Ystävä ja ompelutaivas!

Tapasin torstaina yhden vanhimmista ystävistäni (ystävyys on vanha, ei ystävä). Olemme olleet ystäviä jo parisenkymmentä vuotta. Sellaisia ystäviä on aika harvassa, jotka pysyvät ihmisten elämässä niin pitkään (ja toivon, että pysyy vielä monta kymmentä vuotta lisääkin). Emme ole tavanneet pitkiin aikoihin, elämä on vienyt molempia vähän eri suuntiin ja on vain ollut mukamas niin kiirettä tai jotain muita asioita mielessä, niin ettei ole tullut pidettyä yhteyttä erityisemmin. Mutta tosi ystävän tunnistaakin siitä, että vaikka ei oltaisi tavattu aikoihin, niin juttu kyllä lentää kuin entisiin aikoihin :D

Sain myös tavata aivan mielettömän herttaisen pikkumiehen joka nukkui ja jutteli (ihan jokelteli siis, ei osaa vielä puhua "aikuisten" kieltä)  suurimman osan ajasta. Hieman ihmeissään ensin minua tuijotteli, mutta päätti sitten, ettei kait tuo tämän pahemmaksi muutu ja kun äitikin on ihan vieressä niin kait siinä on ihan turvallista :D Pienet vauvat ovat vain jotain niin suloista (ainakin suurimmaksi osaksi). Sellaisen kun saa syliinsä, niin ei voi olla tykkäämättä. Tuli myös ihan mieleen ajat jolloin toinen hyvä ystäväni sai poikansa ja sain olla mukana pikkuisen elämässä ihan alusta asti. Nykyään poika on jo kouluikäinen herrasmies, edelleen ihana ja suloinen.

Nyt on ihan vanha olo, kun iso osa ystäviäni alkavat saada lapsia. Tämä on se ikä kun aletaan lapsia hankkia, jos sellaista halutaan. Itselläni iski ihan pikkuinen vauvakuume tästä pikkuherrasta, mutta se tulee ja menee. Ehkä hankimme toisen koiran, niin saan sitten vauvitella koiranpentua :D

Ihanana yllärinä ystäväni toi minulle pussillisen kaikkea ihanaa!!! Ja kun sanon ihanaa, tarkoitan tietysti ompelutarvikkeita, nappeja, kankaita, helmiä, pitsejä ja vaikka mitä ihanaa. Piti laittaa kaikki kamat ympärilleni ja ihastella ja uneksia kaikista ihanista vaatteista joita saan tehtyä (teinkin jo yhden hameen, aloitin toisen hameen ja yhden mekon :P) nukeille. Äitienpäiväksi päätin myös väsätä äidille jotain ihan itsetehtyä vaikken tosiaan mikään kovin kummoinen käsitöissä olekaan. Joten väsäsin pienen kukkaron, jonne voi laittaa vaikka kolikoita tai kortteja.

 Ensimmäistä kertaa voin muuten sanoa, että nautin jostain jossa en ole hyvä, mutta annan kuitenkin itselleni mahdollisuuden kehittyä ja nauttia. Se on aika erikoista minulle jota ahdistaa aina kun muut ovat kaikessa parempia. Yritän myös olla hokematta itselleni mantraa jossa sanon olevani huono ja surkea, vaan yritän vain katsoa tekeleitäni positiivisella mielin. Tähän asti se on ainakin toiminut hyvin ja koko ajan sitä myös kehittyy :)