Ah ihanan erikoinen kokemus jälleen raitiovaunussa (raitiovaunuissa on tunnelmaa). Astuin sisälle tramiin ja kun istuuduih paikoilleni alkoi joku ihastuttava neitokainen (taisi olla minua vanhempi alkoholisti/koditon henkilö) alkoi huutaa "Kauhea läskiä, miten sä kehtaat kulkea tollaisena, herrajumala!" Kyseinen nainen alkoi mesota jotain lisää ja aina välillä karjahteli omituisesti ilmeisesti kiinittääkseen jonkun huomion. Katselin ympärilleni hieman, että kuka se hirveä läski nyt sitten on? Kuuntelin musiikkia samalla kuulokkeilla, joten en kuullut/kuunnellut sen tarkemmin. Tapaus jatkui vielä niin, että kyseinen nainen nousi seisomaan ja meinasi kaatua nuoren miehen päälle samalla huudellen jotakin (älinää mölinää). No takapenkeiltä nousi naishenkilö joka ilmeisen kovasanaisesti kehoitti naista poistumaan tai rauhoittumaan tms. Samalla myös tämä nuori herra nousi seisomaan valmiina avittamaan naisen poistamisessa. Tämän jälkeen kyseinen nainen rauhoittu ja jäi istumaan paikalleen kunnes poistui parin pysäkin jälkeen samaan aikaan kuin tuo toinen nainen ja nuoriherra.
Vasta hetken kuluttua tajusin, että mitä ilmeisemmin kyseinen nainen oli huutanut minulle?!?!!? Olin ainoa sillä hetkellä normaalipainoista pulleampi ihminen tramin siinä osassa johon nainen oli katsonut. Hänen takanaan istui pyöreämpiä ihmisiä, mutta hän oli katsonut koko ajan eteenpäin. Rupesin sitten miettimään, että mitenköhän tuollaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua ilman, että menettää täysin naamaansa? Itselleni tuli ensimmäisenä ajatus vain siitä, miten olisin mielelläni potkaissut naisen naaman tohjoksi ja vetänyt muutaman oikean koukun mutta se nyt ei ole mikään oikea vaihtoehto, vain sen väkivaltaisen minäni esille tuoma ajatus. Miten tuollaiseen voi reagoida? Jos sanoo jotain, homma vain pahenee, jos taas ei sano mitään (niinkuin en sanonut) niin mitä ilmeisemmin se oli se, mikä sai kyseisen naisen suuttumaan vielä enemmän... Ja miten voi olla, että minun lihavuuteni (joka ei tätä nykyä ole kovin suurta) voi saada ihmisen noin raivon valtaan?
Toinen tapaus taas oli muutama viikko sitten kaupassa kun ojensin nuorta miestä (joku 12-16v.) joka kahmi käsillään tuorekaapin munkkeja pudottaen niitä lattialle jne. Sanoin vain rauhallisesti, että munkeille on ihan ottimetkin, ettei tarvitse käsin niitä kaikkia kopeloida. No tämä oli mitä ilmeisemmin suuri henk. koht. loukkaus kyseistä nuorta miestä kohtaan, joten kun pääsimme ulos kaupasta hän alkoi haukkua minua rumaksi (vedettiin tämä "äitis on nin ruma"- kortti mikä sai lähinnä nauramaan :D). Tilanteen jälkeen sanoin kaverillekin suu virneessä, että rumaksi haukkui muttei läskiksi :D (jep ilot ne on surkeatkin ilot).
Mutta tosiaan tuo ensin mainittu tilanne jäi ihan mietityttämään, että miten siihen olisi pitänyt suhtautua/tehdä? Olisko kannattanut poistua tramista, joskaan sekään ei minusta olisi ollut fiksu veto. Yritän vältellä loppuun asti minkäänlaista fyysistä kontaktia kenenkään kanssa, koska tiedän itsestäni, että jos lähden sille tielle, niin jälki saattaa olla aika pahaa (joko minun tai sen toisen kannalta) koska minussa asuu pieni berserkkiraivoinen pupu, joka ei anna helpolla periksi. Joten se pelottaa eniten tilanteissa, joissa ehkä pitäisi jotenkin puolustaa itseään tai ottaa kantaa. Toisaalta... Miksi edes alennun miettimään koko asiaa, känniset surulliset ja elämäänsä pettyneet ihmiset kun sanovat mitä sanovat, ei niitä paljoa kannata kuunnella. Ja miksi se läskiksi haukkuminen onkin niin paljon pahempi kuin rumaksi, huoraksi tms. haukkuminen? Tosin silloin kun olin lapsi, niin pahin haukkumasana taisi olla juurikin "huora" ja "homo". Nyt kyseiset sanat ovat muuttuneet kaikille sukupuolille sopivaksi läskiksi...
Mutta erikoista, että kuulen eniten läski kommentteja silloin kun en ole varsinaisesti läski, mutten ihan normaalipainoinenkaan, vaan siinä lievän ylipainon rajoilla. 120 kiloisena, ei kukaan sanonut sanaakaan läskeistäni (kukaan ulkopuolinen siis) mutta olen pari kertaa jäänyt tuijottamaan kyllä ihmeissäni kun minulle on tultu jotain läskikommenttia heittämään (esim. baarissa) vaikka en edes ole ollut mikään läski varsinaisesti (toki monien ihmisten mielestä jo 10kg ylipaino tekee ihmisestä karmivan läskin, 15 kilosta nyt puhumattakaan!) ollutkaan. Mutta ehkä sellainen ylipaino, joka olisi ns. helppo saada pois, ärsyttää ihmisiä enemmän kuin suuri ylipaino, jossa on jo työsarkaa runsaammin. No joka tapauksessa, nämä läskittely kerrat ovat omalla kohdallani hyvin harvinaisia, olin sitten läski tai en, mutta aina niitä jää miettimään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti