Minne menet sairas lapsi?

Wuaah!!! Tänään olin sitten Vervessä juttelemassa tästä kuntoutushommelista. Jälleen sain vahvistuksen sille, että tämän ikäisenä ja koulutettuna en tule pääsemään eläkkeelle. No ei siinä mitään, sen olen jo tiennyt. Mutta Varma ei rupea myöskään maksamaan ammatillista kuntoutusta opiskelua varten, koska olen jo korkeasti koulutettu ja omalla alalla on monia erinäisiä töitä joita voi tehdä vaikka toimistossa (tässähän ei siis oteta huomioon sitä pientä ongelmaa, että todella harva pääsee noihin toimistotöihin, ja ilman kokemusta melko epätodennäköistä, että sellaiseen pääsen). Nyt alkoi tämä Verven täti sitten hehkuttaa työkokeilua. Eli vaikka kolmena päivänä viikossa töihin neljäksi tunniksi kerralla. Ihan hyvä muuten, mutta en ole jaksanut käydä edes siellä kuntoutuspaikassani, joka alkaa kymmeneltä ja kestää viisi tuntia päivittäin. Ja tällä hetkellä on sovittu, että menen kolme kertaa viikossa sinne eikä sitäkään tunnu jaksavan. Mutta työkokeiluun silti... Jotenkin se täti ei tuntunut ihan käsittävän, kun selitin, että aamulla ei paljoa mihinkään pääse kun paska  lentää viiden minuutin välein. Ja loppupäivä meneekin useimmiten  nukkuessa tai vain makaamisessa kun ei jaksa aamuhärdellin jälkeen enää mitään muuta. Tässähän ei oteta sitä huomioon, että olisi kiva jaksaa jotain muutakin kuin VAIN töitä sen muutaman tunnin päivässä. Ja aika selkeästi täti myös oli sitä mieltä, että tästä työkokeilusta ei voi kieltäytyä tai muuten on täysi lusmuilija.

Omituisinta tuossa työkokeilussa oli se, että pitäisi hakea ammatillista tukea Varmalta jossa on sitten 9kk aikaa mennä tuohon työkokeiluun. Mutta jos ei siinä 9kk aikana halua/jaksa/pysty työkokeiluun niin sitten ei pysty. En oikein ymmärtänyt koko homman pointtia. Onneksi on nyt kuitenkin vielä kuntoutuspoliklinikalle ajat joten katsellaan tätä touhua taas sen jälkeen uudemman kerran. Oma mielipide on, etten  ole kykenevä tällä hetkellä mihinkään töihin, mutta tulevaisuudessa, etenkin jos tämä masennus tästä vähän hellittäisi, voisi ollakin mahdollista. Osa-aikaisena tosin, mutta kuitenkin. Tosiasiahan on se, että jotain tässä on pakko alkaa miettiä muutakin kuin vain makailua, kun alkaa jo omakin pää hajota. Mutta jos työn teko ei  ole mahdollista niin entäs sitten opiskelu? Ehkäpä Kelalta voisi saada tukea opiskeluun? Epäilen kyllä. Yleensä jos nämä yksityiset mestat eivät suostu jotain maksamaan, niin Kelalta on turha edes yrittää saada tukea.

Mutta olipahan tämäkin kokemus, katsotaan nyt mitä tapahtuu tuolla kuntoutuspolilla. Uusi aika Verveen on kuitenkin toukokuun lopussa, jotta jos kuntouspoli ei keksi mitään taikka osaa sanoa juuta taikka jaata, niin siellä Vervessä sitten yritetään jotain sumplia. Katsotaan nyt mihin tässä vielä joutuu...

Tässä yksi kuva vielä tekemästäni lolimekosta. Pitäisi saada aikaiseksi uusi nukkeblogi jonne näitäkin voisi tunkea :)