Yleisesti ottaen olen aina ollut sitä mieltä, että naislääkärit ovat selvästi epäempaattisempia ja kylmempiä kuin mies lääkärit, ainakin tuolla sisätautiosastolla. Mutta tänään tapasin taas yhden erinomaisen ihanan naislääkärin joka oli aivan ihana! Mitään uutta ei minun tilanteessa tietysti ole jne. Mutta jäi silti tosi hyvä mieli tuosta lekurikäynnistä. Nainen oikeasti kuunteli ja kyseli vielä ihan omaehtoisesti, että mitenkäs tuo masennus ja taloudelliset asiat jne. Menevät. No kerroin toki, että päin helvettiä as usua. Pientä väittelyä oli tuosta avanteestakin. Tuohon kuntoutustukeeni kun vaikuttaa se, etten suostu ottamaan avannetta (koska katson, ettei se muuta tilannettani ainakaan nykyistä paremmaksi). Tästä emme päässeet yhteisymmärrykseen, mutta lääkäri oli silti hyvin kunnioittava minun mielipidettäni kohtaan.
Sain myös pari koepakettia VSL#3 probioottia joka kuulemma useita pussiitista kärsiviäkin auttaa. Aine on sen verran kallista, ettei tule olemaan mitenkään päin mahdollista sitä hankkia itse, mutta tuleepahan kokeiltua. Kyseinen lääke tulisi maksamaan 200-300€/kk jos sitä alkaisi syödä eikä se ole Kela korvattavissa, joten se ei kasvattaisi lääkekattoakaan. Laskeskelin tässä, että kaiken kaikkiaan kaikki hoidot ja lääkeet mitä tarvitsisin ja joihin olisin oikeutettu tulisi maksamaan minulle kuukaudessa n. 600€. Siihen lasken siis nuo probiootit, psykoterapia sekä muut lääkitykset masennusta ja mahaa hoitamaan. Aikamoinen summa ihmiselle jolle vuokran ja laskujen jälkeen jää se hikinen 100€/kk :P Hoitotukea noihin VOISI saada, mutta se edellyttäisi kuitteja jo ostetuista ostoksista parin kuukauden ajalta, sekä psykoterapiassa käyntiä väh. 3kk ilman edes Kelan tukia. Ja huom, vaikka tukea voisi saada, se ei tarkoita että sitä käytännössä sitten kuitenkaan saisi. Sossusta voisi myös saada tukea siinä vaiheessa, kun olen käyttäny jo kaikki omat sekä miehen rahat noihin lääkkeisiin ja hoitoihin, joten saldo jäisi silti miinukselle (etenkin kun en voi toki pyytää/velvoittaa miestä maksamaan minun hoitojani). Mutta täytyy sanoa, että yhtä mahdotonta on saada se 3kk ajalle 1800€, jotta voisi hakea tukia kuin se, että maksaisi loppelämänsä moista summaa. Eli hoitoja ja apua olisi saatavilla jos olisin ilman parisuhdetta tai jos olisin varoissani. Mitä siis tehdä.
Pitäisi nyt saada aikaiseksi hankkia sosiaalityöntekijälle tapaamisaika (mikä sekin on muuten yllättävän vaikeaa, kaikki kun yritetään saada hoidettua joko netissä tai puhelimitse ja tämä minun ongelma vyyhti ei taida ihan puhelimessa ratketa). Mutta kun ei jaksa. Olen niin loppuun kulunut, puhki ja väsynyt näiden Varman tappeluiden ja kuntoutustukhakemusten ja työttömyystuen viidakossa, etten vain jaksa. Ja pakko sanoa, että näitä juttuja ei kukaan tervekään pystyisi itse tekemään, sairaasta nyt puhumattakaan. Mutta ei vain ole energiaa. Melkein tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja muuttaa sillan alle, ottaa viinapullo mukaan ja kuolla ensimmäisiin pakkasiin mukavasti maistissa. Onneksi on tuo Hauvelsson, jota ei voi jättää eikä sillan alle ottaa mukaansa. Jotain mikä pitää väkisin kiinni tässä elämässä.
Toivottavasti saat pian sossulle ajan ja saisit sitä kautta jotain helpotusta ainakin siihen taloudelliseen tilanteeseen, se kun vaikuttaa niin kokonaisvaltasesti. Apu on yleensä todella monen selvittelyn, paperisotkun ja monen mutkan takana eikä se tieto helpota että Suomessa on hyvä sosiaaliturva kun sitä yrittää tahkota läpi sairaana ja väsyneenä. Mietin myös sitä seurakunnan apua, että ottaisit yhteyttä lähimmän seurakunnan työntekijään. Sieltä vois myös mahdollisesti sitä rahallista apua saada.
VastaaPoistaJoo ongelmahan on enemmänkin siinä, että kuka onnistuu saamaan ne tuet itselleen (eli jaksaa jopa vuosiakin taistella sen eteen) eikä niinkään tuissa itsessään. Tuo eläkekin jonka saan on ihan riittävä (okei, ei sillä terveyttä itselleen saa, mutta ruoan pöytään itselle ja koiralle sekä katon pään päälle) mutta pahinta on se jatkuva tappeleminen, selittäminen, nöyrtyminen, rukoileminen ja oman elämänsä oikeutuksen selittäminen sekä erinäisille tahoille että niille jotka omilla verorahoillaan minunkin elämäni kustantavat. Sekä tietysti saarnat siitä miten ei saisi valittaa kun suomessa saa kaiken vaan sillä, että makaa ja on laiska...
VastaaPoistaJa sossustahan ei pätkääkään tukea saa, jos puoliso ansaitsee työstään senverran, että sossu katsoo sen riittävän kahden ihmisen elättämiseen... Ne ajattelee, että yhdessä elävällä pariskunnalla on yhteiset rahat, vaikkei niin olekkaan.
VastaaPoistaSitten vasta kun ihminen sairastuessa putoaa siihen tukien loukkoon, huomaa kuinka kovan tappelun takana se "hyvä sosiaaliturva" on.
Koska lähtökohtana on, että tukia hakeva ihminen on laiska huijari, joka vaan haluaa maata kotona ja elää niillä verorahoilla. Ei se, että sairastunutta ihmistä yritettäisi tukea, että sairastunut pärjäisi tässä yhteiskunnassa, ehkä kuntoutuisi ja pääsisi opiskelemaan tai töihin.
Tämä on nähty niin muiden, kun omallakin kohdalla.