Ketutusta.

Huoh. Sain sitten tänään tosiaan varmalta tiedon, että kuntoutustukea jatketaan 31.05 asti, vaikka sitä haettiin elokuun loppuun. En oikein ymmärrä, miksi sitä ei jatketa kuin toukokuuhun. Sitten sain kirjeen Varmalta, että joku heidän jostain "työhönsopeutumis" henkilöstöstä ottaa yhteyttä lähiaikoina keskustellakseen työhön paluun mahdollisuudesta ja sopeuttamisesta... Ööh.. Eikö ne ole lukeneet siellä meikäläisen papereita ollenkaan? Kun aika selkeästi tulee ilmi, etten ole työkuntoinen ennenkuin asialle tehdään jotain, fyysistä siis. Ja kun mitään ei ole oikein tehtävissä niin... Turhaa ahdistusta ja vitutusta siis luovat vain jo ennestään sairaalle ihmiselle, että kiitos vain.

Eihän minulla ole mitään sitä vastaan, että rupattelen ties kenen kanssa tilanteestani, ja tämä henkilö ottaa yhteyttä myös lääkäriini ja psykooni, siitä vain. Mutta se ei kuitenkaan muuta tilannetta suuntaan taikka toiseen. Ellei tämä ole sitten seuraava yritys painostaa minua siihen avanneleikkaukseen. No juu, kaikelle on varmasti joku äärettömän fiksu syy ja blaadi blaa, mutta vittuuntuneena ei jaksa eikä haluakaan ajatella niitä.

Rahattomuudessa on muuten sekin paska puoli, että jos on pidempään ilman rahaa ja vain odottamalla odottaa, että saa rahaa, niin kun sitä tulee, se menee. Sitä tulee nimittäin ostettua kaikki se, mitä on kerennyt tarvita ja haluta (vaikkei enää tarvitsisikaan). Melkein kuin joulu tulisi :D Onneksi en nyt sentään koko rahaa ole haaskannut menemään, suurin osa meni kuitenkin velkoihin, laskuihin, lääkkeisiin  ja kahden kuukauden vuokraan. Ainakin olen oppinut tässä parin vuoden sisällä, että ilman rahaa on todella ahdistavaa elää.

No ainakin sain tehtyä tänään tulevalle tiny-nukelleni sängyn. Tosin en tiedä koska sen tiny-nuken aion hankkia, mutta askartelinpa silti kun ei ollut muutakaan tekemistä :) Kehikkoa en tehnyt itse, ostin Tiimarista, mutta sisälmykset (nallea lukuunottamatta) on omatekoiset. Eivät kovin kummoiset, mutta kelpaavat kyllä.