maanantai 4. toukokuuta 2015

Käsi ylös ketä vituttaa?

Hellou taasen. Käytiin tuossa miehekkeen kanssa vuosipäivää juhlistamassa pienellä risteilyllä (ihan vain perus tylsä 22h risteily Tallinkilla). Ensimmäistä kertaa vaihdoin sidokset jossain muualla kuin kotona ja hommat toimi oikein hyvin, ei mitään ongelmia vaikka etukäteen vähän jännitin (toivottavasti siivoojatäti/setä ei käy tonkimassa kovin tarkasti roskista... Yllätys voi olla aika ikävä). Mutta se kyllä kirpaisi aika pahasti kun jouduin ruokailun aikana käymään tyhjentämässä pussukkaan kahteen otteeseen (ruokailu kesti about tunnin verran). Se harmitti todella paljon. Myöhemmin illalla myös huomasin, että jos haluan olla ilman pullottavaa etumusta niin pakko käydä tyhjentämässä puolen tunnin välein (tai useammin). J-pussin kanssa sentään alkoholi ja lääkkeet auttoivat niin, että pystyi yhden illan suht rauhassa olemaan, mutta avanteen kanssa ei. Muutenkin tämän paskapussin kanssa ihmiset ympärillä jo huomaa, että jotain outoa tyypissä kun taas j-pussin kanssa ei tarvinnut ulkoisia asioita miettiä. Eli tällä hetkellä en ole taas kovin positiivisilla mielin pussin kanssa liikenteessä. Kait tähän veskiraviin tottuu kun siihen edelliseenkin tottui. Nyt se vain tuntuu jotenkin paljon rankemmalta...

Mutta jotain positiivista se, että pussi ei näkynyt (ellei unohtanut tyhjentää) ulospäin vaikka päällä oli suhteellisen tiukka mekko (okei, who am I kidding, TOSI tiukka mekko). Nämä yksiosaiset pussit on ihan huippuja kun ne piiloutuvat niin hyvin (etenkin jos on vähänkään vartalonmyötäisempää joka tavallaan pitää sen pussin paikoillaan, melkein löysemmällä paidalla sen huomaa paremmin). Toivon niin, että pystyn käyttämään edelleenkin seuraavan leikkauksen jäljiltä näitä yksiosaisia myös. Kaksiosaiset kun tuntuu niin hankalilta ja näkyy selkeämmin.

Sain viime viikolla myös lappua kotiin sairaalasta, että leikkausta on siirrettykin kivasti kahdella viikolla eteenpäin. Sekös kiva onkin kun mies oli jo ottanut kesäloman leikkauksen ajaksi ja sen jälkeiselle ajalle. Ei muuta kuin nyt yritetään, että pomo suostuu uuteen kesäloma-aikaan ja sairaaslta ei oteta yhteyttä TAAS uuden leikkausajan kanssa. Sekin hirvittää, että leikkaus on kesäkuussa jolloin tunnetusti suomen sairaalat on vaarallisia paikkoja kun lekurit, kirurgit sun muut jäävät kesälomilleen... Että jos jotain leikkauksen jälkeistä ongelmaa tulee niin voi olla, että olen omillani (tai jonkun terveyskeskusken varassa).

Mutta ei tänne sen kummoisempia. Naimisiin menosta ollaan puhuttu jonkin verran tässä lähiaikoina mutta nyt olen vähän herännyt sieltä haavemaailmasta ja tajunnut, että se naimisiin meno ei ole meikäläisen kohdalla millään tasolla fiksua, järkevää tai käytännöllistä. Jälleen yksi haave murskattuna mutta mitäpä tuosta, ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen. Jos olisin silloin teininä tiennyt mistä kaikesta joutuu aikuisena luopumaan ja miten elämä voi olla hankalaa vammaisena/sairaana niin... Noh, ehkä on hyvä etten tiennyt. Mutta näillä taas eteenpäin niinkuin yleensä.

7 kommenttia:

  1. Mikä sun englanninkielisen blogin osoite on? :)
    Mukavaa kesää sinne!
    - Lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanninkielinen blogini on salainen, joten en jaa osoitetta yleisesti. Olen pahoillani :)

      Poista
  2. Olisipa mukava jos päivittäisit blogiasi taas.

    VastaaPoista
  3. Mitä kuuluu? Jäin koukkuun blogiisi heti kun ensimmäisen tekstin luin. Osaat kirjoittaa todella mielenkiintoisesti ja vangitsevasti! Kirjoja vaan kirjoittamaan ! T. Anne

    VastaaPoista
  4. Alan olla huolissani, eikai sulle oo sattunut jotain? :o

    VastaaPoista
  5. Hei, löysin blogisi sattumalta tässä jokin aika sitten. Kirjoituksesi ovat erittäin mielenkiintoisia ja kokutuin heti, olen nyt lukenut kaikki postauksesi läpi. Olet blogisi perusteella joutunut kestämään enemmän kuin kenenkään pitäisi, mutta ihastelen vastoinkäymisistä huolimatta mahtavaa asennettasi elämää kohtaan! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti postaat pian kuulumisiasi uudelleen :)

    VastaaPoista
  6. Olen pahoillani, että edellisestä postauksesta on niin pitkä aika. Mutta kunnossa ollaan ja porskutellaan kuten ennenkin. Ja hauska kuulla, että jonkun mielestä asenteeni on mahtava kun yleensä saan vain kuulla miten negatiivinen olen kaiken suhteen :D Omasta mielestäni olen realistinen, koska maailma ei ole kovin mukava ja elämä ei ole helppoa. Turha elää siis pilvilinnoissa (tosin unelmiahan pitää aina olla ;) ). Mutta nyt yritän taas saada vähän puhtia elämään ja postailemaan useammin.

    VastaaPoista