masennusta ja luteita (olemattomia sellaisia).

Tajusin tässä juuri, etten ole syönyt masennuslääkkeitä puoleentoistakuukauteen... Ei siis ihme, että fiilis on todella paska. Tuntuu siltä, kuin olisin agressiivinen ja surullinen ihan koko ajan, kaikille ja kaikelle. Eli kaikki tuntuu paskalta. Jotenkin en ole tajunnut, että olen ollut ilman niitä lääkkeitä näinkin pitkään. Ei ollut rahaa ostaa, ja kun sain rahaa unohdin lääkkeet kokonaan... Ainakin voin täten itselleni todistaa, että ne ovat vaikuttaneet psyykkeeseeni ja hyvällä tavalla. Pitää äkkiä käydä taas ostamassa, jos vaan jaksaisi. Kun ei tunnu olevan energiaa tai halua yhtään mihinkään. Edes mikään sellainen mistä oikeasti tykkään, ei tunnu mielekkäältä, ei sitten yhtään. Mutta onneksi nyt ainakin tajusin, että missä syy. Ei siis tarvitse hypätä parvekkeelta. Joskaan sieltä hyppääminen ei ratkaisisi mitään, kun asumme toisessa kerroksessa, jalan ehkä saisi poikki jos sitäkään :D

Sitten minusta on tullut ludehullu. Eli pelkään koko ajan, että sängyssä, sohvalla, matossa, koirassa, eli joka paikassa on luteita. En tajua miksi niitä luteita olisi, eikä minulla ole mitään todisteita siitä, että täällä olisi luteita. Enkä todellakaan tiedä mistä niitä olisi tullut. Mutta olen pelännyt niitä siitä asti kun luin Tiede-lehdestä artikkelin siitä, kuinka luteet valloittavat suomea, etenkin pk.seutua. Johtuu kuulemma siitä, että ihmiset matkustavat nykyään niin paljon. Itse kyllä epäkorrektisti veikkaan, että kyse on maahanmuutosta. ELi ihmisiä tulee enemmän kuin koskaan, maista jossa on luteita. Joten luonnollisesti meilläkin siis on pakko olla luteita... Oikeastihan luteet kyllä huomaa jos niitä osaa etsiä. Joten yritän nyt luottaa siihen, ettei meillä ole luteita kun ei niitä näy, eikä meitä ole yksikään ötökkä purrut, eikä minkakaan ole yhtään kirppuinen, eikä ole mitään tapaa miten luteita meille olisi tullut. Pelkään niitä siis ihan vain hulluuttani.