Valo tunkee harmauden läpi :)

Tänään kävin sitten juttelemassa lääkärin kanssa tuolla kuntoutuspoliklinikalla. Homma meni oikein mainiosti.  Onneksi sairauteni ja sen vuoksi haittani on sen verran selkeä, ettei tarvitse mitään kuntotutkimus juttuja käydä sen kummoisemmin kuin neuropsykologin kanssa 3h sessio (erinäisiä muisti & keskittymistehtäviä) ja homma on siinä. Nyt aluksi tulee ensi vuoden puolelle vielä tuo kuntoutustuki jonka jälkeen kontrollokäynti ja toinen puolisen vuotta kuntoutustukea ja sitten aletaan toivottavasti (masennuksesta jne. riippuen) miettiä uudelleen kouluttautumista tms. Saan tältä lekurilta sopivasti nyt todistuksen Varmalle sekä vielä todistuksen Kelalle hoitotuki-hakemusta varten. Sosiaalitäti minulle ehdotti tuon hoitotuen hakemista. Pahinta mitä siitä voi seurata on kieltävä vastaus, joten ainakin kokeilen potkiiko onni. Rahalle ainakin olisi tarvetta :)

Olen ihan ihmeissäni, että tuolla kuntoutuspolilla hommat etenevät näin sujuvasti, ja lekuri sekä sosiaalityöntekijä olivat molemmat erittäin mukavia. Saa nyt nähdä onko sitten tämä neuropsykologi joku kaamea hirviö :D Jokatapauksessa, on todella helpottavaa käydä lääkärillä sun muilla kun saa kokemuksen, että on tullut kuulluksi ja asiat hoituu hyvässä yhteisymmärryksessä, eli kaikki ovat asioista samaa mieltä. Ei tarvitse tapella, suuttua tai ahdistella jälkeenpäin, että mitä sitä tulikaan nyt sanottua, ja mitä jätti sanomatta.

Mutta tällä hetkellä tosiaan aikomuksena on nyt tuosta masennuksesta päästä sen verran voitolle, että opiskelu olisi mahdollista (tai jonkinlainen työkokeilu jos Varma ei suostu maksamaan opiskelua). Se olisi siis oma toive, sekä kuntoutuskeskuksen toive :D Eli ainakin siinä kohtaa menee halut yksiin. Mukava tietää myös sekin, että tuntee oikeasti saavansa apua eikä tarvitse yksin tässä suossa tarpoa.  Täällä puolen helsinkiä tuntuvat hommat omalla kohdallani ainakin, toimivan niinkuin niiden on varmasti tarkoitettu kaikkialla toimivan. Täytyy vain olla nyt tyytyväinen kun hommat etenee mukavasti, jossain kohtaa saatta vielä se suon silmä löytyä... Tosin toivon ettei löydy, on tässä suossa tarvottu nyt kuitenkin jo vuosikausia :P

Sain uusimman hartsinuksunkin tänään maksettua kun myin edellisen pois. Ensin ajattelin, että jatkan osamaksulla edellistä nukkea ja ostan ihan uuden myös mutta totesin, että se olisi täysin hullua. Sitä rahaa kun ei tosiaan liikaa ole niin järkevämpää maksaa vanha velka pois ja loppurahalla saan toivottavasti ostettua itselleni uudet kengät joita kipeästi kaipaan :)

Mutta nyt tänne risukasaan tuntuu ainakin pikkuinen valonpilkahdus, johon varmasti vaikuttaa tuo ihana sääkin. Sekä tietysti sohvalla röhnöttävä hauva XDXD