Shirataki Konjac nuudelit

Nyt vihdoin sain kokeiltua näitä erikoisia nuudeleita. Erikoisia siksi, että niissä ei ole ollenkaan hiilihydraatteja, gluteenia ja kaloreitakin vain vaivaiset kcl/100g. Eli melkein kalorittomia. Vähän epäilin, josko näistä olisi suuren pastafanin huijaajiksi, etenkin kun en tykkää edes tummasta pastasta koska se ei maistu ja tunnu suussa oikeanlaiselta. Noh, ei muuta kuin kokeiluun

Tällainen oli paketti, jonka olen hienosti sotkenut ties millä, olisikohan tuossa pidetty teepussia tms... Anyhoo, tuollaisia lillerilalleroisia palleroisia nuo ovat, ei kovin ruokahaluaherättävää :P

Pistin nuudelit haaviin ja nuo palleroiset tuntuivat aika hassuilta sormiin. Avasin nuo mytyt, pistin nuudelit kiehuvaan veteen 1 minuutiksi ja lisäsin ruokaan. Netissä ohjeena oli, että nuudeleita pitäisi paistaa soijan kera pannulla pari minuuttia, mutta pakkauksessa oleva ohje keittämisestä toimi ainakin minulla oikein hyvin. Eli nopeaa touhua.

Tässä lopputulos, aika aidolta näyttäää eikö? Ja maku oli oikein hyvä. Vähän riisinuudelien ja norminuudelien välimaastossa mutta meni minulle ihan hyvin spagetista. Nuudelit itsessään ovat tosi mauttomat, eli niitä kannattaa maustaa ainakin suolalla. Itse pistin keitinveteen runsaasti kasvislientä ja hyvää tuli. Sitten vain sekaisin jauhelihakastikkeen kanssa ja ei kun syömään. Nyt vielä odottelen, miten suolisto näihin reagoi. Toistaiseksi ainakin ihan hyvin. Vatsakin tuli ihan täyteen, tässä annoksessa on 105g nuudelia ja minusta se oli hyvä annos vaikka paketin mukainen annos per. henkilö olisi vain 70g. Se on aika pieni määrä näitä nuudeleita, joten suosittelen pikkaisen isompaa annosta jos on vähänkään nälkä.

Ainoa isompi ero normi spagettiin oli suutuntuma. Eli tämä nuudeli tuntuu suussa jokseenkin siltä, että niissä on enemmän tekstuuria joka hieman narskuu  hampaissa. Itse olen todella tarkka sen suhteen, miltä ruoka suussa tuntuu, mutta tämä tekstuuri ei haitannut minua ollenkaan. Hiilarisäväreitä en saanut kuten yleensä pastasta tulee, joten saa nähdä tuleeko silti pakko vetää spagettia jossain vaiheessa, vaikka korvike onkin vallan mainio :D Voin siis suositella laihduttajille, karppaajille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. 

Kirjamessut 2013

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessuilla kun sain pari ilmaislippua (kiitos M <3). Ja ainoa kysymys joka nyt pyörii päässäni on, että miksi ihmeessä en ole aikaisemmin mennyt?!?!? Rakastan kirjoja, ja minusta on ihanaa kuunnella mitä ihmiset kertovat omista kirjoistaan tai keskustelevat kirjasta noin yleensä. Ensi kerralla pitää lukea joku sellainen kirjan myös, mitä käsitellään lukupiirissä, että pääsen sinnekin tunkemaan ison nenäni.

Oli aivan mahtavat kaksi päivää! Ja tietysti yksi olennainen osa tähän oli aivan mahtava seura!
Ja kukapa voisi vastustaa isoja kirjakasoja joissa kaikki kirjat maksavat 2€ kpl?!?! Sehän oli kuin taivat meille joille kirjat on kuin huumetta. Tuli ostettua kyllä tosi paljon kirjoja, mutta en varmasti ollut suurin kirjahamstraaja. Sain myös ostettua paljon joululahjoja ihmisille, joten melkein puolet ostamistani kirjoista jatkavat joulun alla matkaa sitten muille maille.

Ihan erityis mainintaa voisin antaa tässä vielä Osuuskumma kustannusyhtiölle joka esitteli mahtavia julkaisujaan ja ostin itsellenikin uusimman Steampunk antologian: Höyryä ja Helvetinkoneita. On kuulkaan aika mahtava teos, voin suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita kyseisestä genrestä ja niillekin jotka eivät ole, aina on aikaa tutustua uuteen :D

Myös Duodecimin julkaisema Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan on mainitsemisen arvoinen. Kirja keskittyy siis ahmintahäiriöön joka on suomessa eniten esiintyvä syömishäiriö. Uutuudessaan tämä häiriö on usein tuntematon jopa lääkäreille, joten kirja on todellakin tarpeellinen kaikille meille ahmijoille, etenkin sellaisille joiden ei ole mahdollista päästä varsinaiseen hoitoon. Olin myös kuuntelemassa kirja esittelyn jossa asiasta keskustelivat itse kirjoittaja, erikoislääkäri Anna Keski-Rahkonen sekä psykologi Katarina Meskanen (hänen hoidossaan olen itsekin ollut).

Kävin myös kuuntelemassa keskustelua Jane Austenista, Naisen iholla, 32 tarinaa tatuoinneista  sekä jotain muutakin mitä ei nyt juuri muistu mieleen. Suurimman osan ajasta kuitenkin taisin viettää siellä kirjojen alelaareilla kaivautuneena syvälle kirjojen maailmaan :D

Tässä kirjat jotka itselleni ostin, lisäksi tuli tosiaan ostettua ainakin 10 kirjaa joululahjoiksi.
Leighton Gage: Haudatut muukalaiset
Marko Hautala: Itsevalaisevat
Guillaume Apollinaire: Mätänevä velho
Michael Swanwick: Lohikärmeen tytär
Steampunk: höyryä ja helvetinkoneita
Naisen elämä
Johanne Hildebrandt: Idun
Johanne Hildebrandt: Freija
(Osat trilogiaan josta minulla on jo yksi, Saaga)
Tanith Lee: Synnyinhauta
Patricia Cornwell: Kuolleiden kirja
Emma Donoghue: Huone

Flow toimii ja ei toimi, sekä Italian tuliaisia

Nyt on tuota Flown palashampoota käytetty sitten jo neljään otteeseen. Edelleen ei lähmäisyyttä tms. Hiukset tuntuvat ihan samalta kuin jos pesisin ne aiemmin käyttämilläni shampoilla, ei siis paremmalta tai millään tavalla huonommalta. Olen miettinyt, että ehkä tämä johtuu vain siitä, että olen jo pitkään käyttänyt "aineettomia" hiustenhoitotuotteita ja muotoilen hiuksiani tosi harvoin, eli en siihenkään ole käyttänyt paljoa aineita. Minulla ei siis ole hiuspohjassa sellaista shampoista tulevaa "kerrosta" joka useimmilla on se joka hiukset latistaa. Eli palasaippua ei sinänsä kohota sen kummoisemmin minun hiuksiani, eikä se lähmäkään ole tarttunut :D
Tuoksu on edelleen vallan mainio, puhdas ja raikas. Päänahka vähän kutisee, mutta sitä se on tehnyt aina, joten tuskin johtuu palashampoosta. Noh käytän nyt ainakin tuon loppuun ihan mielelläni. Palashampoon vaahtoavuus on muuten ihan eritasoa kuin normishampoon :D Se on ihana vaahtokasa päässä, eikä tarvitse edes paljoa laittaa XD

Tässä muuten hieno systeemi jonka kehitin tuon shampoon vuoksi, se kun ei saa olla märässä käytön jälkeen kun muutoin se muuttuu mössöksi (siitä todisteena pientä rusekaa liejua tuossa saippuapidikkeellä). Topsitikuista on yllättävän moneksi :D

 Avokki tuli myös eilen kotiin Italiasta jossa oli veljensä ja isänsä kanssa ollut muutaman päivän. Sain tuliaisiksi koruja (ressukka ei okein osaa muutakaan ostaa). Ainakin minun värisiäni selkeästi ja kilpikonnat koruissa on aina hyvä juttu XD Kuinkakohan monta kilpikonnakorua minulla on... Pitäisi tehdä niistä kaikista oma postauksensa, ja lisääkin saa tulla!!! :D

Kaikki päättyy angstiin

Oli aika mahtava fiilis kun kävin sunnuntaina ostamassa uudet farkut itselleni Kappahlista ja huomasin, että siellä isojentyttöjen puolelta pienimmätkin farkut olivat minulle liian isot :D Oli siis "pakko" ostaa ihan normipuolelta farkkuja. Ja paidatkin meni kokoa M mikä on aika jees :P Toki koot vaihtelee kaupoittain ja malleittain tosi paljon, että vaikka jonkun malliston paitaa meneekin koko M niin välttis toisen malliston paita ei menekään samalla koolla. Mutta on se silti hienoa ostaa M koon paita sen XL sijasta :P

Alan myös kyllästyä itseeni ja aivoihini. Olin menossa maanantaina muutamaa opiskeluaikaista ystävää tapaamaan ja sain hirveän ahdistuksen itselleni siitä, että minulle tuli makkara vatsan kohdalle kun laitoin uudet farkut päälle. Piti ottaa kuvia kameralla ja videokuvaa ja tuijottaa varmaan puoli tuntia omaa kuvaansa, että kehtaako sitä nyt mennä vai ei... Ja oikeasti, kukaan ei olisi huomannut tuota makkaraa ja vaikka olisi huomannutkin, niin ei ketään olisi kiinnostanut. Vaihdoin sitten kuitenkin uudet farkut vanhoihin, että sain tuon "makkaran" eliminoitua. Ihan hullua, en ole koskaan ennen ollut näin kiinnostunut makkaroistani.

Äh hehkutin jo tänne jotain laihdutus paino juttuja enemmänkin, mutta pyyhin pois kun alkoi vituttamaan. Perseestä koko läski, paino, kroppa, pää, laihdutus, ruoka, ja kaikki mahdollinen muukin. Screw you!

Flow:n palashampoosta apu ohuille ja lättänille hiuksille?

Minulla on siis vielä perussuomalaista ohuemmat ja lättänämmät hiukset. Minun ei tarvitse edes harjata niitä joka pesun jälkeen koska ne ovat niin suorat ja liukkaat, että takkuuntumista ei tapahdu paitsi silloin, kun en kertakaikkiaan jaksa harjailla viikokausiin (kyllä rakkaat lukijat, sitäkin tapahtuu yllättävän usein). Olen kokeillut monia eri merkkisiä shampoita hiuksiini. Ennen käytin paljon ihan perus shampoita joita kaikki muutkin käyttää, esim Pantene, Garnier Fructis, XZ, Dove jne. XZ aloin käyttää, koska siitä on saatavilla tuotteita jotka eivät sisällä silikonia. Kaikki nuo muut sisältävät sitä ja se on yleensä päänahan pahin kauhistus. Eli hiukset tippui, päänahka kutisi ja naama loisti punaisena kun ei kestänyt noita tuotteita.

Lopulta päädyin ratkaisuun jossa jätän kaikki muotoilutuotteet pois, kaikki nuo perusshamppot ja siirryin Erisan, LV, Herbina ja Hieno suomalainen linjalle, joissa ei pitäisi olla mitään sen pahempia tappoaineita, eikä ainakaan sitä silikonia. Tukka voi paremmin, se on karheampi ja näin ollen tuntuu enemmän hiuksilta ja pysyy pikkasen kuohkeampanakin. Silikonihan tekee sen, että se laittaa hiuksiin kiiltoa, mutta latistaa samalla. Nyt kun ei tule mitään varsinaisia aineita joiden on tarkoitus tehdä hiuksista "kiiltävät ja terveen näköiset" niin päänahka ja tukka voi selkeästi paremmin. Muotoilutuotteistakin on enemmän apua kun ei ole jo shampoolla kuorruttanut päätään.

Sitten vihdoin löysin kuivashampoon ja totesin, että mikä mahtava tuote! Sillä oikeasti minunkin puolikaljuni näyttää, ei nyt tuuhelta, mutta siltä että hiuksia on! Rakastuin etenkin Herbinan tuotesarjaan joka on myös yksi edullisimmista. Ainoa mikä mietitytti oli se, että kuivashampoolla jätetään taas paljon kemikaaleja sinne hiuksiin ja päänahkaan, mikä ei koskaan ole hyvä juttu.



Joten innostuin todella kun seraavaksi sain kuulla ystävältäni Flown palashampoosta! Jo ensimmäisellä kerralla hiuksista tulee selkeästi tuuheammat ja helpommin muotoiltavat. Pientä lähmäisyyttä joutuu ehkä kärsimään, etenkin alussa, mutta minua ei moinen haittaa yhtään, jos vain hiukset näyttää hyvältä :D Joten ei kun kokeilemaan!

Voi mikä pettymys :( Hiukseni ovat ihan yhtä lättänät, sileät ja vaikeat muotoilla kuin ennenkin. Eli puolikaljuudesta en päässyt tällä tuotteella eroon. Haluan huomauttaa kuitenkin, että olen kokeillut tuotetta nyt vasta yhden kerran! Toivon, että toisella käyttökerralla tai viimeistään kolmannella rupean huomaamaan jotain muutosta. Olisi nimittäin ihan hienoa päästä tuosta kuivashampoostakin eroon jos saisi edes lähelle vastaavan efektin hiuksiin kuin niillä saa. Mutta toivo siis vielä elää vähän aikaa. Jos tätä haluttua efektiä ei tule, niin en tiedä jatkanko palashampoon käyttämistä. Toisaalta luonnontuote on aina parempi hiuksille ja iholle, eikä hintakaan ole paha. Yhksi palashampoo maksaa Ruohonjuuressa 8.90€ ja sitä käyttää kyllä moneen otteeseen, palanen ei kovin nopeasti käytössä kulu. Eli säästäisi varmaankin rahassakin. Helppo myös ottaa mukaan verrattuna isoon shampoopulloon. Mutta tosiaan minulla ei ainakaan vaikuta hiuksiin positiivisesti tai negatiivisesti. Ehkä arka päänahkani alkaa voida paremmin tämän tuotteen ansiosta... Kerron sitten siitä uudemman kerran kun olen käyttänyt Flow:ta vähän pidempään. Tuoksusta sen verran, että tämä tuoksuu minusta huomattavasti vähemmän ja paremmalle kuin yksikään käyttämäni nestemäinen shampoo tähän asti. Hiuksiin jää ihanan raikas ja hento tuoksu.

(ja juuri lisäsin blogiini tagin: kauneuden hoito, mitä en olisi ehkä vuosi sitten uskonut tekeväni !)

Laihduttajalle soveltuvaa ruokaa

Päivän syömiset :D Lounas tuli syötyä klo 16.00.
Fetasalaattia, höysteenä avokadoa ja moniviljasämpylä. Jälkkäriksi mansikoita. Minulle kelpaa salaatit hyvin ilman kastiketta, kunhan laitan niihin runsaasti suolaa. Namskis!

Päivällinen oli seuraava ateria ja sen söin klo. 20.30.
Perunaa, kanaa tomaattikastikkeessa (ihan vain tomaattimurskaa ja mausteita) sekä salaattia.

 

Illalla sorruin muutaman kaurakeksin ottamaan kun avokki oli niitä ostanut kotimatkalla. Pahat kaurakeksit!!! Mutta ei niitä voi olla rakastamatta :(

Ja koska en syönyt tuon enempää niin pitää laittaa tietysti kuva Minkan herkkuateriasta (yksi kolmesta). Kurkku on ihan super suosikki ja MUSHin raakaravinto uppoaa parissa sekunnissa parempiin suihin. Uskomatonta miten nopeasti koiruus saa vetäistyä tuon annoksen, etenkin kun muistelee niitä aikoja kun istuttiin puolisen tuntia ja yritettiin houkutella neitiä syömään :D Ei tarvitse enää, kiitos MUSHin (kuvassa ruokaan on lisätty naudan jauhelihaa Minkan huonovointisen masun  vuoksi, mutta siitäkin luovumme muutaman päivän päästä)

Miten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on?

Perjantaipuntari kertoi taas mukavaa kieltään, mutta enhän sitä tänne ole vieläkään tajunnut laittaa. Eli paino on nyt 85.9, paino tippunut siis viikossa 700g mikä on oikein jees etenkin kun ei ole tarvinnut olla edes millään tappokuurilla ja paino on silti tippunut.

Ainoa mikä ahdistaa nyt on syömishäiriöni sekä ruoka sen kaikissa muodoissa. Syön varmaan epäterveellisemmin kuin koskaan (ja kyllä silti on mahdollista laihtua). Nyt on vielä kaiken lisäksi ollut kokonaisen kuukauden niin, etten ole käynyt liikkumassa missään, yhtään enkä tipan tippaa. Ainoastaan tehnyt pari pientä lenkkiä koiruuden kanssa joka päivä, mutta siinäpä se. Sekin ahdistaa ihan pirusti. Olen taas mennyt siihen matotilaani, jossa ei tee mieli tehdä mitään tai mennä minnekään, eikä saa pakotettua itseään liikkumaan vaikka kuinka yrittäisi.

Yritin tänään ottaa jotain kuvia itsestäni (on muuten hiton vaikeaa ottaa kuvia itsestään enkä halua antaa avokin tehdä moista, kun jotenkin se on tosi noloa). Ajattelin olla rohkea, ja jakaa ottamani kuvat myös blogilla, ihan vain koska haluan :D Minua häiritsee kroppani epämuotoisuus (joka todennäköisesti johtuu ainakin osittain vatsanalueen leikkauksista joita minulle on tehty todella monia). Kuvissa tuo epämuotoisuus näkyy nyt hyvin joten saatte tekin nähdä millainen mursu täällä oikeasti taapertaa. Sekin on erikoista, että olen aina ajatellut olevani hamaan hautaan asti todella isoperäinen ja leveälanteinen nainen. Noh, eipä se persus nyt niin kovin isolta kuvissa näytä, eikä se lantiokaan ole mikään Kim Kardashianiin verrattava seksi-ilmestys. Ei toki tarvitsekaan olla, mutta olisi silti mukavaa kerran elämässään näyttää edes suhteellisen kivalta omiin silmiinsä.
Ehkä näistä kuvista nyt saa jotain selvää...

