tiistai 21. tammikuuta 2014

Hyviäkin uutisia tänne lumen keskelle

Ah jotain hyvää tänään :) Työkkäristä soitettiin ja kovien kuulustelujen jälkeen (mikä on toki hyvin ymmärrettävää tilanteeni huomioon ottaen) todettiin, että jatketaan sitä "työnhakua" ainakin vielä syyskuulle ja jos silloin ei ole vielä mitään kuulunut, niin työntekijä ottaa yhteyttä ja jatketaan taas sitä hakua sitten niin pitkälle kuin tarpeen. JA sain myös kuulla, että tosiaan sieltä Erkosta kun saa 500pv sitä ansiosidonnaista, niin se on n. 2 vuotta koska päiviin lasketaan ne päivät joilta saa sitä rahaa konkreettisesti. Eli tässä onkin siis vielä ainakin päälle vuosi aikaa setviä näitä kuntoutusjuttuja ja hakea sitten ensivuoden puolella vaikka uudestaankin ilman, että tarvitsee stressata tuon ansiosidonnaisen kanssa. No sepä onkin hyvä uutinen. Sitten vain toivon, että saan kuntoutustukihommelin jotenkin kuntoon ennen sitä ettei jää puille paljaille, mutta yritän nyt olla stressaamatta jotain mikä saattaa tapahtua vuoden kuluttua (tai pidemmänkin ajan kuluttua) tai olla tapahtumatta. Sille kun en itse voi mitään kuitenkaan tehdä, niin turha liikaa stressata. Mutta ei tarvitse siis lähteä hakemaan uutta pienempää asuntoa! Mii sou veri häppi! Koska muuttostressi... Ei hyvä.

Samalla tosin juteltiin siitä, että työnantajani olisi pitänyt ottaa minuun yhteyttä niin, että paikalla olen minä, työnantaja ja työterveydenedustaja  miettimässä jotain työmahdollisuuksia, ja onko niitä. Ensin työkkärin täti sanoi, että minun pitää moinen järjestää jos ei työnantaja ole sitä tehnyt, mutta kun hän kuuli, että olenkin yksityisessä päiväkodissa niin sitten hän mietti, että ehkä onkin parempi, jos työnantaja ei moista ole tehnyt, että ei ota asiasta yhteyttä ettei hän ala tutkia asiaa tarkemmin koska nyt hänellä olisi jo oikeus antaa minulle potkut jatkuneen sairasloman/työkyvyttömyyden vuoksi. Olen sitä kyllä itsekin odotellut, että koska mahtaa potkut tulla. En tiedä miten sitten käypi noiden kuntoutusasioiden kanssa, että siirrynkö Kelalle vai jatkuuko ne edelleen Varmassa. Onneksi sen ei pitäisi tuohon ansiosidonnaiseen vaikuttaa jos moinen tapahtuu.

Mutta nyt yritän hetkeksi rauhoittua (vaikka nämä leikkausasiat onkin kovasti mielessä) ja yritän vain ajatella sitä, että nyt on raha-asiat suht kunnossa ainakin seuraavaksi vuodeksi ja siitä ylikin. Toki ei se stressi siitä, mitä sitten tapahtuu koskaan poistu kokonaan, mutta kun en asialle tällä hetkellä ainakaan voi tehdä mitään. Voin vain olla möllötellä ja toivoa parasta, kaiken suhteen.

Hellurei ja hellät tunteet.

4 kommenttia:

  1. Siis toi sun tilanne on kyllä sellainen tukipykäläbyrokratiahelvettiviidakko, että heikompaa hirvittää. Miten tuosta muka pitäisi pysyä kärryillä että kenen olisi pitänyt tehdä milloin mitä ja miten?! :O

    Mutta iloitaan nyt hyvistä uutisista sentään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja erikoisinta on se, että jos joku toinen taho jättää vahingossa tai tahallaan jotain tekemättä, niin minun pitäisikin siitä tietää ja hoitaa homma itse :D Tai sitten kärsin mahdollisista seurauksista, vaikken ole voinut mitenkään tietää edes, että jotain olisi pitänyt jossain vaiheessa jonkin asian suhteen tehdä. Tämä on aikamoista touhuilua, ei aina tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa... Mutta sentään joskus jotain positiivistakin :P

      Poista
  2. Entäs teidän homekämppä? Se ei ainakaan edistä terveyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sille asialle nyt ei voi mitään. Kaupungin asunto, niin eihän täällä mitään hometta ole ;)

      Poista