sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Viikonloppuretki

Käväisimme tässä viikonlopun aikana avokin kanssa Silja Europalla pienellä 22h riteilyllä
Tallinnassa viettämässä 5-vuotispäiväämme. Ainoa hyvä asia koko riteilyssä oli Buffetti jossa, vastoin odotuksia, oli oikein maittava ruoka. Lisäksi laivalta sai erinomaisen makoisia Muumi-coctaileja jotka oli tietysti alkoholittomia ja lapsille tarkoitettuja, mutta maistui meille myös :D

En ole ihan varma tykkäsinkö risteilystä vai en... Olemme sinänsä miehekkeen kanssa sen verran erilaisia, että hän haluaisi istua baarissa, maistella olutta ja keskustella maailmamenosta. Minä taas olen enemmänkin bilettäjä jolla menojalkaa vipattaa ja on pakko päästä tanssimaan. Noh, emme siis ole kovin hyvä pari viettämään iltaa kahdestaa. Jälleen todettiin, että jos vielä lähdetään niin ehdottomasti jonkin ystäväpariskunnan kanssa jolloin mies voi rauhassa istua ja kaljoitella, ja minä voin mennä kaverin kanssa sitten taas sinne tanssipuolelle pistämään jalalla koreasti.

Yksi syy myös, miksi en oikein viihtynyt oli se, että tuntin oloni todella vanhaksi ja lihavaksi horoksi. Joka kerta kun vilkaisin peiliin näin vain vanhan akan jonka olisi ollut parempi jäädä kotiin eikä mennä sinne nuorten pariin esittämään jotain mitä ei edes ole. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut itseäni niin vanhaksi ja raihnaiseksi kuin nyt. Ja siihen lisäksi vielä lihavaksi. Minua ärsyttää TODELLA paljon se, että pilasin osittain matkamme sillä, että murehdin vain koko ajan sitä mitä muut minusta ajattelevat ja miten he minut näkevät. Toisaalta, jos olisin voinut lopettaa moiset ajatukset olisin tehnyt sen heti, mutta ajatuksiaan ei voi olla ajattelematta vaikka kuinka haluaisi. Muutenkin tuntuu, että tämän itsetunnon kanssa menee koko ajan pikkuhiljaa vain alaspäin. Ei auta vaikka laihtuu tai mitä vain. En usko, että tähän auttaisi vaikka kävisin kaikenmaailman kauneusleikkauksetkin, en silti tuntisi oloani kauniiksi. Tai no harvapa meistä nyt varsinaisesti kaunis onkaan, mutta jos nyt edes normaalin nätiksi tuntisi olonsa (sillähän ei olisi väliä, vaikka muut ihmiset eivät näin minusta ajattelisikaan, mutta kunhan edes itse tykkäisi itsestään.. Tai sietäisi). Kaikki kuvat mitä laivalla otin näyttävät vain vanhan rupsahtaneen luuskan jonka nenä on aivan liian iso peruna, posket roikkuvat, huulia ei ole olemassakaan ja silmät ovat jääneet jo osittain roikkuvien luomien alle. Koska minusta tuli näin vanha? Ja näin yhtäkkiä?

Tässä nyt kuitenkin erittäin surkea kuva vaatteista jotka minulla oli päällä :)


Eikä siitä tanssimisestakaan olisi oikein tullut mitään, kun vastassa oli näinkin "täysinäinen" tanssilava Disco puolella :D
 



2 kommenttia:

  1. laihdutuksen ohessa oiskin mun mielestä tärkeä päästä kunnollisen terapeutin kanssa juttelemaan asioista jotka siihen painonpudotukseen liittyy, minäkuvaan jne., koska ei se mielen sisintä muuta miksikään vaikka kuinka laihtuisi jne jos jo ennen laihduttamista oli ongelmia itsetunnon kanssa. Pitäisi saada myös se pää tajuamaan, että on ihana oma itsensä.
    Toivottavasti kuitenkin ajan mittaan pääset itses kanssa sinuiksi, niin ymmärrät kuinka ihanana me muut sua pidetään ja miksi <3

    VastaaPoista
  2. Mähän saisin sen Kelan tukeman psykoterapian halutessani, jos vain olisi siihen rahaa :D Suomen terveydenhuolto <3

    VastaaPoista