Turhaa höpötystä.

Vihdoin saatiin tuon turjakkeen (eli avokin) kanssa päätettyä mitä tehdään 5-vuotispäivänämme. Varattiin nyt sitten kuitenkin se risteily ja Silja Lineltä tällä kertaa. Yleensä käytän Viking Linea sillä heillä on paremmat hytit, parempi ruoka, huomattavasti parempi asiakaspalvelu ja halvemmat hinnat. Mutta koska Viking Lineltä ei löydy 20-24h risteilyä (sellaista jossa ei tarvitse herätä klo 6 aamulla ja vaihtaa laivaa) niin oli tällä kertaa pakko valita tuo Silja. Siellä sitten ryövätään illallisbuffetti ja lounasbuffetti (laihduttajan pahin mahdollinen painajainen). Ehkä otetaan parit rinksutkin iltasella :P Ainoa ongelma mikä meillä avokin kanssa on risteilyillä on se, että hän tykkää istua, kuunnella musiikkia jossain pikku pubissa ja maistella oluita. Minusta taas se on äärimmäisen tylsää koska itseäni vetää puoleensa tanssilava. Joten katsotaan nyt miten saisi molempien halut kohtaamaan sopivassa määrin.

Tänään vetäisin kunnon kaloripäivän ja söin 1980kcl. Olo on ihan hirveä ja oksettaa, maha pömpöttää ja tekisi mieli vain kieriä ikkunasta pihalle. Veskissäkin tulee juostua koko ajan mikä on raivostuttavaa kun siitä on pikkaisen päässyt eroon kun syö niin vähän. Mutta viime viikolla kun ei paino tippunut, niin kokeilen taas tätä shokkihoitoa, mikä yleensä sitten tehoaa :P

Mitään kovin kummoista tässä ei ole tullut touhuttua. Opiskeluista haaveilen vähän taas aktiivisemmin mutta sekin homma pitäisi ottaa hoitaakseen tämän vuoden puolella, ettei turhaan moisesta haaveile jos se ei sitten eläkeyhtiön puolesta onnistukaan. Niistä kun ei aina tiedä.

Tuntuu siltä tällä hetkellä, että liikunta ja nukkevaatteiden ompelu vie suurimman osan ajasta aina päivittäin. Toisaalta, en tee mitään tähdellistä, joten aika jonka käytän tuohon touhuamiseen on pois vain siitä sohvalla makaamisesta, mutta silti välillä ahdistaa kun täytyy koko ajan olla menossa ja tekemässä. Mitähän tekisin jos yrittäisin tähän vielä opiskeluakin tunkea. Toisaalta, se voi olla että pienimuotoinen aivojumppa piristäisi sekä kehoa, että mieltä. Edelliselläkin kerralla kun lähdin opiskelemaan sitä edelsi parin vuoden masennuskausi. Kun opiskelut alkoi, masennus väistyi hetkeksi odottavaan tilaan kun sai muutakin ajateltavaa.

Mutta, mitään kovin tähdellistä infoa tässä ei nyt ollut, joten taidanpa mennä kiltisti vain nukkumaan :)