Minka on myös hirmuisen herkkä koira, heti jos jossain on pieniäkin ääniä, neiti on ihan ihmeissään ja saattaa jopa alkaa pelkäämään. Tänä kesänä pahin episodi oli sellainen, kun Minka näki sattumoisin kuumailmapallon. Kesti viikon, ennenkuin pikkuinen uskalsi mennä ulos kunnolla. Pari ensimmäistä kertaa istui vain sylissä ja tärisi (en heti sisälle viitsinyt viedä, ettei olisi mennyt pahemmaksi). Siinä me sitten istuttiin parikin tuntia Minka tärisevänä sylissä ja julteltiin mukavia.
Kun nyt olimme olleet matkalla oli pienellä ollut mahaongelmia (niinkuin ainakin kerran viikossa yleensä on), ripulia ja pientä hellyyden kaipuuta. Ei onneksi sen kummoisempaa. Hirmuisen iloisia oltiin kun mamma ja pappa (kyllä, me olemme koiralle mamma ja pappa) tulivat kotiin ja sen jälkeen ei olla silmiä irrotettu ollenkaan! Nyt huomaa heti, että kun lähtee ulos niin koiran huoli alkaa nousta. Tänään sitten kun olin taas lähdössä ei Minka olisi millään päästänyt menemään. Lähdin kuitenkin ja mies seurasi tunnin kuluttua perässä. Kävimme ostamassa Minkalle synttärilahjan. Noh takaisin kun tultiin niin kauppakassin kimppuun hyökättiin heti ja lahja opossumi kaivettiin esiin. Se vietiin keittiöön ja sitten hauveli vain istui opossumin kanssa (yleensä alkaa heti innoissaan leikkimään ja riepottelemaan). Hetken kuluttua Minka ja opossumi olivat sängyssä ja huomasimme, että Minka tärisee kauttaaltaan. Mies vei tytön heti ulos jos kyseessä oli vaikka pahemmanlaatuinen pissihätä. Minka tuli kuitenkin saman tien sisälle ja takaisin koriinsa tärisemään. Sitten raahautui mamman perässä joka paikkaan.
Soitimme eläinlääkärillemme jolle saimme vasta huomiseksi ajan. Soitimme myös Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan josta sanottiin, että voi tuoda päivystykseen, mutta ei kuitenkaan kuulosta miltään hirveän akuutilta, etenkin kun eilen on vielä syönyt ihan ok.
Huoli on kova, kun nuo karvaturrit eivät osaa kertoa mikä niitä vaivaa, onko jossain pipi vaiko kuumetta tms. Muutenkin ärsyttää kun tuota Minkan mahaoireilua ei ole koskaan tutkittu mitenkään kummoisemmin, aina vain kuitattu sillä, että se on todennäköisesti jokin lievä suolistotulehdus mikä on suht tavallista pikkukoirilla. Sen pitäisi kuulemma kasvun mukana mennä pois. No neiti on nyt 3 vuotias eikä vieläkään ole nuo vatsaongelmat poistuneet. Myös ruoan kanssa on leikitty ja jos jonkinlaista ruokaa sekä maitohappobakteerja on annettu. Mutta ollaan todettu, ettei ruoalla ole oikeastaan merkitystä noiden maha-ongelmien kanssa.
Jotenkin nuo mahajutut saa minut aina ihan herkistymään ja huolehtimaan, minä kun tiedän oikein hyvin miltä tuntuu kun on massu kipeänä. Eikä sellaista omalle pikkuiselle koskaan haluaisi. Tuli sekin mieleen, että voisiko kyseessä olla jonkinlaista ahdistusta siitä, että olimme viikon poissa, kun nyt on niin meidän molempien perään. Vessaankaan ei saisi mennä ilman koiraa :D
Noh huomenna on nyt aika eläinlääkärille heti aamusta ja katsellaan iltaa pitkin josko sinne päivystykseen tarvitsee lähteä (toivottavasti ei, se kun maksaakin enemmän kuin ajanvaraus aika. Toki raha ei ole meille este sille, ettäkö eläintä ei lääkäriin vietäisi. Onneksi olemme ottaneet Minkalle vakuutuksen jo pentuna).
Tuossa se nyt pieni nukkuu sohvalla opossumin kanssa. Vaikkei leikkiä jaksa, niin taisi olla kovasti mieluista synttärilahja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti