Tähy meni ihan hyvin, kivuliasta muttei ihan niin paha kuin yleensä kun kerkesin ottaa kipulääkkeet tarpeeksi ajoissa (Tai itseasiassa kirurgi oli puolisen tuntia myöhässä niin ne kerkesi vaikuttaa juuri sopivasti). Ilta ollut sitten vähän pahempaa kun kipulääkkeiden vaikutus on lakannut niin on paikat kipeinä. Ahtaumakin tavattiin monitorilla ja tähystin meni siitä juuri ja juuri läpi repien ahtaumaa vähän auki. Ei tarvinnut dilatoida, mutta kipu oli aikamoista. No nyt ehkä parin päivän päästä, kun turvotus laskee, uskaltaa taas syödä vähän paremmin jos ei menisi niin helposti tukkoon.
Samalla vähän avanteesta puhuttiin ja kirurgi oli tosi tyytyväinen, että minulla on vielä kirralle erikseen aika leikkauskeskustelua varten. Mitään ei siis ole vielä päätetty mutta katsotaan nyt mitä kirralla keksitään.
Sitä ihmeteltiin myös, kuten aina, että miten se peräpää on niin hyvässä kunnossa vaikka juoksen veskissä tosi usein. Aina jaksan jankuttaa sitä, että rasvaan takamusta ihan koko ajan ja en menisi tähystykseen jos se pää ei olisi kaikinpuolin kunnossa. Useinhan se nimittäin ei ole ja silloin en tähystykseen menisi suurin surminkaan. Kirurgi kertoi myös, että mitään hirveän pahaa tulehdusta siellä suolessa ei näy, että tilanne ei sinänsä ole mitenkään paha, mutta koska j-pussi on arpeutunut ja kuroutunut umpeen, niin se aiheuttaa ilmeisestikin sitä ettei sinne mahdu ulostetta paljoa minkä vuoksi joutuu juoksemaan veskissä. Eli vaikka nyt joku ihmeen kaupalla keksisi lääkkeen tuohon pussitulehdukseen niin se ei meikäläistä auttaisi mitenkään.
Mutta joo, nyt vain odottelen parin viikon kuluttua sitä aikaa kirurgian poliklinikalle ja ahdistelen samalla tuota avannetta ja mietin, että mitä nyt oikein päätän. Voittaako raha vai elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti