitä.
Itsetunto: Välillä se itsetunto pukkaa esiin pikkuisen. Siinä vaiheessa kun huomaa, että se koon M mekko menee päälle ja näyttää oikeasti kivalta (ainakin siellä pukukopissa). Tai kun on laittanut hiukset ja vähän meikannut, niin voi katsoa peiliin ja ihastella kun kasvot näkyvät, eikä huomio kiinnity ensimmäisenä siihen kaksoisleukaan. En voi edelleenkään sanoa, että minulla olisi hyvä itsetunto, tai että tykkään siitä mitä näen peilissä. Mutta voisin kuvitella, että ehkä jossain vaiheessa voisin tykätä, vaikka nyt sieltä tuijottaakin vähän vieras nainen.
Kohteliaisuudet: Tökeröitä "kohteliaisuuksia" kuulee kyllä usein, mutta nyt tulee vastaan ihaniakin kommentteja! Olen jo kolmesti saanut kuulla näyttäväni keijukaiselta kasvoista :D Joskin kuulemma oudon kauniilta, mutta kaunista se on outouskin!!!! :D Sitäpaitsi olen tottunut näyttämään oudolta, ei siinä mitään. Kiva, että joku näkee siinä kauneuttakin :) Ja aina hivelee kun kaveri sanoo, että "hitto tuo näyttää hyvältä/seksikkäältä päälläsi". Harmittavan usein vain tulee vastattua jotain "höpö höpö" tai " no eikä näytä, hyi!". Pitäisi oppia ottamaan kohteliaisuudet vastaan ilman, että alkaa dissaamaan itseään. Joskin miksikään itsetunto hirviöksi en myöskään halua tulla (joskin siitä tuskin on vaaraa).
Tuolit, penkit, junat, tramit jne.: Kyllä, mahdun istumaan paremmin. Etenkin kun minulla iso osa läskistä on juurikin perse/lantio/reisi osastolla. Mahdun istumaan niihin pieniinkin paikkoihin, enkä enää muserra vieressä istuvaa lyttyyn :D En myöskään pelkää, että istuessani rikon jotain tai romahdan jonkun päälle tms. Linnanmäelläkään ei tarvitse pelätä olevansa liian isokokoinen tai painava laitteisiin! Voi mennä ja touhuta rauhassa.
Naisellisuus: Minulla on naisellisempi olo. Piste. Se voi olla huono tai hyvä asia, mutta laitan se myös tänne positiivisiin juttuihin, koska nainenhan minä olen :D
Sirous: Olen aina ollut siro, mutta sirous on jäänyt sinne jonnekin lihavuuden alle. Nyt se alkaa taas näkyä. Minulla on pienet kädet, kapeat ranteet, pieni naama ja suht pienet piirteet muutenkin. Mitä pienemmäksi tulen, sitä sirommaksi muutun ja se ei minusta ole paha asia ollenkaan :) Toki kroppani on vähän sellainen vaihtelevainen, tömäkkä alapää ja siro yläpää :D Mutta minkäs sitä mallilleen voi ;) Ja tämä sirous on varmaan edesauttanut myös tuota naisellisuuden tunnetta esiin tulevaksi. Tunnen olevani sitä naisellisempi mitä sirompi ja pienempi olen (joskaan en halua liian pieneksi, muotoja pitää löytyä). Joillakin voi mennä tasan toisin päin tämäkin homma.
Pienemmät vaatteet: Onhan se nyt ihan mahti fiilis kun voi ostaa sen M koon paidan XXL paidan sijaan! Sillä hetkellä joskus meinaa tulla kyyneleet silmiin. Tai saa ostaa koon 40/42 paidan sen sijaan, että ostaisi kokoa 46/48 tai vielä suuremman. Ja se hetki kun oikeasti se paita mahtuu päälle vaikka onkin noin pientä kokoa! Isompana en suostunut ostamaan kokoa 46/48 suurempia yläosia, koska en vain halunnut olla niin iso. Osa vaatteista mahtui päälleni tuon kokoisina, mutta monesti jouduin jättämään ostamatta kun napit ei menneet kiinni tai käsivarret ei menneet läpi. Oi sitä onnen tunnetta kun kokeilin H&M kaupassa ensin koon 44 takkia, sitten menin kokoon 42 ja kaveri sanoi, että "ei kyllä sun täytyy ottaa vielä kokoa pienempi" Ja nyt minulla on siis koon 40 takki :D Pienempi kokoisena vaatteet myös sopii hieman paremmin, joskin sopivien vaatteiden löytäminen on edelleen hyvin vaikeaa.
Ihmisten kohteliaisuus/ huomio: Olen huomannut, että autoilijat pysähtyvät helpommin. Ennen sain jäädä odottelemaan, nyt autoilijat pysähtyvät ja päästävät minut menemään ystävällisellä käden heilautuksella! Minusta tämä on jotenkin naurettavaa, että jos on lihava niin autotkaan ei pysähdy... Mutta pakko sanoa, että kun ne pysähtyvät, niin se tuntuu hyvältä. Lisäksi miehet hymyilevät minulle... Katsovat silmiin ja hymyilevät! Ei siis toki kaikki, mutta aina välillä joku. 37kg aikaisemmin kukaan ei katsonutkaan minuun, tunsin olevani aikalailla näkymötän. Joskin jollain tasolla kait tykkäsin siitä.
Itsetunto: Välillä se itsetunto pukkaa esiin pikkuisen. Siinä vaiheessa kun huomaa, että se koon M mekko menee päälle ja näyttää oikeasti kivalta (ainakin siellä pukukopissa). Tai kun on laittanut hiukset ja vähän meikannut, niin voi katsoa peiliin ja ihastella kun kasvot näkyvät, eikä huomio kiinnity ensimmäisenä siihen kaksoisleukaan. En voi edelleenkään sanoa, että minulla olisi hyvä itsetunto, tai että tykkään siitä mitä näen peilissä. Mutta voisin kuvitella, että ehkä jossain vaiheessa voisin tykätä, vaikka nyt sieltä tuijottaakin vähän vieras nainen.
Kohteliaisuudet: Tökeröitä "kohteliaisuuksia" kuulee kyllä usein, mutta nyt tulee vastaan ihaniakin kommentteja! Olen jo kolmesti saanut kuulla näyttäväni keijukaiselta kasvoista :D Joskin kuulemma oudon kauniilta, mutta kaunista se on outouskin!!!! :D Sitäpaitsi olen tottunut näyttämään oudolta, ei siinä mitään. Kiva, että joku näkee siinä kauneuttakin :) Ja aina hivelee kun kaveri sanoo, että "hitto tuo näyttää hyvältä/seksikkäältä päälläsi". Harmittavan usein vain tulee vastattua jotain "höpö höpö" tai " no eikä näytä, hyi!". Pitäisi oppia ottamaan kohteliaisuudet vastaan ilman, että alkaa dissaamaan itseään. Joskin miksikään itsetunto hirviöksi en myöskään halua tulla (joskin siitä tuskin on vaaraa).
Tuolit, penkit, junat, tramit jne.: Kyllä, mahdun istumaan paremmin. Etenkin kun minulla iso osa läskistä on juurikin perse/lantio/reisi osastolla. Mahdun istumaan niihin pieniinkin paikkoihin, enkä enää muserra vieressä istuvaa lyttyyn :D En myöskään pelkää, että istuessani rikon jotain tai romahdan jonkun päälle tms. Linnanmäelläkään ei tarvitse pelätä olevansa liian isokokoinen tai painava laitteisiin! Voi mennä ja touhuta rauhassa.
Naisellisuus: Minulla on naisellisempi olo. Piste. Se voi olla huono tai hyvä asia, mutta laitan se myös tänne positiivisiin juttuihin, koska nainenhan minä olen :D
Sirous: Olen aina ollut siro, mutta sirous on jäänyt sinne jonnekin lihavuuden alle. Nyt se alkaa taas näkyä. Minulla on pienet kädet, kapeat ranteet, pieni naama ja suht pienet piirteet muutenkin. Mitä pienemmäksi tulen, sitä sirommaksi muutun ja se ei minusta ole paha asia ollenkaan :) Toki kroppani on vähän sellainen vaihtelevainen, tömäkkä alapää ja siro yläpää :D Mutta minkäs sitä mallilleen voi ;) Ja tämä sirous on varmaan edesauttanut myös tuota naisellisuuden tunnetta esiin tulevaksi. Tunnen olevani sitä naisellisempi mitä sirompi ja pienempi olen (joskaan en halua liian pieneksi, muotoja pitää löytyä). Joillakin voi mennä tasan toisin päin tämäkin homma.
torstai 10. huhtikuuta 2014
Rockia ja kauneusleikkauksia
Tuli käväistyä Moniäänirockissa Lahdessa tuossa tiistaina. Esiinnyin siellä kaverin ja "bändimme" kanssa. Esitys meni ihan hyvin ja oli ihan mukavaa. Ainoa mikä harmitti oli se, että tuomariston palaute oli aika geneeristä "hyvältä kuulosti, kannattaa jatkaa" jne. Saman palautteen saivat aikalailla kaikki, joten en nyt sitten tiedä, että menikö esitys hyvin vai ei :D Mutta suurimmat aplodit kyllä saatiin, mikä oli aika hieno homma :) Esitys ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut mennä, mutta en usko, että yleisössä huomattiin epäpuhtauksia ja pieniä rytmiongelmia vaikka omaan korvaan ne särähtikin hyvin helposti. Täydellisyyden tavoittelu ei ole helppoa. Kaverin tekemä biisi sai kehuja, ihan syystäkin. Se oli ihan piste i:n päälle esityksessämme.
Pakko sanoa, että yhdessä vaiheessa mietin jo, että valitiin ihan väärä biisi laulettavaksi kun valikoimamme "Let it Go" tökki tietystä kohtaa koko ajan. Mutta pienten muutosten jälkeen kappale meni ihan hyvin, eikä se tökkivä kohtakaan ollut mikään ongelma. Lauloimme vielä pari muutakin biisiä ja saatiin tuomaristossakin ainakin yhdelle tuomarille kyyneleitä silmiin :D Saavutus sekin XD
SITTEN näin kuvia itsestäni Facebookissa, siis sellaisia jotka oli otettu meistä esiintymässä. Hyi hitto miten ruma ihminen voi olla! En tajunnutkaan, miten karmiva kaksari minulla edelleen on laihtumisesta huolimatta. Aloin selailla plastiikkakirurgian sivustoja ja huomasin, että kaksarin poisto rasvaimulla on aika hinnakasta touhua. Joskin hinnat vaihtelivat 600€ - 3000€ väliltä. En käsitä, miten hintahaitari voi olla noin suuri. Mutta nyt on harkinnassa, josko alkaisin keräämään rahaa tuota kaksaria varten, joka on häirinnyt minua suuresti jo teini-ikäisestä lähtien. Siihen voisi ehkä jopa olla mahdollista hankkia ne rahat jostain. Mutta kovin paljoa suurempiin operaatioihin en kyllä kykenisi (enkä oikeastaan haluaisikaan muuta kuin nämä käsivarsien allit hoitaa).
Olen yleensä aika kauneuskirurgian vastainen, mutta vanhemmiten olen tullut siihen tulokseen, että jos ihmistä on oikeasti jokin asia ulkonäössä vuosia vaivannut niin, ettei kehtaa ulos mennä, niin miksei sitä voisi hoitaa pois. Jos vain rahaa löytyy moiseen. Toisille se ulkonäkö on selkeästi tärkeämpää kuin toisille, ja en näe syytä miksi ulkonäkö ei saisi olla tärkeää. Edelleen monet rintojen suurennukset, rasvaimut olemattomiin rasvoihin, isot kasvoleikkaukset jne. Ovat minusta aika hölmöä hommaa, eivätkä ketään onnelliseksi tee. Mutta jos jollain operaatiolla saa oikeasti elämästään parempaa, niin miksi ei, kunhan ei mene liiallisuuksiin ja tee itsestään muovinuken näköistä. Jokainen siis tehköön itselleen mitä haluaa, kun omasta pussistaan maksaa.
Ai niin ja ihan meinasi unohtua! Tapasin myös iki-ihanan kirjekaverini (joka kyllä myös jo ihan ystävältä tuntuu!) tuolla Moniäänirockissa. Hän tuli vartavasten katsomaan esitystämme ja olin kyllä todella iloinen ja otettu. Aivan ihana ihminen ja tullaan varmasti tapaamaan vielä tulevaisuudessakin jos se minusta on kiinni :D
Pakko sanoa, että yhdessä vaiheessa mietin jo, että valitiin ihan väärä biisi laulettavaksi kun valikoimamme "Let it Go" tökki tietystä kohtaa koko ajan. Mutta pienten muutosten jälkeen kappale meni ihan hyvin, eikä se tökkivä kohtakaan ollut mikään ongelma. Lauloimme vielä pari muutakin biisiä ja saatiin tuomaristossakin ainakin yhdelle tuomarille kyyneleitä silmiin :D Saavutus sekin XD
SITTEN näin kuvia itsestäni Facebookissa, siis sellaisia jotka oli otettu meistä esiintymässä. Hyi hitto miten ruma ihminen voi olla! En tajunnutkaan, miten karmiva kaksari minulla edelleen on laihtumisesta huolimatta. Aloin selailla plastiikkakirurgian sivustoja ja huomasin, että kaksarin poisto rasvaimulla on aika hinnakasta touhua. Joskin hinnat vaihtelivat 600€ - 3000€ väliltä. En käsitä, miten hintahaitari voi olla noin suuri. Mutta nyt on harkinnassa, josko alkaisin keräämään rahaa tuota kaksaria varten, joka on häirinnyt minua suuresti jo teini-ikäisestä lähtien. Siihen voisi ehkä jopa olla mahdollista hankkia ne rahat jostain. Mutta kovin paljoa suurempiin operaatioihin en kyllä kykenisi (enkä oikeastaan haluaisikaan muuta kuin nämä käsivarsien allit hoitaa).
Olen yleensä aika kauneuskirurgian vastainen, mutta vanhemmiten olen tullut siihen tulokseen, että jos ihmistä on oikeasti jokin asia ulkonäössä vuosia vaivannut niin, ettei kehtaa ulos mennä, niin miksei sitä voisi hoitaa pois. Jos vain rahaa löytyy moiseen. Toisille se ulkonäkö on selkeästi tärkeämpää kuin toisille, ja en näe syytä miksi ulkonäkö ei saisi olla tärkeää. Edelleen monet rintojen suurennukset, rasvaimut olemattomiin rasvoihin, isot kasvoleikkaukset jne. Ovat minusta aika hölmöä hommaa, eivätkä ketään onnelliseksi tee. Mutta jos jollain operaatiolla saa oikeasti elämästään parempaa, niin miksi ei, kunhan ei mene liiallisuuksiin ja tee itsestään muovinuken näköistä. Jokainen siis tehköön itselleen mitä haluaa, kun omasta pussistaan maksaa.
Ai niin ja ihan meinasi unohtua! Tapasin myös iki-ihanan kirjekaverini (joka kyllä myös jo ihan ystävältä tuntuu!) tuolla Moniäänirockissa. Hän tuli vartavasten katsomaan esitystämme ja olin kyllä todella iloinen ja otettu. Aivan ihana ihminen ja tullaan varmasti tapaamaan vielä tulevaisuudessakin jos se minusta on kiinni :D
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Mietteitä, vain mietteitä
Mitenkähän taas kaikki tuntuu niin ahdistavalta ja hankalalta... Aloitin taas mielialalääkkeidenkin syömisen, jos vaikka tällä kertaa niistä olisi jotain apua. Ajattelin, että jos saisi vähän tunteita tukahdutettua avanneleikkausta varten, niin ei ainakaan olisi pahasta.
Olen myös menossa esiintymään musiikkitapahtumaan muutaman viikon sisällä ja koko homma ahdistaa ihan älyttömästi. En ole niin hyvä kun haluaisin olla ja olen alkanut ajatella, että ehkä olenkin oikeasti tosi paska laulaja, mutta ihmiset eivät vain ole kehdanneet sanoa mitään. Olen alkanut miettiä, josko minun olisi vain aika jättää hanskat naulaan laulamisen suhteen ja keskittyä johonkin muuhun... En vain tiedä mihin. En ole koskaan ollut hyvä missään muussa paitsi laulamisessa. Tai niin olen aina ajatellut. Totuushan ei välttämättä ole aina se mitä ajattelee sen olevan. Toisaalta, nautin laulamisesta, eikä kukaan ole koskaan sanonut siitä mitään negatiivista... Äh nämä on nyt vain näitä masentuneen typerän mielen ajatuksia. En voisi lopettaa laulamista vaikka haluaisin, se on vain osa minua, ollut syntymästä asti.
Otin itsestäni myös bikinikuvia... Not a good idea. En ollutkaan tajunnut miten makkarainen selkä minulla on. Jännä sinänsä, että minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut selkämakkara ongelmaa, paitsi nyt laihduttuani. Samoin reidet ovat TODELLA paksut verrattuna muuhun kroppaan, etenkin sivusta katsottuna. Jos saisi reidet pienemmiksi ja selkämakkarat silentymään, niin olisi jo aika jees... Kunnes keksisin jotain muuta mistä voi valittaa.
No ainakin sain ostettua H&M:stä aivan IHANAN mekon! Se oli niin täydellisesti minua kaikinpuolin, että oli pakko ostaa. Onneksi ei ollut kallis :) Ja järkytykseni määrän voitte vain kuvitella, kun kokeilin huvikseni M kokoista mekkoa ja se olikin täydellisen sopiva! Kokeilin vielä lisäksi samaa mekkoa eri värisenä koossa L mutta se oli selkeästi liian suuri eikä istunut vaan jäi roikkumaan aika selkeästikin päälleni. Olin aika ihmeissäni... H&M kaupan M kokoinen mekko sopi minulle!?!?!
Ostin myös esiintymisasun tuonne musiikkitapahtumaan :P Mekko on Lindexistä ja kokoa 44 eli ei mikään kovin pieni koko. Kokeilin myös kokoa 42 joka olisi ehkä ollut sopivampi koko, mutta vihaan sivuvetoketjuja, koska en saa niitä koskaan kiinni kun mekko on päälläni, joten valitsin sen jonka sain vedettyä pään yli ilman, että tarvitsi avata vetoketjua ollenkaan... En usko, että se näyttää kuitenkaan mitenkään liian isolta, ihan hyvin tuntuu istuvan. Rinnat vain näyttää ihan megajärkkylolloilta! Mutta ei voi mitään.
Olen myös menossa esiintymään musiikkitapahtumaan muutaman viikon sisällä ja koko homma ahdistaa ihan älyttömästi. En ole niin hyvä kun haluaisin olla ja olen alkanut ajatella, että ehkä olenkin oikeasti tosi paska laulaja, mutta ihmiset eivät vain ole kehdanneet sanoa mitään. Olen alkanut miettiä, josko minun olisi vain aika jättää hanskat naulaan laulamisen suhteen ja keskittyä johonkin muuhun... En vain tiedä mihin. En ole koskaan ollut hyvä missään muussa paitsi laulamisessa. Tai niin olen aina ajatellut. Totuushan ei välttämättä ole aina se mitä ajattelee sen olevan. Toisaalta, nautin laulamisesta, eikä kukaan ole koskaan sanonut siitä mitään negatiivista... Äh nämä on nyt vain näitä masentuneen typerän mielen ajatuksia. En voisi lopettaa laulamista vaikka haluaisin, se on vain osa minua, ollut syntymästä asti.
Otin itsestäni myös bikinikuvia... Not a good idea. En ollutkaan tajunnut miten makkarainen selkä minulla on. Jännä sinänsä, että minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut selkämakkara ongelmaa, paitsi nyt laihduttuani. Samoin reidet ovat TODELLA paksut verrattuna muuhun kroppaan, etenkin sivusta katsottuna. Jos saisi reidet pienemmiksi ja selkämakkarat silentymään, niin olisi jo aika jees... Kunnes keksisin jotain muuta mistä voi valittaa.
No ainakin sain ostettua H&M:stä aivan IHANAN mekon! Se oli niin täydellisesti minua kaikinpuolin, että oli pakko ostaa. Onneksi ei ollut kallis :) Ja järkytykseni määrän voitte vain kuvitella, kun kokeilin huvikseni M kokoista mekkoa ja se olikin täydellisen sopiva! Kokeilin vielä lisäksi samaa mekkoa eri värisenä koossa L mutta se oli selkeästi liian suuri eikä istunut vaan jäi roikkumaan aika selkeästikin päälleni. Olin aika ihmeissäni... H&M kaupan M kokoinen mekko sopi minulle!?!?!
Ostin myös esiintymisasun tuonne musiikkitapahtumaan :P Mekko on Lindexistä ja kokoa 44 eli ei mikään kovin pieni koko. Kokeilin myös kokoa 42 joka olisi ehkä ollut sopivampi koko, mutta vihaan sivuvetoketjuja, koska en saa niitä koskaan kiinni kun mekko on päälläni, joten valitsin sen jonka sain vedettyä pään yli ilman, että tarvitsi avata vetoketjua ollenkaan... En usko, että se näyttää kuitenkaan mitenkään liian isolta, ihan hyvin tuntuu istuvan. Rinnat vain näyttää ihan megajärkkylolloilta! Mutta ei voi mitään.
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Turhaa höpinää
Väsymys on kova. Ollut jo pitkään. En tiedä mistä moinen johtuu, saatan nukkua 16 tuntia jos minun annetaan nukkua. Toki juoksen veskissä ison osan yöstä, mutta yleensä 12h on riittänyt siihen, että olen saanut pidettyä itseni päivän hereillä. Nyt ei tunnu edes tuo 16 h riittävän... On väsyttävää olla koko ajan väsynyt. Ei jaksa tehdä mitään, mennä minnekään ja kaikki maistuu puulta ja kaikkeen on vain pakotettava itsensä, jopa niihin mukaviin juttuihin.
Kävin tässä kyllä laivalla ystävien kanssa viime viikonlopulla su-ma. Oli oikein mukavaa, joskin se laivallakaan käyminen ei enää ole samanlaista kuin silloin nuorempana, eikä sen tarvitsekaan olla! Ennen parasta oli se, että sai juoda drinksuja ja katsella miehiä samalla kun pyöritteli itseään tanssilattialla. Nyt on drinksut muuttuneet buffetiksi ja miesten katseleminen kavereiden kanssa jutteluksi :D Tanssilattialla tosin vielä tykkään pyörähdellä. Mutta sitä se ikä teettää. Ja siis älkää käsittäkö väärin, en ole mitenkään pettynyt tähän muutokseen vaan nautin nyt vain erilaisista asioista kuin silloin ennen.
Koko risteilyn ajan tunsin itseni kyllä rumaksi ankanpoikaseksi joka on kanssa sisariaan lihavamapi ja vain odottaa sitä kun saisi muuttua joutseneksi (tietämättä, että onkin ihan vain normaali ja ruma ankanpoikanen, ei potentiaalinen joutsen). Mutta yritän vain tulla senkin asian kanssa toimeen, ei siinä muu auta. Turha sitä on kait loppuelämäänsä surra omaa ulkonäköään kun ei kuitenkaan kovin ratkaisevasti ole mihinkään vaikuttanut. On minulla silti mies, koulutus ja olisi ollut ihan hyvä tulevaisuus ilman tätä sairautta, ja sillä nyt ei ole mitään tekemistä ulkoisen habituksen kanssa.
Vähän harmittaa etten laivalta ottanut yhtäkään sellaista kuvaa jonka voisi tänne blogiin laittaa. Tuli kuvattua vain itseä ja kavereita :D Edes buffettiin en tajunnut kameraa ottaa mukaan. Mikäs sen hauskempaa kuin katsella syödystä ruoasta kuvia :P Tarkoituksena oli ottaa kuva itsestäni uudessa kotelomaisessa mekossa, mutta kuvat nähtyäni en kehtaa niitä tänne laittaa. Outoa kyllä sain parilta naiselta kehuja sekä mekostani, että kengistäni (ja pöllökaulakorustani!) mitä ei ole kyllä KOSKAAN aikaisemmin tapahtunut. Siis koskaan ei ole kukaan nainen kehunut vaatteitani :D En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia... Ehkä vieraat naiset kehuvat toisiaan säälistä?
Nyt vain odottelen seuraavaa lääkärireissua ja sitä mitä lekuri sanoo tuohon aikaisemmin mainitsemaani Kockin rakko ehdotukseen... Olen ehkä jo liikaakin laittanut toiveitani moiseen leikkaukseen, mutta se voisi olla elämän (ei hengen, mutta elämisen arvoisen elämän) pelastava juttu onnistuessaan. Eli ei mitään ihan pieniä asioita nämä.
Kävin tässä kyllä laivalla ystävien kanssa viime viikonlopulla su-ma. Oli oikein mukavaa, joskin se laivallakaan käyminen ei enää ole samanlaista kuin silloin nuorempana, eikä sen tarvitsekaan olla! Ennen parasta oli se, että sai juoda drinksuja ja katsella miehiä samalla kun pyöritteli itseään tanssilattialla. Nyt on drinksut muuttuneet buffetiksi ja miesten katseleminen kavereiden kanssa jutteluksi :D Tanssilattialla tosin vielä tykkään pyörähdellä. Mutta sitä se ikä teettää. Ja siis älkää käsittäkö väärin, en ole mitenkään pettynyt tähän muutokseen vaan nautin nyt vain erilaisista asioista kuin silloin ennen.
Koko risteilyn ajan tunsin itseni kyllä rumaksi ankanpoikaseksi joka on kanssa sisariaan lihavamapi ja vain odottaa sitä kun saisi muuttua joutseneksi (tietämättä, että onkin ihan vain normaali ja ruma ankanpoikanen, ei potentiaalinen joutsen). Mutta yritän vain tulla senkin asian kanssa toimeen, ei siinä muu auta. Turha sitä on kait loppuelämäänsä surra omaa ulkonäköään kun ei kuitenkaan kovin ratkaisevasti ole mihinkään vaikuttanut. On minulla silti mies, koulutus ja olisi ollut ihan hyvä tulevaisuus ilman tätä sairautta, ja sillä nyt ei ole mitään tekemistä ulkoisen habituksen kanssa.
Vähän harmittaa etten laivalta ottanut yhtäkään sellaista kuvaa jonka voisi tänne blogiin laittaa. Tuli kuvattua vain itseä ja kavereita :D Edes buffettiin en tajunnut kameraa ottaa mukaan. Mikäs sen hauskempaa kuin katsella syödystä ruoasta kuvia :P Tarkoituksena oli ottaa kuva itsestäni uudessa kotelomaisessa mekossa, mutta kuvat nähtyäni en kehtaa niitä tänne laittaa. Outoa kyllä sain parilta naiselta kehuja sekä mekostani, että kengistäni (ja pöllökaulakorustani!) mitä ei ole kyllä KOSKAAN aikaisemmin tapahtunut. Siis koskaan ei ole kukaan nainen kehunut vaatteitani :D En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia... Ehkä vieraat naiset kehuvat toisiaan säälistä?
Nyt vain odottelen seuraavaa lääkärireissua ja sitä mitä lekuri sanoo tuohon aikaisemmin mainitsemaani Kockin rakko ehdotukseen... Olen ehkä jo liikaakin laittanut toiveitani moiseen leikkaukseen, mutta se voisi olla elämän (ei hengen, mutta elämisen arvoisen elämän) pelastava juttu onnistuessaan. Eli ei mitään ihan pieniä asioita nämä.
torstai 26. joulukuuta 2013
JOULUN ILOA!
Jouluiset kuvatukset :D
Joulukuusemme, tänä vuonna jälleen aito sellainen :) Lahjatkin pääsi mukaan kuviin. Ja niitä olikin aikamoinen rypäs :D Olen selkeästi ollut tosi kilttinä.
Joulupäivän aamupala koko perheelle :D
Aamupuuron jälkeinen joulukuva Hauvelssonista :) Joululahjojen keskellä on hyvä köllötellä.
Joulukuusemme, tänä vuonna jälleen aito sellainen :) Lahjatkin pääsi mukaan kuviin. Ja niitä olikin aikamoinen rypäs :D Olen selkeästi ollut tosi kilttinä.
Joulupäivän aamupala koko perheelle :D
Aamupuuron jälkeinen joulukuva Hauvelssonista :) Joululahjojen keskellä on hyvä köllötellä.
maanantai 23. joulukuuta 2013
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Joulu tulee
Eipä ole enää pitkä aika jouluun, joten kuusen esille laittaminen on ihan ajankohtaista. Haettiin joulukuusi jo eilen ja oli tarkoituksena myös koristella se. No huomattiin sitten, että kuusenvalot on viime vuodelta heitetty pois ja pitäisi ostaa uudet. Saadaan uudet ostettua vasta 23 pv. Ongelmana on se, että avokki menee tuollon vielä töihin ja töistä suoraan vanhemmilleen. Hän tulee kotiin vasta 24 pv. illalla, joten saamme kuusen koristeltua vasta silloin :D Olisi ollut toki kiva nauttia kauniista kuusesta jo vähän aikaisemmin. Mutta lahjat halusin pistää kuusen alle silti.Käytiin lauantaina myös Tuomaan markkinoilla missä olikin porukkaa ihan kiitettävästi. Ostin jo viime jouluna ihanan joulupukki koristeen kuuseen ja nyt oli aikomuksena ostaa samalta tyypiltä joku toinenkin koriste ja mukaan lähtikin enkeli. Ensi vuonna sitten lumiukko :P
perjantai 20. joulukuuta 2013
FROZEN
Kuva täältä
Eli tänään kävin katsomassa ensi-illassa Disneyn uusimman animaation nimeltä Frozen. Käytiin ystävän kanssa katsomassa originaaliversio, mutta heti kun leffa tulee DVD:lle niin pitää katsoa suomalainen versio myös.
Elokuva kertoo siis sisaruksista nimeltä Elsa ja Anna. Elsa on isosisko jolla on salaisuus joka on salattu Annalta kunnes tämä kasvaa aikuiseksi ja on aika kohdata aikuisuus. Elsan salaisuus vie hänet uteen maailmaan josta Anna lähtee siskoaan pelastamaan. Mukana tietysti erinäisiä Hauskoja hahmoja, sekä rakkautta ja romantiikkaa.
Aivan ihana elokuva! Olen vieläkin niin fiiliksissä, etten osaa sanoa mitään älykästä. Tämä leffa menee ehdottomasti Disney animaatioiden lemppari kärkeen, top 5 ja ehkä jopa tasoihin ehdottoman suosikkini pienen merenneidon kanssa. Mukavaa oli myös nähdä jälleen tytöille suunnattu Disney leffa jossa oli mukana Girl Poweria eikä tytöistä oltu tehty mitään pelastettavia rättejä joita viskotaan miesten mielen mukaan sinne tänne. Lämminhenkinen ja suloinen koko perheen leffa ja veikkaan, että pojat viihtyvät tämän parissa myös, sen verran oli actionia ja taisteluita. Tässä traileri
Leffassa oli myös aivan ihan musiikki. Pitkästä aikaa oikein paloin halusta päästä kotiin hoilaamaan elokuvan biisejä. Etenkin Elsan oma "Let it Go" kappale oli aivan mielettömän upea ja sai ihan kylmät väreet aikaiseksi.
Pisteet 5/5
Eli tänään kävin katsomassa ensi-illassa Disneyn uusimman animaation nimeltä Frozen. Käytiin ystävän kanssa katsomassa originaaliversio, mutta heti kun leffa tulee DVD:lle niin pitää katsoa suomalainen versio myös.
Elokuva kertoo siis sisaruksista nimeltä Elsa ja Anna. Elsa on isosisko jolla on salaisuus joka on salattu Annalta kunnes tämä kasvaa aikuiseksi ja on aika kohdata aikuisuus. Elsan salaisuus vie hänet uteen maailmaan josta Anna lähtee siskoaan pelastamaan. Mukana tietysti erinäisiä Hauskoja hahmoja, sekä rakkautta ja romantiikkaa.
Aivan ihana elokuva! Olen vieläkin niin fiiliksissä, etten osaa sanoa mitään älykästä. Tämä leffa menee ehdottomasti Disney animaatioiden lemppari kärkeen, top 5 ja ehkä jopa tasoihin ehdottoman suosikkini pienen merenneidon kanssa. Mukavaa oli myös nähdä jälleen tytöille suunnattu Disney leffa jossa oli mukana Girl Poweria eikä tytöistä oltu tehty mitään pelastettavia rättejä joita viskotaan miesten mielen mukaan sinne tänne. Lämminhenkinen ja suloinen koko perheen leffa ja veikkaan, että pojat viihtyvät tämän parissa myös, sen verran oli actionia ja taisteluita. Tässä traileri
Leffassa oli myös aivan ihan musiikki. Pitkästä aikaa oikein paloin halusta päästä kotiin hoilaamaan elokuvan biisejä. Etenkin Elsan oma "Let it Go" kappale oli aivan mielettömän upea ja sai ihan kylmät väreet aikaiseksi.
Pisteet 5/5
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Stressaavaa joulunodotusta (joskaan ei joulun vuoksi stressaavaa)
Hei vain täältä hirveän ahdistuksen ja stressin keskeltä. Kohta lähtee taas Varmalle valituspaperia menemään ja mietin jo kuumeisesti mistä tällä kertaa saisin lääkärintodistuksen, kun olen juuri pari kuukautta sitten joka paikasta sellaiset saanut ja lekurit ei uusia kirjoittele joka kuukausi... Joten ainoa keino kait mennä ihan uuteen mestaan, eli terveyskeskuskeen josko sieltä saisi jonkinlaisen kokonaisvaltaisen B-todistuksen. Ihme touhua, kun pitää joka paikkaan olla omat todistuksensa, koska jos ei ole niin katsotaan, että tyyppi ei ole saanut lääkäreiltä todistuksia, vaikka viimeisimmät olisikin vasta 2kk sitten hankittuja... Voi hemmetti. No toivotaan, että terveyskeskusesta onnistun saamaan lääkärin ajan ensivuoden alussa.
Eilen oltiin ystävän kanssa pakanallisissa myyjäisissä Helsingissä Pauligin huvilalla. Olihan siellä monenmoista ihanaa kojua joskin aika pienet myyjäiset oli. Montaa kojua ei löytynyt. Paljon kuitenkin pakanoille soveltuvaa tavaraa. Omiin kätösiin sattui Blessed be puutaulu ja yksi kirja joka kertoi naisten sisäisesta magiasta. Kirjaa olen jo vähän lueskellut ja ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. Sellaista naisten omaa voimaantumista oman itsensä kautta magian avulla. Paljon oli kauniita käsintehtyjä juttuja, mutta valitettavan usein moiset ovat ihan liian hintavia meikäläisen lompakolle, mutta onhan niitä silti ihanaa hypistellä ja miettiä, mitä kaikkea ostaisi jos voisi :D
Päätettiin vielä lähteä kaupoille katselemaan viimeisiä joululahjoja (löysin vain itselleni kaikkea kivaa :D) ja törmättiin joulupukkiin! Ensimmäistä kertaa sain kuvan joulupukin kanssa kun en koskaan ole kehdannut mennä. Mutta nyt ystävä meni ensin ja sitten tungin minäkin itseni pukin kainaloon ja kameran eteen :D Vaikutan tosi pitkältä kuvassa, mutta oikeasti oltiin molemmat aika lyhkäisiä pukin kanssa :P Harmi etten ottanut enempää kuvia seikkailuistamme, en ikinä muista ottaa kameraa minnekään mukaan, tämäkin kuva on ystävän kameralla otettu :D
Eilen oltiin ystävän kanssa pakanallisissa myyjäisissä Helsingissä Pauligin huvilalla. Olihan siellä monenmoista ihanaa kojua joskin aika pienet myyjäiset oli. Montaa kojua ei löytynyt. Paljon kuitenkin pakanoille soveltuvaa tavaraa. Omiin kätösiin sattui Blessed be puutaulu ja yksi kirja joka kertoi naisten sisäisesta magiasta. Kirjaa olen jo vähän lueskellut ja ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. Sellaista naisten omaa voimaantumista oman itsensä kautta magian avulla. Paljon oli kauniita käsintehtyjä juttuja, mutta valitettavan usein moiset ovat ihan liian hintavia meikäläisen lompakolle, mutta onhan niitä silti ihanaa hypistellä ja miettiä, mitä kaikkea ostaisi jos voisi :D
Päätettiin vielä lähteä kaupoille katselemaan viimeisiä joululahjoja (löysin vain itselleni kaikkea kivaa :D) ja törmättiin joulupukkiin! Ensimmäistä kertaa sain kuvan joulupukin kanssa kun en koskaan ole kehdannut mennä. Mutta nyt ystävä meni ensin ja sitten tungin minäkin itseni pukin kainaloon ja kameran eteen :D Vaikutan tosi pitkältä kuvassa, mutta oikeasti oltiin molemmat aika lyhkäisiä pukin kanssa :P Harmi etten ottanut enempää kuvia seikkailuistamme, en ikinä muista ottaa kameraa minnekään mukaan, tämäkin kuva on ystävän kameralla otettu :D
maanantai 2. joulukuuta 2013
Pimpeli pom!
huhhahheija. Nyt onkin päivä mennyt mukavasti Facebookissa tapellessa melkeinpä itsestään selvästä asiasta, mutta niinhän se menee, että minulle itsestään selvä asia ei olekaan toiselle sitä jne. Joulua odottelen edelleen kovasti, samoin sitä lunta! Täällä on jo muutamana iltana tullut ehkä puolisenttiä lunta mutta se on aamuun mennessä aina sulanut. Mitä ihmettä jos jouluksi ei tulekaan lunta? Onko se edes joulu silloin?
Odotan myös innolla, että saisin vähän rahaa jotta pääsisin ostamaan avokille joululahjan sekä joulupaperia paketteja varten. Joululahjojen paketointi on suurinta huviani näin joulun alla. Harmillista vain, että paketoin ne lahjat usein jo marraskuun puolella ja joulukuussa sitten koritselen pari päivää ennen joulua :D Mutta onpahan ainakin hommat valmiina jos sitä sattuisi vaikka sairastumaan tms...
Vuoden ainoat pikkujoulutkin tuli tässä koettua, nimittäin Hartsilapsien kera miitissä. Ihan suht mukavaa oli, on vain aina orpo olo kun ei tunne ketään eikä oikein pääse piireihin mukaan vaikka tunkeutumisyrityksiäkin on ollut :D Mutta ainakin näki monia ihania nukkeja ja pääsi vähän juttelemaan muiden nukkeihin hurahtaneiden kanssa. Ja saipa ystävä yhden nuken myytyäkin miitissä, joten ei ollut hukkaan vietettyä aikaa.
Sekä kuvaa jumpsuitista jonka sain avokilta syntymäpäivälahjaksi. Heitetään sekään vielä kelttikoru Haltia prinsessa Etain - Mielihalujen ja Rakkauden sydän sekä vielä yksi joulukalentereistani! Kyllä minulla on niitä kolme joista yhden olen jo syönyt... Onneksi tätä Lego kalenteria ei voi syödä :P
maanantai 25. marraskuuta 2013
Synttärinhuumaa!
Heipparallaa taasen.
Eilen vietin synttäreitäni railakkaassa porukassa. Sitä ennen sain jo ennenaikaisia juhlakaluja paikalle, ystävän ja hänen poikansa. Siinä on niin mainio parivaljakko ettei paljoa paremmasta väliä :D Nuori herra on niin hyväkäytöksinen ja sosiaalinen, että ihan kateeksi käy. Pelasivat avokin kanssa tietokonepelejä melkein koko illan, niin saatiin äitimuorin kanssa leivoskelun merkeissä turista omia juttujamme.
Sitten siirryttiinkin sinne synttärien puolelle (virallisestihan ne ovat vasta tiistaina). Oli ihana fiilis kun kaikki rakkaimmat ystävät oli ympärillä. Ihan kaikki ei päässeet, mutta vieraita oli ihan riittävästi etenkin ruokakasaan nähden. Yksi ystävä toi mukanaan minimarenkeja ja toinen oli leiponut oikein kunnon synttärikakun. Ai että miten herkullista. Kuvassa näkyy myös hurmaavan pikkuneidin jalat :D Ihana pikkuinen tepsuttelija piti mukavasti vähän Minkalle seuraa :)
Teemana oli siis Liisa Ihmemaasta tutun hullun hatuntekijän teekutsut ja olin yrittänyt vähän koristellakin sen mukaisesti. Koristuksia ei kukaan pahemmin kommentoinut. Voi toki johtua siitä, että koristelin kämpän lähinnä nukeilla ja pehmoleluilla joita täällä on minun huoneessani yllin kyllin :D Eli ei kovin ihmeellistä XD
Lahjojakin sain! Ihania sellaisia tottakai. Oli kauneudenhoitotuotteita (jotka on jo kokeiltu ja erinomaisiksi havaittu!), koruja, kirjepaperia, postimerkkejä jne sekä ihan totaalinen ylläripylläri, eli tällainen neitokainen. Ainakin teemaan sopiva :D
Kyllä minulla on varmasti maailman parhaat ystävät... :) Avokki on tuhma ja antaa lahjansa vasta tiistaina, mutta onpaha jotain mitä odottaa :P
Eilen vietin synttäreitäni railakkaassa porukassa. Sitä ennen sain jo ennenaikaisia juhlakaluja paikalle, ystävän ja hänen poikansa. Siinä on niin mainio parivaljakko ettei paljoa paremmasta väliä :D Nuori herra on niin hyväkäytöksinen ja sosiaalinen, että ihan kateeksi käy. Pelasivat avokin kanssa tietokonepelejä melkein koko illan, niin saatiin äitimuorin kanssa leivoskelun merkeissä turista omia juttujamme.
Sitten siirryttiinkin sinne synttärien puolelle (virallisestihan ne ovat vasta tiistaina). Oli ihana fiilis kun kaikki rakkaimmat ystävät oli ympärillä. Ihan kaikki ei päässeet, mutta vieraita oli ihan riittävästi etenkin ruokakasaan nähden. Yksi ystävä toi mukanaan minimarenkeja ja toinen oli leiponut oikein kunnon synttärikakun. Ai että miten herkullista. Kuvassa näkyy myös hurmaavan pikkuneidin jalat :D Ihana pikkuinen tepsuttelija piti mukavasti vähän Minkalle seuraa :)
Teemana oli siis Liisa Ihmemaasta tutun hullun hatuntekijän teekutsut ja olin yrittänyt vähän koristellakin sen mukaisesti. Koristuksia ei kukaan pahemmin kommentoinut. Voi toki johtua siitä, että koristelin kämpän lähinnä nukeilla ja pehmoleluilla joita täällä on minun huoneessani yllin kyllin :D Eli ei kovin ihmeellistä XD
Lahjojakin sain! Ihania sellaisia tottakai. Oli kauneudenhoitotuotteita (jotka on jo kokeiltu ja erinomaisiksi havaittu!), koruja, kirjepaperia, postimerkkejä jne sekä ihan totaalinen ylläripylläri, eli tällainen neitokainen. Ainakin teemaan sopiva :D
Kyllä minulla on varmasti maailman parhaat ystävät... :) Avokki on tuhma ja antaa lahjansa vasta tiistaina, mutta onpaha jotain mitä odottaa :P
tiistai 12. marraskuuta 2013
Joulu ja lahjat!!!
On jälleen aika joulun ja joululahjojen. Okei no ei nyt ihan heti, mutta ensi kuussa jo ;) Ne ketkä ovat jo pidempään blogiani seurannut, tietävät, että RAKASTAN joulua ja etenkin joululahjoja (kyllä olen materialistisen lapsellinen). Mikään ei ole niin ihanaa kun ensin syödä avokin kanssa rauhassa runsas jouluillallinen, juoda kaakaota, katsoa jouluelokuva ja sen jälkeen avata joululahjat :D Perheemme innokkain joululahjojen avaaja on tietysti Minka Hauvelsson, jolle pitää aina muistaa ostaa monta pakettia :) Usein neiti tykkää myös avata meidän muiden paketit :D
Pakko pistää tässä joulua odotellessa pientä lahjalistaa taas tänne jutuista joita tahtoisin kovasti jouluksi. Ja kuten huomaatte, rakastan myös leluja ja toivon niitä etenkin avokiltani. Ei en leiki leluilla, mutta keräilen niitä. Mitä värikkäämpään ja käteen sopivampaa sen parempi.
