Jälleen käytiin tänään Minka hauvan kanssa lekurissa. Toinen on niin pikkuinen ja raukka kun siellä käyminen pelottaa. Pieni tietää, että siellä ronkitaan joka paikka niin kukas sellaiseen mielellään menisi. Saatiin kennelystä ja rabies rokotteet (olin siinä ymmärryksessä, että rabiesta ei suomessa koirille anneta muuta kuin silloin jos koira matkustaa ulkomaille... Tosin Minka on virosta joten voi olla, että kun rabies on kerran siellä aloitettu niin sitä jatketaan vielä täälläkin). Anaalirauhaset myös tutkittiin, eivät olleet kerenneet tukkeutua mutta puhdistettiin sieltäkin. Saatiin närästykseen lääkettä ja VIHDOIN tämä lekuri sanoi, että jos koitetaan sitä närästyslääkettä nyt vaikkapa viikon ajan ja sitten varataan aika heidän sisätautilääkärille niin pitäisi päästä jo vähän eteenpäin näiden masuhommien kanssa. Tosin tajusin, että tämä sisätautilääkäri on se sama lekuri joka Minkaa on yleensäkin hoitanut... Että saa nyt nähdä mitä käy senkin asian kanssa. Nyt vain apteekkiin hakemaan koiranreseptillä lääkettä :D Ilmeisesti niitä ei kaikkia saakaan suoraan lekurilta mukaan.
Ja sitten teimme eilen illalla päätöksen parisuhteen suhteen (hehe). Eli keskusteltuamme päätettiin yhteisesti nyt kuitenkin jatkaa ja yrittää tehdä töitä suhteen eteen. Kun kumpikin rakastaa kuitenkin, niin turhaan heittää pellolle jotain minkä voisi saada toimimaan. Paljon isompi homma alkaa luomaan kokonaan uutta elämää jne. Toivottavasti en nyt kadu tätä päätöstä, on jo toinen kerta kun avokille tulee mikälieihmeenkriisi. Kolmannella kerralla on vakaa päätökseni pistää hommat sitten pussiin. Ei siitäkään tule mitään, että aina vuoden parin välein mietitään eroa ja sitten kuitenkin jatketaan. Nytkin jo sellainen olo, että pitää muistaa koko ajan olla varuillaan, eikä voi nyt koskaan täysin luottaa tähän parisuhteeseen kun milloin tahansa toinen saattaa sanoutua irti. Tosin... Ihan sama tilannehan se taitaa kaikissa parisuhteissa olla, ketään ei voi pakottaa jäämään siihen vierelle. Mutta on ehkä hieman eri juttu kuitenkin, että ei voi suunitella tulevaisuutta tai mitään muutakaan kun ei tiedä, ollaanko yhdessä ensi vuonna vaiko eikö. Sekin on aika stressaavaa, saa nähdä nyt miten sitäkin jaksaa. Ehkä ensi vuonna onkin sitten meikäläisen vuoro pistää pillit pussiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti