Aargh nyt on taas tullut vellottua mukavasti muutama päivä näissä avanne asioissa. Todella ahdistavaa ja kohta ei pää kyllä kestä koko touhua. Sekin on jännä, että tällaisessakaan asiassa ei ole mitään varsinaisia tukitoimia. Ei ole mitään tahoa, minne voisi mennä keskustelemaan juuri näistä avanne asioista. Käyn toki psykologilla, mutta harvemmin mainitsemme avannetta ihan jos senkin takia, että minussa näkyy heti jo ihan fyysisia ahdistuksen merkkejä enkä pysty asiasta pahemmin puhumaan. Jonkinlainen tukimuoto siis pitäisi olla ihmiselle joka joutuu käymään elämässä suurimman muutoksen koskaan, miten siihen valmistautua jne. Tosin mitenkä sitä nyt voisi edes valmistautua moiseen... Ei mitenkään. Mutta olisi silti hyvä saada keskustella asiasta sellaisen ihmisen kanssa jolla olisi asiantuntevuutta, mutta pystyisi kuitenkin puhumaan avoimesti. Toki avanneliitoista sun muualta voi saada tukihenkilöä jne. Mutta mielestäni moista taakkaa ei voi kaataa tukihenkilön päälle eikä ihminen jolla on avanne ole se paras henkilö kenelle puhua niistä omista peloista ja tunteista.
Olen lähdössä juuri mökille viikonlopuksi (jeii!!!). Mökillämme ei ole juoksevaa vettä, ei sisäveskiä tai mitään muitakaan nykymaailman hienouksia. Nykyisessä tilassani mökkeily on hankalaa ja haasteellista, mutta mahdollista, joten yritän moisesta nauttia. Valitettavasti vain nykyään ei tule kovin usein sinne lähdettyä ja pitää olla se tietty porukka joka tietää tilanteeni eikä pelästy paskaämpäriä siinä oven ulkopuolella öiseen aikaan :D Tai sitä, että tulee vetelät housuun yöllä tai vaikka päivälläkin. Onneksi sellaisia ystäviä kuitenkin löytyy, joita ei tarvitse jännittää tai olla hermostunut siitä, miten he kestävät moisen. Ainoa mikä jännittää on automatka. Se ei ole mikään älyttömän pitkä (1.5h) mutta kuitenkin sen verran, että veskihätä saattaa yllättää. Onneksi matkalla on paljon puskia ja huoltoasemia jonne voi tarvittaessa piipahtaa. Kunhan muistaa pitää veskipaperia mukana. Useimmiten nuo automatkat sujuu oikein hyvin jos muistaa olla syömättä ennen matkaa. Mutta koskaan ei voi toki olla 100% varma. Toivon aina parasta, mutta varaudun pahimpaan. Mukaan tulee vielä Hauvelsson, jolta tulee aina oksupoksut autossa :D Sovimme siis oikein hyvin matkakumppaneiksi toisillemme :P
Joka tapauksessa, olen innoissani tuosta mökkireissusta. Ehkä saan avauduttua tästä avanne asiastakin ystäville vähän enemmän. On aina parempi märehtiä asioita kuitenkin yhdessä kuin yksin. Jos saisi kuviakin vähän otettua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti