tiistai 7. toukokuuta 2013

Suoraan sanottuna pelkkää paskaa

Huoh joskus se elämää vaan paiskoo (paskoo) niitä banaaneja päin naamaa sellaisella vauhdilla, ettei sellaista kukaan kestä. No jotain hyvää tästäkin, ruokahalut on aika mukavasti menneet kun joka kerta kun koneelta tai television äärestä päänsä nostaa niin iskee se kauhea ahdistus taas päälle, että mitäs nyt sitten. Minusta on aika hiton edesvastuutonta jättää ihminen tällaiseen tilaan. Täysin epätietoinen kaikeasta eikä kukaan tunnu tietävän mitään mistään. Varman yksikään vaihtoehto ei tule onnistumaan, mutta he ovat silti sitä mieltä, että joko menen työvalmennukseen tai työkokeiluun tai sitten olen ilman rahaa. Ahdistavaa.

Voihan sitä tietysti ilmoittautua jonnekin ttyövalmennukseen tms. ja sitten vain olla menemättä sinne, tai mennä ja ajaa itsensä niin piippuun, että joutuu sitten sairaalaan. Mutta sekään nyt ei minusta pitäisi ihan olla tämän systeemin tarkoitus... 

Älkää hyvät ihmiset sairastuko! Siitä ei seuraa mitään muuta kuin loputonta ahdistusta, pelkoa, masennusta ja surua. Ja joku vielä kuvittelee, että ihmiset  huvikseen hakevat näitä tukia tai laiskuuttaan. Voin kertoa, että laiskana tässä ei ainakaan voi olla. Olen varmasti stressaantuneempi ja surkeampi nyt kuin töissä ollessani, vaikka fyysinen kunto oli aivan perseestä ja hyvä, että kävellä jaksoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti