keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Joulu tulee!!! Oletko valmis?

Nythän se marraskuukin sieltä on ihan kohta tulossa joten se tarkoittaa sitä, että nyt saa alkaa hehkuttaa joulua XD Ne ketkä blogiani ovat lukeneet tietävät, että olen henkeen ja vereen asti jouluihmisiä. Jos olisin rikas niin koko asuntoni muuttuisi kyllä joulunihmemaaksi heti marraskuun ensimmäinen päivä. Mutta kun ei ole rahaa, niin käytän sen vähän mitä on mielummin sitten lahjoihin... Vaikka pakko aina joka joulu mennä vähän Stockmannin jouluosastolle nuuskimaan löytöjä. Sieltä löytyykin AINA jotain kotiin vietävää :P Ehkä maailman ihanin paikka heti lelukaupan jälkeen.

Eilen tein joululahjalistaakin valmiiksi. Teen aina kaksi erillistä listaa. Oman listani (jonka annan äidille ja avokille) sekä listan johon merkkaan mitä olen ostanut, tai mitä pitää ostaa perheelle ja sukulaisille lahjaksi. Pysyy hyvin kärryillä ja kun lista kulkee mukana, on helppoa aina merkata kun tulee vastaan jotain sopivaa. Jos ei sillä kertaa saa tavaraa mukaan sen voi sitten myöhemmin mennä hakemaan. Ja nyt kun olen tuon Disney Storen löytänyt, niin uskoisin, että ainakin joku saa sieltä hankitun joululahjan XD

Ja mitä minun joululahjalistaani kuuluu? Noh, sinne kuuluu paljon Monster High nukkeja. Olen merkannut erikseen avokille jokaisen minkä voi hankkia (tuskin kuitenkaan saan kuin yhden :P). Äidille en varmaan näistä nukeista sano mitään, se saisi vain slaagin kun aikuinen ihminen haluaa nukkeja joululahjaksi. Äiti hei!!! En ole todellakaan ainoa :D Lisäksi olisi muutama DVD elokuva Disneyltä; Prinsessa ja sammakko, Kaksin karkumatkalla ja Brave (jos se kerkeää joulumarkkinoille) ja vielä, Näin koulutat lohikäärmeesi. Kirjoista taasen listalta löytyy; Päätön ritari: kauhutarinoita keskiajalta, Karin Slaughter: pettävä hiljaisuus, Kristiina Vuori: Näkijän tytär ja vielä Stephen King: Pimeä yö tähdetön taivas (näistä kirjavinkeistä kiitos Morrelle ja hänen blogilleen... Vaikka Karin Slaughteria ei sieltä taidakaan löytyä). Lisäksi vielä aamutakki ja tumput... Toivon AINA tumppuja koska rakastan niitä ja hävitän edelliset joka kerta kun talvivaatteet kaivetaan esiin naftaliinista.

Niin ja annan siis toivelistani äidille ja avokilleni siksi, että he itse näin haluavat. Äidiltä listani nimittäin menee sitten sisaruksilleni joiden mielestä minulle on niin vaikea hankkia lahjoja. Näin ei kenekään tarvitse pähkäillä liikaa ja tulee yleensä mielekkäitä lahjoja. Tosin lahja on aina lahja, oli se mikä tahansa :) Voi kun oma veljeni ja siskoni tajuaisivat tehdä saman homman, niin minulla ei olisi ongelmia heidän lahjojensa kanssa. Tosin, yksi suurista joulun nautinnoista on löytää juuri se oikea lahja oikealle henkilölle (tai ainakin luulla löytävänsä, joskus menee vikaan).

Eilen listasin myös jouluelokuvia itselleni. Mikään ei ole niin ihanaa kun odotella joulua ja sitä odotellessa katsella jouluelokuvia :D Tänä vuonna löytyikin vaikka mitä hauskaa! Viime vuonna oli köyhät tarjoilut, mutta nyt löysin elokuvia jotka on tehty juurikin viime vuonna! Ja koska rakastan listoja, laitan näistä elokuvistakin listan (nämä kaikki soveltuu myös lapsille):
Artturi Joulu- Joulupukin poika (Arthur Christmas)
Maaginen kristalli (The Magic Crystal)
Barbie täydellinen joulu (Barbie; A Perfect Christmas)
Madagascarin joulu (Merry Madagascar)
Neljä joulua yhdessä päivässä (Four Christmases)
Joulu ihmemaassa (Christmas in wonderland)
Ville Vallaton joulutarina (A Dennis the Menace Christmas)
Joulupukki ja sen veli (Fred Claus)

Oliskohan ihan hullua pistää joulukuusi esiin jo marraskuussa? Joulukortteja tekisi mieli tehdä, mutta ei tule niitä läheteltyä ihmisille joten teen vain pakettikortteja. Hyviä vinkkejä jouluaskarteluun? AIna tekisi mieli jotain tehdä mutta tosiaan joulukortteja ei pahemmin tarvitse ja hirveästi ei viitsi rahaa johonkin koristeisiin tunkea, niitä kun saa melkein halvemmalla valmiina kaupasta...

torstai 25. lokakuuta 2012

Kaksi iskua yhdellä kärpäsellä. Eikun...

Jälleen käytiin tänään Minka hauvan kanssa lekurissa. Toinen on niin pikkuinen ja raukka kun siellä käyminen pelottaa. Pieni tietää, että siellä ronkitaan joka paikka niin kukas sellaiseen mielellään menisi. Saatiin kennelystä ja rabies rokotteet (olin siinä ymmärryksessä, että rabiesta ei suomessa koirille anneta muuta kuin silloin jos koira matkustaa ulkomaille... Tosin Minka on virosta joten voi olla, että kun rabies on kerran siellä aloitettu niin sitä jatketaan vielä täälläkin). Anaalirauhaset myös tutkittiin, eivät olleet kerenneet tukkeutua mutta puhdistettiin sieltäkin. Saatiin närästykseen lääkettä ja VIHDOIN tämä lekuri sanoi, että jos koitetaan sitä närästyslääkettä nyt vaikkapa viikon ajan ja sitten varataan aika heidän sisätautilääkärille niin pitäisi päästä jo vähän eteenpäin näiden masuhommien kanssa. Tosin tajusin, että tämä sisätautilääkäri on se sama lekuri joka Minkaa on yleensäkin hoitanut... Että saa nyt nähdä mitä käy senkin asian kanssa. Nyt vain apteekkiin hakemaan koiranreseptillä lääkettä :D Ilmeisesti niitä ei kaikkia saakaan suoraan lekurilta mukaan.

Ja sitten teimme eilen illalla päätöksen parisuhteen suhteen (hehe). Eli keskusteltuamme päätettiin yhteisesti nyt kuitenkin jatkaa ja yrittää tehdä töitä suhteen eteen. Kun kumpikin rakastaa kuitenkin, niin turhaan heittää pellolle jotain minkä voisi saada toimimaan. Paljon isompi homma alkaa luomaan kokonaan uutta elämää jne. Toivottavasti en nyt kadu tätä päätöstä, on jo toinen kerta kun avokille tulee mikälieihmeenkriisi. Kolmannella kerralla on vakaa päätökseni pistää hommat sitten pussiin. Ei siitäkään tule mitään, että aina vuoden parin välein mietitään eroa ja sitten kuitenkin jatketaan. Nytkin jo sellainen olo, että pitää muistaa koko ajan olla varuillaan, eikä voi nyt koskaan täysin luottaa tähän parisuhteeseen kun milloin tahansa toinen saattaa sanoutua irti. Tosin... Ihan sama tilannehan se taitaa kaikissa parisuhteissa olla, ketään ei voi pakottaa jäämään siihen vierelle. Mutta on ehkä hieman eri juttu kuitenkin, että ei voi suunitella tulevaisuutta tai mitään muutakaan kun ei tiedä, ollaanko yhdessä ensi vuonna vaiko eikö. Sekin on aika stressaavaa, saa nähdä nyt miten sitäkin jaksaa. Ehkä ensi vuonna onkin sitten meikäläisen vuoro pistää pillit pussiin...

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Et sä yksin jää, kyllä me aina kavereita ollaan...

Noh otsikosta voikin päätellä jo  mistä aiheesta tällä kertaa kirjoitan. Eli nyt olisi taas se aika, kun avokki kokee, että suhteemme ei ole sellainen mitä hän toivoisi sen olevan ja tiemme taitavat nyt erota sitten lopullisesti. Emme ole vielä käyneet ns. loppukeskustelua, mutta en ainakaan usko, että itse jaksan enää alkaa taistelemaan suhteemme puolesta sen kummoisemmin. Ja ei siksi, ettenkö rakastaisi miestäni, vaan siksi, että hänelle näin on parempi. Jos toista rakastaa hänen antaa mennä, eikös se niin mene?

Onhan se suhde näin sairaan ja moniongelmaisen ihmisen kanssa aika vaikeaa ja haastavaa. Enkä ole yhtään yllättynyt asiasta. Mitä ilmeisemmin suhteestamme on hiipunut se kipinä joka suhteessa täytyy olla jotta se on muutakin kuin vain kämppäkaveruutta. Ja pakko nyt sanoa suoraan, ilman mitään martyyrimäisyyksiä taikka itsensä alas laittamista, että en yhtään ihmettele. Kyllähän minä taidan enemmänkin olla jonkilainen omituinen spurgu kotona kuin nainen jota voisi himoita ja ajatella seksuaalisesti. Kun ei jaksa, niin ei vain jaksa. Mietin, miten mies on tähänkin asti jaksanut, peukun nostot siitä.

Älkää käsittäkö väärin, olen hemmetin vihainen ja surullinen tilanteesta. Omasta puolestani suhteessamme ei ollut mitään ongelmaa, paitsi tietysti tuo seksuaalinen puoli. Tosin sekään ei ollut ongelma minulle muutoin kuin sen kautta, että tiesin sen kalvavan avokkiani. minulle tämä "omituinen" järjestely sopi oikein hyvin. Mutta ei kait sitä jaksa tukea toista loputtomiin saamatta itse mitään.

Pahinta on se, että jään täysin yksin. Olen ollut niin onnellinen siitä, että minulla on joku jota rakastaa, joka huomaa jos vaikka kuolla kupsahdan veskiin (ei tarvitse mädäntyä siellä kahta viikkoa, ennenkuin joku ilmoittaa isännöitsijälle, että tuossa kämpässä haisee). Onj oku kenen viereen käpertyä nukkumaan kun on alkuyön viettänyt kouristusten kanssa vessassa paskoen verta. On vain joku ketä halata kun kaikki menee päin vittua. Joku joka sanoo, että kaikki on ok, olenhan minä tässä ja autan kyllä. En ole läheinen perheeni kanssa. Ystäviä minulla on (ihania ja rakkaita) mutta se ei ole sama asia kuin se oma rakas joka jakaa elämän kanssasi. Ja oikeasti, voi hyvinkin mennä kuukausikin etten ole perheeseeni missään yhteydessä. Kuukaudessa kerkeää sattua vaikka mitä.

Nyt jää nähtäväksi mitä seuraavaksi tapahtuu. Asunto pitäisi kait hankkia, mutta se ei nykymaailmassa olekaan ihan helppojuttu, etenkään kun en ole työelämässä. Avanne asiaakin olen tässä miettiny, että pitäisikö kuitenkin hankkia se avanne jotta pääsisi EHKÄ takaisin työelämään (tästähän ei ole varmuutta) ja saisin ainakin Minka-hauvan elätettyä. Toisaalta, masennus on sen verran paska sairaus, että se todennäköisesti vain pahentuisi tuosta avanteen laitosta ja olisin taas samassa lähtöpisteessä, tällä kertaa vain avanteen kanssa. Mieshän sanoi, että haluaa olla koiran elämässä mukana ja auttaa kuluissa sun muissa kuten tähänkin asti... Jotenkin en vain jaksa uskoa. On niin helppoa kuitenkin unohtaa, etenkin siinä vaiheessa kun jossain kohtaa tulee se uusi nainen sitten kuvioihin (hänelle siis, ei minulle).

Mutta saa nyt nähdä miten tässä taas käy. Jos nyt sen asunnon edes saisi nopsaan jostakin...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Ostetaan yksi terveys koiralle, kiitos!

Taas hauva-asiaa. Pikkuinen otuksemme on alkanut taas oireilla peräpäällä ja etupäällä ja siitä keskeltäkin. Yöllä tuli muutama oksennus joista viimeinen oli ihan verinen. Aamulla oli neiti taas ihan kunnossa ja olisi syönytkin jos olisin ruokaa antanut. Annoin sitten nälkäiselle pikkaisen vain raejuustoa ja nyt näyttäisi olevan ihan kunnossa.  Mitenhän hitossa sitä nyt saisi selville, että mikä tässä nyt oikein mättää. Kun antibiootit sun muut ei auta, niin oliskohan nyt kyse ihan jostain muusta sitten kuin mitä lekurit kuvittelee.

Sitäkin olen miettinyt kun Minka nuoleskelee (etenkin iltaisin ennen nukkumaan menoa) aina kovasti huuliaan ja nieleskelee niin voisiko kyseessä olla vaikka jonkinlainen närästys tms? Jos tytöllä onkin refluksi tauti (voiko sellaista koiralla edes olla) tällöinhän ei antibiootit auta vaan pitäisi saada jotain ruokatorveasuojaavaa lääkettä. Tuo verikin kun on aina kirkasta, tulee siis ilmeisesti juurikin ruokatorvesta. Jos se tulisi syvemmältä, se olisi paljon tummempaa eikä välttämättä ollenkaan näkyvää.

Nyt olisi lekurille aika torstaina (rokotuksia varten) mutta voi olla, että soittelen ja aikaistan lääkäriaikaa. Tai ainakin kysyn, voiko samalla hoitaa muitakin juttuja kun annetaan ne rokotteet. Tuntuu tyhmältä rampata edes takaisin lekurilla kun hommat hoituisi ihan yhdellä kertaa (eikä menisi niin paljoa rahaakaan toimistomaksuihin + muuhun turhaan). Lääkärille tietysti tietää vain enemmän rahaa mitä useammin käymme, mutta oma lompakko kun ei ole kuitenkaan pohjaton.

Hitto kun ei voi pienen puolesta sairastaa :(

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Syksy saa ja masentaa (sehän ihan rimmaa!!!)

Onpahan tässä taas vierähtänyt tovi kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Tosin eipä ole mitään tapahtunutkaan erikoisemmin tänä aikana, ihan sitä samaa paskaa. HUomasin tuossa yksi päivä kun sellainen "ei niin läheinen" ystävä soitteli ja kyseli kuulumisia. Hän tietää kyllä tilanteeni noin suurin piirtein, mutta mitä sitä tuohon voisi vastata. Päin helvettiä menee, mutta hengissä ollaan? Etenkin kun kyse ei ole vain small talkiksi tarkoitetusta heitosta, vaan ihminen oikeasti haluaa kuulla mitä kuuluu. Usein alan sitten jutella kaverin omasta elämästä ja tilanteesta tai jostain ihan random asiasta. Itsestä puhuminen on niin ahdistavaa kun tuntuu, ettei löydä mitään sanottavaa eikä kukaan tykkää valittajasta.

Muutenkin tuntuu siltä, että tämä masennus vain pahenee taas. Jotenkin se alun "paraneminen" on täysin tyssännyt ja osittain palannut takaisin alkuperäiseen. Vaikka psykologini sanoikin, että olenko samaa mieltä jos hän sanoisi, että masennukseni on jo aikalailla hanskassa. Tuli hieman hiljainen hetki. Mitä tuohon nyt voi sanoa, ettei ihan täysin toisen ammattitaitoa puske kuoppaan. "sori, nyt olet kyllä todella pahasti erehtynyt, edelleen taivallan samassa paskassa kuin ennenkin. Ehkä touhu mennyt pahemmaksikin". Minä en vain pysty sellaiseen. Olen alkanut sitäkin miettiä, että kumpi näistä sairauksista oikeastaan onkaan se pahempi, tämä fyysinen vaiko mentaalinen. Tällä hetkellä ainakin tuntuu vahvasti siltä, että masennus on se pahempi  mörkö juuri nyt.

Jos saisi itseensä edes vähän jotain puhtia. Pahinta on se, että edellisenä päivänä suunittelee jotain mukavaa niin aamulla ei enää jaksakaan yhtään. Ei voisi vähempää kiinnostaa, paitsi se sohvalla makaaminen. Suihkussa käyminen, hampaiden harjaaminen, kaupassa käyminen, kaikki tuo tuntuu ihan työltä. Eilen meinasi melkein tulla itku kun ajattelin, että pakko käydä kaupassa ja suihkussa eikä millään jaksaisi. Täysin normaaleja asioita joita muut ihmiset tekevät edes sen kummemmin ajattelematta. Minulle ne ovat kuitenkin täyttä työtä. En enää yhtään ihmettele jotain yksin asuvia hamstraajia jotka asuvat paskan keskellä eivätkä edes jaksa suihkussa käydä tai vaihtaa vaatteita. Kuinka paljon helpompaa on vain jäädä siihen omaan paskaansa makaamaan, ikuisesti. ONNEKSI olen parisuhteessa, joten on pakko pitää omasta hygieniasta ja kodistakin huolta, ainakin joten kuten. Työltä se tuntuu, mutta mielummin teen sen työn kuin elän yksin ja annan kaiken vain mennä, alamäkeen. Sentään jotain mikä pitää pinnalla sen aikaa kunnes pääsee itse sinne asti (toivottavasti taas jossain vaiheessa).

Ei tässä muuta, olen puhunut. Tässä teille hauva puussa


tiistai 16. lokakuuta 2012

Ollaanko meitä nyt ryöstämässä vai olenko vain hullu?

Kertokaahan olenko vainoharhainen vaiko vain fiksusti varovainen? Eilisen vieraan jälkeen en uskaltanut lähteä ulos shoppailemaan kaverin kanssa koska minulla ei ole turvalukon avainta käytössä. Tässäpä koko kertomus.

Eli siis, eilen ovellemme tuli arviolta 20-25 vuotias nainen joka näytti hieman siltä kuin olisi ollut ehkä lievästi aineissa (tai käytti jotain mielialalääkkeitä tms.). kirjoitan nyt keskustelumme tähän niin hyvin kuin muistan kuitenkin hieman lyhennettynä.
N- Nainen, M- Minä

N: Sori nyt, olekonhan oikeessa paikassa, mut asuuks tääl ne kaks vanhempaa miestä?
M: Ööh
N. Niin siis ne ketkä lupasi eilen tulla auttamaan meidän lamppujen laitossa.
M: No tota...
N: Nii siis sovittiin eilen parvekkeen kautta. Ei sitten vaihdettu kuiteskaan numeroita tai mitään.
M: No sori, ei täällä kyllä asu vanhempia miehiä, ehkä tuossa naapurissa...
N: Joo no ei ne siinä kun mun  mielestä tälle parvekkeelle huudeltiin... Ne on jotain sairaalatyöntekijöitä, kaks semmosta vanhaa... Ai sulla on koira *Tauko* Mun 10-vuotias tyttö tykkää tosi paljon koirista. Minkä... Minkä arvone... Tai siis minkä ikänen tää teidän koira on?
M: No se on kolmevuotias.
N: Ai  niin mun nimi on sitten *Tiina
M: Joo moi vaan mä olen *Jutta ja tässä on Minka.
N: Okei, mun tyttö tykkäisi tosi paljon... Niin joo tosiaan jos käytätte saunaa niin voitteko jättää saunan oven auki. Meillä kun on remppa niin taloyhtiössä suututtiin kun käytettiin sitä saunan suihkutilaa ja nyt ne vaihto sitten lukot, ettei päästä sinne enää. Ni jos voitte jättää oven auki sinne saunaan, meidän naapuritkin tekee niin kun ne tietää meidän tilanteen. Kun meillä on siis putkiremppa menossa.
M: Me ei itseasiassa käytetä sitä saunaa..
N: Ni jos voisitten oven jättää auki kun on niin hankalaa tää suihkussa käyminen.
M: öh.
N: No mut kuiteski, ei täs nyt sit... Tosiaan ollaan ne miehet ihan tavattu ja silleen, mut ei täs kiirees kerettyä numeroo pyytää tai mitään... Et joo. No moi.
M: öh, no moi moi.

* Nimet muutettu :D

No niin. Aluksi vain mietin, että olipahan outo neitokainen mutta tuossa yön aikana aloin analysoida vähän tarkemmin tätä keskustelua. Nämä olivat suurimmat asiat jotka minua häiritsivät.

1. Saunan on pesutuvan yhteydessä se on KOKO AJAN ollut lukittuna niin, ettei sinne pääse ellei ole saunavuoronvaraaja tai käytä perutupaa (molemmat maksullisia). Lisäksi, ei auta, että jättää saunan oven auki koska sinne mennään saman oven kautta kuin pesutupaankin, joten nämä molemmat ovet pitäisi jättää auki. Pesutuvanoven jos jättää auki, se kyllä huomataan ja joku sen sulkee varmasti.

2. Nainen vaikutti aivan liian nuorelta siihen verrattuna, että hänellä olisi 10-vuotias tytär (toi kyseessä voi olla vaikka tytärpuoli tms.)

3. Parvekkeemme vieressä ei ole toista parveketta josta voisi kenellekään huudella... Eikä tästä voi oikein erehtyäkään.

4. Talomme on kaupungin omistuksessa, jos täällä tehdään putkiremppaa se on kaupungin tekemä ja näin ollen en näe syytä, miksei silloin muka saisi käyttää saunatilojen suihkua jos ei kotona voi käydä suihkussa.

5. Taloomme ei ole muuttanut ketään lähiaikoina. Huomaisin sen, koska olen suurimmaksi osaksi kotona.

No niin, eli olenko vainoharhainen, vai oliko tässä kenties kyse ryöstösaaliin tarkastuksesta, tai koiran tarkastuksesta mahdollista ryöstämistä varten? Tavaraahan aina saa kun on vakuutukset kunnossa MUTTA hauvelssonin jos joku veisi niin voisi kyllä olla aika vaikeaa siihen suhtautua. Voi olla, että lähtisin kirveen kanssa etsimään kyseistä ryöstäjää eikä kohtaamisemme päättyisi vain kädenpuristukseen...

EDIT: soitin kyseisestä tyypistä isännöitsijälle joka sanoikin suoraan, että jos kaupungin asunnoissa tehdään putkiremonttia niin jokainen asukas saa avaimen jolla pääsee sitten varaveskiin ja suihkuun käymään. Oli sitä mieltä, että kyseessä oli varmaankin henkilö joka yritti saada itselleen nukkumapaikkaa tms. Mutta nyt ainakin siellä päässä tietävät jos tulee jotain lisää vastaavia juttuja. Toivotaan vaan, ettei kukaan asukas nyt sitten mene tuohon halpaan...

maanantai 15. lokakuuta 2012

Leppoisa sunnuntai

Eilen kävimme miehen kanssa tutustuttamassa hauvelssonia hevosiin :D Hepat oli hirmuisen kilttejä mutta Minkaa pelotta aikalailla... Pääsin vähän rapsuttamaankin kuvissa olevaa pollea. En tiedä, olisiko sitä saanut silittää, mutta onhan se nyt pakko kun tuollainen söpöliini tunkee nassuaan niin lähelle, että pitää vähän antaa haistella ja sitten rapsuttaa. Olisin mielelläni jotain napsoteltavaakin hepoille vienyt, mutten tiedä miten omistajat suhtautuvat siihen, että vieraat ihmiset antavar pollelle herkkua, joten jätin kiltisti herkut kotiin.

Muutenkin aivan ihana ilma ulkona, mikään ei ole niin kaunista kuin ruska etenkin kun aurinko hieman paistaa. Tuli otettua nukeistakin kuvia löytyy täältä! Toivoisin niin, että pääsisin useammin kävelylle, siis sellaisille hieman pidemmille, mutta ne täytyy aina ajoittaa syömisten suhteen. Eli jos haluan aamulla kävelylle pitää illalla olla syömättä, samoin aamulla. Sitten vasta kun tulee kotiin voi syödä. Joskus tietysti tuokaan ei onnistu ja liian pitkää kävelyä ei voi tehdä. Mikään ei saa veskihätää helpommin aikaiseksi kuin käveleminen (tai juokseminen). Harmi, ettei metsissä ole bajamajoja joihin voisi tällaiset veskivammaiset mennä kykkimään. Ripuloivan ihmisen kun ei hirveästi kannata mennä metsän keskellä paukuttelemaan, siinä sotkeentuu joka paikka ja villiluonto järkkyy sen verran, ettei palaudu kuntoon enää koskaan :D



torstai 4. lokakuuta 2012

Syksy.

Syksy on kyllä ihaninta aikaa vuodesta. Vaikka rakastankin myös talvea, on syksy jotain aivan muuta. Lehtien värikirjo on niin mielettömän kaunis. Syksyisin aina muistaa miten onnekas sitä onkaan, että on syntynyt maahan jossa on selkeästi neljä vuodenaikaa. Kesä on se ainoa jota vihaa, mutta sen kestää kun kaikki muut vuodenajat ovat niin kauniita ja ihania. Syksyllä vesisadekaan ei haittaa kun voi käpertyä sohvalle kirjan kanssa tai vain katsoa televisiota hyvällä mielellä, kun ei uloskaan voi mennä. Ainoa vähän inhottava juttu on koiran ulosvieminen, sen kun pitää tapahtua säällä kuin säällä... Mutta onneksi en ole sokerista, joten siitäkin kyllä selvitään hauvelssonin kanssa :D