Lääkärikäynnin jälkeiset tuuletukset.

Tänään olikin aika mielenkiintoisen lekurikäynti. Juteltiin puolituntia lääkärin kanssa, vaikka siis varattu aikahan on sen 15min yleensä. Jokatapauksessa, ei mitään uutta oikeastaan paitsi se, että kuulemma kirurgi on tarkastanut tämän j-pussini ja todennut, että tulehduksen lisäksi siinä on toimintavika jonka takia se ei toimi ollenkaan niinkuin pitäisi. Että jippijaijee. Lääkäri siinä sitten sanoi, että se on niin mukava kun näille j-pussipotilaille aina luvataan, että sitten leikkauksen jälkeen onkin ihan terve, mutta aina välillä (todella harvoin onneksi) tulee vastaan sitten niitä joille se leikkaus ei ole sitä terveyttä antanut. Tosin minun tapauksessani oli kyllä j-pussileikkaus tai henki, joten vaikka olisin tiennyt, että elämästä voi tulla tällaista, olisi minun ollut pakko siihen leikkaukseen mennä.
Sitten juteltiin tästä kuntoutustuesta. Lääkäri oli sitä mieltä, että jotain tilanteelle pitää nyt tehdä, ettei ole heille tai minulle kovin  mukavaa se, että kirjoitetaan vain sitä kuntoutustukea 3-6kk kerralla ja sitten taas uudestaan. Joten hän laittaa lähetteen kuntoutuspoliklinikalle. Siellä sitten arvioidaan henkinen ja fyysinen kunto ja kaikki työ-opiskelu jne. mahdollisuudet.

Tässä pelkään nyt eniten sitä, että minulle käy niinkuin muutamalle muulle suolisairaalle. Eli kuntoutusmestassa todetaan, etten ole kuntoutettavissa, eikä näin ollen kuntoutustuki ole se tuki joka minulle kuuluu. Mutta Kela ei  myöskään myönnä sairaseläkettä, koska olen liian nuori. Joten ainoa mistä saan rahaa on joko työkkäristä sairaana työnhakijana taikka sossusta. Todennäköisemmin sossusta, koska työkkäri ei ota listoilleen työkyvytöntä. Kyllä nämä systeemit suomessa on niin vimosen päälle mietitty.Käsitykseni mukaan tuo kuntoutushommeli on sellainen, että saatan joutua viettämään siellä jopa kaksikin viikkoa. Mietin vain, että mitenköhän sekin onnistuu, kun en vain jaksa. En ole sopeutumisvalmennukseenkaan voinut mennä, koska olen liian sairas sinne, en jaksaisi jokapäiväisiä luentoja, keskusteluja, liikuntaa jne. Mutta minkäs teet, pakko mennä sinne minne lääkäri käskee.

Ja lopuksi lääkäri sitten sanoi, että ota heti yhteyttä jos keksit jotain lääkettä mitä tahtoisit kokeilla tai tulee jotain muuta mieleen. Ihan mukavaa, että siellä otetaan kuitenkin huomioon potilaan omatkin ajatukset jne. Ja kysyihän lääkäri nytkin, että miten itse näkisin, että tästä pitäisi jatkaa eteenpäin. Sanoin vain, että olen nyt niin väsynyt tähän kaikkeen, että menen sinne minne käsketään ja teen niinkuin sanotaan. Omat aivot ei vain jaksa miettiä. Lekuri kovasti nyökkäili ja oli kovin ymmärtäväinen. Hauska sekin, että kutsuimme molemmat tilannettani v.mäiseksi tilanteeksi :D Ja lekurikin oli oikein ymmärtäväinen ja sanoi, ettei itsekään kyllä tietäisi mitä minun tilanteessani tehdä. Ja avanteen suhteen olen itse se paras asiantuntija siitä millaista sen kanssa elämä olisi ja haluanko sitä vai en. Oikein mukava ja fiksu lääkärisetä... Okei, ei oikeastaan setä vaan sellainen nuori, komea ja pitkä lääkärimies XD Tuli ehkä pikkaisen katsottua "sillä" silmällä, mutta älkää sille kertoko, nousee vielä hattuun :D