DERP

Siitä onkin taas vähän aikaa kun olen tänne kirjoittanut. Tällä hetkellä mielessä pyörii lähinnä maha, ruoka, laihdutus ja avanne. Tässä oli parina yönä myös suolitukoksia ahtaumani takia ja yhden yön aikana olin jo melkein valmis soittamaan ambulanssin. Onneksi tukos kuitenkin lähti, tälläkin kertaa, itsenäisesti auki, joten ei tarvinnut mennä sairaalaan. Pari päivää oli tosi kipeä vatsa ja tänään söin ensimmäistä kertaa vähän muutakin kuin pelkkää suklaata, puuroa ja sosekeittoa. Ahtaumapäivinä ruokavalioni on aika suppea ja suklaa on suuri osa sitä :) Kuulostaa hyvältä, mutta kun on koko päivänä syönyt vain suklaata ja puuroa, niin alkaa tehdä mieli mitä tahansa muuta, etenkin kun tietää, ettei saisi syödä mitään kiinteää. Sosekeitot ovat tietysti terveellisiä, mutta vihaan niitä. Johtuu varmaan kaikista niistä viikoista joita ole sairaalassa viettänyt liemi/keittolinjalla. Sairaalan sosekeitot... Yyyh. pahinta kidutusta ikinä.

Flunssakin tuntuu yrittävän iskeä kimppuuni. Toivottavasti ei tästä kuitenkaan pahene. Pelkäsin ensin, että olen saanut sikainfluenssan, mutta sen verran lievää flunssailua, että ei varmasti ole siitä kyse.

Minka Hauvelsson kävi tänään vihdoin rokotuksissaan. Kaikki meni hienosti, eikä rokotteista tullut mitään sen kummoisempia ongelmia. Neiti oli niin kiltisti vaikka yrittikin kiivetä mamman kaulaa pitkin piiloon takin sisälle. On se niin surkiaa kun hauvavauva on ihan paniikissa tärisee vain sylissä ja takertuu pakonomaisesti kaulaan kiinni. No, terve hauveli (joskin kovasti neiti lihonnut!) kaikin tavoin masussa olevaa tulehdusta lukuunottamatta. Minka painaa nyt 5.8kg eli kilon enemmän kuin hoikimmillaan aikuisena. Mitään huolta ei vielä painon suhteen ole (Minka on aina ollut tosi hoikka) mutta enempää ei saisi lihota kuitenkaan. Tosin muutama sata grammaa voi olla sitä, ettei tyttö ole käynyt kakilla taas kolmeen päivään... Ei muuta kuin Levolacia taas peliin.

Edelleen odottelen sitä päivää kun alkaisi aurinko paistamaan myös sinne risukasaan... Maybe one day :)

Huomaatko eron?

Gggraau! Täällä taas.
Vähän on taas ollut hitaanpuoleista tämä kirjoittaminen, mutta kovasti on ajatukset olleet tuossa Hauvelssonissa niin ei ole oikein jaksanut muuta paljoa miettiä. Nyt neiti voi jo huomattavasti paremmin, vaikkei ihan oma itsensä olekaan. Minka on aina nukkunut yöt omassa sängyssään suurimmaksi osaksi, mutta nyt nukkuu meidän keskellä tai avokin kainalossa (yleensä viihtynyt vain minun kainalossa) peiton alla. Muutenkin vähän vielä reppanan oloinen, mutta eiköhän se kohtapuoliin jo ala olla ihan oma itsensä. Maanantaina luvassa tikkien poisto, samalla saadaan tietää tähystyksen tulokset.

Tänään olimme avokin kanssa hänen perheensä seurassa kahvilassa viettämässä avokin synttäreitä (jotka oli jo viime viikonloppuna mutta Hauvelssonin takia vietettiin niitä vasta nyt). Avokin perhe on ihan mukava, aika korrekti ja hieman etäinen, mutta mukava. Olimme kahvilassa ja ensimmäistä kertaa katsoin itseäni kunnolla vessan peilistä. Oli tosi mukavaa huomata, että näytin aika hoikalta :) Tai no, mikä nyt on hoikkaa kenellekin, normaalipainoinenhan en vielä ole, mutta omiin silmiini näytin tosi hoikalta. Oli ensimmäinen kerta kun jotenkin todella huomasin sen, että tosiaan sitä on vähän pienentynyt. Tuli tosi mukava fiilis. Ainoa mikä häiritsi oli se, että näytän mielestäni nykyään tosi vanhalta kasvoista. Tosin ystäväni sanoi, että hänen mielestään näytän nuoremmalta, koska en ole enää niin väsyneen näköinen. Ihan hyvä tietysti jos on niin päin. Ehkä vain jotenkin koen itseni niin vanhaksi ja raihnaiseksi tms :D

Harmittaa kun en ole ottanut itsestäni mitään "ennen ja jälkeen" kuvia. Mutta laitan tähän nyt kuvan itsestani vuodelta 2011 Bulgarian reissulta sekä kuvan joka on otettu viikko sitten. Tuon Bulgarian reissun jälkeen olin lihonnut varmaan ainakin 5kg, eli pahimmillaan olin sitäkin pulleampi. Mutta omasta mielestäni kyllä huomaa eron (vaikka kuvat ovatkin luokattoman surkea laatuisia). Miten on, huomaatteko  te eroa? On ainakin mahtavaa huomata, että vaatteet joita olen käyttänyt ollessani aikuisiällä pienimmilläni alkavat olla hieman isoja :) Etenkin alaosat. Mutta ei ole mukavaa huomata, että kropan muoto ei ole ihan sellainen kuin olisin halunnut. Tosin tässä on vielä matkaa tavoitteeseen ainakin sen 6kg, että katsotaan nyt sitten millaiseksi se kroppa muotoutuu. Sen tietää sitten vasta vuoden kuluttua.

Päiväni kuvina.

Päivä ei nyt ihan lopussa vielä ole, mutta tässä minun lauantaini kuvina.

Aamulla heräsin univillasukat jalassa... Eriparia ja ovat vielä avokin sukat, mutta  nukkuessa kukaan ei katsele :D Kyllä, olen nykyään öisin vilukissa. Ennen nukuin alasti mutta nykyään on pakko olla yöpuku ja villsukat sekä usein vielä kaksi peittoa päällekkäin. Uskon, että tällä laihduttamisella on jotain tekemistä asian kanssa.

 

Seuraavaksi koneelle ja Coca-cola Zeroa aamupalaksi, kuten aina...

Kirjeiden kirjoittamista, kuten melkein joka päivä, vielä olisi odottamassa ainakin kolmisen kirjettä, että kerkeisin kirjoittaa. Yleensä niitä ei kerry kasaa, sillä kirjoitan aina saman tien takaisin kun minulle kirje tulee, mutta tällä kertaa on mennyt tuon koiruuden kanssa vähän enemmän aikaa eikä kirjoittaminen ole ollut se ensimmäinen prioriteetti. Ihanaa rentoutumista kuitenkin :)

Eilen tuli juuri ennen kuin lähdettiin eläinlääkäriltä Minkaa hakemaan, minun ihanat Animators Collection nuket Disney Storesta. Niitä on pitänyt myös vähän hypistellä ja laitella hiuksia jne.

Sitten se sairas pieni Hauvelsson <3 Tein sille gramofonin sijasta tuollaisen pienen haavatyynyn, mutta se ei kyllä ole ollut kovin tehokas. Voi olla, että joudumme siirtymään takaisin kuitenkin gramofoniin kun koiruus on vähän paremmassa kunnossa ja alkaa tosissaan innostumaan haavasta...

Mitä olen syönyt tänään? Leipää ja pullaa. Fiksua eikö? Ruokavalioni on todella epäterveellinen, mutta pakko ahtaa suuhunta koko ajan jotain paskaa. Jos pitää valita saanko syödä kaksi suklaapatukkaa vai kunnon aterian, luulen, että arvaatte kumman valitsen...

Ja Minkan ottaessa pienet nokkaunet vieressäni pääsin hetkeksi uppoutumaan dekkarin maailmaan. Kyseinen kirja ei ole kirjailijan parasta antia, mutta ihan jännittävä kuitenkin.

 Veskissä on tullut istuttua reilusti (kuten aina). Siellä olen tällä hetkellä lueskellut mm. Avokille ostamaani Fingerpporia, onko parempaa vessaluettavaa olemassakaan? Ja ennenkuin joku älähtää, että hyi luetko sinä veskissä MINÄ en koskaan lue veskissä!! Niin voin kertoa, että vietän päivästäni yhteensä varmaan ainakin pari tuntia vessassa istuessa, joten kyllä, luen siellä ja paljon. Oli ällöttävää tai ei.

Ja lääkkeitä on tullut annettua ja otettua. Tässä Minkan ja minun lääkevarat tältä päivältä. Huomatkaa Minkan hieno vaaleanpunainen antibiootti! Olen ehkä vähän kade...

 

Eli ei tässä sen kummoisempia päivän aikana tapahdu :) Vielä aion lisää kirjeitä kirjoitella ja lueskella sekä tietysti hoidella pikkuista Hauvelssonia. Nyt neiti söi jo ruokaakin ensimmäisen kerran ilman, että tarvitsi väkisin suuhun tunkea (aamulla jouduttiin antamaan puoliväkisin kun antibioottia ei saa ottaa tyhjään massuun). Rentoa viikonloppua teille muillekin :)

Leikattu Hauvelsson

Tänään meidän pikkuinen hauva neiti kävi vihdoin sterilointi leikkauksessa ja samalla tehtiin vatsantähystys, anaalirauhasten huuhtelu ja hampaatkin vielä puhdistettiin ja kynnet leikattiin. Saatiin kotiin kyllä niin surkea, pipi ja uupunut pieni rukkanen ettei mitään rajaa. Toinen vain istuu ja tärisee tai makaa ja pissii. Ei pysty edes nukkumaan vaikka on ihan aineissa. Tiesin, että leikkauksen jälkeen on varmaan aika tööt, mutta ihan näin huonokuntoista pikkuista en osannut odottaa :( No, ei tässä auta muu kuin odotella huomista josko olisi parempi päivä.

Onnistuin nolaamaan itseni eläinlääkärilläkin kun haimme Minkaa takaisin kotiin. Sain tosi pahan paniikkikohtauksen tiskillä ja viimeiseen asti yritin esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta sitten oli jo pakko sanoa, että nyt pakko mennä istumaan tai pyörryn. Sain sitten lasin vettä ja hoitaja lohdutteli, että varmaan johtui vain siitä jännityksestä kun lemmikki on leikattu. Eipä siinä sitten muuta kun istuskelin ja rauhoittelin itseäni kunnes saatiin pikkuinen kainaloon ja päästiin kotia kohti.

Vatsantähystyksessä otettiin koepaloja ja niiden tulokset saadaan tietää parin viikon kuluttua, samalla kun käydään tikkien poistossa. Nyt saatiin kipulääkettä ja antibioottikuuri kotiin mukaan. Kalliiksi tuli, yli 700€ mutta sen arvoista. Saadaan varmaan vakuutuksessa ainakin osa takaisin.
Nyt takaisin paapomaan pipia hauvaa.

Sekalaista jupinaa

Mikähän siinä on, että välillä tekstiä tulisi vaikka viikon tarpeiksi ja toisinaan taas ei ole yhtään fiilistä kirjoitella mitään vaikka ehkä asiaakin olisi...
Olen nyt viimeiset kaksi viikkoa syönyt kuin syöttöporsas (kuten avokkini asian kauniisti ilmaisee XD) mutta onneksi tuo paino ei ole ainakaan noussut yhtään. Vaihdettiin puntariin patterit ja se näytti, kaikkea mahdollista 83-88kg väliltä. Mutta ei koskaan tuota 88kg surempaa, joten ihan hyvä. Eiköhän se puntari kohta tuosta rauhoitu ja ala taas kertoa sitä oikeaa kilomäärää :) Tosin en ymmärrä miksi pelkäsin niin älyttömästi taas tuota punnistusta koska vaikka olen syönyt reilusti enemmän olen myös pysynyt koko ajan miinuskaloreilla enemmän tai vähemmän. Eli olisi se aika outoa ollutkin jos paino olisi noussut.

Toinen uutinen on, että meidän karvaturrille on nyt vihdoin varattu sterilaatio aika lääkäristä parin viikon päähän (oli aikaisin aika mikä heillä oli antaa). Samalla tehdään anaalirauhasten huuhtelu ja katsastetaan hammaskivi tilanne. Hammaskiveä ei kuulemma ruveta pahemmin poistelemaan, ettei tule bakteereja leikkauspöydälle. Jännittää ja kauhistuttaa ja mietin jo, että pitääkö alkaa kuvata joka päivä koiruutta, että on varmasti muistoja jos jotain tapahtuu. Ihan rutiinitoimenpidehän tässä on kyseessä, mutta huoli on silti kova ja tuo meidän otus kun on muutenkin sellainen herkänlainen niin ei tiedä mitä sieltä leikkauksessa sitten paljastuukin... Omat leikkaukset ei ole koskaan pahemmin jännittäneet, jos sitä kuollakupsahtaa niin ainakin lähtee rauhallisesti ja ilman kipuja. Mutta koiruuden kanssa ihan eri juttu. Noh, on tässä vielä pari viikkoa aikaa ahdistella moista.

Hauvelsson

Minka Hauvelssonista kännykällä otettuja tilannekuvia :)

Mins mins muns muns

Vähän kevennystä iltaan :P

Minulla ja Minkalla on siis ihan oma kieli :D Pakko laittaa tännekin osa jos vaikka tekin oppisitte XD

Mata he tekee? = Mitä se tekee?
Massa hau hau? = Missä hauva
Minssu ukkutiitimaan = Minka nukkumaan
Minssu aa aa = Minka nukkuu
Hiimuinen uuma tuti! = Hirmuinen julma susi
Hussu hauva= Hupsu koira
hattut tattut= Hassut tassut
Humpuuttaja, humpauttaja =  Hassu Minka
Massa mamman hussu? = missä mamman hupsu
kuppudi kuppudi = kukkuu
Hus hus! = hupsista
voi kaahissus= voi kauhistus
voi ääkytys = voi järkytys
Ykkyti kykkyti = tule syliin / mamma halaa!
peeke = Perkele (Minka on kova kiroilemaan)
Uma-aata = (krhm) jumalauta
maka te hupputi hupputi = mitä Minkalle kuuluu?
Maka hiivitus! = miten hirveää

Ja kyllä, olen hullu :D (ja huomatkaa toki myös aikalailla entisestä pienentynyt mamma!)

Pieni parveke hetki.

Parveke ulkoilua kera lemmikkien

Tähän on tulossa myös video, jos se vaikka latautuisi....

Koiranomistajan elämää...

Tapahtui aamulla...

Makoilin vielä sängyllä lämpimässä koira kainalossani. Ulkoa kuului roska-auton lavasta iso pamahdus ja Minka heräsi siihen säpsähtäen. Huoneen täytti pienoinen paukun haju. Noh ei siinä mitään, paukkuvahinkoja sattuua itse kullekin aina välillä. Seuraavaksi neiti päätää kavuta minun päälleni istumaan kasvot kohti minun kasvojani (tällä keinoin on tarkoitus saada mamma hereille ja rapsuttamaan). Hetken tyttö siinä nuuhkii mamma kasvoja samalla kun yritän varastaan nenäpusua... Eikö tämä hyväkäs juuri sillä hetkellä päästä ison röyhtäisyn! No siinä sitten huidotaan hajuja kauemmaksi kun tyttö päättää kaatua koko kropallaan naamalleni ja alkaa innokkaana nuolemaan nenääni. Minkan henki haisee... Pahalle! Oliskohan aika pestä hampaat?

Siinä sitä sitten maataan haiseva, kuuma ja karvainen kerä naaman päällä takamus juuri strategisesti sopivalla kohdalla. Mitä siinä muuta voi kun rapsutella ja pusutella toista, joka noin likelle tulee. Oloni on kuin vanhan sohvan, mutta mitäs siitä, koiran rakkaus on parasta rakkautta ikinä, vaikka se olisikin rakkautta sohvaa kohtaan XD

Reipas viikonloppu.

Täällä taas. Eilen tuli käytyä lemmikkieläinmessuilla sekä niiden ohessa olevassa Modelexpossa, eli pienoismallimessuilla. Lemmikkimessut oli vähän floppi meidän kannalta kun saatiin molemmat allergiaoireita ja meikäläisellä alkoi olla jo vaikea hengittää. Sentään saatiin Minkalle muutamia juttua, pari lelua ja herkkuja. Se olikin se tärkein.

Modelexpossa tavattiin Star Warsin porukkaa. kovasti olisin halunnut yhteideen kuvaan Boba Fettin kanssa mutten kehdannut kysyä :( Nyt jäi vähän harmittamaan. Kotona vielä vedettiin yli tunnin reipas kävelylenkki koiruuden kanssa heti kun se oli vähän rauhoittunut tuliaisten retostelusta :)

 

Tänään olikin sitten vuorossa Lord of The Dance esitys joka on siis irlantilaista rivitanssia. Aluksi luultiin, että päätanssijana olisi ollut Flatley itse, mutta kävinpä stalkkaamassa produktion kotisivuja ja FLatley ei siis itse tanssi enää. Mutta eipä se nyt niin kauhiaa ollut,  aivan mahtava show silti ja olen todella onnekas, että sinne pääsin.

Olemme ystäväni kanssa olleet jo LOTD faneja pikkutytöistä asti. Silloinen show VHS tuli kulutettua melkein puhki kun kahdestaan sitä tuijotettiin innoissamme. Ihanaa siis päästä (joskin melkein 20 vuotta myöhemmin) katsomaan ihan livenä moinen show. En ole mikään suuri tanssiesitysten ystävä, eli balettia, modernia tanssia jne. Minua ei saisi katsomaan, mutta Flatley ja nahkahousut, niissä on vain sitä jotain :D Kuvia ei tullut otettua, vaikka siellä moni muu katsoja tuntui niitä ottavan. Eipä niistä olisi kovin kummoisia tullutkaan kun istuimme parvella eturivissä.

Kilpikonnani Ruusa ja Retsi.

Laitan paljon aina kuvia blogille koirastani Minkasta, mutta harvemmin toisesta kaveristani Retsistä. Retsihän asustaa akvaariossaan, joten sen kanssa ei tule oltua niin tiiviisti yhteyksissä kuin koiruuden kanssa. Minulla on ollut myös toinen kilpikonna Ruusa, joka kuoli vuonna 2007. Mutta nyt voin kertoa hieman Retsistä ja Ruusasta teille :)Molemmat ovat siis punakorvakilpikonnia. Retsi täyttää kanssani marraskuussa 20 vuotta :)



Ruusa oli alunperin veljeni kilpikonna. Minä sain kaksi kultakalaa ja veljeni sai kilpikonnan (todella epäreilua). Kun muutimme uuteen asuntoon ja veljeni siirtyi ylä-asteelle hän "kyllästyi"  Ruusaan ja lahjoitti sen minulle. Se sopikin oikein hyvin, sillä Ruusa oli aina ollut minulle hyvin rakas. Sain Retsin 12-vuotis syntymäpäivälahjaksi ystäviltäni. Tarina menee niin, että halusin kovasti toista kilpikonnaa Ruusan lisäksi ja koska vanhemmat eivät suostuneet, suostuttelin ystäväni ostamaan minulle eläinkaupasta pienen konnavauvan. Muistan vieläkin millaisessa hirveässä likalöllössä noita pieniä kolikon kokoisia vauvoja pidettiin. Myyjä pisti haavin astiaan ja kaikki kilpikonnat nousivat veden mukana ylös ja alas. Konnavauvat eivät reagoineet mitenkään paitsi yksi, joka poukkoili hulluna sinne tänne. Pyysin myyjältä tuota nimenomaista poukkoilijaa, ja näin saapui Retsi meille.

Molemmat konnat olivat minulle äärimmäisen tärkeitä sinä aikana kun vietin vuoden sairaana neljän seinän sisällä. Ilman kilpikonniani en olisi pärjännyt, vaan olisin varmasti tehnyt itselleni jotain. Mutta konnat olivat parhaat ystäväni ja ne tarvitsivat minua, joten en voinut päättää elämääni heidän takiaan.

Konnien kokonimet ovat: Ruusa Rosamunda Roselina Henrietta ja Retsiina Rilessa Kardita Georgina. Molemmat ovat naaraita :)

Ruusan kuolema oli kova kolaus minulle. Kesti kaksi vuotta, ennenkuin pystyin edes suremaan Ruusan kuolemaa. Retsillä oli myös selkeästi suruaika, sillä se ei vuoteen tehnyt yhtään mitään muuta kuin makasi sohvan alla pienessä yksiössäni. Pikkuhiljaa alkoi Retsi elpyä ja kun muutin avokin kanssa yhteen toin Retsin tottakai mukanani. Nykyään neiti voi hyvin ja asustelee eteisessämme omassa yksiössään :) Ruusa on taas jossain tuollapuolen, varmasti onnellisena ja rauhassa. Ehkä tapaamme Ruusan kanssa vielä uudelleen. Ruusa oli äärimmäisen älykäs ja hienostunut kilpikonna. Se oli rauhallinen ja rakastavainen eikä koskaan purrut tai ollut agressiivinen, paitsi vanhoilla päivillään se yritti syödä Retsiä. Aikaisemmin konnat olivat nukkuneet yhdessä naamat vastatusten ja Retsi seurasi Ruusaa minne tahansa tämä meni (yleensä molempien lempi paikkaan, eli saunan lauteiden alle lattialämmityksen luokse). Kun Ruusa alkoi purra Retsiä, oli Retsi ihan ihmeissään. Aina se meni Ruusan luokse, mutta joutui juoksemaan henkensä kaupalla pian karkuun. Enää niitä ei voinut pitää yhdessä. Ruusa tuli sen verran vihaiseksi, että se alkoi jahdata äitiä joka kerta kun tämän näki. Tästä tajusimme, ettei Ruusalla ollut kaikki kohdillaan ja vanhempani tekivät päätöksen Ruusan lopettamisesta. Minulle kerrottiin vasta, kun hommat oli jo hoidettu.

Retsi on taas aina ollut koheltaja, selkeästi agressiivisempi kuin Ruusa, vaikkei Retsikään pahalla sitä tee. Retsi on myös vähän simppelimpää laatua, eikä ihan tajua asioita samalla tavalla kuin Ruusa. Neiti on myös selkeästi pienempi kuin mitä Ruusa oli. Teininä konnat nukkuivat aina vieressäni, mutta eivät enää. Nyt Retsi saa olla rauhassa akvaariossa suurimman osan ajasta. Tosin en tiedä, onko se onnellisempi näin, vai kaipaako se aikoja jolloin vietin sen kanssa enemmän aikaa... Tiedä häntä. Suuria persoonallisuuksia kuitenkin molemmat konnani, Ruusa sekä Retsi <3

(kirkkaammissa kuvissa esiintyy Retsi, ja sumuisemmat kuvat on otettu Ruustasta joskus vuonna 2007 hieman ennen Ruusan poismenoa)

Ruusalle:

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en."  

Kirjottaja tuntematon

Valituksen vastapainona paljon kuvia!

Hohhoijaa. On tämä taas naurettavaa touhua. Alunperin siis lääkäri kirjoitti minulle kuntoutustukea elokuun loppuun  asti, ja tämä siis marraskuun aikoihin. Noh varmalta tuli sitten päätös helmikuussa, että toukokuun loppuun on kuntoutustuki. En tajua miksi se kolme kuukautta napattiin sieltä päästä pois... Nyt sitten hain TAAS uutta lääkärintodistusta kuntoutustukea varten ja lääkäri kirjoitti sen ELOKUUN LOPPUUN. Eli ihan saman mitä edellinenkin lääkäri. Voikohan olla ihan laillista, että Varma vaatii kaksi erillistä b-todistusta sitten kivasti tuosta kolmesta kuukaudesta. Ja rahaakin tuohon vain menee. Meikäläinen kun nykyään käy lekurissa lähinnä vain hakemassa b-todistuksen ja sanomassa heipat, puolustamassa sitä miksei tahdo avannetta ja selittämässä, että ei, vieläkään ei ole varaa probiootteihin jotka maksaisivat minulle 200e/kk (Kelahan ei luontaistuotteita korvaa).  Toivotaan nyt, että saisi sen kuntoutustuen tuon elokuun loppuun, etenkin kun ei ole mitään tietoa siitä koska sinne HUS:in omaan kuntoutushommeliin pääsee.

TIedän kyllä jo miten tässä tulee käymään. Aika kuntoutukseen tulee elokuussa ja sen vuoksi lekuri ei voi aikaisemmin kirjoittaa kuntoutustukea koska se kuuluu tehdä tuolla kuntoutuskeskuksessa. Ja koska siellä voi mennä jopa kuukausikin niin tarvittavat lausunnot sun muut saan sitten kotiin siinä lokakuun aikoihin (tällöin olen ollut jo kaksi kuukautta ilman rahaa). Sitten kun päätöstä tehdään siinä menee vielä 2-3kk. Eli nyt pitäisi jostain yrittää varuilta sitten säästää tuon palttiarallaa viiden kuukauden rahat. Ehanasti tämä byrokratia toimii. Ketuttaa, mutta pistänpä tähän kuvia, niin jos ei jaksa lukea valituksia voi vaikka katsella kuvat :D

Ihan ensimmäisenä kaksi lolimekkoa toinen tarkoitettu Noemille ja toinen Usvalle. Noemi on vähän paksumpi mutta huomaan, että aika samankokoiset mekkoset ovat. Mahtuvat kuitenkin molemmat hyvin omistajilleen. Valkoisessa pitäisi vielä hihat saada aikaiseksi koristeltua ja tuosta pinkistä puuttuu hihat vielä kokonaan :D





Sitten tarjolla olisi Maisalle hankitut kengät jotka ovat kaikki liian suuria (oikeasti suuria, näiden pituus taitaa olla pari senttiä). Etualalla tossu jonka itse tein Maisalle ja se onkin jonkin verran kenkiä pienempi (toinen tossu tulossa jossain vaiheessa). Kiva räpeltäminen näissä pienissä jutuissa :D

Sitten vuorossa ihana Hello-Kitty laatikko joka toimii nykyään ompelulaatikkonani. Ja tietysti hauvasta ja kilpparista oli pakko laittaa pari hassua kuvaa, ihan vain huvin vuoksi :P