Perjantaipuntari ja random ulkonäköhölinää...

Purrrjantaipentari!

Elikkäs, nyt oli painoa tippunut huimat 1.2kg viikossa. Ei paha, ei paha. Kaloreita menee se palttiarallaa 1500kcl per päivä ja liikuntaa on tässä nyt parin viikon sisään ollut n. 7h per viikko. Tällä hetkellä kiloklubi herjaa, että liikaa voimakasta liikuntaa, kun taas joku terveyssivu väitti, että minun pitäisi enemmän sykettä nostattavaa liikuntaa... Että mieti siinä nyt sitten, mitä näistä kuuntelemaan.

Paino -1.2kg
VY: 89 (+2cm)
LY: 118 (+1cm)
RY: 108 (-2cm)

Että senttejä tulee... Tosin eilen tein 15 minuutin juoksulenkin, 15min venyttelyä ja 30min lihaskuntoharjoitteita joten nekin voivat olla vähän syynä noihin senttien lisääntymisiin... Rinnanympäryksen tosin ei tarvitsisi pienentyä :D Mutta minkäs teet, mielummin hoikempi roikkutissi kuin lihava jolla on kiinteämmät rinnat. Tissit kun voi aina piilottaa muiden katseilta ja käyttää liivejä niin, että tyhmemmätkin luulee niitä kauniiksi :D

Jännästi kaikista mahdollisista vartalon kohdista olen alkanut tuijottaa eniten reisiäni... Minulla on aina ollut vartalo johon kuuluu paksut reidet, iso pylly, leveä lantio, kaponen vyötärö ja suht pieni yläosa verrattuna alaosaan. Olen jotakuinkin päärynän ja tiimalasin välimaasto, elikkäs hienoilla termeillä sanottua pehmeä kahdeksikko :D Koskaan ei ole oikeastaan nuo reidet häirinneet, eikä kukaan ole niitä koskaan kommentoinutkaan, vaikka isosta takamuksestani olen kyllä saannut kuulla (sekään ei muuten ole koskaan häirinnyt, pikemminkin toisin päin). Mutta nyt jostain kumman syystä oma huomio kiinittyy koko ajan noihin reisiin ja yritän saada niitä pienemmäksi... Onkohan päässä kuva tikkulaihoista jaloista jollaisia en kyllä valitettavasti tule koskaan saamaan, laihduin vaikka kuinka paljon. Sinänsä olen ihan tyytyväinen omaan vartalonmalliini (jep hyi hitto kun olen itserakas paskiainen kun kehtaan tällaista sanoa), kunhan näitä kiloja vielä saisi sellaiset 15kg pois. Mutta mistä ihmeestä tämä reisien vahtaaminen on nyt oikein tullut.... Ovatko ne ehkä se näkyvin paikka itselle mistä sitä painoa voi tarkkailla tms.

Muutenkin harmittaa, kun en osaa jotenkin nauttia tästä painon putoamisesta niinkuin pitäisi. Kun katson vaikka peiliin, niin suurimmaksi osaksi sieltä katsoo se sama läski rumilus kuin aina ennenkin. Ei auta, vaikka vaatteet roikkuu... Ruma se on silti eikä se painonpudotus näy minulle missään (tosin olin hyvin iloinen kun psyko kommentoi ensimmäistä kertaa painoani kun eilen kävelin vastaanotolle hän naurahti, että "sinähän se kutistut ihan silmissä". Tuli ihan hyvä mieli).

Ja tähän loppuun vielä! Äitini ei siis ole koskaan sanonut minua kauniiksi (ei kukaan perheestäni koskaan) voi toki johtua siitä, että muuhun perheeseen verrattuna en ole kovin kaunis, mutta silti vanhempien pitäisi rumaakin lasta kehua kauniiksi. Mutta eilen kun juttelin puhelimessa hän yllätti minut täysin. Äiti kommentoi kuinka kaunis kuva hänellä on minusta ja siskontytöstäni. Ensiksi alkoi lavea siskontytön kehuminen, no ei siinä mitään suloinen lapsi toki onkin, mutta sitten kuulin ne maagiset sanat joita olen aina halunnut äidiltä kuulla, tässä siis keskutelumme

Äiti: ja sinäkin olet niin kauniina tuossa kuvassa, että pitää ihan tuijotella sitä kun on niin kaunis.
Minä: Kauhea läski kuitenkin!
Äiti: No eihän se lihavuus tarkoita, ettei voisi olla kaunis. Toiset on isompia kuin toiset, mutta kyllä silti kaunis voi olla.
Minä: o_O

Koko ikäni minulle on toitotettu, että jos on lihava ei voi olla kaunis, ei voi menestyä elämässä ja elämä on vain kaikin puolin hankalampaa eikä lihava voi kumppaniakaan saada itselleen. Voitte siis kuvitella, mitä päässäni liikkuin moisen keskustelun jälkeen... Ei niin yhtään mitään!!! Eikö äitini olisi voinut kertoa minulle tämän silloin kun olin lapsi? Ehkä pariinkin kertaan? Nyt se ei paljoa auta, vaikka toki kiva kuulla, että äiti joskus minuakin nättinä pitää...