Pienen hiljaiselon jälkeen päätin taas vähän aktivoitua, hetkeksi. Ei oikein tämä blogi inspaa juuri nyt kun ei ole oikeaataan mitään mistä kirjoittaa. Paskasti menee, niinkuin aikaisemminkin, eikä sitä aina jaksa olla jauhamassa samasta paskasta katkerasti montaa kirjoitusta.
Jotain mukavaa sentään. Äitini on saanut hieman perintlä ja hän tarjoutui maksamaan osan opintolainastani (yhden puolivuosittaisen elikkä 600€) joten jouluksi ainakin pitäisi olla hieman rahaa :) Nyt tekisi kovasti mieli ostaa uusi nukke, vähän niinkuin itselle synttäri/joululahjaksi mutta olisi tietysti paljon fiksumpiakin asioita joihin tuota rahaa voisi pistää, kuten kenkiin ja vaatteisiin sekä joululahjoihin... No joo, oikeasti joululahjoihin suuren summan laittaminen ei ole kovin fiksua, mutta minkäs teet kun on iso suku.
Tuli muuten mieleen, että onkohan muilla sinkkunaisilla (sinkut ja seurustelevat siis) sama ongelma kuin meikäläisellä jouluisin. Joudun siis ostamaan lahjoja veljelleni ja hänen perheelleen (lapsi ja vaimo) sekä siskolleni ja hänen perheelleen (mies ja 3 lasta) ja tähän kuulkaas menee aina aikamoinen summa, etenkin kun nykylapsille kun ei mikä tahansa halpis krääsä kelpaa vaan pitää olla merkkituotteita jne. Mutta koska minulla ei ole lasta, eikä aviomiestä (vain tuo avomies) niin saan aina yhden lahjan siskoltani ja toisen veljeltäni. Mitään kovin kallista minulle ei kukaan osta, koska en ole mikään merkkien perään huutaja ja tyydyn aika vähään. Ongelma nyt on se, että eikö ole vähän epäoikeudenmukaista, että minä pienistä tuloistani maksan isot summat lahjoista mutten oikeastaan saa mitään takaisin... Tiedän, ettei minulla ole lapsia, mutta olisi aika kiva ele, jos sisarukseni ostaisivat sitten vaikka koiralleni jonkin pienen lahjan jos eivät minua halua sen kummemmin muistaa. (ostan muuten aina myös veljeni koiralle joululahjan, mutten ole koskaan omalle hauvalleni saanut lahjoja). Vai olenko vain turhasta marisija? Onko se sinkkutädin kohtalo, että pistetään suuret summat lahjoihin toisille, muttei saada itse mitään takaisin? Mitäs en ole lapsia hankkinut...
No mutta kuten ylempää huomasitte, olen siis alkanut jo miettiä joulua :D Pakko miettiä, kun ei tiedä miten ne rahat saa aina riittämään kaikkeen siihen krääsään. Jostain kumman syystä koen tämän sisaruksille lahjojen ostamisen aina stressaavaksi ja hemmetin hankalaksi kun taas ystäville lahjojen hankkiminen on suuri nautinto. Aina haluan parhaimpia ystäviä jollaina, edes pienellä, muistaa eikä kukaan ole tähän mennessä nenäänsä nyrpistänyt vaikka tuskin aina ne lahjat täysin nappiin meneekään. Itse olen mielestäni helppo lahjonen suhteen, tykkään melkein mistä vain, eikä minulla ole mitään erityistä tyyliä esim. Korujen tms. suhteen. Silti sisaruksilleni tuottaa yhtä suuria ongelmia hankkia minulle lahja kuin minulle tuottaa hankkia heille. Tästä syystä muuten teenkin usein lahjalistan jonka annan äidilleni joka sitten informoi sisaruksiani... Valitettavasti he hyvin harvoin ostavat mitään listaltani. Onnistuvat kylläs ilti aina ilahduttamaan lahjoillaan. En muista koskaan saaneeni täysin tarpeetonta tai surkeaa lahjaa keneltäkään... Tai ehkä se joulunilo on lahjoissa niin suuri, että vaikka tulisikin jotain ihan turhaa hömppää se on silti ihanaa kun sen on joku ihan minua varten valinnut ja ostanut.
Mutta näin jouluisissa merkeissä täällä :D Kovasti jo mietin, mitä avokille lahjaksi hankkisin... Miehille on aina niin vaikeaa ostaa lahjoja kun ne eivät tunnu tykkäävän oikein mistään. Kaikki kasvohoitotuiotteet, hygieniatarvikkeet, vaatteet jne. lentää useimmiten sinne nurkkaan tyyliin " ai kulta kun ihana lahja (en kyllä koskaan tätä aio käyttää)!". Miehet ovat hankalia :D (hyviä lahjavinkkejä miehille saa antaa! täällä kun pitäisi veljelle, isälle ja avokille jotain hankkia).
Pitäisiköhän sitä tänä vuonna hankkia ihan oikea joulukuusi?
Minusta lahja-asia on sellainen, joka on jokaisen aikuisen itse hallittava. Tai siis että siihen kuluvista rahoista ei saisi syyttää muita kuin itseään.
VastaaPoistaLapset vaativat merkkilahjoja? Miten? Mistä vaatimus johtuu? Siitäkö, että lapsille sellaisia ostetaan? ;) Minusta lasten on syytä oppia iloitsemaan myös vaatimattomimmista lahjoista ja sen oppii kun sinnikkäästi niitä antaa. Joskus lapset innostuvat yllättävistäkin jutuista, joiden rahallinen arvo on olematon, kun taas se kallein ja isoin lelu jaksaa viehättää vain pari käyttökertaa.
Aikuisille ei lahjoja tarvitse minusta ostaa, jos rahatilanne on tiukka. Tai sitten voi tehdä niin, että ostaa jotain edullista koko perheelle. Opiskelusinkkuaikoinani ostin isosiskolle perheineen esim. yhden koko perheen dvd-elokuvan enkä suinkaan jokaiselle neljälle lahjaa erikseen. Ei olisi ollut varaa.
"Älä stressaa" on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Mutta etenkin tiukassa rahatilanteessa on syytä vetää rajoja. Jos aikuiset eivät sitä ymmärrä, niin se on heidän häpeänsä.
Morren kanssa samoilla linjoilla. Ei aikuiset "tarvitse" lahjoja, ainakaan kalliita sellaisia, eikä lapsillekaan tarvitse mitään merkkilahjoja ostella. Jos ei perheesi ymmärrä ettei sinulla ole varaa ostella kalliita lahjoja kaikille niin se ei ole sun ongelmasi. Ihan hyvin voit ostaa lapsille jotain pientä ja sitten kummankin sisaruksen aikuiselle väestölle jonkun yhden yhteisen lahjan. Joulussa kuitenkin kyse on siitä yhdessäolosta, ja lahjat on pelkkää plussaa. Antamisen ilo on tärkein asia, ei se miten paljon se lahja on maksanut. Luulisi aikuisten ihmisten ymmärtävän tämän.
PoistaTee niiku mä: Hanki iso nippu suklaakalentereit ja anna jokaselle 1. Maksaa vaa juuron kipale. :)
VastaaPoistaMinusta aikuiset "tarvitsevat" lahjoja ihan siinä missä lapsetkin. Minulle joulu on lahjojen juhlaa haluan niitä antaa ja myöskin saada. Esimerkiksi sellainen perinne, joka monessa suomalaisessa perheessä on, että aikuisille ei anneta lahjoja, vain lapsille on täysin käsittämätön! Kyllä minäkin haluan lahjoja vaikka aikuinen olenkin. Mutta itselleni ongelman tuottaa lähinnä se, että sisarukseni kuuluvat ihan eri luokkaan kuin minä. Heillä on rahaa ostaa kaikki mitä he haluavat ja sen tietävät myös heidän lapsensa. Olen sitäkin miettinyt, että alan tekemään joululahjat itse (siis aikuisille, lapset eivät ole vielä siinä iässä että osaisivat sellaista arvostaa). Mutta senkin tuntuu jotenkin "köyhältä", etenkään kun en ole mikään käsityöihme...
VastaaPoistaTyhmä asiahan tämä on jota stressata, mutta stressaan silti. On vaikeaa olla köyhä perheessä jossa kaikilla muilla on varaa. Stressaamisen aiheita olisi tietysti monia muitakin, mutta ehkä tämän asian stressaaminen vain kuuluu meikäläisen joulun viettoon sekä hyvässä, että pahassa :D
Pointtina oli se, että jos jostakin pitää karsia (kuten rahapulassa usein pitää), niin karsimisen kärkipäässä olisi kyllä aikuisten joululahjat eikä esim. omat lääkkeet, talvikengät (kun sellaisia oikeasti tarvitsee) ym.
VastaaPoistaTottahan minäkin aikuisena lahjoja haluan! :D Mutta eipä tulisi kyllä kovin hyvä mieli, jos sisko tai kaveri on laittanut viimeiset rahansa minun lahjaani ja jättänyt esim. tarpeellisen takin itselleen ostamatta.
Ja jos ei osaa arvostaa lahjaa muuten kuin eurojen perusteella, niin vika on kyllä saajassa eikä antajassa. Sellainen ihminen saisi mennä itseensä etenkin jos tietää antajan rahatilanteen. Stressaaminen siitä kuuluu siis ihan muulle taholle kuin lahjan antajalle!