Eilen kävimme miehen kanssa tutustuttamassa hauvelssonia hevosiin :D Hepat oli hirmuisen kilttejä mutta Minkaa pelotta aikalailla... Pääsin vähän rapsuttamaankin kuvissa olevaa pollea. En tiedä, olisiko sitä saanut silittää, mutta onhan se nyt pakko kun tuollainen söpöliini tunkee nassuaan niin lähelle, että pitää vähän antaa haistella ja sitten rapsuttaa. Olisin mielelläni jotain napsoteltavaakin hepoille vienyt, mutten tiedä miten omistajat suhtautuvat siihen, että vieraat ihmiset antavar pollelle herkkua, joten jätin kiltisti herkut kotiin.
Muutenkin aivan ihana ilma ulkona, mikään ei ole niin kaunista kuin ruska etenkin kun aurinko hieman paistaa. Tuli otettua nukeistakin kuvia löytyy täältä! Toivoisin niin, että pääsisin useammin kävelylle, siis sellaisille hieman pidemmille, mutta ne täytyy aina ajoittaa syömisten suhteen. Eli jos haluan aamulla kävelylle pitää illalla olla syömättä, samoin aamulla. Sitten vasta kun tulee kotiin voi syödä. Joskus tietysti tuokaan ei onnistu ja liian pitkää kävelyä ei voi tehdä. Mikään ei saa veskihätää helpommin aikaiseksi kuin käveleminen (tai juokseminen). Harmi, ettei metsissä ole bajamajoja joihin voisi tällaiset veskivammaiset mennä kykkimään. Ripuloivan ihmisen kun ei hirveästi kannata mennä metsän keskellä paukuttelemaan, siinä sotkeentuu joka paikka ja villiluonto järkkyy sen verran, ettei palaudu kuntoon enää koskaan :D
Minkälainen voi olla ihminen joka elää elämäänsä sairauden varjossa, kuvittelee olevansa prinsessa ja rakastaa kaikkea vaaleanpunaista? Lue eteenpäin niin tiedät. Blogi sisältää paikoin myös herkimmille lukijoille soveltumatonta tekstiä sekä sairauskuvauksia. Huumorilla, kivulla ja surulla höystettyä tosielämän tragikomiikkaa.
Sivut
Tunnisteet
elokuvia
eläke
Haasteet
hauskoja
Hauvelsson
Höpinää
Itsetehtyä
joulu
juhlia
kauneuden hoito
Ketutus
kilpikonna
Kirjeistä
kivaa
kritiikkiä
Laihdutus
leikkauksia
leluja
lemmikit
lihavuus
liikunta
lukemisia
masennus
Matkustaminen
muoti
musiikista
nukkeja
Outouksia
paikkoja
Ravintolat
reseptejä
Runoutta
ruokia
sairastelua
surkeuksia
syömishäiriö
tapahtumia
tunnustus
tärkeää
ulkomailla
vaatteet
valokuvaus
yhteiskunta
maanantai 15. lokakuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siellä Ruskiksen ampumaradan vieressä on tosiaan se invahuussi, josta raportoin.
VastaaPoistaMinka on ihan selvästi hämmästyneen kunnioittava: "Oh! Jumaliste miten iso makkara!" ;)