Avannehoitajalla meni ihan hyvin. Vähän tuli sellainen olo, että nyt avanteen kanssa minustahan tulee kuuluisa rocktähti ja vaikka mitä kun avanteen kanssa kaikki on mahdollista. Mutta se nyt oli vähän odotettavissakin. Pelkäsin todella paljon sitä, mitä avokki sanoo kun nämä avannehommat heitetään päin kasvoja kuvien sun muiden kera. Mutta hän oli itseasiassa sitä mieltä, että tuo avannehan kuulosti ihan hyvältä vaihtoehdolta ainakin verrattuna nykyiseen. Varmasti kuulostikin, kun avannehoitaja aika positiivisesti sen möi, mutta parempi toki niin, että avokille ei ainakaan jäänyt traumoja tai, että hän olisi kokenut avanteen jotenkin iljettäväksi asiaksi tms. Eli kaikenkaikkiaan kaikki meni ihan hyvin. Jokatapauksessa hoitaja vaikutti tosi mukavalta ja ammattitaitoiselta, että uskon meidän kyllä tulevan toimeen vaikka nähdäänkin asiat vähän eri kantilta. Ainakin sain sellaisen käsityksen, että apua on saatavilla aina kun tarvitsee samoin kuin uusia tarpeellisia avannevälineitä jne. Mutta se nyt jää nähtäväksi pitääkö tuo paikkansa.
Itselläni on jotenkin tunteeton olo, tai sellainen turtunut. En jaksa enää edes välittää kun olen stressannut varmasti asiaa tarpeeksi jo yhdelle elämälle. Jos homma kusee niin sitten kusee ja sen kanssa pitää vain elää. Jos taas alkaa uusi parempi elämä, niin sehän on vain erinomaista. Alkaa energia loppua kokonaan ja tuntuu siltä kuin kulkisin pumpulissa tms.
Viikonloppuna mennään avokin kanssa vähän ostoksille. Joku kiva viltti sairaalaan (siellä kun on yleensä aina kylmä ja lisätäkkien saaminen on aina hankalaa) ja pari alustoppia. Minusta on tosi ahdistavaa kulkea sairaalavaatteissa ilman mitään alusvaatteita tissit heiluen, joten haluan sinne jonkun simppelin topin joka ei paina mistään, mutta antaa edes vähän tukea. Mukaan tulee myös värityskirjoja, tussit, Aku Ankka pokkareita jos muistan ostaa, kirjeenkirjoitus tavaroita ja tabletti. Kirjojakin ottaisin mukaan, mutta nyt ei ole yhtään lukematonta kirjaa enää jäljellä. Ehkä äitee tuopi sairaalaan luettavaa :D Tosin äiti on hieman hämillään siitä, millaisia kirjoja luen mutta onneksi en ole turhan nirso ja ne romanttiset höpsisromaanit menee kyllä kun joutuu vain makaamaan :) Ensimmäistä kertaa minulla on ihan oma "televisio" eli tuo tabletti josta voi sitten katsoa Netflixiä. Tämähän on melkein kuin suunittelisi, että mitä ottaa mukaan lomamatkalle XD
Minkälainen voi olla ihminen joka elää elämäänsä sairauden varjossa, kuvittelee olevansa prinsessa ja rakastaa kaikkea vaaleanpunaista? Lue eteenpäin niin tiedät. Blogi sisältää paikoin myös herkimmille lukijoille soveltumatonta tekstiä sekä sairauskuvauksia. Huumorilla, kivulla ja surulla höystettyä tosielämän tragikomiikkaa.
Sivut
Tunnisteet
elokuvia
eläke
Haasteet
hauskoja
Hauvelsson
Höpinää
Itsetehtyä
joulu
juhlia
kauneuden hoito
Ketutus
kilpikonna
Kirjeistä
kivaa
kritiikkiä
Laihdutus
leikkauksia
leluja
lemmikit
lihavuus
liikunta
lukemisia
masennus
Matkustaminen
muoti
musiikista
nukkeja
Outouksia
paikkoja
Ravintolat
reseptejä
Runoutta
ruokia
sairastelua
surkeuksia
syömishäiriö
tapahtumia
tunnustus
tärkeää
ulkomailla
vaatteet
valokuvaus
yhteiskunta
maanantai 1. syyskuuta 2014
Avannehoitaja hoitaa homman
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mulla onkin sulle just sopiva kirja mukaan! Tuon kun näemme :)
VastaaPoistaTsemppiä!
VastaaPoista