Liikkuva lihas ei maadu tai jotain...

Jeii! Taas oli sellaine ilta ja yö, jota ei toivo kenellekään toiselle. Ja aamulla vielä jalat huusivat hoosiannaa kun päätin eilen  käysäkin lenkillä vähän juoksemassa (viimeksi juoksin melkein vuosi sitten). Siitä tuli pieni shokki, että onnistuin juoksemaan n. 15 min ilman taukoa! Viime vuonna kun aloitin juoksemisen niin, että juoksun aluksi 2 min tauotta jonka jälkeen kävelyä 4 min ja taas juoksua tuon 2 min ja olin AIVAN kuollut. Makasin makuuhuoneen lattialla voihkien :D Nyt lähdin lenkin jälkeen suoraan postiin, pikkasen janotti ja that's it. Pakko tuon uimisen siis jotenkin tuohon kuntoonkin vaikuttaa, vaikka tuntuukin  niin helpolta ja mukavalta ettei se VOI nostaa kuntoa :D

Mutta tosiaan, ilta ja yö menikin sitten vessassa juostessa. En syönyt mitään erikoista, joten veikkaan, että kroppa vain säikähti tuota juoksulenkkiä sen verran, että päätti ilmoittaa itsestään. Tosin aina ei ruoallakaan ole mitään merkitystä, kun maha haluaa pilata iltani ja yöni, niin sehän pilaa. Pahinta on kyllä se kun menee vessaan ja saa sellaisia kouristuksia, että on pakko ponnistaa ja pinnistää, mutta mitään ei tule. Sitten kun vihdoin pääsee sänkyyn on jo ihan hengästynyt. Ehkä tuossa onkin kuntoni salaisuus :D

Tuli muutenkin mietittyä tuota liikuntaa tässä. Monesti kun ihmisillä on sellainen käsitys, että liikunta on  kaikille sekä henkisesti, että fyysisesti hyvästä ja sitä kannattaa harrastaa niin paljon kuin vain voi. Omalla kohdallani voin sanoa, että asia ei ole ihan noin. Liikunta ei ole kaikille ihmisille hyvästä, ei fyysisesti, eikä henkisestikään. Toki jokaisen pitäisi liikkua sen verran, että peruskuntoa tulee ylläpidettyä, mutta se ei tarkoita mitään hikiliikuntaa jossa sydän pomppii kuin hullu. Olen kovasti tästä lääkärienkin kanssa keskustellut ja asiaa miettinyt. Itselleni kun liikunta ei tuo minkäänlaista henkistä hyvää. Lääke masennukseen ei, muiden ihmisten luuloista huolimatta, ole liikunta. Se auttaa kyllä joillain ihmisillä hetkelliseen masennukseen, mutta vakava masennus ei lähde liikkumalla, eikä valitettavasti edes helpota sitä. Itse huomaan olevani jopa agressiivinen ja ahdistunut kävelylenkin päätteeksi (siksi olenkin luopunut kävelystä ja vaihtanut sen uintiin ja juoksemiseen). Ja tosiaan kroppa pistää aika hanakasti vastaan kun vähänkin rehkii. Mutta sairas ihminen ei vain jaksa (eikä tarvitsekaan jaksaa) samalla tavalla kuin terve. Sen olen tässä valitettavasti vuosien varrella oppinut. Jos en olisi ylipainoinen en usko, että motivaatiota liikkumiseen olisi ollenkaan, sen verran hankalaa se kuitenkin on. Ja ylipainoinenhan ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen on huonokuntoinen. En ainakaan itseäni miellä huonokuntoiseksi (vaikka sairaita tässä ollaan joka päästä).

Valitettavasti olen myös huomannut, että liikunta ei niitä läskejä poista. Vaikka kuinka liikkuu niin se ei laihduta. Sitäkään moni normaalipainoinen ei tiedä. Kroppaa voi tietysti saada timmimmäksi, mutta kilot siinä eivät karise. Valitettavasti laihtuminenkin on suurimmaksi osaksi kiinni siitä mitä syö, milloin syö ja miten syö. Silti jaksan aina toivoa, että lisäämällä liikuntaa ja lisästressiä kropalle laihtuisin. Tyhmä on ihminen, kun ei kerralla opi :)

 Ja jottei  mene ihan liian tervehenkiseksi tämä touhu niin tässä kuvaa herkuttelulautasestani eiliseltä (ennen ihanaa mahanmurinaa). Viinirypäleitähän minun ei pitäisi syödä... Suolisto kun ei niistä tykkää, mutta kun ne on niin hyviä!!!!