Tänä jouluna kovassa huudossa ovatkin jumpsuitit ja yöhaalarit (kuva Citymarketilta)
Ja pyjamat (kuva Seppälästä):P
https://www.seppala.fi/trikooyovaate/fi_1304_6154032/dp?openGroup=5151
Muita kivoja vaatteita olisi ihan peruspaidat (kuva lindexiltä), joita ajattelin pyytää josko äitipukki sellaisia ostaisi (Samoin kuin pikkareita ja sukkia <3). Köyhälle on helppo ostaa kun mikä vaan käy :P
Toinen vaihtoehto olisi sellaiset kotona pidettävät lököpöksyt (seppälän sivuilta). Ostin vähän aikaa sitten moiset Henkka maukasta mutta uskokaa tai älkää niin L koon lökähousut on ihan liian isot ja tippuu päältä (erikoista sinänsä, että edes isoimma XL farkut eivät siellä mene päälle, mutta normipuolelta sitten lökärit menisi kokoa M?!?!)
Sitten ne lelut... Oih ihania leluja on niin paljon! Friends legot olisi mahtavia, mutta sovittiin avokin kanssa, että tänä jouluna ei osteta legoja. Tuli tuossa pari vuotta sitten osteltua aikalailla Harry Potter legoja ja nyt ollaan vähän nesteessä niiden kanssa :P
Mutta Lalaloopsy <3
Polly Pocket
Ja Monster High 13 Wishes Howleen Wolf
Myös vaikkapa Abbey Bominable, Operetta taikka Spectra kävisi, näitä tosin nyt on ihan turha miehelle listailla, hän ei osaa kumminkaan XD
Kalenteri vuodella 2014 olisi myös tilauksessa... Jotain ihanaa pinkkiä tms. Kenties jopa Monster High kalenteri :P Ken tietää XD
Olen myös toivonut erinäisiä kauneudenhoitotuotteita jne. Lähinnä ystäviltä. Alkaa omat varastot loppua ja kovasti kaipaisin vähän sellaista naisellista luksusta elämään. Esim tällainen L'Orealin Miss Manga ripsiväri olisi aika ihana. Yleensä kyllä aina jostain saankin jotain ihanaa tuoksuvaa lahjaa (viimeistään siinä vaiheessa kun pakotan miehen ostamaan).
Olen kovasti myös katsellut kelttikorut.com sivustoa joka on täynnä toinen toistaan ihanampia kaulakoruja. Haaveissa olisi joku pieni siro hopeinen koru käytettäväksi ihan arjessa vaikka joka päivä. Tuolta kelttikorut.comista olen myös ostellut muutamille ystäville lahjoja, mahtava paikka, voin suositella. Kauniita ja edullisia koruja jokaiseen makuun :D Esim. tämä on yksi suosikkini
Mitähän vielä keksisi...
Oh OMG (kyllä, olen teini sydämeltäni!) katsokaa mitä löysin!
Monster High pyyhe (Lekmer) <3
Pakko pistää tässä joulua odotellessa pientä lahjalistaa taas tänne jutuista joita tahtoisin kovasti jouluksi. Ja kuten huomaatte, rakastan myös leluja ja toivon niitä etenkin avokiltani. Ei en leiki leluilla, mutta keräilen niitä. Mitä värikkäämpään ja käteen sopivampaa sen parempi.
Tänä jouluna kovassa huudossa ovatkin jumpsuitit ja yöhaalarit (kuva Citymarketilta)
Ja pyjamat (kuva Seppälästä):P
https://www.seppala.fi/trikooyovaate/fi_1304_6154032/dp?openGroup=5151
Muita kivoja vaatteita olisi ihan peruspaidat (kuva lindexiltä), joita ajattelin pyytää josko äitipukki sellaisia ostaisi (Samoin kuin pikkareita ja sukkia <3). Köyhälle on helppo ostaa kun mikä vaan käy :P
Toinen vaihtoehto olisi sellaiset kotona pidettävät lököpöksyt (seppälän sivuilta). Ostin vähän aikaa sitten moiset Henkka maukasta mutta uskokaa tai älkää niin L koon lökähousut on ihan liian isot ja tippuu päältä (erikoista sinänsä, että edes isoimma XL farkut eivät siellä mene päälle, mutta normipuolelta sitten lökärit menisi kokoa M?!?!)
Sitten ne lelut... Oih ihania leluja on niin paljon! Friends legot olisi mahtavia, mutta sovittiin avokin kanssa, että tänä jouluna ei osteta legoja. Tuli tuossa pari vuotta sitten osteltua aikalailla Harry Potter legoja ja nyt ollaan vähän nesteessä niiden kanssa :P
Mutta Lalaloopsy <3
Polly Pocket
Ja Monster High 13 Wishes Howleen Wolf
Myös vaikkapa Abbey Bominable, Operetta taikka Spectra kävisi, näitä tosin nyt on ihan turha miehelle listailla, hän ei osaa kumminkaan XD
Kalenteri vuodella 2014 olisi myös tilauksessa... Jotain ihanaa pinkkiä tms. Kenties jopa Monster High kalenteri :P Ken tietää XD
Olen myös toivonut erinäisiä kauneudenhoitotuotteita jne. Lähinnä ystäviltä. Alkaa omat varastot loppua ja kovasti kaipaisin vähän sellaista naisellista luksusta elämään. Esim tällainen L'Orealin Miss Manga ripsiväri olisi aika ihana. Yleensä kyllä aina jostain saankin jotain ihanaa tuoksuvaa lahjaa (viimeistään siinä vaiheessa kun pakotan miehen ostamaan).
Olen kovasti myös katsellut kelttikorut.com sivustoa joka on täynnä toinen toistaan ihanampia kaulakoruja. Haaveissa olisi joku pieni siro hopeinen koru käytettäväksi ihan arjessa vaikka joka päivä. Tuolta kelttikorut.comista olen myös ostellut muutamille ystäville lahjoja, mahtava paikka, voin suositella. Kauniita ja edullisia koruja jokaiseen makuun :D Esim. tämä on yksi suosikkini
Mitähän vielä keksisi...
Oh OMG (kyllä, olen teini sydämeltäni!) katsokaa mitä löysin!
Monster High pyyhe (Lekmer) <3
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Sanan säilä
Kuten huomaatte, tuonne ylhäälle ilmestyi sivu nimeltä sanan säilä :) Ei hätää, se ei tiedä mitään sen kummoisempaa kuin, että olen luonut tällä sivulle pienen sisarsivuston jossa jaan luovan kirjoittamisen ryhmässä kirjoittamiani juttuja. Sanan säilä sisältää runoja, novelleja, proosaa, mielipiteitä, satuja, mitä tahansa nyt saatuu tulemaan mieleen.
Ideana ryhmässä on siis kirjoittaa 40-45 min. aikana kirjoitus annetusta teemasta. En ole muokannut tekstejä kirjoittaessani niitä blogille vaan ne ovat juuri sellaisia kun ovat tuon 40-45min aikana päästäni tulleet kynän kautta paperille :)
Jotta ei muuta kuin sinne lueskelemaan ainakin kerran viikossa tulevia uusia tekstejä. Saatan heitellä sekaan myös ihan kotona kirjoitettuja juttuja jos sellaisiin inspiraatiota löytyy.
Ideana ryhmässä on siis kirjoittaa 40-45 min. aikana kirjoitus annetusta teemasta. En ole muokannut tekstejä kirjoittaessani niitä blogille vaan ne ovat juuri sellaisia kun ovat tuon 40-45min aikana päästäni tulleet kynän kautta paperille :)
Jotta ei muuta kuin sinne lueskelemaan ainakin kerran viikossa tulevia uusia tekstejä. Saatan heitellä sekaan myös ihan kotona kirjoitettuja juttuja jos sellaisiin inspiraatiota löytyy.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Kirjamessut 2013
Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessuilla kun sain pari ilmaislippua (kiitos M <3). Ja ainoa kysymys joka nyt pyörii päässäni on, että miksi ihmeessä en ole aikaisemmin mennyt?!?!? Rakastan kirjoja, ja minusta on ihanaa kuunnella mitä ihmiset kertovat omista kirjoistaan tai keskustelevat kirjasta noin yleensä. Ensi kerralla pitää lukea joku sellainen kirjan myös, mitä käsitellään lukupiirissä, että pääsen sinnekin tunkemaan ison nenäni.
Oli aivan mahtavat kaksi päivää! Ja tietysti yksi olennainen osa tähän oli aivan mahtava seura!
Ja kukapa voisi vastustaa isoja kirjakasoja joissa kaikki kirjat maksavat 2€ kpl?!?! Sehän oli kuin taivat meille joille kirjat on kuin huumetta. Tuli ostettua kyllä tosi paljon kirjoja, mutta en varmasti ollut suurin kirjahamstraaja. Sain myös ostettua paljon joululahjoja ihmisille, joten melkein puolet ostamistani kirjoista jatkavat joulun alla matkaa sitten muille maille.
Ihan erityis mainintaa voisin antaa tässä vielä Osuuskumma kustannusyhtiölle joka esitteli mahtavia julkaisujaan ja ostin itsellenikin uusimman Steampunk antologian: Höyryä ja Helvetinkoneita. On kuulkaan aika mahtava teos, voin suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita kyseisestä genrestä ja niillekin jotka eivät ole, aina on aikaa tutustua uuteen :D
Myös Duodecimin julkaisema Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan on mainitsemisen arvoinen. Kirja keskittyy siis ahmintahäiriöön joka on suomessa eniten esiintyvä syömishäiriö. Uutuudessaan tämä häiriö on usein tuntematon jopa lääkäreille, joten kirja on todellakin tarpeellinen kaikille meille ahmijoille, etenkin sellaisille joiden ei ole mahdollista päästä varsinaiseen hoitoon. Olin myös kuuntelemassa kirja esittelyn jossa asiasta keskustelivat itse kirjoittaja, erikoislääkäri Anna Keski-Rahkonen sekä psykologi Katarina Meskanen (hänen hoidossaan olen itsekin ollut).
Kävin myös kuuntelemassa keskustelua Jane Austenista, Naisen iholla, 32 tarinaa tatuoinneista sekä jotain muutakin mitä ei nyt juuri muistu mieleen. Suurimman osan ajasta kuitenkin taisin viettää siellä kirjojen alelaareilla kaivautuneena syvälle kirjojen maailmaan :D
Tässä kirjat jotka itselleni ostin, lisäksi tuli tosiaan ostettua ainakin 10 kirjaa joululahjoiksi.
Leighton Gage: Haudatut muukalaiset
Marko Hautala: Itsevalaisevat
Guillaume Apollinaire: Mätänevä velho
Michael Swanwick: Lohikärmeen tytär
Steampunk: höyryä ja helvetinkoneita
Naisen elämä
Johanne Hildebrandt: Idun
Johanne Hildebrandt: Freija
(Osat trilogiaan josta minulla on jo yksi, Saaga)
Tanith Lee: Synnyinhauta
Patricia Cornwell: Kuolleiden kirja
Emma Donoghue: Huone
Oli aivan mahtavat kaksi päivää! Ja tietysti yksi olennainen osa tähän oli aivan mahtava seura!
Ja kukapa voisi vastustaa isoja kirjakasoja joissa kaikki kirjat maksavat 2€ kpl?!?! Sehän oli kuin taivat meille joille kirjat on kuin huumetta. Tuli ostettua kyllä tosi paljon kirjoja, mutta en varmasti ollut suurin kirjahamstraaja. Sain myös ostettua paljon joululahjoja ihmisille, joten melkein puolet ostamistani kirjoista jatkavat joulun alla matkaa sitten muille maille.
Ihan erityis mainintaa voisin antaa tässä vielä Osuuskumma kustannusyhtiölle joka esitteli mahtavia julkaisujaan ja ostin itsellenikin uusimman Steampunk antologian: Höyryä ja Helvetinkoneita. On kuulkaan aika mahtava teos, voin suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita kyseisestä genrestä ja niillekin jotka eivät ole, aina on aikaa tutustua uuteen :D
Myös Duodecimin julkaisema Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan on mainitsemisen arvoinen. Kirja keskittyy siis ahmintahäiriöön joka on suomessa eniten esiintyvä syömishäiriö. Uutuudessaan tämä häiriö on usein tuntematon jopa lääkäreille, joten kirja on todellakin tarpeellinen kaikille meille ahmijoille, etenkin sellaisille joiden ei ole mahdollista päästä varsinaiseen hoitoon. Olin myös kuuntelemassa kirja esittelyn jossa asiasta keskustelivat itse kirjoittaja, erikoislääkäri Anna Keski-Rahkonen sekä psykologi Katarina Meskanen (hänen hoidossaan olen itsekin ollut).
Kävin myös kuuntelemassa keskustelua Jane Austenista, Naisen iholla, 32 tarinaa tatuoinneista sekä jotain muutakin mitä ei nyt juuri muistu mieleen. Suurimman osan ajasta kuitenkin taisin viettää siellä kirjojen alelaareilla kaivautuneena syvälle kirjojen maailmaan :D
Tässä kirjat jotka itselleni ostin, lisäksi tuli tosiaan ostettua ainakin 10 kirjaa joululahjoiksi.
Leighton Gage: Haudatut muukalaisetMarko Hautala: Itsevalaisevat
Guillaume Apollinaire: Mätänevä velho
Michael Swanwick: Lohikärmeen tytär
Steampunk: höyryä ja helvetinkoneita
Naisen elämä
Johanne Hildebrandt: Idun
Johanne Hildebrandt: Freija
(Osat trilogiaan josta minulla on jo yksi, Saaga)
Tanith Lee: Synnyinhauta
Patricia Cornwell: Kuolleiden kirja
Emma Donoghue: Huone
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Flow toimii ja ei toimi, sekä Italian tuliaisia
Nyt on tuota Flown palashampoota käytetty sitten jo neljään otteeseen. Edelleen ei lähmäisyyttä tms. Hiukset tuntuvat ihan samalta kuin jos pesisin ne aiemmin käyttämilläni shampoilla, ei siis paremmalta tai millään tavalla huonommalta. Olen miettinyt, että ehkä tämä johtuu vain siitä, että olen jo pitkään käyttänyt "aineettomia" hiustenhoitotuotteita ja muotoilen hiuksiani tosi harvoin, eli en siihenkään ole käyttänyt paljoa aineita. Minulla ei siis ole hiuspohjassa sellaista shampoista tulevaa "kerrosta" joka useimmilla on se joka hiukset latistaa. Eli palasaippua ei sinänsä kohota sen kummoisemmin minun hiuksiani, eikä se lähmäkään ole tarttunut :D
Tuoksu on edelleen vallan mainio, puhdas ja raikas. Päänahka vähän kutisee, mutta sitä se on tehnyt aina, joten tuskin johtuu palashampoosta. Noh käytän nyt ainakin tuon loppuun ihan mielelläni. Palashampoon vaahtoavuus on muuten ihan eritasoa kuin normishampoon :D Se on ihana vaahtokasa päässä, eikä tarvitse edes paljoa laittaa XD
Tässä muuten hieno systeemi jonka kehitin tuon shampoon vuoksi, se kun ei saa olla märässä käytön jälkeen kun muutoin se muuttuu mössöksi (siitä todisteena pientä rusekaa liejua tuossa saippuapidikkeellä). Topsitikuista on yllättävän moneksi :D
Avokki tuli myös eilen kotiin Italiasta jossa oli veljensä ja isänsä kanssa ollut muutaman päivän. Sain tuliaisiksi koruja (ressukka ei okein osaa muutakaan ostaa). Ainakin minun värisiäni selkeästi ja kilpikonnat koruissa on aina hyvä juttu XD Kuinkakohan monta kilpikonnakorua minulla on... Pitäisi tehdä niistä kaikista oma postauksensa, ja lisääkin saa tulla!!! :D
Tuoksu on edelleen vallan mainio, puhdas ja raikas. Päänahka vähän kutisee, mutta sitä se on tehnyt aina, joten tuskin johtuu palashampoosta. Noh käytän nyt ainakin tuon loppuun ihan mielelläni. Palashampoon vaahtoavuus on muuten ihan eritasoa kuin normishampoon :D Se on ihana vaahtokasa päässä, eikä tarvitse edes paljoa laittaa XDTässä muuten hieno systeemi jonka kehitin tuon shampoon vuoksi, se kun ei saa olla märässä käytön jälkeen kun muutoin se muuttuu mössöksi (siitä todisteena pientä rusekaa liejua tuossa saippuapidikkeellä). Topsitikuista on yllättävän moneksi :D
Avokki tuli myös eilen kotiin Italiasta jossa oli veljensä ja isänsä kanssa ollut muutaman päivän. Sain tuliaisiksi koruja (ressukka ei okein osaa muutakaan ostaa). Ainakin minun värisiäni selkeästi ja kilpikonnat koruissa on aina hyvä juttu XD Kuinkakohan monta kilpikonnakorua minulla on... Pitäisi tehdä niistä kaikista oma postauksensa, ja lisääkin saa tulla!!! :Dlauantai 28. syyskuuta 2013
Päiväni kuvina.
Päivä ei nyt ihan lopussa vielä ole, mutta tässä minun lauantaini kuvina.
Aamulla heräsin univillasukat jalassa... Eriparia ja ovat vielä avokin sukat, mutta nukkuessa kukaan ei katsele :D Kyllä, olen nykyään öisin vilukissa. Ennen nukuin alasti mutta nykyään on pakko olla yöpuku ja villsukat sekä usein vielä kaksi peittoa päällekkäin. Uskon, että tällä laihduttamisella on jotain tekemistä asian kanssa.
Kirjeiden kirjoittamista, kuten melkein joka päivä, vielä olisi odottamassa ainakin kolmisen kirjettä, että kerkeisin kirjoittaa. Yleensä niitä ei kerry kasaa, sillä kirjoitan aina saman tien takaisin kun minulle kirje tulee, mutta tällä kertaa on mennyt tuon koiruuden kanssa vähän enemmän aikaa eikä kirjoittaminen ole ollut se ensimmäinen prioriteetti. Ihanaa rentoutumista kuitenkin :)
Eilen tuli juuri ennen kuin lähdettiin eläinlääkäriltä Minkaa hakemaan, minun ihanat Animators Collection nuket Disney Storesta. Niitä on pitänyt myös vähän hypistellä ja laitella hiuksia jne.
Sitten se sairas pieni Hauvelsson <3 Tein sille gramofonin sijasta tuollaisen pienen haavatyynyn, mutta se ei kyllä ole ollut kovin tehokas. Voi olla, että joudumme siirtymään takaisin kuitenkin gramofoniin kun koiruus on vähän paremmassa kunnossa ja alkaa tosissaan innostumaan haavasta...
Mitä olen syönyt tänään? Leipää ja pullaa. Fiksua eikö? Ruokavalioni on todella epäterveellinen, mutta pakko ahtaa suuhunta koko ajan jotain paskaa. Jos pitää valita saanko syödä kaksi suklaapatukkaa vai kunnon aterian, luulen, että arvaatte kumman valitsen...
Ja Minkan ottaessa pienet nokkaunet vieressäni pääsin hetkeksi uppoutumaan dekkarin maailmaan. Kyseinen kirja ei ole kirjailijan parasta antia, mutta ihan jännittävä kuitenkin.
Veskissä on tullut istuttua reilusti (kuten aina). Siellä olen tällä hetkellä lueskellut mm. Avokille ostamaani Fingerpporia, onko parempaa vessaluettavaa olemassakaan? Ja ennenkuin joku älähtää, että hyi luetko sinä veskissä MINÄ en koskaan lue veskissä!! Niin voin kertoa, että vietän päivästäni yhteensä varmaan ainakin pari tuntia vessassa istuessa, joten kyllä, luen siellä ja paljon. Oli ällöttävää tai ei.
Ja lääkkeitä on tullut annettua ja otettua. Tässä Minkan ja minun lääkevarat tältä päivältä. Huomatkaa Minkan hieno vaaleanpunainen antibiootti! Olen ehkä vähän kade...
Aamulla heräsin univillasukat jalassa... Eriparia ja ovat vielä avokin sukat, mutta nukkuessa kukaan ei katsele :D Kyllä, olen nykyään öisin vilukissa. Ennen nukuin alasti mutta nykyään on pakko olla yöpuku ja villsukat sekä usein vielä kaksi peittoa päällekkäin. Uskon, että tällä laihduttamisella on jotain tekemistä asian kanssa.
Seuraavaksi koneelle ja Coca-cola Zeroa aamupalaksi, kuten aina...
Kirjeiden kirjoittamista, kuten melkein joka päivä, vielä olisi odottamassa ainakin kolmisen kirjettä, että kerkeisin kirjoittaa. Yleensä niitä ei kerry kasaa, sillä kirjoitan aina saman tien takaisin kun minulle kirje tulee, mutta tällä kertaa on mennyt tuon koiruuden kanssa vähän enemmän aikaa eikä kirjoittaminen ole ollut se ensimmäinen prioriteetti. Ihanaa rentoutumista kuitenkin :)
Eilen tuli juuri ennen kuin lähdettiin eläinlääkäriltä Minkaa hakemaan, minun ihanat Animators Collection nuket Disney Storesta. Niitä on pitänyt myös vähän hypistellä ja laitella hiuksia jne.
Sitten se sairas pieni Hauvelsson <3 Tein sille gramofonin sijasta tuollaisen pienen haavatyynyn, mutta se ei kyllä ole ollut kovin tehokas. Voi olla, että joudumme siirtymään takaisin kuitenkin gramofoniin kun koiruus on vähän paremmassa kunnossa ja alkaa tosissaan innostumaan haavasta...
Mitä olen syönyt tänään? Leipää ja pullaa. Fiksua eikö? Ruokavalioni on todella epäterveellinen, mutta pakko ahtaa suuhunta koko ajan jotain paskaa. Jos pitää valita saanko syödä kaksi suklaapatukkaa vai kunnon aterian, luulen, että arvaatte kumman valitsen...
Ja Minkan ottaessa pienet nokkaunet vieressäni pääsin hetkeksi uppoutumaan dekkarin maailmaan. Kyseinen kirja ei ole kirjailijan parasta antia, mutta ihan jännittävä kuitenkin.
Veskissä on tullut istuttua reilusti (kuten aina). Siellä olen tällä hetkellä lueskellut mm. Avokille ostamaani Fingerpporia, onko parempaa vessaluettavaa olemassakaan? Ja ennenkuin joku älähtää, että hyi luetko sinä veskissä MINÄ en koskaan lue veskissä!! Niin voin kertoa, että vietän päivästäni yhteensä varmaan ainakin pari tuntia vessassa istuessa, joten kyllä, luen siellä ja paljon. Oli ällöttävää tai ei.
Ja lääkkeitä on tullut annettua ja otettua. Tässä Minkan ja minun lääkevarat tältä päivältä. Huomatkaa Minkan hieno vaaleanpunainen antibiootti! Olen ehkä vähän kade...
Eli ei tässä sen kummoisempia päivän aikana tapahdu :) Vielä aion lisää kirjeitä kirjoitella ja lueskella sekä tietysti hoidella pikkuista Hauvelssonia. Nyt neiti söi jo ruokaakin ensimmäisen kerran ilman, että tarvitsi väkisin suuhun tunkea (aamulla jouduttiin antamaan puoliväkisin kun antibioottia ei saa ottaa tyhjään massuun). Rentoa viikonloppua teille muillekin :)
sunnuntai 25. elokuuta 2013
perjantai 23. elokuuta 2013
Vaaleanpunaisia unelmia ja perjantaipuntaria
Viime jouluna otin kuvia Seppälässä olevista ihanista vaaleanpunaisista pörröisistä haalareista ja aamutakeista. En tuona jouluna saanut moisia varmaan jo senkin takia, etten olisi koskaan mahtunut edes siihen suurimpaan kokoon. Nyt voisi olla toivoa, mutta näitä ei taida enää olla Seppälässä tai missään muuallakaan myynnissä? Tuollainen olohaalari pitää kyllä itselle saada, vaaleanpunaisena ja pörröisenä, ajatelkaan nyt miten ihanaa istua sohvalla ja juoda kuumaa kaakaota kun ulkona pakkanen paukkuu! Kyllä, ajatukseni ovat jo talvessa, lumessa ja pakkasessa (sieltä se syksy tulla jolkottaa!).
Ja katsokaan nyt millainen ihana sänky oli aikeissa ostaa viime vuonna Minkalle?!?! Olin kuitenkin kiltti avokille, ja päädyimme nykyiseen beigeen versioon :P Mutta ah miten suloinen peti pikkuiselle prinsessa hauvelssonille <3
Ai miten niin tykkään vaaleanpunaisesta ja pinkistä?
Perjantaipuntarikin kertoi taas "karua" kieltään. Paino tippunut -1kg viime viikosta, mutta alimmasta painosta se on tippunut "vain" -500g . Se on soutanut ja huovannut nyt jonkin aikaa siinä 90.5 ja 88.9 kg:n tienoilla. Nyt se tipahti sitten 88.4kg. Eli toisaalta olen ihan tyytyväinen, mutta toisaalta harmittaa kokonaisuudessaan, että viimeisen kuukauden ajalta (siis tämän elokuun ajalta, ei ihan kokonainen kuukausi) painoa on tippunut tuon huimat 500g kokonaisuudessaan. Pärkeles. En voi kuitenkaan sanoa lipsuneeni niin paljoa, että tuo painon putoamattomuus selittyisi sillä. Aikalailla samalla systeemillä menty, vaikka olen ehkä pikkaisen enemmän syönyt (siis sellaiset 200-300kcl enemmän joinakin päivinä), mutta silti kalorit ovat olleet ihan reilusti miinuksella.
Noh, aina ei voi voittaa, ei vaikka tekisi töitä sen eteen. Ehkä kropalla on vain joku hengähdystauko tms.
Ja katsokaan nyt millainen ihana sänky oli aikeissa ostaa viime vuonna Minkalle?!?! Olin kuitenkin kiltti avokille, ja päädyimme nykyiseen beigeen versioon :P Mutta ah miten suloinen peti pikkuiselle prinsessa hauvelssonille <3
Perjantaipuntarikin kertoi taas "karua" kieltään. Paino tippunut -1kg viime viikosta, mutta alimmasta painosta se on tippunut "vain" -500g . Se on soutanut ja huovannut nyt jonkin aikaa siinä 90.5 ja 88.9 kg:n tienoilla. Nyt se tipahti sitten 88.4kg. Eli toisaalta olen ihan tyytyväinen, mutta toisaalta harmittaa kokonaisuudessaan, että viimeisen kuukauden ajalta (siis tämän elokuun ajalta, ei ihan kokonainen kuukausi) painoa on tippunut tuon huimat 500g kokonaisuudessaan. Pärkeles. En voi kuitenkaan sanoa lipsuneeni niin paljoa, että tuo painon putoamattomuus selittyisi sillä. Aikalailla samalla systeemillä menty, vaikka olen ehkä pikkaisen enemmän syönyt (siis sellaiset 200-300kcl enemmän joinakin päivinä), mutta silti kalorit ovat olleet ihan reilusti miinuksella.
Noh, aina ei voi voittaa, ei vaikka tekisi töitä sen eteen. Ehkä kropalla on vain joku hengähdystauko tms.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)