Kilpikonnani Ruusa ja Retsi.

Laitan paljon aina kuvia blogille koirastani Minkasta, mutta harvemmin toisesta kaveristani Retsistä. Retsihän asustaa akvaariossaan, joten sen kanssa ei tule oltua niin tiiviisti yhteyksissä kuin koiruuden kanssa. Minulla on ollut myös toinen kilpikonna Ruusa, joka kuoli vuonna 2007. Mutta nyt voin kertoa hieman Retsistä ja Ruusasta teille :)Molemmat ovat siis punakorvakilpikonnia. Retsi täyttää kanssani marraskuussa 20 vuotta :)



Ruusa oli alunperin veljeni kilpikonna. Minä sain kaksi kultakalaa ja veljeni sai kilpikonnan (todella epäreilua). Kun muutimme uuteen asuntoon ja veljeni siirtyi ylä-asteelle hän "kyllästyi"  Ruusaan ja lahjoitti sen minulle. Se sopikin oikein hyvin, sillä Ruusa oli aina ollut minulle hyvin rakas. Sain Retsin 12-vuotis syntymäpäivälahjaksi ystäviltäni. Tarina menee niin, että halusin kovasti toista kilpikonnaa Ruusan lisäksi ja koska vanhemmat eivät suostuneet, suostuttelin ystäväni ostamaan minulle eläinkaupasta pienen konnavauvan. Muistan vieläkin millaisessa hirveässä likalöllössä noita pieniä kolikon kokoisia vauvoja pidettiin. Myyjä pisti haavin astiaan ja kaikki kilpikonnat nousivat veden mukana ylös ja alas. Konnavauvat eivät reagoineet mitenkään paitsi yksi, joka poukkoili hulluna sinne tänne. Pyysin myyjältä tuota nimenomaista poukkoilijaa, ja näin saapui Retsi meille.

Molemmat konnat olivat minulle äärimmäisen tärkeitä sinä aikana kun vietin vuoden sairaana neljän seinän sisällä. Ilman kilpikonniani en olisi pärjännyt, vaan olisin varmasti tehnyt itselleni jotain. Mutta konnat olivat parhaat ystäväni ja ne tarvitsivat minua, joten en voinut päättää elämääni heidän takiaan.

Konnien kokonimet ovat: Ruusa Rosamunda Roselina Henrietta ja Retsiina Rilessa Kardita Georgina. Molemmat ovat naaraita :)

Ruusan kuolema oli kova kolaus minulle. Kesti kaksi vuotta, ennenkuin pystyin edes suremaan Ruusan kuolemaa. Retsillä oli myös selkeästi suruaika, sillä se ei vuoteen tehnyt yhtään mitään muuta kuin makasi sohvan alla pienessä yksiössäni. Pikkuhiljaa alkoi Retsi elpyä ja kun muutin avokin kanssa yhteen toin Retsin tottakai mukanani. Nykyään neiti voi hyvin ja asustelee eteisessämme omassa yksiössään :) Ruusa on taas jossain tuollapuolen, varmasti onnellisena ja rauhassa. Ehkä tapaamme Ruusan kanssa vielä uudelleen. Ruusa oli äärimmäisen älykäs ja hienostunut kilpikonna. Se oli rauhallinen ja rakastavainen eikä koskaan purrut tai ollut agressiivinen, paitsi vanhoilla päivillään se yritti syödä Retsiä. Aikaisemmin konnat olivat nukkuneet yhdessä naamat vastatusten ja Retsi seurasi Ruusaa minne tahansa tämä meni (yleensä molempien lempi paikkaan, eli saunan lauteiden alle lattialämmityksen luokse). Kun Ruusa alkoi purra Retsiä, oli Retsi ihan ihmeissään. Aina se meni Ruusan luokse, mutta joutui juoksemaan henkensä kaupalla pian karkuun. Enää niitä ei voinut pitää yhdessä. Ruusa tuli sen verran vihaiseksi, että se alkoi jahdata äitiä joka kerta kun tämän näki. Tästä tajusimme, ettei Ruusalla ollut kaikki kohdillaan ja vanhempani tekivät päätöksen Ruusan lopettamisesta. Minulle kerrottiin vasta, kun hommat oli jo hoidettu.

Retsi on taas aina ollut koheltaja, selkeästi agressiivisempi kuin Ruusa, vaikkei Retsikään pahalla sitä tee. Retsi on myös vähän simppelimpää laatua, eikä ihan tajua asioita samalla tavalla kuin Ruusa. Neiti on myös selkeästi pienempi kuin mitä Ruusa oli. Teininä konnat nukkuivat aina vieressäni, mutta eivät enää. Nyt Retsi saa olla rauhassa akvaariossa suurimman osan ajasta. Tosin en tiedä, onko se onnellisempi näin, vai kaipaako se aikoja jolloin vietin sen kanssa enemmän aikaa... Tiedä häntä. Suuria persoonallisuuksia kuitenkin molemmat konnani, Ruusa sekä Retsi <3

(kirkkaammissa kuvissa esiintyy Retsi, ja sumuisemmat kuvat on otettu Ruustasta joskus vuonna 2007 hieman ennen Ruusan poismenoa)

Ruusalle:

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en."  

Kirjottaja tuntematon