Sairaspäivän iloja.

Tänään sain kutsun vihdoin syömishäiriöryhmään. Ei siis riitä, että on masenutnut ja sairas, minulla on vielä syömishäiriökin. Olen odottanut jo muutaman kuukauden kutsua uuteen pidempiaikaiseen ryhmään, jotta saisi tämän syömisen edes jotenkin kuriin. Olen taas tämän kuun herkkulakossa... Mutta tänään meni sitten kaksi suklaapatukkaa ja suklaakarkkipussi, ihan saman tien kun kaupasta pääsin kotiin. Vieläkin mahtuisi, mutta onneksi en ostanut tuon enempää. Tämä karkkilakkohomma ei oikein toimi, kun ahdistun vain pahemmin ja saan päänsäryn miettiessäni mitä kaikkea en saa syödä. Pitäisi päästä jonkinlaiseen tasapainoon, etenkin näiden herkkujen suhteen.

Tänään olisi taas pitänyt mennä töihinkin (ei siis oikeisiin töihin vaan työpajalle jossa hengailen kun en tahdo yksin kotonakaan istuksia kokoaikaa) mutta mahahan ei antanut periksi. Yleensä siinä vaiheessa viimeistään tietää, ettei mihinkään voi lähteä kun tulee verta ja kuume alkaa nousta. Hieman veikkaan, että tuo työpajalla käynti lisää tätä kuumeilua, mutta eikai sitä ihminen voi vain sisällä istua ja tylsistyä itseensä. Siitä se masennuskin saa vielä enemmän sytykkeitä roihuunsa. Onneksi on ainakin tuo Minka hauvelu kaverina :)

Minka hauva saikin ulkona taas kehuja. Herrasmies kissan kera ihmetteli, ettei koira hauku ollenkaan, ei edes kun kisu tuli  melkein nuuhkimis etäisyydelle. Ei ole kuulemma ennen tavannut pystykorvaa joka ei kissalle haukkuisi :D Sanoinkin, että meidän Minka haukkuu vain jos joku tulee ihan iholle, tai ainakin murisee uhkaavasti. Tosin kyllä Minka haukkuu aina vieraat kerrostalossa. Mutta ei onneksi ole mikään kummoinen räksyttäjä, hyvä kasvatus tai hyvät geenit XD