Mutta miten se itsensä hyväksyminen voikaan olla niin vaikeaa? Eikä siihen auta edes tämä painon pudottaminen. Paskaa sanon minä, HALUAN oppia hyväksymään itseni vikoineni kaikkineni, oudon lantiomakkaran ja surkean persuksen kera :D Arpineen kaikkineen. Siinä on kyllä työtä varmasti yhdelle jos toisellekin. Mutta yritystä ainakin on, se on kait se tärkein. Nyt vain pitäisi vielä alkaa hyväksymään myös sitä roikkuvaa ihoa joka seuraa väistämättä tämän laihdutuksen vuoksi. Olen hoikempi nyt kuin koskaan aikuisena, ja kuitenkin muistan, että esim. selkämakkarani olivat melko olemattomat nykyiseen verrattuna vielä tuossa 6-vuotta sitten. Mutta minkäs teet, ikäkin muuttaa sitä kroppaa. On ihan turha haikailla sitä vartaloa jonka omasi 25-vuotiaana kun sitä ei koskaan voi takaisin saada.

Huomaatko eron?

Gggraau! Täällä taas.
Vähän on taas ollut hitaanpuoleista tämä kirjoittaminen, mutta kovasti on ajatukset olleet tuossa Hauvelssonissa niin ei ole oikein jaksanut muuta paljoa miettiä. Nyt neiti voi jo huomattavasti paremmin, vaikkei ihan oma itsensä olekaan. Minka on aina nukkunut yöt omassa sängyssään suurimmaksi osaksi, mutta nyt nukkuu meidän keskellä tai avokin kainalossa (yleensä viihtynyt vain minun kainalossa) peiton alla. Muutenkin vähän vielä reppanan oloinen, mutta eiköhän se kohtapuoliin jo ala olla ihan oma itsensä. Maanantaina luvassa tikkien poisto, samalla saadaan tietää tähystyksen tulokset.

Tänään olimme avokin kanssa hänen perheensä seurassa kahvilassa viettämässä avokin synttäreitä (jotka oli jo viime viikonloppuna mutta Hauvelssonin takia vietettiin niitä vasta nyt). Avokin perhe on ihan mukava, aika korrekti ja hieman etäinen, mutta mukava. Olimme kahvilassa ja ensimmäistä kertaa katsoin itseäni kunnolla vessan peilistä. Oli tosi mukavaa huomata, että näytin aika hoikalta :) Tai no, mikä nyt on hoikkaa kenellekin, normaalipainoinenhan en vielä ole, mutta omiin silmiini näytin tosi hoikalta. Oli ensimmäinen kerta kun jotenkin todella huomasin sen, että tosiaan sitä on vähän pienentynyt. Tuli tosi mukava fiilis. Ainoa mikä häiritsi oli se, että näytän mielestäni nykyään tosi vanhalta kasvoista. Tosin ystäväni sanoi, että hänen mielestään näytän nuoremmalta, koska en ole enää niin väsyneen näköinen. Ihan hyvä tietysti jos on niin päin. Ehkä vain jotenkin koen itseni niin vanhaksi ja raihnaiseksi tms :D

Harmittaa kun en ole ottanut itsestäni mitään "ennen ja jälkeen" kuvia. Mutta laitan tähän nyt kuvan itsestani vuodelta 2011 Bulgarian reissulta sekä kuvan joka on otettu viikko sitten. Tuon Bulgarian reissun jälkeen olin lihonnut varmaan ainakin 5kg, eli pahimmillaan olin sitäkin pulleampi. Mutta omasta mielestäni kyllä huomaa eron (vaikka kuvat ovatkin luokattoman surkea laatuisia). Miten on, huomaatteko  te eroa? On ainakin mahtavaa huomata, että vaatteet joita olen käyttänyt ollessani aikuisiällä pienimmilläni alkavat olla hieman isoja :) Etenkin alaosat. Mutta ei ole mukavaa huomata, että kropan muoto ei ole ihan sellainen kuin olisin halunnut. Tosin tässä on vielä matkaa tavoitteeseen ainakin sen 6kg, että katsotaan nyt sitten millaiseksi se kroppa muotoutuu. Sen tietää sitten vasta vuoden kuluttua.